Konversio

Aikamatka 10 vuoden taakse: Mainostajaa sopii edelleen huijata

Aikamatkailu 10 vuoden taakse onnistuu parhaiten vierailemalla IAB Finlandin mittaustyöryhmän tapaamisiin. Olin viimeksi käynyt niissä vuosia sitten, kun 2000-luvun puolivälissä olin ko. työryhmän vetäjä. Silloin lähes jokaisessa mittaustyöryhmäkokouksessa väännettiin kättä siitä, saako verkkomedia X laskea omiin kävijämäärälukuihinsa myös täysin eri domainissa tapahtuvan liikenteen, jos tämä sattuu olemaan jonkinlaisessa partnerisuhteessa verkkomediaan, tai peräti ympännyt partneruutta osoittavan logon tai yläpalkin sivunsa laitaan.

Tänään 6.2. vuonna 2012 kiisteltiin, ei kovinkaan yllättäen, täysin samasta aiheesta. Vauva.fi on nyt Sanoma-konsernin mielestä osa Ilta-Sanomat.fi-verkkopalvelua, kun kerran sivun ylälaitaan on liitetty Ilta-Sanomien navigointi-palkki. Hs.fi puolestaan laskee Msn:n kotimaan uutisten liikenteen hyväkseen, kun sivulle on varmuuden vuoksi laitettu sekä Msn.fi:n että Hs.fi:n navigointipalkit, niin eiköhän tässä kaikki kriteerit täyty.

Vuonna 2004 hylkäyskriteeri, nyt normaali toimintamalli

Vuonna 2004, jolloin minä olin tuossa epäkiitollisessa tehtävässä kuunnella medioiden kanteluja toinen toisistaan mittaustyöryhmän puheenjohtajana, erityisesti Sanoma-konserni ajoi mittauksille ja kävijälistojen julkistamisille selkeitä sääntöjä, koska Sanoma-konsernin silloista verkkoliiketoiminnan johtajaa nyppi sähköisten portaalien, kuten silloinen Sonera Plaza tai Elisa.net, härski tapa niputtaa jopa 20-30 täysin eri domainia/verkkopalvelua (esim. Huuto.net, rekry.com, Ravintolaopas.net, Lippupalvelu.fi, www.fi, Muropaketti.com, Tohtori.fi, Sinkut.net jne. - ja olihan siellä joukossa soneraplaza.fi:kin!) samaan "verkkopalveluun" yhden Plaza-sateenvarjon alle, ja markkinoida sitten potentiaalisille mainostajilleen, että meidän saitillamme käy joka kuukausi huikeat 2 miljoonaa suomalaista!

Kostoiskuksi Sanoma ja Alma Media niputtivat omat kaikki kymmenet verkkopalvelunsa, ja niin sitten alkuvuodesta 2004 "Suomen Web-sivustojen viikkoluvut"-top-lista näytti seuraavanlaiselta:

Tämän tempauksen jälkeen sitten "Suomen suosituin Web-sivusto" oli Alma Media verkkomediat, kolmanneksi suosituin oli SanomaWSOY verkkomediat ja kuudenneksi suosituin Sanoma Verkkomediat, joka muuten sisältyi jo tuohon kolmanneksi sijoittuneeseen "sivustoon"...

Vihdoin IAB Finlandin hallitus päätti viheltää tämän pelleilyn poikki, ja päätettiin erotella erikseen verkkomedioiden listaus sekä verkostojen/julkaisijoiden listaus. Uudet säännöt julkaistiin IAB:n verkkosivuilla, jossa ne ovat edelleen tänä päivänä, joskaan niitä ei moni enää noudata. Vielä harvempi valvoo.

Vuoden 2004 sääntöjen myötä kaikenlaiset sateenvarjo/ylähattu/navigointipalkki-kikkailut kymmenien eri domainien välillä viskattiin romukoppaan, eli Plazat ja Elisat eivät enää kelvanneet verkkomedioiden listalle, vaan listalle kelpuutettavalta sivustolta edellytettiin nyt joko yhtenäistä "look & feel":iä eli ulkoasua navigointipalkkeineen ja logoineen TAI edes samaa domainia. Tuon säännön seurauksena saatiin raivattua myös Microsoftin sivustot Suomen suurimpien sivustojen joukosta, mikä lehtitaloja suuresti ilahdutti, koska MSN ei kyennyt muokkaamaan kansainvälisten mallien mukaisesti toteutettua sivustoaan Suomen työryhmän uusien vaatimusten mukaisiksi.

Kerralla kymmenen vuotta taaksepäin ajassa

Kun vuonna 2004 nimenomaan Sanoma-konserni ajoi tuon kävijämäärälistauksen "puhdistuksen" läpi, niin mielenkiintoista on huomata, että nyt juuri Sanoma-konserni on lähtenyt palaamaan ajassa taaksepäin 10 vuotta, ja noudattamaan silloisten operaattoriportaalien (Sonera, Elisa, Jippii) vanhoja käytäntöjä, eli kytkemällä täysin eri domaineja ja verkkopalveluja "yhdeksi verkkomediaksi" ylähattu-navigaatioillaan.

Paikalla IAB:n tämän päivän kokouksessa oli suuria titteleitä omaavia herroja, ihan liiketoimintajohtajia ja -päällikköjä paristakymmenestä verkkomediasta. Vuorollaan he kukin toistivat, miten juuri heidän verkkomediansa kohdalla vanhoista säännöistä tuleekin joustaa, koska on aivan keskeisen olennaista heidän verkkoliiketoiminnalleen, että palvelu Y on upotettu verkkomediaan X. Ja - kuten pitkäaikainen IAB:n hallituksen jäsen osuvasti muistutti - kun ne meidän bonuksetkin ja tulospalkkiot on kytketty näihin kävijälukuihin, ja listasijoituksiin... Tämä onkin se suurin syy vierailla viikoittain TNS Metrix-listaa tuijottamassa, paljonko sitä eroa on vielä kilpailijaan.

Mainostajista viis

Helmikuussa 2008, juuri ennen kuin vaihdoin itse mediatoimiston palvelukseen, muistan ikimuistoisen palaverin erään mediatalon lasitalossa, jossa kymmenkunta näitä viisaita verkkoliiketoimintavastaavia yms. huusi naama punaisena, miten tutkimustalo menee vaihtoon, ja sen palvelujen käyttö loppuu tähän paikkaan, jos verkkomedioiden kävijämääriä lähdetään oikaisemaan todenmukaisemmiksi. Kun Ruotsissakin on vuosikausia jatkettu ilmakuplalukujen julkaisua, ja monessa muussa maassa surutta julkaistaan Google Analytics -lukuja verkkomedian lukijamääränä, niin miksi helvetissä meidän pitää Suomessa olla jotain mallioppilaita - rehellisiä ja kuuliaisia totuuden torvia. Miksi siis mainostajalle pitäisi paljastaa, että "kaksi miljoonaa suomalaista" onkin ehkä yksi miljoona, tai puolitoista. Sehän hitto soikoon romuttaa meidän mediamyyntimme ja hinnoittelumme!

Samat laulut kuultiin myös tämän päivän palaverissa, toki hieman diplomaattisemmin muotoiltuna, kun oli kerran kilpailijoitakin paikalla. Mutta argumentointi oli edelleen se, että kyllä ulkomaillakin kelpaa hyvin vaikka mitkä Analytics-luvut kävijämääräluvuiksi, hiiteen oikaisukertoimet, ja niiden päivitykset. Nehän haittaavat meidän bisnestä! IAB:n tehtävänä on kuulemma SUOMALAISTEN verkkomedioiden myynnin edistäminen. Hieman tuo särähti korvaan, kun paikalla oli aika monen kansainvälisen mediatalonkin edustajia.

Kaikkein hassuintahan tässä on se, että edelleen löytyy myös mainostajia, jotka uskovat näihin kävijämäärälistauksiin, joiden lukuja mediat pumppaavat korkeammalle mitä mielikuvituksellisimmin keinoin. Kukaan ei ole niin kekseliäs kuin mediatalon verkkoliiketoimintavastaava, joka kyllä keksii porsaanreiän ihan mihin tahansa sääntöön, jonka mittaustyöryhmä ehtii rakentaa. Milloin se on sivun auto-refresh 30 sekunnin välein, joka puolen tunnin palaverin aikana näppärästi ehtii mainonnanhallinnastaan jakaa 900 mainosnäyttöä palaverissa istuvan kävijän selaimeen. Milloin se on seitsemän mittaustagia yhdessä ainoassa sivussa. Milloin automaattisesti avautuva popup-ikkuna toiseen domainiin, milloin virheilmoitussivu väärin kirjoitetusta netti-osoitteesta hakukoneessa. Kävijä kirjautuu online-mittaukseen, ja mainos latautuu, ehkä. Tutkimustalot näkevät datastaan, miten alle sekunnin vierailuja on aivan järjetön määrä, mutta väliäkös tällä, sillä tuleehan sivulatauksesta mittausfirmallekin siivunsa.

Sitten jotkut mediatalot vielä ihmettelevät, miksi se kirottu mainostaja haluaa nykyisin maksaa vain mainosta klikanneesta. Ovat vielä piru keksineet, että vaikka mainos on myyty "sokkona", web-analytiikka paljastaa, että klikki ei tullutkaan sieltä, minne mainosnäyttö ostettiin, vaan jostain ihan toisesta domainista, josta ei ollut mitään puhetta siinä vaiheessa, kun reipas mediamyyjä esitteli Powerpointeillaan median kävijämääriä ja -profiileja, sekä perusteli korkeata kontaktihintaa.

