Internetin alkuvuosina 90-luvulla iltapäivälehtien lööpit kirkuivat tämän tästä otsikoita siitä, miten Internet oli syyllinen milloin raiskauksiin, pommeihin, joukkomurhiin ja melkein kaikkeen pahaan, mitä maailmassa tapahtui. Otsikoissa puhuttiin "internet-pommista", "internet-raiskaajasta", jne. koska pommin tiedot oli kaivettu netistä, tai raiskaaja oli tutustunut uhriinsa netistä. Ilman nettiä olisi kaikelta tuolta pahalta siis ilmesesti vältytty!
Koskaan aiemmin ei kuitenkaan lööpitetty "tietosanakirja-pommista" tai "fysiikankirja-pommista", jos tiedot pommin ainesosista ennen nettiä piti kaivaa erilaisista kirjallisista lähteistä. Ja en muista koskaan lukeneeni "sanomalehti-raiskaajasta" ennen Internet-kautta, jolloin epämääräisille treffeille uskaltauduttiin sanomalehtien julkaisemien "henkilökohtaista"-palstojen ilmoitusten perusteella...
Sosiaalinen media uusin uhka?
Nyt sanomalehtiä ja muita valtamedioita lukiessa voisi vastaavasti päätellä, että syy pommeihin, raiskauksiin, murhiin ja mellakoihin ei enää olekaan Internetin, vaan nimenomaan sosiaalisen median, tai erityisesti Facebookin. Viime viikkoina, etenkin Norjan tapahtumien jälkeen, ovat sanomalehdet taas pursunneet otsikoita ja artikkeleja, joissa lähes kaikki paha maan päällä laitetaan nyt sosiaalisen median piikkin. Ei muuta kuin kielletään nettikirjoittelu, ja laitetaan tiukka sensuuri, niin taas on maailma hyvä paikka elää!
Oletteko kenties huomanneet, miten juuri sanomalehdet lietsovat tuota some-vihaa nyt lähes päivittäin? Sosiaalinen media, jos mikä, on ilmiö, josta riittäisi kirjoitettavaa vaikka kuinka paljon, miten se on mullistanut monia asioita maailmassa, aivan kuten Internet 90-luvun puolivälissä, mm. kaupankäyntiin, markkinointiin, viestintään, journalismiin liittyen. Jos lukee riippumattomista tai tutkimuslähteistä tulevia newslettereitä, niin ainakin oma tulkintani on, että ylivoimainen enemmistö sosiaalista mediaa koskevista artikkeleista suhtautuu positiivisesti sosiaaliseen mediaan, miten se on lisännyt yksittäisten ihmisten vaikutusmahdollisuuksia, kasvattanut kaksisuuntaisuutta ja interaktiviisuutta viestinnässä, ja vähentänyt riippuvuuttamme massamedioiden yksisuuntaisesta viestinnästä. Samaan aikaan 70- ja 80-luvulla viestinnän koulutuksessa vielä käytetyt massamedian huutotorvi-tyyppiset koulukunnat ovat alkaneet tuntua todella antiikkisilta. Ihmiset eivät sittenkään ole vain passiviisena vastaanottavana osapuolena sille ilosanomalle, mitä massamedia ja sinne palkatut ammattitoimittajat ovat meille katsoneet parhaaksi syöttää.
Juuri mikään noista Internetin ja sosiaalisen median positiivisista vaikutuksista, joista riittäisi lähdeaineistoa kymmeniin tai satoihin kirjoihin, ei kuitenkaan ylitä sanomalehtien uutiskynnystä. Sen sijaan lähes mikä tahansa kirjoitus, jossa lietsotaan "sosiaalisen median uhasta", ylittää sanomalehtien uutiskynnyksen heittäen, ja siitä luodaan isot otsikot.
"Facebook muuttaa persoonaa"
Loistava esimerkki tästä on tämänpäiväinen Helsingin Sanomien koko sivun jutuksi kulttuurisivuilla nostettu artikkeli, joka oli otsikoitu "Facebook muuttaa persoonaa". Jutussa oli kaivettu esiin Internetin vaaroista luennoiva amerikkalainen psykiatri, joka on kirjoittanut kirjan "Virtually You: The Dangerous Powers of the E-Personality", jossa kerrotaan, miten "sosiaalinen media vahvistaa mahtailua ja narsismia", ja muuttaa ihmisen persoonaa.
Norjan tapahtumien jälkeen on tietysti otollista kaivaa tällaisia kirjoituksia esiin ja sitä kautta "todistella" sitä, miten nyt sosiaalinen media onkin se kaiken pahan alku ja juuri.
En ole lukenut ao. kirjaa, mutta ainakin Amazonista löytyvän pitkällisen esittelyn perusteella kirja käsittelee Internetistä mm. videopokeria, online-pelaamista avatar-hahmoilla, sähköpostien pakkomielteistä tarkistamista, Internet-shoppailua yms. Jossain sivulauseessa puhutaan Facebook-kavereista ja niiden keräämisestä.
