Previous month:
syyskuu 2010
Next month:
marraskuu 2010

lokakuu 2010

Klikki-keskeisyys sokaissut Web-analyytikot?

Googlasin hieman ulkomaisten Web-analyytikoiden keskustelua bannerien tehomittauksesta, ja on suorastaan masentavaa huomata, miten perusteellisesti monet Web-analyytikot ovat sortuneet analysoimaan banner-mainosten "klikkejä" ja juuri sitä viimeistä klikkiä ennen ostotapahtumaa, ja hyväksymään ainoastaan sen konversion perusteeksi.

Löytyipä verkosta jopa jonkun pitkäaikaisen Web-analyytikon blogi, että "view-through-konversiot eivät ole konversioita ollenkaan". Eli että jos mainos on vain esitetty, mutta mainosta ei klikattu, ja siitä huolimatta selain on sen jälkeen päätynyt esim. ostoon verkkokaupassa, ei tätä tulisi lainkaan hyväksyä konversioksi.

Mikä on mainonnan tavoite: klikki vai tavoitetapahtuma?

Tuossa näyttävät nyt arvon analyytikoilta unohtuneen, mitä mainostajat oikeasti tavoittelevat. He tavoittelevat noita konversioita, tavoitetapahtumia, ja jokainen niistä on arvokas. Se, mitä ostoprosessin aikana on tapahtunut, kuinka monta mainosnäyttöä tai klikkiä polun aikana on tapahtunut, on loppujen lopuksi mainostajalle yhdentekevää, olennaista on, että ostoprosessi on päätynyt konversioon, ja konversiot ovat kampanjan aikana kasvaneet. Vain mainos-klikin hyväksyminen konversion perusteeksi aliarvioi mainoskampanjan tehoa rankasti, sillä joskus jopa vain 10-15 % mainoskampanjan generoimista myynneistä tulee mainosklikkauksien kautta!

Kun vuosikausia on raportoitu pelkästään mainosklikkejä, ja Web-analyytikot ovat tohkeissaan seuranneet pelkästään "klikin jälkeisiä tapahtumia", näyttää monilta tosiaan unohtuneen, että sen mainosesityksen ja konversion välissä ei tarvitse olla ensimmäistäkään mainos-klikkiä! Konversio on silti syntynyt, ja jos mainos-kampanja buustasi myyntiä, niin se tosiaan buustasi myyntiä, ihan riippumatta siitä, mitkä olivat klikkimäärät ja -prosentit. Olennaista on syntynyt tulos, ja mainonnan vaikuttavuuden analyysi on ihan jotain muuta kuin klikkien ja klikkiprosenttien laskemista, tai "aukottomien ketjujen" laskemista!

Klikkikeskeisyydestä tuloskeskeisyyteen

Tosiasiassa hyvin harvoin asiakas päätyy suoraan mainosklikkauksen jälkeen ostotapahtumaan. Esimerkiksi matkailupalvelun ostoprosessi voi kestää viikkoja tai yli kuukauden, jolloin ostopolulle ennen konversiota ehtii tapahtua aika monta mainosnäyttöä, hakukone-tapahtumaa ja klikkiä. Mikä oli kunkin noista vaikutus lopulliseen konversioon, se ei valitettavasti selviä Google Analyticsistä - tai mistään muusta Web-analytiikkatyökalusta, joka laskee klikkilähteitä ja viimeisten klikkien (ennen mitattavalle sivulle siirtymistä) jälkeisiä tapahtumia. Logiikka siitä, että mainoksen toimivuuden osoittaminen lähtee aina klikkauksesta, on yksinkertaisesti virheellinen! Ja ajatus siitä, että vain se viimeinen klkki selittää sen, mikä oli konversion "syy", on naiivi.

