Previous month:
elokuu 2010
Next month:
lokakuu 2010

syyskuu 2010

"Merkitkää paras arvauksenne" - lisää nollatutkimusta netissä!

Kirjoitin viime keväänä nollatutkimuksista, joita isot monikansalliset yritykset teettävät hutiloiden ja hatarasti toteutetuissa nettipaneeleissa. Jatkoa seuraa!

Vastailin tänään IPSOS-markkinatutkimusyrityksen nettikyselyyn, jossa kyseltiin enimmäkseen pankkiasioista. Heti alkuun kysyttiin talouden nettokuukausituloja. Skaala oli sellainen, että alin tuloryhmä oli 0 - 6.000 euroa. Skaala taisi mennä jonnekin pariin sataan tuhanteen. Oli tainnut kääntäjältä tai lomakekirjoittajalta mennä kuukaudet ja vuodet sekaisin, mutta epäilemättä tulee nyt erittäin mielenkiintoisia tutkimustuloksia Suomesta!

Käännös oli sitä luokkaa, että kerrottiin mm. maksukorteista, joita voi käyttää [SYÖTÄ MAA]. Kai tuohon sai sitten sai itse kukin keksiä maan, missä kortit mahdollisesti kävisivät. Matkailun yhteydessä kysyttiin matkailukerroista [INSERT YOUR COUNTRY]. Ulkomainosjulisteet (billboards) oli käännetty "ilmoitustaulut", luottokortti on kuulemma kortti "ilman omia varoja" jne.

Entä kysymys:

"Paljonko katsotte televisiota keskimääräisellä viikolla päivällä ja illalla? Montako tuntia katsotte televisiota? Merkitkää paras arvauksenne."

Rehellisesti sanoen en vieläkään ole varma, tarkoitetaanko kysymyksessä viikkotunteja vai päivätunteja? Siis keskimääräisen viikon yhtenä päivänä? Vai keskimääräisenä viikkona, päivä- ja iltakatselu mukaanlukien? "Merkitkää paras arvauksenne" - tämä lienee syytä laittaa myös tutkimuksen tuloksiin!

Onko Internetin käyttö kuin jäätelönsyönti - syön kerran pari kuussa?

Huippuna oli Internetin käyttötiheys - mukaanlukien Webin ja sähköpostin käyttö, jossa skaala oli kuin vuodelta 1995:

- koko päivän
- kaksi tai kolme kertaa päivässä
- kerran päivässä
- kaksi tai kolme kertaa viikossa
- kerran viikossa
- kaksi tai kolme kertaa kuukaudessa
- kerran kuukaudessa
- harvemmin

Muistaakseni se oli vuonna 1996, kun Dan Steinbock tokaisi, että ei Internet ole kuin jäätelönsyönti, jota tehdään silloin tällöin, vaan siellä ollaan jatkuvasti. Ainoa järkevä vaihtoehto on tietysi ensimmäinen, muut sopinevat eläkeläisille, joilla ei ole kotona tietokonetta!

Lopuksi kyseltiin, millainen on taloustilanne Finland nyt verrattuna aikaan puoli vuotta sitten. Ja oletteko pääasiallinen tulonhankkija. Mikähän sellainen on? Ammattiluokituksessa olivat sekä "työntekijät", joka oli väärin käännetty toimihenkilö, että "työläiset", joiden piti määritellä, tekevätkö yksinkertaista tai vaikeaa työtä;-) Ammattiryhmissä oli myös "koulutus" (tarkoitettiin opiskelija), joka jakaantui oppipoikiin (!) ja oppilaat, opiskelijat. Mielenkiintoinen jako!

Kiitos taas, tässä oli kaikki sinua varten tänään!

Mielenkiintoisia tuloksia taas tulossa...

 

 


Paraatipaikan bannerit - onko vastinetta rahoille?

Verkkomainonta kasvoi tuoreimpien, elokuun 2010 TNS Gallupin mainonnan määrä -lukujen mukaan 56 % elokuussa verrattuna vuoden takaiseen tilanteeseen, ja koko vuosi on nyt verkon osalta 34 % edellä viime vuoden tammi-elokuuta. Verkkomainonnan luvuissa ei tässä ole hakukonemainontaa, vaan ainoastaan banner-mainonta, ja banner-mainonnan hyppy ylöspäin perustuu käsitykseni mukaan ns. paraatipaikan (980x400) mainoksen suureen kysyntään. Paraatipaikka on näkyvin Internetin banner-paikka, jollei ns. koko sivun mainoksia (interstitiaaleja) lasketa mukaan, ja paraatipaikka-mainontaan ovat lähteneet mukaan nyt myös sellaiset brändi-mainostajat, jotka aiemmin eivät ole verkossa olleet mainostamassa.

Isoille verkkomedioille paraatipaikka on epäilemättä ollut menestystarina - entä mainostajille?

Paraatipaikan edut voitaisiin tiivistää seuraaviin:
- isompi mainos huomataan helpommin: mainostaja saa haluamaansa näkyvyyttä
- isompi mainos saavuttaa helposti moninkertaiset klikkiprosentit verrattuna pienempiin bannereihin
- isompaan mainokseen saadaan enemmän visuaalista näyttävyyttä, muistuttaa aikakauslehtien tai iltapäivälehtien värikuvamainoksia
- kun mainoksen pinta-ala on isompi, voidaan myös olettaa, että mainoksen vaikutus ilman että sitä klikataan, olisi suurempi, kuin pienemmillä bannereillä
- paraatipaikan mainos korvaa hyvin ainakin interstitiaalit eli väliverho-mainokset, jotka olivat ärsyttävyydeltään omaa luokkaansa - paraatipaikat eivät juurikaan ärsytä verkkomedian lukijoita

Kaikki siis hyvin, ainakin tähän asti, myös mainostajan kannalta...

