Previous month:
helmikuu 2011
Next month:
huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

Piraattikauppa rehottaa eBayssa

eBay on verkkokauppiaalle - niin yksityishenkilölle kuin ammattimyyjälle - äärimmäisen edistyksellinen ja taitavasti suunniteltu ja toteutettu käyttöliittymä. Mikään valmis verkkokauppaohjelmisto ei pärjää ominiaisuuksiltaan eBayn toiminnallisuuksille, ja kävijäliikennemäärissä eBay on aivan omaa luokkaansa. Kauppa käy. Mutta ikävä kyllä saman ovat huomanneet myös rikolliset - piraattikauppa kukoistaa eBayssa!

Sosiaalisesta mediasta ei ole piratismin vahdiksi

eBay:n toiminnallisuuden yksi kulmakivistä on myyjien ja ostajien vahva vuorovaikutus, kun niin myyjät kuin ostajat pisteyttävät toisiaan. Asiakas- ja ostajapalautteesta näkee helposti luotettavan myyjän ja ostajan. Tähän samaan "itsevalvontaan" eBay nojaa myös piratismin kytkennässä, eli ostajat voivat teoriassa raportoida laittomat myyntituotteet.

Miksi tämä ei sitten kytke piratismia? Ensinnäkin, meno on tosiaan kuin Tallinnan torilla. Ostajat ovat pelkästään ilahtuneita, kun saavat tavaraa halvalla, tai löytävät harvinaisuuksia, joita ei muualla ole myynnissä. Jos siinä on vähän tekijänoikeuksia rikottu, niin so what. Kun katselee eBaysta kauppiaita, jotka myyvät pelkästään tai lähes pelkästään piraattikopioita, niin palaute on joko 100 % tai 99 % positiivista - asiakkaat ovat onnellisia ja tyytyväisiä!

Miten eBay suhtautuu piratismiin?

eBayn omista keskusteluryhmistä on helppo lukea, että vaikka piraatit ovat teoriassa pannassa, kaikkien eBay-käyttäjien asenne on, että entä sitten, "kaikkihan niitä myyvät ja ostavat". Kun joku kysyi miksi eBay sietää piratismia, niin kysyjää valistettiin, että ainahan voit raportoida niistä, mutta ei se mitään auta. Niitä on aina ja tulee olemaan.

eBay:n raportointi-järjestelmä kyllä koneellisesti kiittää kohteliaasti piraatti-ilmoituksista, ja lupaa "varoittaa" myyjää, ja toiminnan jatkuessa poistaa myyjän. Näin tapahtuukin, jos myyjälle tulee toistuvia ilmoituksia piratismista, niin tämä katoaa listoilta - kunnes sama kauppias ottaa taas uuden hotmail- tai gmail-osoitteen ja jatkaa touhuaan uuden nimimerkin alla! Piratismin kitkeminen on yksittäiselle käyttäjälle sama kuin yrittäisi lumipyryssä aurata tietä: uutta tulee paljon nopeampaa tahtia kuin ehtii putsata pois.

Organisoitua rikollisuutta

Aluksi luulin itsekin, että eBayssa myynnissä olevat piraattilevyt ovat käyttäjien itsensä vinyyliltä kopioimia tuhruisia omatekeleitä, joita jotkut yksittäiset nuorukaiset kauppaavat taskurahoja saadakseen. Vaikutelma kuitenkin muuttui nopeasti, kun on seurannut, miten ammattimaista toimintaa piraattiteollisuus ja piraattilevyjen myynti on. Piraattikauppiaat vaihtavat tosiaan myyjänimiään muutaman viikon välein, ja putkahtavat aina uusilla nimillä esiin. Usein yhdellä piraattikauppiaalla on useita myyjätilejä. Myyntilevyt laitetaan huutokauppaan korkeintaan 5 tai 7 päiväksi, lähtöhintanaan yleensä 24,90 taalaa. Kierto on kova.