Jos nimittäin näin olisi, että vain klikeillä voidaan perustella konversioita, niin silloinhan mikään verkon ulkopuolinen mainonta ei voisi tehota ja generoida verkko-myyntiä - jollei niihin kytketä jotain verkkoseurantakoodeja tai ohjata asiakkaita vain mainoksessa mainittuihin kampanjasivuihin. Klikkien orjallinen tuijottaminen paljastaa analyytikon kapeakatseisuuden, ja kyvyttömyyden ymmärtää yleistä mainonnan vaikuttavuutta.

Unohda siis mainosklikit - tärkeintä on mitata tavoitetapahtumia: myyntiä, yhteydenottopyyntöjä tai muita konversioita! Mittaa siis lopputuloksia (konversiot), ei pelkästään ostoprosessin osasia (mainosnäytöt ja klikit).

Miten mitata banner-kampanjan tehoa oikein?

Virheellinen ja klikki-keskeinen ajattelu lähtee usein siitä, että käytössä on puutteelliset välineet banner-kampanjan mittaamiseksi. Jos käytetään pelkästään verkkomedian statistiikkaa, jolla lasketaan mainosesitykset ja niiden klikkaukset, niin tietenkin "tulokseksi" silloin helposti päätellään mainos-klikkaukset - etenkin kun ne ovat yhä useammin hinnoittelukriteeri, jolla on ostettu CPC-kampanja eli maksetaan vain klikanneista. Mutta mitä iloa on klikeistä, jotka eivät johda mihinkään konversioon? Ei klikki ole mikään kampanjan tulos, eikä klikkimäärän täyttyminen voi olla mikään mittari kampanjan "onnistumisesta".

Vastaavasti jos esimerkiksi verkkokauppias katselee Web-sivuston statistiikasta kuten Google Analyticsistä liikenteen lähteitä, ja kuinka moni niistä johtaa konversioon, niin tehdään helposti rankkoja virhepäätelmiä. Kun GA raportoi liikenteen lähteen tehokkuutta parhaimmillaan prosentin osien ja syntyneiden eurojen tarkkuudella, tulee helposti illuusio siitä, että raportti kertoo aukottoman totuuden siitä, mitä banner-kampanjalla saatiin aikaan. Kyllä se toki tarkkaa analyysia antaakin - mutta vain mainosta klikanneista!

Mutta kun klikkiprosentit ovat nykyisin 0,5 % luokkaa - niin menivätkö siis miljoonat mainosnäytöt, joita kukaan ei klikannut, kaikki hukkaan? Eikö yksikään niistä, jotka eivät klikanneet mainosta, voinut huomata mainosta, ja eikö mainos voinut vaikuttaa yhdenkään ostoprosessiin millään tavalla?

Kumpikaan yksin ei siis riitä banner-kampanjan tehokkuuden mittaukseen, mainosten ja klikkien mittaus tai sivuston Web-analytiikka. Jotta voidaan laskea mainosesityksien yhteys konversioihin, ja mitata banner-mainoskampanjan todellinen teho, tarvitaan statistiikkaa sekä mainosesityksistä että tavoitetapahtumista, ja raportointia, joka kytkee nämä toisiinsa.

Metodiikka on lopulta yksinkertainen: tarjoamme mainostajalle Havas Digitalin Artemis-raportointia, jossa tagitetaan mittausjärjestelmällä kaikki mainosesitykset, ja tagitetaan samaan järjestelmään myös halutut tavoitesivut. Asiakas voi valita tavoitesivut, esimerkiksi kampanjan laskeutumissivu, jos on verkkokauppa, niin siinä halutut ostoprosessin vaiheet, ja tietenkin aina lopullinen "kiitos tilauksesta"- tai "kiitos yhteydenottopyynnöstä"- tms. sivu.

Tärkeätä on, että mitataan niitä tavoitetapahtumia jo ennen kuin kampanja alkaa, jotta tiedetään lähtötilanne, mikä on keskimääräinen tavoitetapahtumien määrä ilman mitään kampanjaa. Tietenkin tuo voidaan tietää jo aiempien mittareiden, esim. Google Analyticsien tietojen pohjalta.

