Previous month:
syyskuu 2011
Next month:
marraskuu 2011

lokakuu 2011

Huijausmarkkinoinnista tullut netin arkea

Tänään käynnistyi yksi Suomen historian laajimmista oikeudenkäynneistä, kun Directa-jutun käsittely käräjäoikeudessa alkoi. Katsokaapa alta kuvaruutukaappausta tämän päivän Kalevan uutisesta.

Kaleva_directa

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, sanotaan. Suomen parhaiten palkatut asianajajat suojaavat pääsyytetyn etua, ja 1400 pienyrittäjää saattaa hyvinkin jäädä nuolemaan näppejään, koska puolustus on luottavainen siihen, että Suomen laista ei löydy pykälää, jonka mukaan hyväuskoisia ei saisi höynäyttää. Vanha sanonta kuuluu, että hullu ei ole se, joka pyytää, vaan se, joka maksaa.

Mutta kuinka yleistä tämä logiikka on netissä ja nettimarkkinoinnissa? Katsokaapa uudestaan samaa kuvaruutukaappausta - ja vilkaiskaa samalla sivulla näkyvää mainosta, jossa "Sinut on valittu!" Kävijää houkutellaan klikkaamaan mainosta ja "osallistumaan kilpailuun", jossa "voiton luovuttamista varten" kilpailun osaanottajan on annettava oikea nimensä, postiosoitteensa, sähköpostiosoitteensa, puhelinnumeronsa, syntymäaikansa ja samalla suostuttava, että näitä voidaan vapaasti käyttää "yhteistyökumppanien" tarkoituksiin. Suomeksi sanottuna annat rajattoman oikeuden luovuttaa kaikki yhteystietosi kenelle tahansa, jolle ne päätetään myydä, mitä tahansa tarkoitusta varten. Toisessa saman sivun mainoksessa puolestaan luvataan, että "voitat heti 100.000 €"...

Isot verkkomediat siunaavat huijausmainonnan?

Joka toisella verkkosivustolla, jossa on mainontaa, viljellään jatkuvasti erilaisia vedätyskampanjoita, joissa hyväuskoisia houkutellaan ansaan. Milloin olet onnellinen iPad-voittaja, milloin voit tehdä kotonasi parissa tunnissa tuhansia euroja vastailemalla kyselyihin jne.Allmusic_ipad

Nettimarkkinoinnissa vallitsee parhaillaan täysi villi länsi. Mikä tahansa näyttää olevan mahdollista, sillä jopa tunnettujen isojen verkkomedioiden sivuilla voidaan pyörittää surutta vaikka minkälaisia kampanjoita, joista suoraan paistaa läpi yksinkertaisten hölmöjen kusetus. En todellakaan väitä, että nämä olisivat varsinaisesti lainvastaisia nämä kampanjat, vaan nimenomaan kaikilla kampanjasivuilla näyttävät olevan pitkät "pienellä kirjoitetut" litaniat ja kallispalkkaisten juristien laatimat selosteet, minkä maan käräjillä kohdataan, jos on urputtamista mainostajaa vastaan.

Mutta kuinka pitkäjänteistä toimintaa tämä erilaisten kusetuskampanjoiden pyörittäminen on verkkomedioille? Tällaiset mainostajat maksavat vain klikeistä, muutamia kymmeniä senttejä per klikki, ja mediatalon kassaan kilisee joitakin kymppejä tai satasia per päivä näiltä helppoheikeiltä. Samalla vahvistetaan kuluttajien keskuuteen mielikuvaa, että kaikki mitä netissä mainostetaan, on enemmän tai vähemmän kusetusta. Ja että jos uskot mainostajaa, olet tyhmä, kun menit helppoon.

Tätäkö mainosala ja verkkomediat todella haluavat edistää? Eikö kukaan ole valmis ryhtyä kitkemään rikkaruohoja nettimainonnasta, vaikka se merkitsisikin muutamien satasten menetystä per päivä?


SEPA tuli - ja tilisiirtojen kaaos luvassa!

