Syksyn uutuustrendi: Printtimainontaa verkossa!
Klikki-keskeisyys sokaissut Web-analyytikot?

"Sosiaalisen median penetraatio" Suomessa?

Sen jälkeen, kun MarMai julkisti uutisen, joka kertoo "totuuden" "sosiaalisen median penetraatiosta" Suomessa, on kiistelty siitä, mikä on oikea lukema tuolle penetraatiolle. Vaikka koko käsite "sosiaalisen median penetraatio" on täyttä tuubaa, niin katsotaan nyt sitten media-statistiikasta jotain lukuja tuolle, niin nähdään mikä on kyselytutkimuksen "totuus" versus online-mittauksen "totuus". Ei ole kovin vaikea myöskään päätellä eroavuuksien syitä!

Onko järkeä luokitella "sosiaalisia medioita" vuonna 2010?

Oma mielipiteeni siitä, että koko käsite "sosiaalisen median penetraatio" on enemmän kuin absurdi perustuu sille, että vaikkakin aluksi "puhtaat" yhteisöpalvelut kuten IRC-Galleria, Habbo Hotel, Demi, Kuvake.net, Afterdawn, Suomi24 Keskustelut ja Chat ja sittemmin ennen kaikkea Facebook opettivat suomalaisille, mitä on sosiaalinen media, niin sosiaalisen median ideahan (siis: maallikolle väännetään vielä kerran rautalangasta: sosiaalinen media tarkoittaa sitä, että sisältöä tuottavat palvelun käyttäjät, sen sijaan, että sisällön tuotannosta vastaisi vain verkkopalvelun ylläpito/toimitus) on levinnyt kaikkialle verkkoon. Eli niin kaikkiin verkon uutismedioihin (vrt. Uusi Suomi, jota 3 vuotta sitten Vananjanlinnan mediapäivillä esiteltiin palveluna, joka toi sosiaalisen median sanomalehtimaailmaan), verkkokauppoihin (voitteko kuvitella mitä olisivat eBay tai Huuto.net ilman mitään vuorovaikutteisuutta - eihän niitä olisi olemassa!), pelipalveluihin, valokuva- ja videojakelupalveluihin jne jne. Jolloin mitä ihmeen järkeä on enää tänä päivänä luokitella verkkopalveluita "sosiaaliseksi mediaksi" ja ei-sosiaaliseksi mediaksi?

Internet on mediana ollut vuorovaikutteinen syntymästään alkaen, joillakin meni vain pidempi aika oivaltaa se - ja kaikki eivät ole sitä vieläkään ymmärtäneet! Joka tapauksessa konsultit ovat työnsä tehneet, ja nyt Yleisradion ja maakunta- ja paikallissanomalehtien verkkopalveluja myöten lukijat osallistuvat palvelun sisällön luomiseen. Missä palvelussa enemmän, missä vähemmän.

Kyselyllä vai online-mittaamalla?

Jos nyt sitten kuitenkin halutaan olla tiukkapipoisia ja kaikesta huolimatta luokitella verkkopalvelut sosiaaliseksi mediaksi ja ei-sosiaaliseksi mediaksi, niin paljonko noita "puhtaasti yhteisöllisiä" palveluja suomalaiset käyttävät?

Yksi tapa tutkia asiaa on toki teettää otantakysely ja kysyä puhelimessa Pihtiputaan mummolta, milloin viimeksi olet käyttänyt sosiaalista mediaa

Minäkin noudatin tuota tutkimusmetodia Taloustutkimuksessa vuonna 1996, jolloin kehitin (luojan kiitos jo hautaan arvokkaasti saatetun) yhteistutkimuksen WWW-Kotisivut, vaikka hyvin tiesin, että ensinnäkin sellaista asiaa kuin kotisivut ei ole olemassakaan (vaan se on väärin käännetty termi home page'sta, joka tarkoittaa oikeasti ihan muuta kuin web-sivustoa), ja toiseksi, että ihmiset eivät pysty muistamaan, missä verkkopalveluissa ovat kuukauden aikana vierailleet. No, saatiinhan siihen Suomen top 10 suosituimmat web-sivustot, väärään järjestykseen tosin, ja noin karkeasti katsoen vieläpä ihan säällisiä estimaatteja sille, paljonko iNet Keskuskadulla, joka silloin oli viimeisin sana tuossa uudessa uljaassa mediassa, kävi suomalaisia kuukauden aikana.