Ne oikeat mittarit

Kun kampanja käynnistyy, voidaan laskea ja raportoida:
- 1) tavoitetapahtumat, jotka eivät mitenkään liity mainoskampanjaan (mainosta ei ole esitetty)
- 2) tavoitetapahtumat, joissa mainos oli esitetty
- 3) tavoitetapahtumat, joissa mainos oli esitetty ja sitä oli klikattu (myös hakukonemainosten klikkaukset voidaan ottaa analyysiin)

Totta kai tämä ei ole sataprosenttisen aukotonta. Parhaimmillaan kaikki kolme voivat kasvaa. Eihän online-mittaus pysty laskemaan esim. konversiota, jossa asiakkaalle näytetään vaikkapa mainos työkoneella, ja asiakas kotona puolison kanssa keskusteltuaan menee kotikoneelle ja ostaa sen välityksellä mainostetun tuotteen tai palvelun. Lisäksi osa käyttäjistä tosiaan poistaa cookiet tai estää ne. Tällöin konversioiden määrä kasvaa, ja ne näkyvät vain yllä kohdassa 1.

Mutta joka tapauksessa Artemis-raportista mainostaja näkee heti:
- miten kampanjan alettua konversiot mahdollisesti kasvavat
- kuinka suuri osa konversioista on tullut ilman, että asiakas on altistunut banner-kampanjalle
- kuinka suuri osa niiden osalta, joille kampanja oli esitetty

Vastaavasti niistä, joille kampanja oli esitetty, erotellaan ne, jotka olivat klikanneet mainosta, ja jotka eivät koskaan klikanneet mainosta, mutta siitä huolimatta siirtyivät 30 vrk kuluessa mainostajan sivustolle ja tekivät konversion.

Alla esimerkki graafina:

Artemis_conversions 
 

Vastaus kritiikkiin

Yleisin kritiikki, mitä on esitetty sitä mittauslogiikkaa vastaan, että lasketaan myös mainosnäyttöjen (joita ei klikattu) jälkeiset konversiot, perustuu siihen, että ei ole mitään aukotonta todisteita siitä, että asiakas olisi nähnyt mainosta ja juuri mainosesityksen takia siirtynyt mainostajan sivulle ja tehnyt konversion. Ei tietysti ole aukotonta syy-seuraus-suhdetta, mutta olennaistahan mainostajalle on, että konversiot kampanjan myötä kasvavat, ja että voidaan osoittaa, että konversiot kasvavat enemmän niiden osalta, joille mainos esitetty, kuin niiden osalta, joille mainosta ei ole esitetty.

Toinen yleinen kritiikki koskee erittäin laajoja display-kampanjoita. Jos esim. ajatellaan, että banner-kampanja pyörii pari viikkoa useilla suosituimmilla verkkosivustoilla, ja sille altistuu vaikkapa puolet suomalaisista web-selaimista kampanjan aikana, niin on helppo olettaa, että myös konversion tehneistä suuri osa on altistunut kampanjalle. Eikä voida väittää, että he olisivat juuri bannerin takia tulleet tekemään konversion mainostajan sivuille, etenkin, jos sama kampanja on pyörinyt vielä esim. televisiossa, radiossa, ulkomainonnassa tai printtilehdissä.

Tämä on tietysti totta ja hankaloittaa sen analysoimista, mikä osa kampanjasta on minkäkin median vaikutusta, mutta jälleen varmasti eniten mainostajaa kiinnostaa kasvanut konversioiden määrä, ja toisaalta se, kasvoivatko konversiot enemmän niiden osalta, joille banner-mainosta esitettiin, kuin niiden osalta, joille ei esitetty.