Kauppa käy juuri siksi, että myyntiin laitetaan pääosin levyjä, joita USA:ssa ei ole lainkaan julkaistu CD-muodossa, tai aiemmat painokset ovat loppuunmyytyjä. Myyjät esittävät esittelyteksteissä, että levyt ovat eurooppalaisia import-levyjä. Levykannet, CD-painatukset, jopa "factory-sealing" eli "tehdasmuovitus" hoituvat levyihin nykyään niin ammattimaisesti, että varmasti moni ostaja luuleekin saavansa aitoa tavaraa. Kaikki netistä löytyvät ohjeet siitä, miten piraatit voi tunnistaa nuhjuisista kansista, värikopioikoneella otetuista kansilehtisistä, puuttuvista viivakoodeista, puuttuvista CD-sisärenkaan merkinnöistä ovat eBayssa puuta heinää - ammattimaisissa piraateissa kaikki nämä ovat kunnossa. Levyjä vain ei ole koskaan julkaistu oikeasti missään. Ja tietysti soundista tunnistaa, että levyt on kopioitu vinyyliltä. Kuitenkin myös oikeat levy-yhtiötkin julkaisevat CD-uudelleenjulkaisuja vinyyliltä äänitettynä, joskus yllättävänkin rosoisilla soundeilla, joten pelkkä soundi ei ole mikään varma merkki piratismista.

Mistä piraatin tunnistaa?

Huonosti tehdyn piraattikopion varmasti tunnistaakin noista edellä mainituista piirteistä, mutta ammattimaisesti valmistettua piraatti-CD:tä ei oikeastaan pysty tunnistamaan mistään muusta, kuin että näitä laittomia julkaisuja ei ole koskaan listattu esim. Amazoniin tai muihin oikeisiin verkkokauppoihin tai levytietokantoihin kuten Allmusic.com. eBayssa niitä on sen sijaan pilvin pimein.

Phyllishyman_bootleg2 
Kuva: Ammattimainen piraattilevy - tunnistaisitko piraatiksi?

Taitavimmat piraattikauppiaat toimivat vielä siten, että käyvät tavaratalosta ostamassa pinon halpahintaisia levyjä, syöttävät ne eBay-kauppaansa, ja piraatit sinne höysteeksi. Kun ostajat kyselevät piraateista, ovatko ne piraatteja vai aitoja, vastaus tulee valmiina apteekin hyllyltä: "ostin nämä Euroopan reissulta, en voi olla aivan varma". Eli riski jätetään ostajalle, jos tämän jälkeen jatkaa ostoaan, niin on melkeinpä siis jo kanssarikollinen, joka hyväksyy piratismin. Sama selitys eBay:n valvojalle, jos jäävät kiinni.

Tällaisen vastauksen sain yhdeltä kokeneelta piraattikauppiaalta, kun kyselin onko levy piraatti vai oikea julkaisu - ehdotonta poliitikkoainesta:

Greetings thanks for you interest in the Alfie disc. I purchased the cd from a private collector in east europe, not a stoor so I would consider the disc to be good for listening to her music and is presentable for your shelf but I would not consider it to be a rare 1st factory pressing or anything like that. I hope that helps in making your decesion to bid.

Toinen veijari oli jopa ystävällisesti kääntänyt Google-kääntäjällä viestinsä suomen kielelle:

Kiitos viestejä. En ole nähnyt näitä levy ennen ja ne ovat joitakin nimikkeitä ostin halvempaa, että sain niitä minun yhteyttä Itämerellä. Minun on tarkistaa näiden alueiden tarkemmin töiden jälkeen illalla. Yksikään CD olen ostettiin Venäjältä. Tästä huolimatta yksikään niistä sinä tarjouksen harvinaisia ​​nyrkki USA puristeet tai jotain sellaista. Ne ovat hyvä kuuntelee faneja, koska useimmat eivät ole nähneet vapautumista valtioiden viime aikoihin asti, olet mentioned.I arvioija tarjouksen tyytyväisiä ja suosittelen me perua kauppa, koska nämä ovat todennäköisesti versioita olet arvokas paikallisesti toisin aivan hiljattain remasters löysit.

Kuulostaako ok sinulle?

Kippis

 Mitäs tuohon on enää lisättävää, kippis vaan!