Mainostaja, joka ei käytä ammattimaista mediaostajaa apunaan, tulee väistämättä höynäytetyksi. Mediaostaja, joka osaa hommansa, ei piittaa medioiden kauneuskilpailu-sijoituksista pätkän vertaa, vaan ostaa mainosverkosta klikkejä haluamastaan profiilista, ja reklamoi takaisin mainosverkon joukkoon ujuttamat liukumiinat. Ilman tätä trackingia, luulenpa että Ilta-Sanomat olisi jo rengastanut Sihteeriopiston perhe-pakettiinsa. Sieltä kun tulee kuulemma kivasti trafiikkia, myös yön tunteina, kun emosaitilla hiljenee. Saa mainostajakin vähän brändinäkyvyyttä.

- Ismo Tenkanen

"Facebook-vuoto" olikin nettijournalismin kukkanen

On aivan käsittämätöntä lukea nyt nettitoimittajien hurskastelua ja selittelyä, siitä miten sentään "Säikähdys oli todellinen" - jos uutinen Facebook-tietovuodosta olikin ankka, jolle nyt ruotsalaisetkin nauravat meidän metsäkansan typeryyttä, jälleen kerran. Tolkutonta hysteriaa ehdittiin suomalaisissa verkkomedioissa lietsoa pari päivää, vaikka minkäänlaista todellista näyttöä ei ollut tietovuodosta, ja vaikka kaikki merkit viittasivat alusta pitäen siihen, että kyse on yksinkertaisesta käyttäjien väärinkäsityksestä. Miten ihmeessä asiasta ei ollut mitään tietoa missään netissä, ja miten ongelma koski vain meitä suomalaisia? Miksi siitä valittivat tyypillisesti kokemattomimmat some-käyttäjät - mutta yksikään kokenut some-käyttäjä ei pystynyt toistamaan "tietovuoto-ongelmaa", eivät edes mediatalojen omat some-spesialistit, joita on joka talossa?

Mutta mitä tekivät suomalaiset verkkotoimittajat? Sitä mitä aina ennenkin. Julkistivat "lukijalta saadusta vihjeestä" mehevän uutisen, yhtään faktatietoa tarkistamatta, ja ensimmäisen ison kohujutun jälkeen copy-pastattiin sama uutinen mediasta toiseen. Isoimmatkin suomalaiset mediat, Helsingin Sanomia ja Yleisradioa myöten tarttuivat iltapäivälehtien jakamaan syöttiin. Niin kiire oli uutisoida, että ei tässä faktoja kerkeä tarkistelemaan, eikä odottelemaan Facebookilta vastausta. Olihan juttu jo kertaalleen julkistettu.

Mikä tässä oli uutta? Ei yhtään mikään! Kun edellisessä työpaikassani syötin kymmeniä lehdistötiedotteita verkkomedioille, olin jo täysin tottunut siihen, että vain muutamassa minuutissa tiedotteen meilaamisesta jo ensimmäinen kotimainen verkkomedia oli julkistanut tiedotteen - sanasta sanaan. Tai yksi ero oli. Oman nimeni tilalle ammattitoimittaja oli tosin vaihtanut omansa, siis tiedotteesta uutiseksi muuttuneen jutun allekirjoittajaksi...

Ainoa taho, joka ei toiminut näin, oli säännönmukaisesti STT. STT:stä aina soitti toimittaja, tarkisti vähintäänkin pari faktatietoa ennen julkistamista, ja julkaisi jutun hieman muokattuna, toimittajan omin sanoin. No, tämä sitten levisi jälleen kymmeniin muihin medioihin, sanasta sanaan. Sellaista on suomalaisten verkkomedioiden ammattijournalismi nettiaikakautena. Copy-paste, ja nimi alle.

Nettitoimituksissa faktatietojen tarkistus ulkoistettu lukijoille

Nyt toimittajat, jotka netissä selittävät karkeata munaustaan, perustelevat juttunsa julkaisua kiireessä, vaikka mitään faktoja ei ollut ehditty tarkistaa, varsin yllättävällä tavalla. Selityksenä on, että oli syytä julkistaa asia, koska toimitukseen oli ottanut yhteyttä "kymmeniä huolestuneita kansalaisia". Siis heitäkö rauhoittaa tieto, että YLE:n ja HS:n kokoinen, journalisteja täynnä oleva instituutio copy-pastaa iltapäivälehtien perättömän jutun, ja julkistaa sen mitään tarkistamatta, koska uutinen oli jo aiemmin julkaistu. Iltalehti alkuperäisenä uutisankkana sentään ymmärsi laittaa otsikkonsa perään kysymysmerkin. Tämähän on se tämän päivän journalistin varmin tapa välttyä vastuusta, jos juttu sattuukin osoittautumaan perättömäksi. Että kyllä minäkin sitä vähän pidin kyseenalaisena, mutta ensimmäisenä ehdin kuitenkin julkaista.

Ankein näyte journalismin nykytasosta tuli Yleisradiolta. Ankkauutiselle ei löytynyt toimittajan nimeä, mutta sentään oli haastateltu varmuuden vakuudeksi yleisövihjeen antanutta nuorta some-käyttäjää Huittisista, jota siteeraattiin sitten varmana tietolähteenä Facebookin yksityistietojen vuodosta. Kuin kirsikkana kakussa haastateltavan sukunimi muuttuu kesken uutisen, jo seuraavassa lauseessa.

Ulkomaille Yleisradio levitti seuraavanlaista journalismin kukkasta:

Petteri Järviseltä oli toki myös kysytty, voiko tämä pitää paikkansa, moinen tietovuoto. Mieheltä, joka saa ansionsa kirjoittamalla kirjoja, joissa kuvaillaan netin kaikkialla väijyviä vaaroja. Yllättäen, hän vahvisti, että jos ei olekaan Facebook nyt vielä vuotanut, niin ihan kohta kyllä vuotaa. "Se on vain ajan kysymys ennen kuin oikeasti iso määrä ihmisten tietoja vuotaa julkisuuteen. Se on melkein vääjämätöntä, että jonain päivänä katastrofi iskee", siteeraa YLE Järvistä. Jokaisessa seminaarissa Järvinen tosin muistuttaa, ihan oikein, että vielä nettiä kammottavampia yksityisyysuhkia ovat kauppojen bonus-kortit. Pankki- ja luottokorteista nyt puhumattakaan. Ehkä niistä luemme seuraavan kohujutun, jos somessa saadaan huhua ja kauhua riittävästi levitettyä.

Mitä tästä opimme?

Mitä tästä siis opimme, kun kaikki oli taas vanhan toistoa? Ainakin sen, että toimittajat verkkomedioissa uskovat nyt enemmän sosiaalista mediaa ja siellä vellovia huhuja kuin antiikkisia Lehtimiehen ohjeita. Niissähän opetetaan sellaisia jo kovin vanhentuneita juttuja kuin tietojen oikeellisuutta, lähdekritiikkiä, ja sitä, että jopa otsikolla pitäisi olla sisällössäkin jotain katetta. Old school!

- Ismo Tenkanen

Facebook Timeline ja "yksityisviestien julkisuus"

Kirjoitin syyskuussa Ilta-Sanomien lietsomasta Facebook-uutisankasta, jossa syytettiin Facebookin urkkivista evästeistä. Samaan aikaan Ilta-Sanomat jakoi itse omalla etusivullaan yli 20 kolmannen osapuolen cookieta - joka oli se asia, josta syyllistettiin Facebookia...

Ilta-Sanomien uusin uutisankka Facebookin liittyen on se, että Facebookin Timeline-toiminto "julkistaa vanhat yksityisviestisi". Oikein Petteri Järviseltä oltiin menty kysymään, voiko tämä pitää paikkansa, ja tottahan Petteri vahvisti että kyllä, näin se on, joulupukki on olemassa!

Mistä taas on oikeasti kyse?

Kun Timeline-toiminto julkistaa oman tilisi seinäkirjoitukset siitä asti kun olet liittynyt Facebookiin, on todella joskus hieman noloa katsella vanhoja, vuosien 2007-2008 status-päivityksiä. Sinne olin mm. itse kirjoittanut useimmiten, olenko parhaillaan työpaikalla, kotona vai käynkö nyt nukkumaan. Toki perin informatiivisia viestejä, jotka oli syytä tiedottaa julkisiksi omille kavereilleen. Nyt niitä sitten voi halutessaan poistella näkyvistä, joskaan en pidä kovinkaan todennäköisenä, että ketään Facebook-kaverianikaan kiinnostaa kaivella vuoden 2007 status-päivityksiäni ja sekalaisia seinäkirjoituksia.

Mutta entä sitten ne "yksityisviestit" ja "yksityiskeskustelut", jotka nyt "tulevat julkisiksi". En kehtaa niitä omalta seinältäni copy-pastata tähän kuvaksi, mutta tottahan siellä näkyy useitakin kirjoituksia, joissa Facebookiin aivan äskettäin liittyneet kaverit olivat tulleet kirjoittelemaan omalle seinälleni - jonka siis itse olen asetuksillani määritellyt avoimeksi, ja kirjoitelleet tyyliin "Moi Ismo, kiva nähdä sua täällä. Lähdetäänkö tänään bisselle?" Ja näkyvillä on siis kaveri ja hänen naamakuva, eli hän "viestii minulle yksityisesti", ainakin oman käsityksensä mukaan, kun on tullut seinälleni kirjoittamaan.