Minusta kaikkein heikoin selitys sille, että mainoskampanjan tuloksia ei analysoida kunnon mittauksilla, on perustelu siitä, että syy-seuraus-suhteita ei voida todistaa aukottomasti tai sataprosenttisesti. Ei tietysti voida, mutta entä sitten? Indeksi-luvut, prosenttikasvut eri osaryhmissä (vrt. eri mediat, eri luovat ratkaisut, eri sijainnit, eri viikonpäivät jne.) antavat kuitenkin osviittaa sille, mikä oli toimivin, mikä oli vähiten toimiva, ja voidaan optimoida näillä tiedoilla tulevia kampanjoita.

Jos mikä on osoitettu moneen kertaan jo vääräksi, on sokea usko klikkiprosentteihin ja pelkästään klikin jälkeisten tapahtumien laskentaan. Joka niin tekee, tuijottaa jäävuoren huippua, ja unohtaa kaiken mikä on pinnan alla.

 


"Sosiaalisen median penetraatio" Suomessa?

Sen jälkeen, kun MarMai julkisti uutisen, joka kertoo "totuuden" "sosiaalisen median penetraatiosta" Suomessa, on kiistelty siitä, mikä on oikea lukema tuolle penetraatiolle. Vaikka koko käsite "sosiaalisen median penetraatio" on täyttä tuubaa, niin katsotaan nyt sitten media-statistiikasta jotain lukuja tuolle, niin nähdään mikä on kyselytutkimuksen "totuus" versus online-mittauksen "totuus". Ei ole kovin vaikea myöskään päätellä eroavuuksien syitä!

Onko järkeä luokitella "sosiaalisia medioita" vuonna 2010?

Oma mielipiteeni siitä, että koko käsite "sosiaalisen median penetraatio" on enemmän kuin absurdi perustuu sille, että vaikkakin aluksi "puhtaat" yhteisöpalvelut kuten IRC-Galleria, Habbo Hotel, Demi, Kuvake.net, Afterdawn, Suomi24 Keskustelut ja Chat ja sittemmin ennen kaikkea Facebook opettivat suomalaisille, mitä on sosiaalinen media, niin sosiaalisen median ideahan (siis: maallikolle väännetään vielä kerran rautalangasta: sosiaalinen media tarkoittaa sitä, että sisältöä tuottavat palvelun käyttäjät, sen sijaan, että sisällön tuotannosta vastaisi vain verkkopalvelun ylläpito/toimitus) on levinnyt kaikkialle verkkoon. Eli niin kaikkiin verkon uutismedioihin (vrt. Uusi Suomi, jota 3 vuotta sitten Vananjanlinnan mediapäivillä esiteltiin palveluna, joka toi sosiaalisen median sanomalehtimaailmaan), verkkokauppoihin (voitteko kuvitella mitä olisivat eBay tai Huuto.net ilman mitään vuorovaikutteisuutta - eihän niitä olisi olemassa!), pelipalveluihin, valokuva- ja videojakelupalveluihin jne jne. Jolloin mitä ihmeen järkeä on enää tänä päivänä luokitella verkkopalveluita "sosiaaliseksi mediaksi" ja ei-sosiaaliseksi mediaksi?

Internet on mediana ollut vuorovaikutteinen syntymästään alkaen, joillakin meni vain pidempi aika oivaltaa se - ja kaikki eivät ole sitä vieläkään ymmärtäneet! Joka tapauksessa konsultit ovat työnsä tehneet, ja nyt Yleisradion ja maakunta- ja paikallissanomalehtien verkkopalveluja myöten lukijat osallistuvat palvelun sisällön luomiseen. Missä palvelussa enemmän, missä vähemmän.

Kyselyllä vai online-mittaamalla?

Jos nyt sitten kuitenkin halutaan olla tiukkapipoisia ja kaikesta huolimatta luokitella verkkopalvelut sosiaaliseksi mediaksi ja ei-sosiaaliseksi mediaksi, niin paljonko noita "puhtaasti yhteisöllisiä" palveluja suomalaiset käyttävät?