Noin kuudessa kuukaudessa opin kantapään kautta, että tuolla metodilla ei ikinä tulla saamaan luotettavia ja mainostajille kelpaavia lukuja verkkomedian tavoittavuudesta, viimeistään siinä vaiheessa, kun toveri Lauri Henttonen näytti, millaista dataa saadaan - sekunnin tarkkuudella - online-mittauksen metodiikalla. Eli noin vajaat 15 vuotta sitten opin, että sellaista asiaa, minkä saa selville mittaamalla online, ei välttämättä kannata kysyä muistin- ja ymmärryksenvaraisesti!

Kuinka paljon yhteisöllisiä palveluja käytetään Suomessa?

Nyt kun tuota dataa on, niin ei ole mikään keino ajaa sitä myös sen selvittämiseksi, paljonko käytetään ns. yhteisöllisiä palveluja - tiukkaotsaisesti luokiteltuna - Suomessa. TNS Metrix luokittelee listassaan viikoittain 25 yhteisöpalvelun kävijämäärät, ja Market Metrix-nimisellä työkalulla voi laskea noiden sivustojen nettokontaktit. Vaikka ihan kaikki palvelut eivät tuossa datassa olekaan, niin tuosta parissa minuutissa näpyttelin ruudulle nettokontaktit syyskuussa 2010, ja sain vajavaisen listauksen nettoyleisöksi 2.849.966 eri kävijää.

No, ihan täydellinen ei siis Gallupin metriikka ole, koska vaikka datassa mukana onkin Suomen johtavia yhteisöpalveluja kuten Suomi24 Keskustelut, IRC-Galleria, Plaza Ellit, MTV3 Helmi, Kaksplus, Vauva, City.fi, Kuvake.net, Demi, Habbo Hotel ja Vuodatus.net, niin joukosta puuttuvat käytännössä kaikki ulkomaiset yhteisöt, ja ennen muuta Facebook.

Ei muuta kuin siis Googlen AdPlanneriin, ja rullaamaan sieltä top 50 Social Networks, jolloin mukaan dataan saadaan myös Facebook.com, Blogspot.com, blogger.com, flickr.com, Linkedin.com.

Voipa olla, että Pihtiputaan mummo ei yhdessäkään kyseisistä ole vielä ehtinyt kyläillä, toden totta, mutta jokunen suomalainen noissakin on viikon aikana piipahtanut, kun AdPlanner laskee seuraavat luvut:

AdPlan_Reach 

Eli noilla pelkästään mainoksia tarjoavilla yhteisösaiteilla vierailee viikossa 3,2 miljoonaa suomalaista eri kävijää. Googlen datassa suomalaisen (online-)populaation määräksi on laskettu n. 4,2 miljoonaa, jolloin tuo on siis tavoittavuudessa kolme neljäsosaa - country reach -luvuksi ilmoitetaan 75,5 %.

Googlen datassa ei siis tietysti ole kuin online-yleisö, jota siis arvioidaan olevan 4,2 miljoonaa Suomessa. Luku on ymmärtääkseni aika napakka estimaatti, kun TNS Gallupin NetTrack - jota on tehty vuodesta 1999 alkaen - antaa 15-79-vuotiaiden netin käyttäjien estimaatiksi, siis puhelinhaastattelumetodilla selvitettynä, 3.519.000, eli alle 15-vuotiaat verkon käyttäjät puuttuvat luvuista.

Garbage in, garbage out

Summa summarum: vaikka otantakyselytutkimuksella saadaan ihan kohtuullisella tarkkuudella yksittäisen, erittäin suositun sivuston (Facebook.com) kävijäestimaatti, valtavasta sivustojoukosta koostuvan "sosiaalisen median penetraation" arviointiin tällainen ihmisten omaan ymmärrykseen, muistamiseen ja arviointiin perustuva menetelmä on käytännöllisesti katsoen täysin kelvoton.

Kuten eräs asiakkaani minua markkinatutkijaurani alkuaikoina osuvasti muistutti, silloin kun vastaajat eivät ymmärrä, mihin vastaavat, niin tuloksilla on kovin vähän merkitystä - että se on vähän niin kuin "Gargabe in, garbage out"!

Kommentit

Feed You can follow this conversation by subscribing to the comment feed for this post.

Samuli  Koivulahti

Hyvä ja katava artikkeli. Kiitos.

Tämän kirjoituksen kommentit ovat suljetut.