Toki olen itse ymmärtänyt noihin vastata yksitysviestillä eli Facebook-meilillä, mutta näyttää nyt siltä, että osa muuten ihan täyspäisistä ihmisistä ei ymmärrä, että jos toisen seinälle kirjoittelee, ja vaikka kuinka intiimejä siellä paljastaa ja jatkaa "kahdenkeskistä keskustelua", niin toki se on julkista Facebook-keskustelua omalla seinälläsi, jonka kaikki omat Facebook-kaverisi näkevät.

"Yksityiset seinäviestit"???

Nyt kun lukee some-keskustelussa tähän kohuun liittyvää "todistelua", niin tosiaan eräät edelleenkin puhuvat "yksityisistä seinäviesteistä", jotka nyt ovat tulleet julkisiksi;-) Ihmiset tosiaan ovat luulleet, että seinäviestit ovat "yksityisviestejä"...

Mutta onhan se sinänsä hyvä, että ihmisiä nyt vuonna 2011 informoidaan siitä, ettei ainakaan kannata pomoaan haukkua kaverin Facebook-seinällä!

Alla esimerkki, kun kävin juuri "yksityisviestittelemässä" Facebook-kaverini seinällä!

Presidenttigallup-mediapeli: kaikki ehdokkaat laskussa!

Kirjoitin presidentti-gallup-kyselyjen uutisoinnista 19.11. 2011 ja irvailin sitä, miten tuloksia uutisoidaan prosenttiosuuksista, joissa ovat "ei osaa sanoa"-vastaajat mukana, jotta saataisin aikaan vaikutelma tasaisemmasta kisasta, jossa kenelläkään ehdokkaista ei ole vielä yli 50 % kannatusta.

Nyt YLE julkisti tuoreimmat Taloustutkimuksella teettämänsä vaalikysely-tulokset, ja ne on laajalti otsikoitu ja uutisoitu, että "Niinistön osuus pudonnut". Kun sitten lukee noita uutisia, ensimmäisenä havahtuu siihen, että kappas - kukaan ehdokkaista ei ole nousussa! Ainoastaan Paavo Väyrysen kannatuslukema on suurempi kuin viimeksi, mutta sekin ainoastaan 1 %-yksikön - kun virhemarginaali on 2,5 % - eli hänenkään kannatuksensa ei Yleisradion ja Taloustutkimuksen mukaan olisi kasvanut.

Miten tuo on sitten mahdollista - eikö luvuista pitäisi tulla 100 % yhteensä? No ei, kun tuolle linjalle lähdetään, että kirkkovenettä ja akuankkaa äänestävät ja kotiin nukkumaan jäävätkin lasketaan mukaan lukuihin. Näissä luvuissa tosiaan kukaan vaaleissa ehdolla olevista ei ole kasvattanut kannatustaan - ainoastaan epätietoisten osuus on noussut! Marraskuussa heitä oli 15 %, nyt jo neljäsosa vastanneista.

Taloustutkimuksen kyselytutkimuksissa on kuitenkin laskettu ehdokkaiden osuudet myös niistä, jotka ovat ehdokkaan nimenneet, ja näissä osuuksissa kannatusluvut näyttävät seuraavilta:

Paavo Arhinmäki 5 %

Eva Biaudet 4 %

Sari Essayah 2 %

Pekka Haavisto 7 %

Paavo Lipponen 7 %

Sauli Niinistö 53 %

Timo Soini 10 %

Paavo Väyrynen 12 %

Selvällä suomen kielellä siis Sauli Niinistön kannatus on suurempi kuin kaikkien muiden ehdokkaiden yhteensä. Kun Niinistöä kannattaa 53 %, ja kaikki muut saavat yhteensä 47 %, niin vaalituloksenahan tämä tarkoittaisi sitä, että vaalien toista kierrosta ei tarvittaisi.

Mutta kuten jo viimeksi totesin, vaaleihin on vielä aikaa, ja nyt tulee jatkossa liki viikoittain gallupeja, jotka kaikki tullaan lööpittämään ja uutisoimaan niin, että "kilpailu kiristyy" ja joku ehdokkaista saadaan vielä ainakin uutisoinneissa, jos ei oikeissa kannatusluvuissa hurjaan laukkaan.

Ainakin Suomenmaa.fi:tä lukiessa päätyy vaikutelmaan, että Paavo Väyrynen on jo ihan kolkuttelemassa - 9 % kannatuksellaan - Niinistön kannoilla:

Taloustutkimuksen tutkimustulokset julkaistiin myös taulukkoina, joista on mielenkiintoista seurata eri ehdokkaiden kannattajien profiilia. Paavo Väyrysen kannatus on sitä suurempaa, mitä vanhemmasta ikäluokasta on kyse. Ja Väyrysen onneksi vaaleissa ei ole yläikärajaa, kuten Taloustutkimuksen kyselytutkimuksessa, jolloin 80 vuotta täyttäneiden keskuudessa Väyrysen kannatus voi olla jopa 20 % luokkaa. Tämänkertaisten naisehdokkaiden ongelma on se, että heitä ei äänestä juuri kukaan mies, ja naisistakin vain joka kymmenes! Timo Soinin suurin ongelma on, ettei edes persuista häntä kannata puoliakaan!

Tarkemmat Taloustutkimuksen vaalitulokset löydät tämän linkin takaa.

 

Verkkokauppaohjelmiston pohjanoteeraus: verkkokauppa, josta ei voi ostaa!

Olen lukemattomia kertoja toistanut suomalaisten verkkokauppojen ja verkkokauppaohjelmistojen osalta sitä, miten ne rakentavat turhia esteitä ostoprosessiin, ikään kuin kauppias, joka kymmeneen kertaan kysyisi kaupan kassalle jo maksamaan siirtyneelta asiakkaalta, "haluatko ihan varmasti ostaa, vai vieläkö mieluummin peruisit koko kaupan?". Jokainen, joka koskaan on katsellut web-analytiikkaa, tietää, että jokaisen uuden ostoprosessin vaiheen, sivulta toiseen siirtymisen yhteydessä osa käyttäjistä tosiaankin keskeyttää prosessin, ja tulee toisiin aatoksiin. Mitä lyhyempi tie kaupan päättämiseen, sitä parempi konversioprosentti verkkokaupassa. Ja tasan päin vastoin.

Nyt on kuitenkin vedettävä omia sanoja sen verran takaisin, että Japanista löytyi iso verkkokauppa, jossa on vielä taitavammin huolehdittu siitä, että konversioprosentti jää nollaksi, ainakin ulkomaisten ostajien osalta. Kun tällaisissa jutuissa usein blogisti jättää kertomatta, mistä kaupasta itse asiassa oli kyse, minusta tämä floppi ansaitsee tulla esitellyksi oikein nimellä mainittuna. Kyse on HMV-ketjun japanilais-versiosta, josta olen ostanut edellisen viiden vuoden aikana yli 80 kertaa, mutta enempää ostoja ei tule. Siitä kauppa näyttää nyt ihan itse pitävän huolen...

Täydellinen oppitunti siitä, miten hankkiudut eroon asiakkaista

Olen tosiaan siis yli 80 kertaa suoriutunut ostoprosessista menestyksekkäästi, joskin alku oli hankalaa. Ensimmäiset kolme ostokertaa epäonnistuivat, ja verkkokauppa perui aina oston omatoimisesti päivä tai kaksi tilauksen jälkeen - ja samalla deletoi koko asiakastilin! Olin sen verran sinnikäs, että soitin jopa Japaniin asti asiakaspalveluun, ja kysyin, miksi näin oli toimittu. Selitys, joka minulle annettiin, että "tietoturvasyistä sitä ei voida kertoa, ota yhteyttä pankkiisi/luottokortin myöntäjääsi".

No, selvitin sitten oman pankkini kanssa, mistä oli kyse, ja tosiaan olivat Japanista kokeilleet luottokorttini kelpoisuutta muutaman sentin koeostoin, ja syyksi hylkäämiselle ilmeni se, että Nordea-pankki oli ystävällisesti valinnut luottokorttiin default-asetukseksi, että verkko-ostot ovat kiellettyjä. Näin taitaa olla edelleen tänä päivänä, eli näin suomalaiset rahalaitokset kannustavat verkko-ostamista. Online-ostaminen on siis estetty, ellet erikseen mene muuttamaan oletus-asetuksia niin, että saat luottokortillasi ostaa jopa verkosta.

Tästä on kuitenkin jo siis vuosia, ja sittemmin olin kymmeniä kertoja ostanut tyytyväisenä Japanista, kun vielä toimittavat levyt kuriirilla Japanista Suomeen kotiin hinnalla, jolla Itella ei toimittaisi samankokoista lähetystä edes Suomesta Ruotsiin...

Käytettävyyden painajainen: ikuinen luuppi

Käydäänpä läpi ostoprosessi HMV Japanin verkkokaupassa juuri tällä hetkellä. Kaikki sujuu normaalisti tuotteiden keruussa ostokoriin. Joka kerran, kun tuote on lisätty ostokoriin, ilmestyy sivu, jossa on näkyvissä ostokori, ja sivun ala- ja ylälaidassa on painike "Proceed to Checkout".

Painajainen alkaa tästä. Mitään Checkout:ia ei enää ole, tai sinne ei enää pääse. Kun nimittäin klikkaa kumpaa tahansa noista painikkeista, päätyy seuraavalle sivulle:

 

Tämä vaihe on toki normaali sisäänkirjoittautuminen, mutta sinänsä jo täysin järjetön, koska suoraan sivun ylälaidasta näkee, että olen jo palvelussa sisäänkirjoittautuneena, ja nimeni näkyy sivun ylälaidassa siitä todisteena. Eli verkkokauppa on jo tunnistanut kävijän, ja tietää kuka tämä on, mutta kysyy "varmuuden vuoksi" uudelleen käyttäjätunnusta ja salasanaa, vaikka on jo ne kerran kysynyt.