Yksi tapa tutkia asiaa on toki teettää otantakysely ja kysyä puhelimessa Pihtiputaan mummolta, milloin viimeksi olet käyttänyt sosiaalista mediaa

Minäkin noudatin tuota tutkimusmetodia Taloustutkimuksessa vuonna 1996, jolloin kehitin (luojan kiitos jo hautaan arvokkaasti saatetun) yhteistutkimuksen WWW-Kotisivut, vaikka hyvin tiesin, että ensinnäkin sellaista asiaa kuin kotisivut ei ole olemassakaan (vaan se on väärin käännetty termi home page'sta, joka tarkoittaa oikeasti ihan muuta kuin web-sivustoa), ja toiseksi, että ihmiset eivät pysty muistamaan, missä verkkopalveluissa ovat kuukauden aikana vierailleet. No, saatiinhan siihen Suomen top 10 suosituimmat web-sivustot, väärään järjestykseen tosin, ja noin karkeasti katsoen vieläpä ihan säällisiä estimaatteja sille, paljonko iNet Keskuskadulla, joka silloin oli viimeisin sana tuossa uudessa uljaassa mediassa, kävi suomalaisia kuukauden aikana.

Noin kuudessa kuukaudessa opin kantapään kautta, että tuolla metodilla ei ikinä tulla saamaan luotettavia ja mainostajille kelpaavia lukuja verkkomedian tavoittavuudesta, viimeistään siinä vaiheessa, kun toveri Lauri Henttonen näytti, millaista dataa saadaan - sekunnin tarkkuudella - online-mittauksen metodiikalla. Eli noin vajaat 15 vuotta sitten opin, että sellaista asiaa, minkä saa selville mittaamalla online, ei välttämättä kannata kysyä muistin- ja ymmärryksenvaraisesti!

Kuinka paljon yhteisöllisiä palveluja käytetään Suomessa?

Nyt kun tuota dataa on, niin ei ole mikään keino ajaa sitä myös sen selvittämiseksi, paljonko käytetään ns. yhteisöllisiä palveluja - tiukkaotsaisesti luokiteltuna - Suomessa. TNS Metrix luokittelee listassaan viikoittain 25 yhteisöpalvelun kävijämäärät, ja Market Metrix-nimisellä työkalulla voi laskea noiden sivustojen nettokontaktit. Vaikka ihan kaikki palvelut eivät tuossa datassa olekaan, niin tuosta parissa minuutissa näpyttelin ruudulle nettokontaktit syyskuussa 2010, ja sain vajavaisen listauksen nettoyleisöksi 2.849.966 eri kävijää.

No, ihan täydellinen ei siis Gallupin metriikka ole, koska vaikka datassa mukana onkin Suomen johtavia yhteisöpalveluja kuten Suomi24 Keskustelut, IRC-Galleria, Plaza Ellit, MTV3 Helmi, Kaksplus, Vauva, City.fi, Kuvake.net, Demi, Habbo Hotel ja Vuodatus.net, niin joukosta puuttuvat käytännössä kaikki ulkomaiset yhteisöt, ja ennen muuta Facebook.

Ei muuta kuin siis Googlen AdPlanneriin, ja rullaamaan sieltä top 50 Social Networks, jolloin mukaan dataan saadaan myös Facebook.com, Blogspot.com, blogger.com, flickr.com, Linkedin.com.

Voipa olla, että Pihtiputaan mummo ei yhdessäkään kyseisistä ole vielä ehtinyt kyläillä, toden totta, mutta jokunen suomalainen noissakin on viikon aikana piipahtanut, kun AdPlanner laskee seuraavat luvut:

AdPlan_Reach 

Eli noilla pelkästään mainoksia tarjoavilla yhteisösaiteilla vierailee viikossa 3,2 miljoonaa suomalaista eri kävijää. Googlen datassa suomalaisen (online-)populaation määräksi on laskettu n. 4,2 miljoonaa, jolloin tuo on siis tavoittavuudessa kolme neljäsosaa - country reach -luvuksi ilmoitetaan 75,5 %.