 


Muistinvaraisen KMT-tutkimuksen tulokset kismittävät tilaajia - mutta vain silloin kun tulokset eivät miellytä

Viime päivien aikana on ainakin kolmesta tahosta älähdetty tuoreimpien KMT-lukujen eli Kansallisen (Printti-)Mediatutkimuksen tuloksista.

Talouselämä uutisoi, että Ilta-Sanomien päätoimittaja Tapio Sadeoja hermostui lukijamittarista, kun KMT raportoi Ilta-Sanomien TV-lehden lukijamäärän pudonneen 55.000 lukijalla samaan aikaan, kun lehden levikki oli noussut 1.300 kappaleella. Siis minkä, Ilta-Sanomien TV-lehden? Mikä se on, mietti varmaan moni muukin - kuin haastattelututkimukseen vastannut. Hieman meni minullakin aikaa miettiessä, että mikäs lehti se onkaan, jokin maksullinen lisäliite vaiko ilmaiseksi viikonloppulehden välissä tuleva liite? Ja minä olen työskennellyt ammatikseni media-alalla yli 20 vuotta. Moniko tämän blogin lukija muistaisi, onko lukenut ko. lehteä viime viikonloppuna, jos kuitenkin luki Ilta-Sanomien viikonvaihdenumeroa?

Muistinvaraisuus tuottaa ongelmia

Samassa jutussa siteerattiin A-lehtien julkaisujohtaja Jyrki Rehumäen MarMai-kolumnia, jossa Rehumäki esitti, että juuri aikakauslehdet tarvitsevat uuden mediatutkimuksen. Rehumäki kertoo mielipiteenään, että KMT:ssä on yksinkertaisesti liikaa lehtiä, jotta tutkimuksen vastaajat pystyisivät muistamaan ja erottelemaan lehdet toisistaan.

Sadeoja ja Rehumäki ovat epäilemättä oikeassa siinä, että KMT:n luvuissa on heittoa, joka johtuu tutkimuksen muistinvaraisuudesta. On helppo muistaa, onko lukenut Helsingin Sanomia eilen, mutta entä kun kysytään lehdistä, jotka ilmestyvät kerran kuussa tai harvemmin, ja joiden nimet muistuttavat toinen toisiaan.

Journalisti.fi teetti oikein selvityksen siitä, miten lehtien levikit ja lukijamäärät kulkevat usein omia latujaan. Jutussa ja sen taulukossa tosin kummastellaan jopa sitä, miten jonkin lehden levikki voi olla noussut prosentin ja lukijamäärä samaan aikaan laskenut kaksi prosenttia. Entisenä mediatutkijana on kuitenkin vaikea nähdä tässä suurta ristiriitaa, miksi ihmeessä niin ei voisi olla.

Miksi juuri nyt ollaan huolissaan?

Joku hieman kyynisempi voisi tietysti kysyä, miksi mediat ovat juuri nyt huolissaan tutkimuksen luotettavuudesta, kun KMT näyttää laskevia käyriä lehdille, jotka levikkitaistelussa ovat hilanneet (keinoilla, joita on harjoiteltu vuosikymmeniä) itsensä hitusen plussalle? Entä jos olisi toisin päin, että levikit olisivat pikkuisen laskeneet, mutta lukijamäärät olisivat pompanneet ylöspäin, oltaisiinko yhtä huolestuneita, kriittisiä ja äänekkäitä?

Arvatenkin ei, jos jotain voi päätellä siitä, että Levikintarkastus kilpailutti lukijamäärätutkimuksensa muutama vuosi takaperin, ja koko printtimediakenttä hykerteli tyytyväisenä, kun kaikkien printtilehtien lukijamäärät kääntyivät yllättäen lievään nousuun - usean pudotusvuoden jälkeen, heti kun tutkimuksen toteuttaja vaihtui. Luvut julkistettiin, eikä yksikään media valittanut tuloksista, päin vastoin; uutisoitiin laajasti printtilukijoiden määrän kääntyneen pitkästä aikaa takaisin kasvuun!