No, voidaan ajatella, että japanilaiset haluavat olla huolellisia, ja varmistaa, ettei kävijä ei ole session aikana vaihtunut, ja että kysytäänpä uudelleen. Mihin sivulle sitten päädytään?

Nyt alkaa sitten Japanin ulkopuolisten ostajien karkoittaminen. Ilmeisesti verkkokaupan omistajuudessa on tapahtunut jotain muutoksia, ja uusi omistaja tai partneri Lawson WEB haluaa nyt tehdä selväksi, että "Ponta Card"-asiakkuudet eivät koske ulkomaalaisia. Ulkomaalaisille asiakkaille lyödään eteen tällainen sivu, jossa on noin 20 sivua kalliiden lakimiesten laatimia sopimuspapereita, varmuuden vuoksi täysin lukukelvottomassa muodossa, sillä käyttöliittymä on sellainen, että sopimusehdot on upotettu noin 3x7 cm lukuruutuun, jota pitäisi skrollata sekä sivu- että alasuuntaan kymmeniä minuutteja, jos oikeasti haluaisi lukea nuo ehdot!

No, kaikkihan me tiedämme, että kukaan ei lue mitään käyttöehtoja, koska ne ovat lakimiesten laatimaa liirumlaarumia, ja asiakkaalla ei ole tietenkään mitään mahdollisuutta ostaa verkkokaupasta hyväksymättä kaupan omia ehtoja. Eli vaikka ehdoissa lukisi mitä tahansa, niin ostaakseen asiakkaan on pakko laittaa rasti ruutun alle kohtaan "Agree to Term of Service", ja vasta sitten pääsee valitsemaan "Go to Checkout".

Toisena vaihtoehtona tarjoillaan ystävällisesti sitä, että vaihda toimitusosoitteesi Japaniin, niin saat Ponta Card-etuuksia. En kuitenkaan ajatellut muuttaa verkko-oston onnistumista varten Japaniin, joten päätän rohkeasti valita "Go to Checkout".

Umpikuja

Tuohon sinnikkäänkin ulkomaisen verkko-ostajan eteneminen ja ostoprosessi kuitenkin päättyvät, sillä seuraavaksi tarjotaan enää vain mahdollisuutta "muuttaa käyttäjäasetuksia", editoida esim. yhteystietojaan, tai ehdotetaanpa lopuksi myös ystävällisesti vaihtoehtoa "Close Account".

Olen viimeistä vaihtoehtoa lukuunottamatta kokeillut kaikkea tuossa rekisteröinti-prosessissa, lopputuloksena on aina ilmoitusruutu, jossa kerrotaan, että "muutos oli onnistunut":

Nyt tarina onkin jo lopussaan, sillä ruudulla ei ole mitään vaihtoehtoa jatkaa ostoprosessia. Ainoana vaihtoehtona tarjotaan mahdollisuutta palata takaisin ("Go Back") muuttamaan omia asetuksiaan ja yhteystietojaan, sitten taas hyväksyä ne, ja aina ollaan taas takaisin ruudussa, jossa ei ole kuin "Go Back"-nappula... Eli loputon umpikuja.

Totta kai jätin palautetta verkkokauppaan, mutta ei ole otettu yhteyttä viikkoon, joten ilmeisesti kaupan Web-masterien mielestä kaikki on kyllä hyvin, mutta hankala asiakas nipottaa turhasta ja tarpeetonta mitään vastata.

Tätä käytettävyyden ultimaatiota lienee enää mahdoton kenenkään verkkokauppiaan ylittää!

- Ismo Tenkanen

Gallup-tulkintojen uusi Suomen ennätys: Paavo Väyrysellä "laaja otanta" - kannatus vahvassa kasvussa!

Entisenä markkinatutkijana olen mielenkiinnolla seurannut presidentinvaalien mielipidekyselyjen tulosten julkistamisia, ja ennen muuta niistä tehtyjä uutisointeja. Tiivistetysti voisi sanoa, että oli kyselyn tulos ihan mikä tahansa, niin riittävän joustavalla moraalilla varustettu toimittaja tai blogikirjoittaja saa siitä aina itselleen mieluisan tulkinnan.

Erityisen huvittavia ovat poliitiikkojen ja eräiden ehdokkaiden omat tulkinnat kannatusmittauksista. Puoluelehdistöjen omat sepustukset taas ovat niin pöyristyttävää propagandaa, että niitä lukiessa jo tyhmempikin ymmärtää, että puoluelehdet ovat todellakin tehneet itse itsensä tarpeettomiksi, siksi vastenmielistä luettavaa on näiden paikallisten pravdojen kirjoittelu.

Muutamat edelliset presidentinvaalit ovat aidosti olleet lehdistölle herkullisia uutisoitavia, kun vuoroin milloin kukakin ehdokas on mehevällä lööpityksellä saatu kannatusluvuissa huimaan laukkaan, ja sitten muutaman viikon päästä takaisin laskuun, jälleen uuden mustan hevosen kiriessä nyt tiiviisti kannoilla. Milloin oltiin Eeva Kuuskoskesta, Riitta Uosukaisesta tai Elisabeth Rehnistä tekemässä varmaa seuraavaa presidenttiä, kunnes media sitten heidät pudotti. Valta oli medioilla, ei ehdokkailla.

Nyt lehdistössä kiemurrellaan tuskasta, kun sitä Niinistöä ei oikeasti kukaan edes uhkaa, mutta kuten todettua, jos on riittävän joustava moraali, voi toki innokkaasti väittää niin. Ovat tutkimustulokset mitä tahansa.

YLE/Taloustutkimus ainoa luotettava lähde

Taloustutkimuksen Yleisradiolle tekemät mittaukset vaikuttavat ammatillisesti ylivoimaisesti pätevimmiltä. Niissä on myös paljastettu kysymyksenasettelu, ja Taloustutkimus julkistaa luvut myös niin kuin ne pitäisi - siten, että annetut kannatusäänet on jaettu vain ehdokkaiden kesken. Hesari ja TNS Gallup noudattavat kyselyjen julkistamisessa ilmeisen tarkoitushakuista ja erikoista linjaa, jossa kysymyksenasettelua ei ole paljastettu (näyttäisi olevan spontaani ja avoin, eli saa kannattaa vaikka Urho Kekkosta seuraavaksi presidentiksi), ja tulokset julkaistaan siten, että aivan omana vastausluokkanaan ovat todellakin ryhmä "muut ehdokkaat" sekä ennen muuta "en osaa sanoa"-kannattajat! Eli todellisten vaaleihin nimettyjen ehdokkaiden yhteenlaskettu kannatus jää jonnekin 80-85 % tuntumaan tai jopa sen alle.

Näistä hömppämittauksista uutisoidut isot lööpit sitten antavat ymmärtää, että toinen kierros vaaleissa on väistämättä edessä, koska kukaan ehdokkaista ei saavuta yli 50 % kannatusta. Ei tosiaan saavuta, kun vastaaja saa valita vapaasti ehdokkaaksi vaikka Jorma Ollilan tai Alexander Stubbin, vaikka nämä eivät ole edes ehdokkaana.

Tämä on tietysti täyttä viihdehömppää, ja sen varmasti TNS Gallup ja Hesari itsekin tietävät, mutta täytyyhän sitä kansaa pitää jännityksessä, ja luoda suurelle yleisölle vaikutelma, että tarvitaan vielä paljon uusia gallupeja ja mediasta lisäselvitystä, ennen kuin tiedetään, kuka tulee valituksi. Tosiasiassa vaaliuurnilla ne, jotka eivät osaa sanoa kantaansa, kannattavat ehdokaslistojen ulkopuolisia nimiä tai piirtävät vaalilappuunsa akuankkoja tai kirkkoveneitä, eivät ole omalla rivillään äänten laskennassa, kuten näissä Hesarin hömppägallupeissa. Äänet kun lasketaan vain ehdokkaiden kesken.

Presidenttiehdokkaiden todellinen kannatus

Vain Taloustukimuksen presidentinvaalien kannatuskysely on tehty siten, että siinä ei ole "avointa" kenttää kannatettaville ehdokkaille, vaan on valittava ennalta annetusta ehdokaslistasta, kenelle äänensä antaisi. Ja tulokset on laskettu ehdokkaansa nimenneistä, koska niiden ääniä ei vaaleissakaan lasketa, jotka eivät ketään nimetyistä ehdokkaista kannata... Näissä tuloksissa siis kaksi kuukautta ennen vaaleja Sauli Niinistöä kannattaa 58 %. Tämähän tarkoittaisi vaalituloksena, että toista kierrosta ei edes tarvittaisi. Mutta vielä on vaaleihin aikaa siis kaksi kuukautta, ja tullaan taas näkemään alati tihenevään tahtiin "uusia gallupeja", joissa eri mediat tulevat antamaan ymmärtää, että toimittajan oman puoluekannan mukaisesti joko Väyrynen, Lipponen tai Soini ovat aivan mahtavassa iskussa, ja aivan juuri kirimässä Niinistöä kiinni. Näitä juttuja löytää nyt jo googlaamalla vaikka kuinka.