Googlen datassa ei siis tietysti ole kuin online-yleisö, jota siis arvioidaan olevan 4,2 miljoonaa Suomessa. Luku on ymmärtääkseni aika napakka estimaatti, kun TNS Gallupin NetTrack - jota on tehty vuodesta 1999 alkaen - antaa 15-79-vuotiaiden netin käyttäjien estimaatiksi, siis puhelinhaastattelumetodilla selvitettynä, 3.519.000, eli alle 15-vuotiaat verkon käyttäjät puuttuvat luvuista.

Garbage in, garbage out

Summa summarum: vaikka otantakyselytutkimuksella saadaan ihan kohtuullisella tarkkuudella yksittäisen, erittäin suositun sivuston (Facebook.com) kävijäestimaatti, valtavasta sivustojoukosta koostuvan "sosiaalisen median penetraation" arviointiin tällainen ihmisten omaan ymmärrykseen, muistamiseen ja arviointiin perustuva menetelmä on käytännöllisesti katsoen täysin kelvoton.

Kuten eräs asiakkaani minua markkinatutkijaurani alkuaikoina osuvasti muistutti, silloin kun vastaajat eivät ymmärrä, mihin vastaavat, niin tuloksilla on kovin vähän merkitystä - että se on vähän niin kuin "Gargabe in, garbage out"!


Syksyn uutuustrendi: Printtimainontaa verkossa!

Perinteiset lehtitalot ovat vihdoin löytäneet verkkomainonnassakin kultasuonen, joka on tarjota isoille brändimainostajille (elintarviketalot, automaahantuojat jne.) mahdollisimman isoa, aikakauslehtimainoksen näköistä pintaa lehden verkkosivuilla, ja pyytää siitä viisinkertaista hintaa normaalibanneriin nähden. Hienoa on oivaltamisen ilo!

Nyt samaan kekseliäisyyteen ovat päätyneet mainostajat ja mainostoimistot. Klikkasin juuri Hullujen Päivien banneria. Klikki johti kampanja-sivuille, johon oli linkkien taakse ladattu valtavia pdf-tiedostoja printtikatalogeista! Klikkasin hölmöyttäni linkkiä, jonka takana piti olla keskiviikko-päivän ne tarjoukset, joita ei lainkaan löydy kotiin kannetusta katalogista. Linkki vei osoitteeseen

http://media.hobbyhall.info/hp_hilow/yllatykset_ke_fi.pdf
jota en kehota totisesti ketään klikkaamaan, sillä URLista löytyy näpsäkkä 6,7-megainen (!) pdf-dokumentti, joka on siis pdf-formaattiin käännetty 57-sivuinen printtikatalogi...

Oma selaimeni kaatui 1,8 megan kohdalla.

10 megan yhteydellä.

Mutta veikkaan, että kampanjan keksinyt neropatti raportoi kampanjan tulokset ladattujen bittien määränä. Huikea menestyskampanja - kaikki serverit menivät jumpulaan, ja kukaan asiakas ei saanut mitään koneelleen, mutta saatiin veretseisauttavan muhkeat bittiluvut!!!

Kyllä nämä mainostoimisto-viisaat, jotka kampanjan ovat kehittäneet, joutaisivat oikeasti saunan taakse.

Varmaankin seuraava menestyskampanja netissä on kampanja, jossa ladataan 30x30 metrin seinäjuliste pdf:ksi käännettynä. Ei mene kuin kolme vuorokautta ladatessa. Mutta kun on nyt keksitty, että

ISOA PINTAA -ISOA HINTAA!

niin täytyyhän sitä toteuttaa tuolla Internetissäkin. Erään mainostoimistoveteraanin sanoin Internet onkin "oikeastaan vain verkkoon siirrettyä printtiä". Näillä eväillä tuleekin sitten tällaista ikimuistoista nettimainontaa!


Suomen Top 30 -sivustot Googlen mukaan

TNS Gallup on vuosia julkaissut listaa Suomen suosituimmista sivustoista, mutta moni mainostaja on harmitellut, kun mukana listoilla eivät ole ne ulkomaiset sivustot, kuten Facebook.com, joita suomalaiset paljon käyttävät.