Puolitoista vuotta on yrityksille toitotettu Suomessa että "SEPA tulee, oletko valmis". SEPA-siirtymäaika päättyy maanantaina 31.10. ja edessä on melkoinen kaaos - sillä maksut jäävät usein matkalle, etenkin ulkomaiset siirrot Euroopan ulkopuolelta Eurooppaan! Pankkien mukaan ongelma on asiakkaassa, joka ei ole toimittanut ajoissa IBAN-muotoisia tilinumeroita maksaville tahoille. Maksavat tahot Euroopan ulkopuolella eivät ole kuitenkaan koskaan kuulleetkaan SEPA:sta ja IBAN-numeroista. Kuka tässä oikein tyri?

Kauppalehden uutisessa 27.10. kuvataan osuvasti, miten ongelmat tulevat marraskuun alusta ilmenemään suurelta osin siten, että kotimaisessa muodossa lähetetty maksuaineisto hylkääntyy pankeissa, jolloin tilisiirrot epäonnistuvat. Niin ne ovat epäonnistuneet ulkomaisissa tilisiirroissa jo pitkin syksyä, kun pankki kerrallaan on siirtynyt SEPA-aikaan - mutta ulkomaiset maksujärjestelmät eivät...

Euroopan ulkopuolisen maailman sopeuttaminen Euroopan ehtoihin ei tainnut onnistua?

Kenen on esimerkiksi syy silloin, kun maailman käytetyimmän kansainvälisen maksujärjestelmän PayPalin kaikki talletukset suomalaisiin pankkeihin ovat epäonnistuneet lokakuun alusta alkaen. Itselläni on nelilukuinen summa euroja kahdessa PayPal-tilissä, ja neljä yritystä siirtää rahoja Suomeen Sampo-pankkiin ja Nordeaan lokakuussa 2011 ovat kaikki epäonnistuneet. Aiemmin olen siirtänyt kymmeniä kertoja varoja PayPalistä Suomen pankkitileille ilman mitään ongelmia. Nyt maksut palautuvat siis systemaattisesti 5 päivän viiveen jälkeen, ja virheilmoituksena on:

"An electronic funds transfer from your PayPal account to your bank account was rejected today for this reason:

Invalid Bank Account Information

Our system was not able to process the transaction with the bank information listed on your account. You should contact your bank regarding the bank account information required for electronic funds transfers.

PayPal lähtee siis siitä, että vika on asiakkaassa tai ulkomaisessa pankissa - ota yhteyttä pankkiisi, ja selvitä ongelma! No, ei muuta kuin ilmoittamaan omalle pankille ongelmasta, että PayPal-maksut eivät tule perille. kun pankit eivät enää ota vastaan vanhan tilinumeron muodossa osoitettuja tilisiirtoja ulkomailta, ja PayPal taas ei huoli IBAN-muotoisia tilinumeroita. Mikä on suomalaisten pankkien vastaus?

Suomalaisen pankin asiakaspalvelu vastaa kirjallisesti ja puhelimitse samoin: "tämänkaltaisia ongelmia saattaa siirtymävaiheessa esiintyä. Ota yhteyttä PayPaliin kysyäksesi, missä ajassa saavat muutettua omat järjestelmänsä uuden standardin mukaisiksi."

Mutta onko tämä todellakin asiakkaan ongelma, eli yksittäisen kuluttajan ja suomalaisen yrittäjän tehtävä on nyt ryhtyä asiamieheksi pankkien ja ulkomaisten maksujärjestelmien ja suuryritysten välillä informoidakseen jättikokoisia yrityksiä siitä, että Euroopassa on siirrytty uuteen käytäntöön ja vanhat tilinumerot eivät enää kelpaa? Eikö asiakas voisi olettaa, että pankit olisivat kehittäneet Kauppalehden uutisen mukaisesti välityspalveluja, tai vähintäänkin informoineet kansainvälisiä maksujärjestelmiä asiasta:

"pankit ja pankkiyhteysohjelmistojen toimittajat tarjoavat myös konversiopalveluja vanhojen ja uuden standardin välillä."

Kuluttaja ja yksittäinen yrittäjä-asiakas joutuvat siis ongelmien välikappaleiksi, ja ovat oikeasti täysin voimattomia isojen yritysten nakellessa niskojaan ja syyttäessä toinen toisiaan. Jos pankit siis kotimaassa asennoituvat, että mitäs et ole ilmoittanut ajoissa ulkomaisille yrityksille uutta IBAN-muotoista pankkitilinumeroasi, ja vastaavasti ulkomainen pankki tai jättiyritys ei ole vielä siirtynyt IBAN-aikaan, niin mitä yksittäinen yrittäjä voi tässä tehdä? Pankin vaihto ei auta, muuten olisin sen jo tehnyt. Sama ongelma joka pankissa.