Ja kun puhutaan joustavasta moraalista, yksi varsinaisista ehdokkaista on siinä ihan omaa luokkaansa. Hän on ennenkin ollut gallup-tulkintojen mestari, ja tässä tuorein taidonnäyte:

Väyrysellä "laaja otos"

Ahkerasti kampanjoiva ehdokas Paavo Väyrynen perustaa arvionsa kannatuksestaan vaalityössä saatuihin kokemuksiin:

- Minulla on laaja otos, kun olen tavannut tuhansia ihmisiä eri puolella Suomea, ja aistinut sen tunnelman ja tilanteen mikä ihmisten keskuudessa on. (Lähde: Iltasanomat)

Eli näinhän se saattaa olla, että Väyrysen omissa vaalitilaisuuksissa käyneistä enemmistö tosiaan kannattaa Paavoa!

 

 

 

Toimittajat herätys! Markkinoija tietää uusien auton ostajien iän!

MarMaissa ja Talouselämässä uutisoitiin siitä, miten uuden auton ostajista Suomessa jo liki 40 prosenttia on yli 60-vuotiaita miehiä, ja enää 15-17 % uuden auton ostajista on alle 40-vuotiaita.

Toimittajan päätelmä tästä oli kuitenkin erikoinen: "Pitäisikö autoliikkeiden ja ennen kaikkea automainostajien hälytyskellojen soida?" MarMain uutinen oli jopa otsikoitu: "Markkinointiväki herätys! Uuden auton ostaa vanha mies."

Missähän lasipurkissa tämä toimittaja elää, sillä autoala on enemmän kuin tietoinen tilanteesta? En usko, että Suomesta löytyy yhtäkään autoalan myyjää tai markkinointi-ihmistä, joka ei olisi täysin tietoinen auton ostajien ikäjakaumasta. Kun itse siirryin mediatoimistoalalle, ja innokkaana digitaalisen markkinoinnin puoltajana olin tarjoamassa digitaalisia ratkaisuja automaahantuojille, reaktio oli odotettu: "kuule, tiedätkö että uuden auton ostajat ovat suurelta osin 60 vuotta täyttäneitä?".

Eli toimittajat herätys! Uusien autojen ostajien ikäjakauma ei ole yllätys kuin korkeintaan toimittajalle, joka vain satunnaisesti seuraa autoalaa. Autoalan markkinointi ja myynti tietää tämän, ja se näkyy erityisesti siinä, mihin medioihin markkinointirahaa käytetään. Olin suorastaan hämmästynyt, kun huomasin pari vuotta sitten, miten panostukset esim. verkon display-mainontaan olivat eri automerkeillä tietyssä segmentissä 1-6 %. Oli automerkkejä, jotka käyttivät 90 % mediapanostuksistaan printtiin! Ja tätä perusteltiin nimenomaan ostajien iällä ja vanhemman väestön mediakäytöllä.

Kuuluvatko automainonnan mainospanostukset kaikki printtitaloille?

Tähän jos mihin pitäisi huutaa herätys - emme ole enää 60- tai 70-luvulla! Sillä vaikka kuinka uusien autojen ostajista jo 64 % on 50 vuotta täyttäneitä, niin jo vuonna 2007 TNS Gallupin Online Cars-tutkimus paljasti, että 66 % uusien autojen ostajista etsi tietoa uusista autoista netistä, ja käytettyjen autojen osaltahan luku oli vielä paljon suurempi. Mutta siis myös 50 tai 60 vuotta täyttäneet käyttävät hyvin paljon Internetiä, ja esimerkiksi 50-64-vuotiaista 78 % käyttää Internetiä kotoaan. Sähköisistä medioista esimerkiksi televisio tavoittaa myös 50 vuotta täyttäneen väestön erinomaisesti, ja sähköisen median käyttötunnit per vuorokausi ovat aivan eri luokkaa kuin printtimedian parissa vietetty aika.

Ymmärrän toki, että Talentumin toimittaja tarkoitti pääosin sitä, että automainoksissa eivät esiinny seniorit. Mutta jos katsellaan vaikka printin tai netin automainoksia, niin ei niissä esiinny nuorisokaan, vaan niissä esiintyy auto. TV-mainokset teetetään muissa maissa ja ne vain lokalisoidaan Suomeen. On totta, että mainoksissa eivät eläkeläiset aja autoja, mutta mitä sitten, eikö sama koske kaikkea mainontaa? Mainoksissa esiintyvät nuoret ja kauniit, mutta kyllä tv-filmeissäkin pääosassa on auto, ei sen ajaja, enkä usko, että jotenkin kauppa kiihtyisi, jos automainosten filmeihin istutettaisiin harmaahiuksinen pappa ja mamma.

Kun katsellaan, mitkä automerkit ovat esimerkiksi tänä vuonna menestyneet parhaiten markkinaosuuskehityksissä, niin selittäviä tekijöitä ovat toki enemmän itse automalleihin ja tämän vuoden uutuuksiin liittyvät asiat kuin markkinointipanostusten ratkaisut. En voi silti välttyä vaikutelmalta, että selkeimpiä hävijöitä myös markkinaosuuskehityksissä ovat olleet automerkit, jotka itsepintaisesti ovat pitäytyneet sanomalehtimainontaan. On selvä, että sanomalehtimainonnalla on suuri merkitys juuri autojen jälleenmyyjien lattialiikenteeseen, mutta jos automerkki pistää 70 - 80 % mediapanostuksistaan printtiin, niin en yhtään ihmettele, että markkinaosuus-kehitysluvuissa tämä vuosi versus viime vuosi on pitkä miinus. Vastaavasti ne, jotka ovat suurimpia menestyjiä, ovat olleet vahvasti sähköisissä kanavissa mukana.

Ja kasvavassa määrin myös netissä, sillä netistä on lyhin tie nettiin, myös verkkomedioista automaahantuojan tai jälleenmyyjän omille sivuille.

Pitääkö autoja mainostaa vain vanhoille asiakkaille?

Ihan oma tarinansa olisi sitten vielä se, että miksi ihmeessä automainostajan pitäisi markkinoida uusia autoja vain nykyiselle ja alati vanhenevalle ostajakunnalle? Suomessa on jo nyt Länsi-Euroopan vanhin autokanta. Sen sijaan, että nuoret aikuiset ja nuoret perheet ostavat jatkuvasti vain käytettyjä autoja, niin kyllä autoteollisuus toki pyrkii viestimään, että heillä on tarjolla myös hyvin edullisia ja paljon turvallisempia ja taloudellisempia autoja kuin 10 vuoden takaiset huonokuntoiset käytetyt. Se, että pienetkin uudet autot ovat Suomessa monen mielestä liian kalliita, on pitkälti kohtuuttoman verotuksen syy. Katajanokasta keskustaan pyöräilevä ei tosiaan henkilöautoa välttämättä tarvitse, mutta entä perheellinen, joka asuu kilometrien päässä taajamasta ja kaikista palveluista?

- Ismo Tenkanen

"Facebook korjasi urkkivat evästeet" - nyt voimme nukkua yömme rauhassa!

Facebook-evästekohu, osa 3...
Tapahtunut tähän asti:
Osa 1: Facebook "jää kiinni" siitä, että se käyttää evästeitä, eikä poista niitä, vaikka käyttäjä kirjautuisi ulos palvelusta
Osa 2: Tietosuojavaltuutettu puuttuu tarmokkaasti asiaan

Nyt tulee siis osa 3, tarinan onnellinen loppu:

"Facebook korjasi urkkivat evästeet"

Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio voi olla tyytyväinen toimintaansa. Heti kun hän tuomitsi Helsingin Sanomien haastattelussa Facebookin toiminnan, Facebook muutti evästepolitiikkaansa. Aarnio oli "erityisen huolestunut tiedosta, jonka mukaan Facebook on seurannut käyttäjiään senkin jälkeen, kun he ovat kirjautuneet ulos palvelusta". Nyt mm. Tietokone uutisoi, että "Facebook korjasi urkkivat evästeet". No, tosin Facebook oli tämän tehnyt jo useita päiviä ennen Hesarin lauantaina 1.10. julkaisemaa juttua, kun tuo Tietokoneen uutinenkin on päivätty jo 29.9....

Mutta nyt voi kansa taas nukkua yönsä rauhassa, ja media levätä. Ennen seuraavaa kohulööppiä Facebookista, johon arvatenkin ei mene kauan.

Mikä asia tässä muuten nyt korjaantui? Katsotaanpas taas, mistä oli kyse.

Kuka "urkkiii"?

Kohu lähti siitä, että vaikka aktiivinen Facebook-käyttäjä kirjautui ulos palvelusta, hänen siirtyessään verkkosivuille, joissa oli Facebook-toiminnallisuuksia, ne edelleen kertoivat mitä "kaverisi suosittelivat" kyseisessä verkkopalvelussa. Mistä se FB siis tietää, ketkä ovat minun kaverini, kun se näyttää siellä minun omien kavereitteni suositukset?

Aivan, tähän näköjään tarvittiin australialainen hakkeri päättelemään että herranjestas, tuo verkkopalveluhan lähettää minun Facebook-evästeeni avulla Facebook-tunnistetietoni palveluun, josta se palauttaa sitten ko. verkkomediaan tiedon, mitä artikkeleita tai uutisia juuri minun kaverini ovat suositelleet. Tämähän on nyt aivan julkeata, koska olen nimenomaisesti loggautunut Facebookista ulos!

Eli tämä hakkeri pystyi päättelemään, ja omalta koneeltaan tutkimaan, että siellähän ne Facebookin evästeet ovat edelleen minun koneeni evästekansiossa, vaikka olen kirjautunut palvelusta ulos.