Mihin data perustuu?

Googlen AdPlanner pyrkii nyt listaamaan mainostajan avuksi kaikki suositut sivustot, jotka tarjoavat mainontaa, ja arvioi myös niiden liikennemääriä. Koska Google ei varsinaisesti mittaa sivustoja ja niiden liikennettä, kuten TNS Gallup, liikenneluvut perustuvat estimaatteihin, jotka on rakennettu pääosin Google Toolbarin käyttäjiltä kerätystä datasta. Jokainen, joka on ladannut selaimeensa "näppärän" Google-työkalupalkin, eli selainpalkkiin tulee Google-hakukenttä valmiina, on todennäköisesti myös huomaamattaan (kuka niitä ohjelmistolisenssi-litanioita koskaan lukee ennen kuin klikkaa "hyväksyn"...) sallinut sen, että KAIKKI data siitä, missä osoitteissa koskaan ko. selaimellasi vierailet, lähtee myös Googlelle. Tästä Google on siis saanut kerättyä oman "nettipaneelinsa", ja pystyy kerätyn datan avulla estimoimaan eri sivustojen suosiota ja kävijämääriä. Ihan pikkusaitit eivät tietysti dataan mahdu, mutta niille Google tarjoaa mahdollisuuden päästä AdPlanneriin liittämällä Google Analytics-datansa mukaan.

Tiedonkeruun idea on vanha, ja kopioitu Alexa Toolbarista. Alexa.com on vuosikausia raportoinut "suosituimpia sivustoja" eri maissa, mutta kun data on kerätty Alexan omalla toolbarilla, joka on saavuttanut suosiota vain lähinnä webmastereiden keskuudessa, jolloin ko. "paneelin" yleisö on ollut äärimmäisen vino, nuoriin miehiin painottuen, niin Alexa-listaukset ovat olleet asiantuntijoiden keskuudessa lähinnä vitsi. Jossain vaiheessa Alexa raportoi, että top ten -sivustoihin Suomessa kuului jokin webmasterien työkalupakki-sivusto, jolla lienee ollut muutamia kymmeniä käyttäjiä Suomesta...

Googlen data on kuitenkin paljon luotettavampaa, kun Google Toolbareja ovat ladanneet tasaisemmin eri demografisiin ryhmiin kuuluvat Internet-käyttäjät. Tehdään vertailua TNS Metrixiin ja Alexaan myöhemmin, mutta tässä nyt siis Suomen Top 30 Googlen mukaan - huomionarvoista on tietysti myös se, että Google.fi:n lukuja Google ei paljasta eikä ota mukaan!

1. Facebook.com - 2,4 miljoonaa eri kävijää (Unique Visitors)
2. Iltalehti.fi - 1,6 milj.
3. Iltasanomat.fi - 1,5 milj.
4. Suomi24.fi - 1,2 milj.
5. MTV3.fi - 1,1 milj.
6. Live.com - 1,1 milj.
7. Hs.fi - 1,0 milj.
8. Mozilla.com - 910.000
9. Msn.com -  910.000
10. Blogspot.com - 820.000

11. Eniro.fi - 680.000
12. Microsoft.com - 620.000
13. Kauppalehti.fi - 520.000
14. Saunalahti.fi - 520.000
15. Nettiauto.com - 510.000
16. Plaza.fi - 510.000
17. Huuto.net - 470.000
18. Etuovi.com - 470.000
19. Foreca.fi - 470.000
20. Taloussanomat.fi - 460.000

21. Telkku.com - 430.000
22. Luukku.com - 430.000
23. Oikotie.fi - 420.000
24. Yahoo.com - 390.000
25. Hotmail.com - 390.000
26. Partypoker.com - 360.000
27. Irc-galleria.net -360.000
28. Sonera.fi - 350.000
29. Kaksplus.fi - 350.000
30. Adobe.com - 350.000