Mutta muutaman päivän päästä eräässä mediatoimistossa keksittiin, että tutkimuksen kantaluku, josta oli laskettu kaikki estimaatit tuhansina lukijoina, oli kasvanut merkittävästi edellisestä mittauksesta. Oli nimittäin laskettu mukaan, toisin kuin aiemmin, ei-suomenkielinen väestö, vaikka heitä ei ollut lainkaan haastateltu. Niinpä muutaman päivän päästä MTV3:n TV-uutisten yhtenä pääaiheena ilakoitiin, että "tiistaina julkistetun Kansallisen Mediatutkimuksen kaikki luvut ovat virheelliset". Seuraavina lähiviikkoina julkistettiin vähin äänin korjatut uudet KMT-luvut, joiden mukaan printtilehtien lukijamäärät eivät sitten olleetkaan kääntyneet uudestaan kasvuun...

Ollaanko paremmasta tutkimuksesta valmiita maksamaan?

Olennainen kysymys on tietenkin se, että jos useampi media nyt itsekin on jo valmis kuoppaamaan vanhan KMT:n ja sen muistinvaraisen metodiiikan, kuinka moni tutkimuksen tilaajataho on valmis maksamaan kustannukset, jos siirrytään ajanmukaisempaan lukijamäärätutkimukseen?

Kenellä ylipäänsä on nyt vastuu siitä, jos nyky-KMT:n luvut ovat puuta heinää? Mediataloilla, jotka maksavat ko. tutkimuksesta, ja myyvät lukuja faktoina mainostajille? Entä Levikintarkastuksella, joka on tutkimuksen toimeksiantaja, ja joka on omilla alati kasvavilla vaatimuksillaan luonut koko maraton-mittaisen kyselylomakkeen, johon kukaan normaali ihminen ei pysty hermojaan menettämättä ja älyllisesti vastaamaan? Vaiko tutkimustaloilla, jotka Levikintarkastuksen kilpailutuksissa ovat riemulla "voittaneet" kyseisen mahdottomuuden taakakseen, vaikka tietävät itsekin hyvin, ettei tutkimusta voi kunnolla toteuttaa?

MarMai:n printtijutissa oltiin osasyyllisyyttä jo sysäämässä meille mediatoimistoillekin, jotka kuulemma tarjoamme faktoina mainostajille näitä sangen epäluotettavia mediavaluutta-lukuja. No, en ole varmaan ainoa mediatoimistovetäjä, joka tuohon kommentoi, että me mediatoimistot sentään edes yritämme joskus jopa trackata, mitä niillä printtimedioista ostetuilla euroilla on saatu aikaan.

Mutta se olennainen kysymys on edelleen, kuinka moni on valmis maksamaan paremmasta, relevantimmasta ja tarkemmasta tutkimustiedosta. Liki 20 vuotta markkinatutkimusalalla työskennelleenä rohkenen nimittäin epäillä, että KMT:tä ei soraäänistä huolimatta ihan heti haudata, vaan heti kun nähdään tarjousten hinnat muunlaisista tutkimusmetodeista, kuitenkin lopulta päätetään, että noh, antaa olla, parempi tämäkin kuin ei mitään. Ei ehkä oikeita lukuja, mutta valuuttaa kuitenkin, ja kaikki printtitalojen laariin.

Printin kontaktitakuita odotellessa

Kansainvälisissä kampanjoissa tämän tästä kysellään kampanjoiden päätyttyä, miten printtikampanja toteutui, miten suunnitelman kontaktitavoitteet toteutuivat. Vastaus Suomesta on aina sama: emme tiedä. Tässä jos missä printillä on parantamisen paikka tutkimuksissa. Nyt tarjotaan vuodesta toiseen samaa höttöä, jossa printin ainoina jälkimittauksina raportoidaan, miten niistä, joille mainos esitettiin, osa muisti mainoksen autetusti, ja heistä osa jopa tykkäsi siitä.

Samaan aikaan sähköinen media raportoi toteutuneet kontaktit, ja etenkin verkossa myös mitä tapahtui niille kontakteille. Asiakkaan liiketoimintaan liittyvinä lukuina, eikä minään huomioarvo-valuuttana, jolla ei vielä toistaiseksi palkkoja ole voitu maksaa.