Miten yleistä sitten on, että verkkopalvelu tai verkkomedia tuhoaa kaikki evästeensä, kun kirjaudut ulos palvelusta? Eipä tule nyt sellaista tapausta mieleen, vaan lähtökohtaisesti palvelut tallentavat paitsi sessio-kohtaisia evästeitä, myös pysyviä evästeitä, jotka ovat yleensä voimassa vuosia. Katselin omaa evästekansiotani juuri, ja sieltä löytyivät mm. seuraavien yhtiöiden evästeet, vaikka olin Veikkaus.fi:n sivuilla:

- Aamulehti
- A-lehdet
- Aktia-pankki
- Amazon (yksi per maa)
- BBC UK
- Alma Media
- Finnair
- Fonecta
- Google (useita erilaisia)
- Guardian
- Helsingin Sanomat
- Ilkka.fi
- Ilta-Sanomat
- Iltalehti
- ITviikko
- Kaleva
- Kauppalehti
- Konversio.fi, oma blogisivuni
- Luottokunta
- Markkinointi & Mainonta
- Microsoft
- MikroPC
- MTV3
- Nordea
- Petteri Järvisen blogisivu (pjarvinen.blogspot.com)
- Sanoma Magazines
- Talouselama
- Talous-Sanomat
- Yle
- YouTube

Noniin, you get the picture... Eli näin evästeet todellakin aivan normaalisti tallentuvat käyttäjän kiintolevylle evästekansioon, eivätkä ne poistu sieltä kun kävijä siirtyy pois sivustolta, tai "kirjautuu ulos" vaikkapa verkkopankista. Kuinka moni YLIPÄÄNSÄ "kirjautuu ulos" Facebookista, kun poistuu sieltä? Kuinka moni edes tietää, miten sieltä kirjaudutaan ulos? Ja se olennaisin pointti: miksi ihmeessä sieltä pitäisi kirjautua ulos, kun poistuu palvelusta?

Mikä muuttui, kun "Facebook korjasi urkkivat evästeet"?

Tuon aussi-hakkerin logiikan mukaisesti siis joka kerran, kun vierailemme Facebookista, pitäisi meidän poistuessamme palvelusta kirjautua sieltä ulos ("log out"). Jos todella toimimme näin, niin sitten kun siirrymme vaikkapa Ilta-Sanomien sivuille, jossa on "Facebook yhteisöliitännäinen", joka normaalisti näyttää, mitä Ilta-Sanomien juttuja minä ja Facebook-kaverini ovat jakaneet toisilleen tai suositelleet, kertookin nyt - ks. kuva alla - KIRJAUDU SISÄÄN - You need to be logged into Facebook to see your friends' recent activity.

 

Nythän tämä tosiaan on EU-tietosuojatavoitteiden ja tietosuojavaltuutetun toiveiden mukainen, eli käyttäjä itse omalla klikkauksellaan tai sisäänkirjoittautumisellaan päättää, haluaako nähdä kavereidensa suosituksia Facebookin ulkopuolisella sivustolla, joka on ottanut Facebook-toiminnallisuuksia sivuilleen.

Entä mikä ei muuttunut?

Tästä eteenpäin blogia ei kannata lukea sitten niiden, jotka näkevät painajaisia Internetissä tapahtuvasta "urkinnasta", joksi toimittajat ovat siis alkaneet kutsua normaaleja ja automaattisia toimintoja Internetissä.

Sillä vaikka nyt Facebook "korjasi urkkivat evästeet", kuten Tietokoneen toimittaja asian ilmaisi, niin seuraaviin asioihin ei tullut mitään muutosta:

- Ilta-Sanomat lähettää edelleen etusivultaan yli 20 kolmannen osapuolen evästettä
- Tietokone.fi lähettää Facebookin urkinta-uutissivulta yli 20 kolmannen osapuolen evästettä
- MikroPC.fi lähettää Facebook-kohu-uutissivultaan (otsikotu "Yksityisyytesi on vaarassa: Facebook tietää mitä teet, vaikka kirjautuisit ulos") 10 kolmannen osapuolen evästettä

Ja niin edelleen, arvannette että nuo eivät ole mitään poikkeuksia, vaan siis aivan normaali käytäntö mainosrahoitteisissa verkkomedioissa, verkkokaupoissa ja verkkopankeissa.

Lopuksi sitten se kauhu-uutinen kaikille paranoideille. Vaikka Facebook nyt muutti evästekäytäntönsä ja toimii aivan kuten tietosuojavaltuutettu toivoi, niin mikään ei muutu siinä, että Facebook saa edelleen tiedon jokaisesta sivusta, jonka lataat verkossa, jossa on Facebook-toiminnallisuuksia. Tai jos klikkaat missä tahansa verkkopalvelussa linkkiä, joka vie Facebookiin, saa Facebook myös tiedon, mistä palvelusta siirryit Facebookiin. Nämä asiat kun eivät mitenkään liity evästeisiin, vaan siihen, että kun mikä tahansa verkkosivu liittää sivuilleen Facebook-linkkejä tai -toiminnallisuuksia ("Suosittele", yhteisöliitännäinen yms.), niin jokaisella sivulatauksella lähtee kutsu myös Facebookille, ja kutsun mukana mm. IP-numerosi. Ja tätä asiaa Facebook EI VOI ESTÄÄ itsekään. 

Teoreettinen kertyvän datan väärinkäytön mahdollisuus on toki paljon suurempi palveluilla, joille kertyy sitä lokidataa suuremmasta sivustojoukosta kuin niille, jotka keräävät sitä lokidataa vain omasta palvelustaan. Mutta mitä ne voisivat tehdä toisin? Eivät juuri mitään, muuta kuin luvata, että "emme käytä tietojasi väärin". Jos tähän ei luota, kannattaa pysytellä poissa Internetistä kokonaan.

- Ismo Tenkanen

Mediat saivat mitä tilasivat: nyt tietosuojavaltuutettu Facebook-ajojahdissa

Ilta-Sanomat ja moni muu suomalainen media teki viime viikolla kohujuttuja siitä, miten Facebook "urkkii" käyttäjiensä liikkeitä verkossa silloinkin, kun nämä ovat kirjautuneet ulos Facebookista. Jutut oli uutisoitu siten, että annettiin ymmärtää, että Facebook saa tiedon kaikista sivuista, missä kävijä vierailee, joskin journalistisesti vastuuntuntoiset mediat pikaisesti korjailivat uutisointiaan, kun ymmärsivät, että kyse on lopulta vain niistä sivustoista, jotka ovat itse lisänneet sivuilleen Facebook-toimintoja, kuten Like/Suosittele-nappula ja ketkä omista Facebook-kavereistasi suosittelivat mitäkin juttua ko. median sivuilla.

Mihin tämä kohu on johtanut? Voitte arvata, mihin. Nyt tämän päivän Helsingin Sanomat uutisoi, miten tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio "seuraa silmä kovana tuoreinta Facebook-skandaalia". Aarnio sanoo, "että Facebookin tapa kerätä käyttäjien liikkeistä tietoa evästeiden avulla on vaarallista - ja vastoin ihmisten oikeuksia".

Mikä jäi kertomatta medioilta?

Totta kai tietosuojavaltuutettu on jo ammattinsa puolesta velvoitettu seuraamaan tämänlaisia kohuja, ja puolustamaan kansalaisten tietosuojaa tai pikemminkin yksityisyyttä. Mutta kyllä nolottaa hänen puolestaan se, mitkä mahdollisuudet hänen on suomalaisia medioita lukemalla ymmärtää, mistä oikeasti on kyse. Nythän suomalaiset mediat syyttävät Facebookia asioista, joihin ne itse ovat suurelta osin syyllisiä.

Eli kun nyt vaikkapa Ilta-Sanomat uutisoi, että Facebook on paholaisen palvelin, tai IT-viikko-hehkuttaa 7 päivää -lehden journalismietiikalla, että "Facebook seuraa salaiset surffailusi", niin kotimaisilta medioilta unohtui kertoa, että:

- itse asiassa he itse ovat laittaneet nuo Facebook-toiminnallisuudet sivuilleen, omista markkinoinninedistämis-tarkoitusperistään
- ilman, että kotimaiset mediat lisäisivät Facebook-toimintoja (tai yhtä lailla Google-mainoksia, Twitter-toimintoja jne.) sivuilleen, näillä kolmansilla osapuolilla ei olisi mitään mahdollisuuksia seurata ko. sivujen käyttäjiä!
- siten omalla toiminnallaan kotimaiset mediat mahdollistavat Facebookin, Googlen, Twitterin yms. käyttäjäseurannan kotimaisten mediasivujen lukijoista
- tosiasiassa myös jokainen kotimainen media "kerää käyttäjien liikkeistä tietoa" aivan samoin kuin Facebook tekee, eikä siinä ole mitään laitonta tai edes salaista

Myytti evästeistä "tietojen kerääjänä"

Lisäksi jokainen "asiantuntija", joita mediat haastattelevat kohujuttuihin, toistaa sitä samaa virhekäsitystä, että evästeiden avulla kerätään tietoa käyttäjien liikkeistä. Ei ole silloin mikään ihme, että tietosuojavaltuutettu sortuu samaan ansaan.

