Previous month:
kesäkuu 2010
Next month:
syyskuu 2010

elokuu 2010

Määräävän markkina-aseman hyödyntäminen suomalaisessa mediamaailmassa

Määräävä markkina-asema tarkoittaa Wikipedian mukaan sitä, että "yritys tai yritysryhmä voi kilpailijoiden toimista välittämättä jotakuinkin itsenäisesti päättää hinnoistaan ja toimitusehdoistaan. Määräävässä asemassa olevan ei tarvitse kiinnittää paljoakaan huomiota kilpailijoiden, tavarantoimittajien tai asiakkaiden reaktioihin. Nämä ovat usein riippuvaisia määräävässä asemassa olevasta yrityksestä. Esimerkiksi asiakkaiden on pakko ostaa tällaisen yrityksen tuotteita, joille ei ole korvaavia vaihtoehtoja."

Onko suomalaisessa mediamaailmassa sitten "määräävässä markkina-asemassa" olevia yrityksiä? On, ja sen voi niiden palveluksessa olevien ihmisten käyttäytymisestä tosiaan huomata. Paras esimerkki on ollut median edustaja, joka suoraan minulle sanoi, että "meillä kun on määräävä markkina-asema, niin me voimme sitä näin hyödyntää"...

Mutta mukavahan se on varmasti työskennellä määräävässä markkina-asemassa olevassa yrityksessä. Silloin kun:

- ei tarvitse vastata asiakkaan soittopyyntöihin. Kyllä asiakas soittaa uudelleen, koska ei sillä ole vaihtoehtoja.
- ei tarvitse kesähelteillä päivystää kenenkään mainostajan kyselyjä. Palatkoon asiaan myyjän lomien jälkeen.
- ei tarvitse välttämättä julkaista edes tilattua ilmoitusta, eikä pyydellä anteeksi, kun ei julkaistu. Pääteltiin mediassa itse, että asiakas kuuluu sellaiseen varallisuusluokkaan, että ehkä ei pysty maksamaan laskuaan (asiakkaasta, rekisteröity yhdistys, ei ollut luottotiedoissa mitään häiriöitä, eikä ollut aiemmin jättänyt yhtään laskua ao. medialle maksamatta).
- ei tarvitse välttämättä julkaista tilattua ilmoitusta, koska voidaan aina vedota siihen, että ilmoitusmääräin ei ollut saapunut perille sähköpostissa. Vaikka kaikki muut saman sähköpostiviestin jakelulistalle olleet olivat saaneet sähköpostin.
- voidaan valehdella mainostajalle päin naamaa, että ei ole mahdollista myöntää sekä asiakas- että mediatoimistoalennusta, vaan "asiakkaan on mahdollista saada vain jompi kumpi". No, myönnetään sitten kuitenkin molemmat, kun jäädään valheesta kiinni.
- voidaan valehdella pienemmille mainostajille, että medialla ei ole lainkaan tapana myöntää mediatoimistoalennusta, vaikka kaikille isommille mainostajille se mukisematta maksetaan
- voidaan vaatia mediatoimistolta rahaa median tilille, ennen kuin toimisto voi ostaa kyseistä mediaa, vedoten siihen, että se on "positiviinen markkinoilletulokynnys"

Kaikkea noita on siis omalle kohdalle sattunut, ja vaikka joku voisi sanoa, että sattuuhan noita kenen tahansa kohdalle silloin tällöin, niin voiko olla sattumaa, että AINA on ollut kyse saman mediakonsernin edustajasta, vaikkakin eri henkilöistä ko. konsernissa?

Maassa siis maan tavalla, ja mediatalossa talon tavalla. Määräävän markkina-aseman mediatalon kohdalla sitten määräävän markkina-aseman sanelemalla tavalla.


Evästeillä pelottelu valtamedioissa jatkuu

Valtamedioiden edustajat istuvat parhaillaan työryhmissä ja komiteoissa, joissa pohditaan sitä, miten saataisiin tiedotettua suurelle yleisölle, että evästeitä on turha pelätä ja niitä tarpeettomasti poistaa. Aika turhaa tuo työskentely työryhmissä on, kun samaan aikaan sitten valtamedioiden toimittajat syöttävät muutaman kuukauden välein juttuja, joissa todistellaan juuri päinvastaista.

Esimerkiksi Iltalehden digipalstalla on viime aikoina ollut parikin juttua, joissa ideana on ollut kertoa maallikolle nettisurfaamisen yksityisyysongelmista ja neuvoa "miten peität jälkesi netissä":

http://www.iltalehti.fi/digi/2010081112172822_du.shtml

http://www.iltalehti.fi/digi/2010040611359592_du.shtml

Molemmissa jutuissa ovat puurot ja vellit täysin sekaisin. Toimittaja lainailee sieltä täältä eri lähteistä pelottelukommentteja verkon yksityisyyden vaaroista ja vastaavasti apukeinoja "miten suojata yksityisyytensä verkossa". Suurin ongelma kirjoituksissa on se, että niissä sekoitetaan keskenään oman selainhistorian salaaminen saman koneen muilta käyttäjiltä, ja anonyymi surfaaminen verkossa (oman yksityisyyden suojaaminen palveluissa, joissa vierailee). Näillä kahdella kun ei ole mitään tekemistä keskenään.