Odotettavissa täysi kaaos

Kuluvalla viikolla sellainen pikkuyritys kuin Google lähetti sähköpostia, joka oli otsikoitu:

"Update your AdSense bank account details to IBAN"

Viesti oli lähetetty 26.10. - siis viisi päivää ennen SEPA-siirtymäajan umpeutumista. Voitte vain arvata, kuinka moni Googlen maksu miljoonia sivustoja sisältävän AdSense-mainosverkon sivustolle epäonnistuu marraskuun alussa, kun pankkitilinumeroa ei ole ehditty päivittää IBAN-formaattiin.

Mutta pointti siis on, että ennen tuota meilin lähettämistä eli ennen 26.10. IBAN-formaatti ei ole edes kelvannut Googlelle.

Entä maailman käytetyimmäksi kansainväliseksi maksujärjestelmäksi itseään mainostava PayPal. Miten se on huomioinut SEPA-aikaan siirtymisen? Vastaus: ei mitenkään. Nyt on 29.10. ja on siis yksi arkipäivä aikaa SEPA-siirtymäkautta. Kun kirjaudut PayPal-tilillesi, ja liität tiliisi ohjeiden mukaisesti "suomalaisen pankkitilin" (ks. kuva alla), niin PayPal antaa tilinumeroksi kentän, johon mahtuu 8-14 merkkiä. IBAN-numerot ovat kuitenkin aina pidempiä, Suomessa 18 merkkiä. Eli selvällä suomen kielellä: tilinumeroa on edelleen mahdoton päivittää IBAN-formaattiin!

PayPal_IBAN

Ja miten PayPal - joka on tunnettu kankeasta ja konemaisesta asiakaspalvelustaan - suhtautuu ongelmaan? Kuvaavaa oli, että PayPalin keskusteluforumilla vastaus kuului, että "emme me kysy pankkitilinumeroasi IBAN-formaatissa". Ja keskustelu amerikkalaisten yhteyshenkilöiden kanssa päättyy aina samaan repliikkiin: "ota yhteyttä pankkiisi". Eli amerikkalaisten palvelualalla ammatikseen työskentelevienkin on aivan mahdoton - maailman napa kun ovat USA:ssa - ymmärtää, että heidän itse pitäisi tehdä jotain asian hyväksi - ongelmahan on teidän, suomalaisten, tai - "ihan sama" - eurooppalaisten, whatever. Kun keskustelufoorumissa kuittasi, että "luulin, että PayPal on mainostensa mukaan kansainvälinen maksujärjestelmä, mutta kiitos, että korjasit väärinkäsitykseni", repliikki poistettiin pikaisesti asiattomana...

Jos siis Googlen ja PayPalin osalta tilanne on nyt se, että Google lähetti ensimmäisen tilinumeroiden muuntopyynnön asiakkailleen asiasta 5 päivää ennen siirtymäajan päättymistä, ja PayPal ei ole vieläkään edes ymmärtänyt ongelman olemassaoloa, niin mitä voi odottaa pienemmiltä yrityksiltä ja pankeilta? Yksinkertaisesti he eivät ole asiasta kuulleetkaan, ja pitävät sitä eurooppalaisten omana ongelmana.

Luvassa on siis ennennäkemätön kaaos maksuliikenteessä marraskuun alussa kaikissa eurooppalaisissa pankeissa. Vika on tietenkin meidän asiakkaiden, kun emme ole lukeneet pankin tiedotteita ajoissa, ja "tiedottaneet omia yhteistyökumppaneistamme muutoksesta".


Sosiaalisen median kävijämäärät hakusessa

Suomessa TNS Metrix-tulospalvelu on edelleen luotettavin lähde kotimaisten verkkomedioiden kävijämääristä. Vaikka Web-analyytikot ovat olleet jo pitkään sitä mieltä, että aika on ajanut TNS Metrixin ohi, niin ilman tuota palvelua meillä ei olisi oikeastaan yhtään mitään luotettavaa lähdettä verkkomedioiden käyttäjämääristä Suomessa.