Toki evästeet mahdollistavat tässä tietojenkeruussa selaimen yksilöinnin, mutta kuten olen monessa blogissa jo todennut, sama tietojenkeruu on täysin mahdollista, vaikka käyttäjä torjuisi kaikki evästeet. Näin siksi, että esim. kun Ilta-Sanomat liittää sivuilleen Facebook-, Twitter-, Google- yms. toimintoja, niin samalla se aiheuttaa sen, että jokaisella sivulatauksella lähtee automaattisesti tiedot sivun lataajasta IP-numeroineen myös ao. kolmansille osapuolille. Kun esim. Googlella ja Facebookilla on sitten omissa tietokannoissaan henkilötiedot omien palvelujensa käyttäjistä, niin heille avautuu täysi mahdollisuus yhdistää IP-numeroita ja henkilötietoja, ja siten trackata juuri sitä, mistä on peloteltu: mitä sivuja Internetissä ovat eri henkilöt ladanneet.

Mutta tässäkin pointti on, että millä tämä sitten voitaisiin estää? Petteri Järvistä ja tietoturva-asiantuntijoita myöten kaikki ovat nyt neuvonneet, miten poistaa Facebookin evästeet ja käyttää vaikkapa Facebookia eri selaimella kuin muita medioita (jolloin Facebook ei evästeen perusteella tunnista kävijää), mutta ikävä kyllä AINOA KEINO estää se, etteikö kolmansille osapuolille, kuten Facebook, Google ja Twitter, lähde tietoja kotimaisten medioiden käyttäjistä IP-numeroineen, on se, että MEDIAT POISTAVAT kyseiset kolmannet osapuolet sivuiltaan!

Hienoja tavoitteita, mahdottomia toteuttaa?

Varmasti kaikki lukijat ovat yhtä mieltä tietosuojavaltuutetun tavoitteista ja siitä, että olisi hienoa, jos ulkomaisia verkkopalveluja voitaisiin estää saamasta tietoa meistä suomalaisista Internet-käyttäjistä ja missä he liikkuvat. Ja että Facebookilta vaadittaisiin, että jos käyttäjä loggautuu ulos palvelusta, hänen tietojaan ei ilman hänen omaa lupaansa jaeltaisi joka toisessa mediassa, naaman kera kertomassa, että olet muuten suositellut näitä ja näitä Ilta-Sanomien artikkeleita Facebook-palvelussa.

Mutta kenellä on siis valta ja päätös poistaa tällainen seurantamahdollisuus? Ennen muuta kotimaisilla mediataloilla - ottamalla pois Facebook-toiminnallisuudet, Google-mainokset, Twitter-logot sivuiltaan. Nyt ne nimenomaan mahdollistavat Facebookille tämän tiedonkeruun, omalla päätöksellään upottaa näitä kolmansia osapuolia sivuilleen.

Tietenkin voidaan vaatia myös Facebookia muuttamaan toimintojaan ainakin siten, että se poistaisi kaikki cookiensa, eikä vain sessio-cookeja, jos käyttäjä päättää kirjautua ulos palvelusta. Nyt kun Facebook ei tee niin, niin se edelleen jakaa kotimaistenkin medioiden sivuilla tietoa siitä, ketkä Facebook-kaverisi suosittelevat mitäkin uutista eri medioiden sivuilla, ja mitä uutisia itse olet suositellut kavereillesi. Toki olisi kohtuullista, että toiminnallisuus olisi järjestetty niin, että ko. Facebook-yhteisöliitännäisessä lukisi, että "haluatko tietää, mitä juttuja Facebook-kaverisi suosittelivat tässä mediassa", ja sitten omalla valinnallasi antaisit klikkaamalla Facebookille luvan hakea ko. tiedon Facebook-tunnistetietojesi avulla. Nythän Facebook ja kotimainen media ovat keskenään päättäneet asian puolestasi! Facebook päättämällä omien yhteisöliittännäistensä toiminnallisuuksista, ja kotimainen media liittämällä tuon toiminnallisuuden omille sivuileen.

Mutta ikävä kyllä mikään Facebookin toimintatapojen muutos ja sen evästeiden poisto (joko käyttäjien toimesta tai vaatimalla jatkossa Facebookia putsaamaan kaikki cookiet) uloskirjoittautuessa ei poista tuota perusväitettä, jonka australialainen hakkeri (jota edelleen kotimaiset mediat siteeraavat "tietoturva-asiantuntijaksi") Nik Cubrilovic blogissaan nosti esille: että Facebook pystyy trackaamaan sivuja, joita lataat Internetissä Facebookin ulkopuolella, olit kirjautunut sisälle Facebookin tai et.

Ikävä kyllä Facebook itsekään ei voi tätä estää. Jos verkkomedia sijoittaa sivuilleen Facebook-toiminnallisuuksia, se väistämättä johtaa siihen, että sivun latautuessa lähtee myös Facebookin palvelimelle sivun lataajan IP-numero ja muut tunnistetiedot.

Tähän auttaisi todellakin vain se, että kielletään mitään Facebookin ulkopuolista palvelua liittämästä Facebook-toimintoja omille sivuilleen. Eikö tämä ole jo aika kohtuuton vaatimus?

- Ismo Tenkanen

IS:n motiivit suomalaisten Facebook-vihan nostamiseen?

Juuri tätä kirjoittaessa Ilta-Sanomien etusivu kirkuu: KÄYTTÄJIEN RAIVO RÄJÄHTI: Facebook - paholaisen palvelin!

Alaotsikkoina näkyvät mm.
- Näin kierrät Facebook-tiedonkeruuta
- Raju uudistus: Facebook tietää liikkeesi, vaikka olisit uloskirjautunut

Laskin tänään IS:n nettisivuilta kaikkiaan yli 10 Facebook-uutista, jotka lähes järjestään olivat negatiivisia sisällöltään. Mitä ylettömän pahaa siis Facebook on tehnyt - muuta kuin ilmeisestikin vienyt IS:ltä mainostuloja...

 

Paljon melua tyhjästä

Kaikki kohu lähti yhdestä australialaisesta blogaajasta, jota Ilta-Sanomat kutsuu "tietoturva-asiantuntijaksi" (oikeasti hän itse esittäytyy hakkerina, koodarina ja bloggaajana), ja hänen yhdestä blogistaan http://nikcub.appspot.com/logging-out-of-facebook-is-not-enough, jossa hän esittää mm. seuraavia "aivan huikeita" paljastuksia:

- Facebook käyttää cookeja (kuten kaikki muutkin verkkomediat, jotka esittävät mainontaa tai mittaavat sivustonsa liikennettä, mukaanlukien iltasanomat.fi)
- Facebook kommunikoi aktiivisesti jokaisen verkkomedian - kuten iltasanomat.fi -  kanssa, joka on liittänyt omille sivuilleen Facebook-toiminnallisuuksia, kuten sivun suositteleminen linkin kera omille Facebook-ystäville (eikös tuo ole noiden verkkomedioiden oma asia, jos ovat tuollaisen päätöksen tehneet - markkinoidakseen Facebookin suuren käyttäjäkunnan avulla omaa sivustoaan?)
- Facebook pystyy saamaan tietoa sivustoista, joissa Facebook-käyttäjät vierailevat, myös silloin, kun käyttäjä ei juuri parhaillaan ole kirjautunut Facebookiin (kuten myös esim. jokainen mittausjärjestelmä, mainonnanhallintajärjestelmä, mainosverkko, joka käyttää 3. osapuolen cookieta jne. - mukaanlukien maailman laajin mainosverkko Google)

Viimeksi mainittu seikka oli suurin piirtein tuossa muodossa myös alkuperäislähteessä, eli siinä EI tarkennettu, että tietenkin tämä Facebookin tietojen saanti ladatuista Facebookin ulkopuolisista sivuista koskee ainoastaan ja vain näitä sivustoja, jotka ovat itse lisänneet Facebook-koodit omille sivuilleen. Sillä mistäs muualta Facebook sen tiedon itselleen saisi, kuin näiltä omilta partnereiltaan? Ei ole vielä Facebookilla satelliitteja taivaalla tähyämässä mattimeikäläisen nettisurfailua, eikä vakoiluohjelmistoja ujutettu loppukäyttäjien koneille.

Mutta viis siis faktatietojen tarkistamisesta, itse väitteen totuudenmukaisuudesta ja sen selvittämisestä, kuinka poikkeuksellisesta vaiko peräti tavanomaisesta toiminnallisuudesta on kyse, kun Ilta-Sanomat sai asiasta MEGALUOKAN uutisen ja suomalaiset Facebook-käyttäjät kiihkoilemaan "röyhkeästä yksityisyysrikkomuksesta".

Suuresta kohu-uutisesta nopeasti kehitetyt jatko-osat olivat IS:n kannalta jo vähemmän mairiteltavaa luettavaa. F-Securen "tietoturva-asiantuntija" kuittaa asian toteamalla, että  "Tietojen keräys kuuluu  yhteisöpalveluiden bisneslogiikkaan" ja muistuttamalla, että "kaikki mitä verkossa tekee, tallentuu yleensä jonnekin". Facebookin oma vastaus, jonka mukaan palvelulla "ei ole kiinnostusta seurata käyttäjiään tai tallentaa näiden verkkovierailuja, eikä myydä käyttäjien tietoja eteenpäin mainostajille", julkaistiin sivujuttuna. Mitäs sitä nyt mehevää skuuppia tappamaan!

Mistä oikeasti on kyse?

Kuinka ainutlaatuisen röyhkeästä toiminnasta on siis kyse - ja mitä tuossa tapahtuu, aivan maallikolle ymmärrettävällä kielellä?