Omien historiatietojen tuhoaminen session jälkeen ja "jälkien peittely" omalta selaimelta (ja esim. perheen muilta koneen käyttäjiltä) kun ei vaikuta millään tavalla siihen, mitä tietoja itsestään käyttäjä lähettää verkkopalveluille, joissa hän vierailee, eli miten "salaa" hän verkossa asioi.

Petteri Järvisen kirjasta lainatut "yksityisyyden riskit" ja mitä paljastuu netin käyttäjästä liittyvät siis lähinnä siihen, mitä selain tallentaa käyttäjän omalle koneelle, ja miten saman koneen seuraava käyttäjä voi tutkailla sitä, missä edellinen käyttäjä on vieraillut saitilla. Eli sivuhistoria, suosikit, välimuistit jne. näyttävät, missä selaimella on vierailtu, myös koneen seuraavalle käyttälle, jos koneen käyttäjä kirjautuu samalla tunnuksella ja salasanalla koneelle.

Silloin siis voidaan neuvoa, miten estää tämä, ja yksinkertaisintahan on se, että koneella on eri tunnukset ja salasanat eri käyttäjille, eli esim. kotitalouksissa kukin käyttäjä kirjautuu samalle koneelle eri tunnuksin, jolloin perheen eri jäsenet eivät pääse kyttäämään toistensa nettisurfailun historioita. Ei tässä sen kummempia salaamisia tarvita. Jos menee sitten kirjaston koneelle yhteisillä käyttäjätunnuksilla, totta kai on syytä tyhjentää myös välimuisti ja poistaa selainhistoria session päätteeksi. Sekin hoituu selaimen toiminnoilla, eikä vaadi kummempia vippaskonsteja, tietoturvaohjelmistoja tai teknistä osaamista.

Sen sijaan se, mitä tietoja selain lähettää niille verkkopalveluille, joissa kävijä vierailee, on aivan eri asia, ja ns. "yksityistilassa surfailu" selaimen yksityisyystilalla ei vaikuta millään tavalla siihen, että edelleen käyttäjän tietokone lähettää normaalisti kutsuja verkkoon, ja niiden mukana tavanomaiset identifiointitiedot, kuten käyttäjän IP-numero, johon kutsuttu sivu palautetaan.

Väärää tietoa evästeistä - jälleen kerran

Iltalehden artikkeli jakaa edelleen täysin väärää tietoa evästeistä, vaikka Iltalehti.fi itse käyttää runsaasti evästeitä mainonnassaan, jolla rahoittaa verkkopalvelun. Tuntuukin käsittämättömältä, miten saman lehden toimitus kylvää lukijakuntaan vääriä uskomuksia asiasta, joka omalle lehdelle on normaalia toimintaa. Iltalehden artikkelissa väitetään:

>Tutkijat varoittavat käyttäjiä myös evästeistä. Vaikka selain olisi privaattitilassa, evästeet voivat tallentaa tietoja ladatuista tiedostoista kuten videoista ja valokuvista.

Oikeasti eväste on pelkkä merkkijono, joka "numeroi" selaimen, mutta koska se on pelkkä kirjain/numero-sarja, eväste ei todellakaan kerää yhtään mitään. Miten se voisikaan, kun se ei ole mikään ohjelma? Se, mitä tuossa lauseessa yritetään tietenkin sanoa, on se, että selaimen yksityistila ei mitenkään muuta sitä asiaa, että selain kommunikoi edelleen verkkopalvelimien kanssa, ja lähettää niille tietoja selaimesta, käyttäjän IP-numeroista, ladatuista tiedostoista (kuten videot ja valokuvat) ja sivuista jne. Mutta mikään näistä ei liity evästeeseen! Evästeiden avulla verkkopalvelu pystyy ainoastaan tietämään, mitkä sivupyynnöt ovat tulleet samalta selaimelta, jolloin vaikkapa verkkokauppa voi pitää ostoskoriin ladatut tuotteet tallessa sivulta toiselle. Olisihan se noloa, jos seuraavalle sivulle siirryttäessä kaikki edeltävät klikkaukset verkkokaupassa olisivat hävinneet. Näin juuri kävisi, jos evästeet kiellettäisiin ja poistettaisiin käytöstä.

Mutta tällaiset "varoitukset" evästeistä Suomen suurimmassa verkkopalvelussa ovat jälleen omiaan lietsomaan täysin aiheetonta pelkoa evästeitä kohtaan, ja luomaan mielikuvaa, että kieltämällä evästeet edistettäisiin jotenkin yksityisyyden asiaa verkossa. Tuntuu myös aika kaksinaamaiselta, että sama verkkomedia, joka markkinoi ilmoitusmyynnissään mm. käyttäytymiskohdennettua mainontaa, joka rakentuu evästeisiin, sitten omassa verkkopalvelussaan tekee sensaatiojuttuja pyrkimällä pelottelemaan lukijoitaan evästeistä ja varta vasten neuvoo, miten lukijoiden olisi syytä poistaa evästeet automaattisesti joka session jälkeen ("Kotikoneella voit säätää selaimen asetuksista evästeiden automaattisen poiston"). Mitenhän ne Iltalehden kohdennetut mainokset sen jälkeen toimisivat, jos lukijat näitä sensaatiojuttuja uskoisivat?