Entä miten Hesari asiaa käsittelee? Viiden palstan otsikoksi "Facebook muuttaa persoonaa", aloituslauseeksi "FACEBOOK-NARSISIMI tuntuu harmittomalta nykyajan turhamaisuudelta."
Jutun kirjoittajalle Facebook on tietysti sama kuin "sosiaalinen media" kaikkiaan. "Netti antaa helposti vallan välinpitämättömyydelle, tahdittomuudelle ja töykeyksille". Aivan, siis nyt puhutaan anonyymistä vihakirjoittelusta netissä. Mitenkä se koskee Facebookia, josta on otsikko ja ingressi, ja jonne syyttävä sormi taas sojottaa. Tietysti, tiedän kyllä, että kirjoittaja ei laadi otsikoita ja väliotsikoita. Niistä vastaa Helsingin Sanomien ammattijournalistit. Heillä tuntuu olevan aivan loputon tarve todistella, miten painettu sana on ainoa, mihin kannattaa luottaa, ja että Facebook erityisesti on pahasta.
"Yrittäkää nyt jo laittaa se netti kuriin!"
Sosiaalisen median osalta erityisen pahaa on jutun mukaan kuulemma sen, miten se on "minä-keskeistä", kun on minä ja sinä vain kaikkialla iPad, iPhone, MySpace, YouTube. Aivan, siis näillähän juuri korostetaan sitä, että viestinnässä on todellakin siirrytty yksisuuntaisesta massaviestinnästä henkilökohtaisempaan ja kaksisuuntaiseen viestintään. Ei ole enää vain suuret journalistit suurissa mediataloissa, jotka voivat valistaa tyhmää kansaa, vaan se mattimeikäläinen voi jopa kommentoida ja tuottaa omaa sisältöä mediaan - tämähän on kaikkien elitistien mielestä netissä se pahin puoli!
Eikä kukaan ole sensuroimassa mattimeikäläisen puheita, vaikka Internetin alkuaikoina moni kansanedustajakin oli Suomessa tukemassa hankkeita siitä, miten tämä pahalainen uusi media saataisiin kuriin, kun "sieltä netistä tulvii minullekin vaikka minkälaista haistatus-sähköpostia". Että operaattorit eivät sen vertaa valvo ja lue sähköposteja, joita kansanedustajalle osoitetaan! "Yrittäkää nyt panna ne rivinne kuriin", oli kansanedustajan viesti Internet-operaattoreille ja verkkomedioille.
Hesarin kirjoituksessa lainataan psykiatrin päivittelyä sitten siitä, miten "sosiaalisessa mediassa mainonnan säännöt koskevat myös yksilöä. Me objektisoimme itsemme, poimimme parhaat puolemme ja korostamme niitä, sitten kauppaamme niitä samalla tavalla kuin kaupataan autoja tai shampoota".
Voi hyvänen aika! Ihanko 70- ja 80-luvulla, ennen tätä pahaa Internetiä ja sosiaalista mediaa, niissä sanoma- ja aikakauslehtien kirjeenvaihtoilmoituksissa sitten oli vain totuudenmukaisia ja rehellisiä kuvauksia ihmisistä? Tyyliin "Pyylevä ja akne-ongelmista kärsivä miehenalku etsii kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen". Voi olla, että perinteinen yrittämisen ja erehdyksen metodi on opettanut ihmistä kautta historian hieman poimimaan mieluummin niitä parhaita puolia itsestään, kuin olemmalla kovin rehellinen.
Ja kuinka antoisa olisikaan Facebook-ystävä, jonka status-päivitykset olisivat lakkaamatonta valitusta ja ruikutusta, sekä omien sekä lähipiirien ongelmien vuodatusta julkiseksi. Kuten Hesarin jutussakin lainattu kommentti Pekka Pekkalalta oli, niin "koska FB on vähän kuin jatkuva illallispöytä vaihtuvien tuttujen kanssa, käytös on samanlaista: yleensä ei aloiteta kertomalla, miten kurjaa on, vaan ehkä kuitenkin niillä omilla onnistumisilla".
Lopuksi todetaan, että "voimmeko kuvitella online-yhteisöä, jossa hiljaiset, mukavat ja harkitut puheenvuorot voittavat äänekkäät, vihaiset ja ilkeät".
Vastauksena tuohon: voimme. Ne ovat juuri ne verkkoyhteisöt, joissa ihmiset esiintyvät omilla nimillään, eivätkä ole purkamassa sinne aggressioitaan anonyymeillä vihakirjoituksillaan. Facebook on yksi niistä.
Mutta mistä löytäisimme vielä sellaisen sanomalehden, jossa hiljaiset, mukavat ja harkitut puheenvuorot voittaisivat äänekkäät, vihaiset ja ilkeät kirjoitukset? Ainakin Internetin ja sosiaalisen median käsittelyn osalta ei ole vielä sellaista printtilehteä löytynyt.
- Ismo Tenkanen