Kaikki verkkopalvelut Internetissä toimivat siten, että käyttäjä lähettää niihin kutsuja, klikkailemalla linkkejä tai kirjoittamalla verkko-osoitteita selaimeensa. Kutsun mukana lähtee kutsuttavalle palvelimelle AINA tietoja käyttäjästä, mukaanlukien käyttäjän IP-numero, joka yksilöi käyttäjän. Mistäs muuten palvelu tietäisi, kenelle palauttaa kutsuttu sivu??? Ei Internetiä olisi olemassakaan ilman tätä perustoiminnallisuutta...

Jos verkkopalvelu, kuten Iltasanomat.fi, päättää sitten liittää sivulleen mainoksia, mittausjärjestelmiä, mainonnanhallinnanjärjestelmiä, tai erilaisten yhteistyökumppanien - kuten Huuto.net, Facebook, Twitter, Google etc. - tageja eli koodinpätkiä, jotka hakevat partnerin sisältöä sivustolle, kuten mainoksia, vaihtuvaa sisältöä, kerro kaverille -toimintoja jne. - niin tiedot sivun latautumisesta lähtevät jokaisella sivulatauksella myös ko. yhteistyöpartnerille. Näin tapahtuu automaattisesti, ilman että kukaan tekee asialle mitään.

Vastuu on medialla itsellään, joka valitsee partnereita

Media eli verkkopalvelu on itse toki vastuussaan siitä, mitä sisältöä ja yhteistyökumppaneita valitsee sivuilleen. Ei Facebook siis suinkaan pääse ujuttautumaan "salaa" millekään verkkosivulle, ja kaivamaan sieltä käyttäjien tietoja, ellei kyseinen verkkopalvelu ITSE PÄÄTÄ liittää Facebook-tageja ja "suosittele tätä Facebookissa"-toiminnallisuuksia sivuilleen.

Kaikki, mitä hakkeri Nik Cubrilovic esittää sivuillaan, on mahdollista yhtä lailla kaikille verkkopalvelun partnereille, eli Googlelle, mittaus- ja mainosjärjestelmille, siis kaikille yhteistyökumppaneille, joita media on päättänyt liittää omille sivuilleen.

Cookien rooli tietojen välityksessä

Kuten aina verkon yksityisyyskohuissa, "yksityisyystietojen vuotamisesta" syy on vyörytetty cookielle eli selaimen lähettämän evästeelle. Evästeitä käytetään mm. verkkopalvelujen personointiin sisällön muokkaamiseksi käyttäjän aiemman historian mukaiseksi (vrt. Amazon, jonka etusivu on kullekin käyttäjälle personoitu aiempien klikkien ja ostojen mukaisesti), sekä pakollisen sisäänkirjoittautumisen korvaajaksi, eli kun klikkaat yhteisöpalvelusta "muista minut", niin käytännössä palvelu lähettää cookien, jossa on tunnistenumero, jolla palvelu tietää, kuka olet, ja lähettää sen koneellesi, ja koneesi tallentaa sen evästekansioon. Kun palaat ko. verkkopalvelun sivuille, se tarkistaa, onko sinulla aiempaa cookieta, ja saa siitä tunnisteesi, jonka perusteella osaa jälleen avata juuri sinulle räätälöidyn sivun.

Mutta yllätys yllätys: vaikka torjuisit kaikki cookiet joko selaimesi tai tietoturvaohjelmasi avulla, selaimesi lähettää edelleen jokaisen kutsun yhteydessä kaikki tavanomaiset tunnistetietosi palvelulle, jota kutsut, mukaanlukien IP-numerosi. Eli oletetaan, että estät cookiet, ja menet Facebook-sivulle. Se kohtelee silloin sinua kuten ketä tahansa uutta, rekisteröitymätöntä käyttäjää, ja pyytää käyttäjätunnusta ja salasanaa. Jos kirjaudut sisälle, ja menet saman session aikana toiselle verkkosivuille, joilla on Facebook-toiminnallisuuksia (peukut ja kuka kavereistasi suositteli mitäkin), kuten Iltasanomat.fi, lähettää verkkopalvelu kutsusi yhteydessä tiedot kutsusta myös Facebookille, jonka perusteella Iltasanomat.fi näyttää omilla sivuillaan mm. mitä Ilta-Sanomien uutisia ja artikkeleja omat Facebook-kaverisi ovat suositelleet.

Mikä tässä on niin mystistä? Eikö olisi paljon karmeampaa yksityisyyden kannalta, jos Facebook näyttäisi Ilta-Sanomien eri kävijöille satunnaisesti aivan kenen tahansa Facebook-suosituksia? Nyt toiminnallisuus on räätälöity juuri siten, että jokainen Facebook-käyttäjä näkee ainoastaan ja vain oman kaveripiirinsä suosituksia. Ja omat suosituksesi näkyvät Facebookin ulkopuolellakin ainoastaan ja vain niille, jotka itse olet hyväksynyt Facebook-ystäviksesi.

Miten estää Facebookin toiminnallisudet Facebookin ulkopuolella?

Facebookin toiminnallisuudet muilla verkkosivustoilla, kuten Iltasanomat.fi:ssä, ovat siis median oma markkinointikeino oman suosionsa lisäämiseksi ja kävijäkuntansa palvelemiseksi siten, että Facebook-käyttäjät näkevät IS:n sivuilla, mitä IS:n juttuja omat Facebook-kaverit ovat suositelleet. Ilta-Sanomat on itse tehnyt tietoisen päätöksen lisätä Facebook-toiminnallisuudet sivuilleen - Facebook on vain tarjonnut sovelluksen tähän.

Facebook-toiminnallisuudet on äärimmäisen helppo torjua, yhtä helppo kuin minkä tahansa evästeen torjuminen. Siihen ei tarvita tietoturvaohjelmistoja, vaan pelkästään oman selaimen asetuksilla voi poistaa evästeet. Sen jälkeen kuitenkin joudut kirjoittautumaan joka kerran omalla tunnuksellasi ja sanasanallasi Facebookiin uudelleen - ja taas käynnin jälkeen poistamaan Facebook-evästeet. Tai voit toki säätää selaimesi asetukset niin, ettei se vastaanota lainkaan evästeitä. Silloin loppuu kyllä pääsy mm. verkkokauppoihin ja -pankkeihin, ja juuri mikään ei verkossa toimi - en suosittele!

Miksi nähdä turhaa vaivaa?

Mutta miksi nähdä turhaa vaivaa estääksesi Facebook-toiminnallisuuksia verkkopalvelun ulkopuolella? Miksi ylipäänsä sitten suosittelet mitään juttua tai linkkiä Facebookissa, jollet halua, että oma kaveripiirisi näkisi omia suosittelujasi? Eikö ole fiksumpaa silloin kokonaan lopettaa suositttelujen painallukset, jollei halua omien kaveriesi näkevän suosittelujasi?

Tietenkin torjumalla kaikki evästeet ja jatkuvasti poistamalla niitä estät samalla sen, ettei Facebook saa tietää juuri sinun vierailleen vaikkapa Iltasanomat.fi:ssä, mutta jos IS tarjoaa Facebook-suosittelumahdollisuuden, Facebook saa joka tapauksessa tiedon siitä, että ko. sivu oli ladattu - ja mm. IP-numerosi. Tämä kun on Internetin perustoiminnallisuus, ja sitä on melkoisen hankala välttää!

Ja ne Ilta-Sanomien motiivit tehdä asiasta turha häly...

Miksi siis Ilta-Sanomien kannatti nostataa täysin jokapäiväisestä, normaalista Internet-toiminnalisuudesta - johon se itse on osavastuussa liitettyään Facebook-toiminnallisuudet myös omilla sivuilleen -  valtaisa kohu? Menisivätkö kenties verkkomainonnan rahat uusjakoon, jos Facebookin suosio romahtaisi - ja ihmiset eivät enää uskaltautuisi ulkomaisiin verkkopalveluihin, vaan pysyttelisivät "turvallisilla" kotimaisilla sivustoilla.

Aivan samanlainen kohujuttu voitaisiin tehdä jo huomenna vaikkapa Googlesta, joka on kolmantena osapuolena vähintäänkin yhtä monessa verkkopalvelussa kuin Facebook, tai mainonnanhallintajärjestelmästä, joka jakelee mainoksia tuhansille eri sivustoille. Ja verkon mittausjärjestelmistä vastaavaa kohua on jo koettukin, mutta sitä tuskin suuri yleisö muistaa, kun kiistan osapuolina olivat verkkomediat ja mittausyritykset vastaan tietoturvayhtiöt. Silloin tietoturvayhtiöt olivat jo aktiivisesti poistamassa täysin harmittomia mittausjärjestelmän evästeitä asiakkaidensa tietokoneilta, koska evästeet mahdollistivat tietojen yhdistämisen siitä, että sama selain on vieraillut palvelussa A ja B. Aivan samaa tekevät nyt Google, Facebook ja monet muut - mutta mitä tekevät tietoturvayhtiöt? Eivät mitään. Miksi? Koska ne eivät halua tapella isompiaan vastaan asiassa, jossa itsekin tietävät, että kukaan ei edes tee mitään laitonta. Business as usual.

- Ismo Tenkanen
P.S. Tätä kirjoittaessa iltasanomat.fi lähettää etusivultaan 5 Ilta-Sanomien omaa ja 22 kolmannen osapuolen evästettä, mm. Googlelta, useammalta eri mainonnanhallintajärjestelmältä tai mainosverkolta ja mittausjärjestelmältä tai yhteistyökumppanilta - mutta ei yhtään Facebookilta! Estämällä kaikki evästeet sivu ei sitten enää latautunut IE-selaimelle lainkaan...