Ongelmat alkavat, kun katsotaan, miten paraatipaikka on hinnoiteltu. Paraatipaikkaa ei ole IAB:n banner-kokostandardeissa, mutta niistä löytyy panorama 980x120, joka on siis pinta-alaltaan 30 % uudesta paraatipaikasta eli jätti-panoraamasta, kuten paraatipaikkaa myös kutsutaan. Paraatipaikka on kuitenkin hinnoiteltu jopa viisinkertaiseksi 980x120 panoraman hinnasta. CPM-hinnat (hinta per tuhat mainosnäyttöä), joita paraatipaikan mainoksesta pyydetään, alkavatkin hipoa taivaita, mediasta riippuen 25, 33, 35, 40 - jopa 65 euroa per tuhat mainosnäyttöä - kun ihan käypä CPM-hinta pienille bannereille on 1-4 euroa per tuhat näyttöä. Siispä 500.000 mainosnäytöstä paraatipaikalla pyydetään jopa 32.500 euroa, halvimmillaankin 12.500 euroa???

Johonkin mittasuhteeseen nuo hinnat tulevat, kun vertaillaan, mitä maksaa koko sivun ilmoitus sanomalehdissä. Hesarissa noin 22 tuhatta, Aamulehti 15 tuhatta, Turun Sanomat 13 tuhatta, iltapäivälehtien tabloid-kokoisen sivun ilmoituksen saa 5-6 tonnilla. Siis banner 500.000 kertaan esitettynä on nyt siis paljon kalliimpi kuin koko sivun ilmoitus sanomalehdessä?

Hullu ei ole se, joka pyytää, vaan se joka maksaa, sanotaan. Hienoahan se on, jos suuret mainostajat yhtäkkiä ovat alkaneet arvostaa verkkomediaa, ja syytävät kymppitonneja puolesta miljoonasta mainosnäytöstä, mutta kauanko tämä huuma jatkuu, kun tiedetään, että netissä osataan myös laskea, mitä rahoilla saatiin aikaan?

Hankalia kysymyksiä tulee vastattavaksi, kun mainostaja alkaa penätä vaikkapa:

- jos paraatipaikka maksaa 4-5 kertaa enemmän kuin pienemmät bannerit, saako sillä 4-5 kertaa parempia huomioarvoja?
- saako paraatipaikalla 4-5 kertaa parempia klikkiprosentteja kuin pienemmillä bannereilla?
- saako paraatipaikan mainoksilla 4-5 kertaa enemmän konversio-tapahtumia mainostajan omalla sivustolla
- ovatko paraatipaikan mainosten vaikutukset brändimielikuvaan, tunnettuuteen, ostohalukkuuteen 4-5 kertaa suuremmat kuin pienemmillä bannereillä?

Eihän noihin yleispätevää vastausta ole, koska myös luova ratkaisu on avainasemassa mainonnan tehokkuuteen, mutta pelkäänpä, että hyvin äkkiä mainostajat laskevat, että pienemmät bannerit ovat edelleen kustannustehokkaampia. Ainakin jos samassa kampanjassa kokeilee sekä pienempiä bannereita että paraatipaikan bannereita, väittäisin, että vastaus jokaiseen yllä mainittuun kysymykseen on "ei"...

Mutta kivahan se olisi kuulla myös menestystarinoita, joita paraatipaikan banner-mainoksilla olisi saatu aikaan. Enkä nyt puhu huomioarvoista, vaan luvuista, jotka liittyvät oikeasti asiakkaan liiketoimintaan.

 


Suurimmat sanomalehdet menettäneet viidessä vuodessa puoli miljoonaa lukijaa

Missään ei ole niin huoletonta porukkaa Suomessa kuin Sanomalehtien liitossa. Heillä pyyhkii aina vaan hyvin, vaikka kuinka sanomalehtien lukijamäärät jatkavat vuosi vuodelta vääjäämätöntä laskuaan. Mutta edes puoli miljoona kadonnutta lukijaa viiden suurimman lehden kumulatiivisessa lukijamäärässä ei liittoa sureta - kun hyvin menee, niin antaa mennä vaan!

Sanomalehtien liiton sivuilta voi tarkistaa, mitä liitto on vuosi vuodelta päätellyt lukijakadosta - ei paljon lukijamäärien lasku näköjään mieltä paina! Vai miltä näyttää tässä valossa:

2010: "Painettujen sanomalehtien lukijamäärät ennallaan"
2009: "Sanomalehtien lukijamäärät pysyneet vakaina"
2008: "Sanomalehtien lukijamäärät säilyneet suurina"
2007: "Sanomalehdillä uskollisia lukijoita"
2006: "Sanomalehdet pitäneet lukijansa hyvin"

Ei tuosta tosiaan hevin uskoisi, että viiden suurimman lehden yhteenlaskettu lukijamäärä on pudonnut viidessä vuodessa 3,44 miljoonasta lukijasta 2,87 miljoonaan. Yksin Helsingin Sanomat on menettänyt vuodesta 2005 216.000 lukijaa, Ilta-Sanomat 276.000 lukijaa. Hesarilla pudotus on viidessä vuodessa 19 %, Ilta-Sanomilla 29 %.

Mutta ei huolen häivää, sillä Sanomalehtien liitto vakuuttaa tuoreimmassa tiedotteessaan:

"Sanomalehtien lukemisessa suomalaiset ovat jälleen kerran osoittaneet olevansa hyvin sitoutuneita. Paperille painettuja sanomalehtiä luetaan kuten aikaisemminkin."