Vaikka printtimaailman "toteutuneet kontaktit" voi aluksi tuntua vitsiltä, että eihän meillä ole satelliitteja taivaalla kyttäämässä luettiinko lehti vai ei, niin kyllä maailmalla mitataan myös printin toteutuneita kontakteja. Eikä siihenkään tarvita 20.000 vastaajan paneelia, kun telkkaripuolellakin pärjätään aika paljon pienemmällä.

- Ismo Tenkanen


Amazon ja eBay eivät kelpaisi Verkkoteollisuudelle

Suomeen on perustettu verkkoliiketoiminnan edistämistä ajava yhdistys Verkkoteollisuus ry. joka ensi töikseen on asettanut vaatimukset laadukkaalle verkkokaupalle.

Hieman silmiä siristelin, kun noita loputtomia vaatimuslistoja katselin. Eivät nimittäin Amazon, eBay tai sadat muut maailman johtavat verkkokaupat kyseisiä vaatimuksia täytä!

Vaatimuslistalla verkkokaupalle mm. ympärivuorokautinen puhelinpalvelu

Tuntuu, että vaatimuslistan on laatinut umpimielinen juuri eläkkeelle siirtynyt ex-kuluttajaviranomainen tai elämäänsä turhautunut ex-tietoturvavaltuutettu, jolla ei ole aavistustakaan siitä, miten johtavat verkkokaupat maailmalla toimivat. Tai sitten halutaan tosiaan muuttaa maailmaa, tai saattaa verkkobisnes Suomessa sellaiseksi, mitä ainakaan maailmalta ei löydy.

Jotta verkkokauppa läpäisisi "Luotettavaa toimintaa" -kriteerit, olisi sen mm.

- tarjottava asiakaspalvelu puhelinnumeroineen
- järjestettävä ympärivuorokautinen puhelin-asiakaspalvelu, jos verkkokauppa on auki ympäri vuorokauden (kuten 99,9 % maailman verkkokaupoista on)
- vastattava palvelupuhelinnumeroon viivytyksettä
- kerrottava maantieteellinen osoite, jossa verkkokauppa sijaitsee

Vaatimuksia listataan lopuksi yhtä paljon, kuin niitä löytyy kymmenestä eri lähteestä lueteltuna. Ei pelkästään Suomen lain ja EU-direktiivien vaatimuksia, vaan myös erilaisten järjestöjen ja kuluttajaviraston omia suosituksia, joista on tehty suoranaisia vaatimuksia ja edellytyksiä.

Pienyrittäjät pois verkosta?

Loputonta vaatimuslistausta katsellessa ei varmasti ainakaan aloitteleva pienyrittäjä uskaltaudu verkkoon. Miten ihmeessä hän selviäisi noista loputtomista vaatimuksista ja ympärivuorokautisista puhelinpalveluista? Jos Suomen suurimmat tele- ja Internet-operaattorit eivät ole noista asioista selvinneet, vaikka ovat asiakaspalveluaan yrittäneet ulkoistaa mm. Viroon - niin mitä edellytyksiä kenelläkään pienemmällä yrityksellä on pystyttää ympärivuorokautisia puhelinpalveluja, jotka "viivytyksettä" vastaavat ilmaiseen palvelunumeroon?

Kenen asialla?

Jos kynnykset verkkoliiketoimintaan asetetaan tuolle tasolle, jolle ne on nyt listattu, niin edistääkö tämä oikeasti verkkoliiketoimintaa Suomessa - vai estääkö se sitä? Uskaltaako alalle uusia yrittäjiä, uskaltaako kukaan markkinoida ja myydä mitään verkossa, jos vaatimukset verkkokaupalle ovat täysin kohtuuttomat ja epärealistiset?

Lainmukainen ja eettisesti hyväksyttävä liiketoiminta on itsestään selvyys, toimi yritys verkossa tai sen ulkopuolella. Miksi kaikkia lakipykäliä on haluttu listata juuri verkkokauppiaan vaatimuksiksi (ikään kuin vain verkossa niitä tulisi noudattaa), ja miksi tämäkään ei ole riittänyt, vaan on alettu listata sellaisia vaatimuksia, joita mikään laki ei edellytä - ja joita MIKÄÄN ISO VERKKOKAUPPA ei maailmallakaan täytä?