Vaihtoehtoisia lähteitä TNS Metrixille etsiessä voi ihmetellä esim. Alexan alati "yhtä luotettavaa" statistiikkaa, joka on kerätty lähinnä web-mastereilta, jotka ovat ladanneet selaimeensa Alexan oman toolbarin. Alexan mukaan esimerkiksi suosituimmalla suomalaisella verkkomedialla Iltalehdellä on Suomen jälkeen eniten käyttäjiä Japanista, mikä kuvastakoon Alexan datan laatua. Jokin kotimainen ohjelmistotalo voi latauttamalla henkilöstölleen Alexa Toolbarit kohota hetkessä Alexan top 20 -sivustoihin...

Toinen "vaihtoehtoinen" lähde TNS Metrixille olisi indie-saittien listaus Oindex, joka kertoo Google Analytics-uskovaisille, millaisilta sivustojen kävijäluvut näyttäisivät, jos GA-cookie-laskentaan olisi uskominen. Esimerkiksi Plaza.fi saavutti Google Analytics-cookie-laskennassa 694.000 kävijää viikolla 40/2011, kun TNS Metrix näytti samalle saitille 543.000 kävijää, ero siis liki 30 %. Iltalehdellä on varmaankin tänä päivänä Google Analyticsin mukaan jo reilusti yli sadan prosentin peitto suomalaisista...

Kuinka moni käyttää Facebookia?

TNS Metrixin listausten huonoin puoli on aina ollut ulkomaisten sivustojen puute, koska mittaus on puhdas asiakaslistaus TNS:n mittausasiakkaista, eivätkä Facebookit, Twitterit, YouTubet ja vastaavat ulkomaiset palvelut ole mukana suomalaisissa mittauksissa. Mikä on siis luotettavin lähde selvittää Facebookin tai muiden yhteisöpalvelujen kävijämääriä?

Sellainen sivusto kuin Social Bakers listaa tällä hetkellä 2.056.000 suomalaista Facebook-käyttäjää. Tuo on sinänsä mukava saitti tehdä vertailuja eri maiden Facebook-käytöstä, ja katsella Suomenkin lukuja, joskin tuo sivustohan ei anna sen parempaa tietoa kuin kuka tahansa voi Facebook-sivuiltaan itse katsoa "mainosta"-osastosta, paljonko Suomesta on rekisteröityneitä käyttäjiä parhaillaan. Tämä luku on nimittäin juuri nyt 2.055.460 henkilöä. Tämä siis kertoo vain palveluun rekisteröityneiden suomalaisten määrän, mutta eihän tuo välttämättä kerro siitä, kuinka monta Facebook-käyttäjää on Suomessa viikko- tai kuukausitasolla. Moniko noista rekisteröityneistä käyttäjistä siis vierailee palvelussa viikoittain, ja kuinka usein?

Google tarjoaa ilmaiseksi mm. mainostajille palvelua Google/DoubleClick AdPlanner, jonka data on kerätty mm. Googlen oman Toolbarin avulla. Sieltä voi katsella Googlen kuukausitason arvioita eri palvelujen käyttäjämäärille. Googlen estimaatti suomalaislle Facebook-käyttäjille on 3,2 miljoonaa, eli noin 1,15 miljoonaa liikaa, jos kerran rekisteröityneitä käyttäjiä on vain 2,05 miljoonaa, ja tuskin kaikki rekisteröityneetkään ovat käyneet kuukauden aikana palvelussa. AdPlannerin mukaan Suomessa on 4,7 miljoonaa eri kävijää, eli ilmeisestikin AdPlanner arvioi laskee selainmääriä, ja kuten tunnettua, Facebookin kaltaisia palveluita käytetään usein ainakin kahdesta tai useammasta eri käyttöpaikasta ja selaimesta viikon aikana.

Siteanalytics_googleplus

Google+ ja "laskevat kävijämäärät"

Entä sitten muut yhteisömediat? Niistä on vielä vähemmän luotettavaa tietoa. Lukemattomat kotimaiset verkkomediat ehtivät mm. uutisoida, miten Googlen yhteisöpalvelun Google+:n kävijämäärät kääntyivät laskuun, ja mm. Markkinointi ja Mainonta otsikoi jo toiveikkaana syyskuussa, että "Joko Google+ kuoli?". Uutisessa kerrottiin, että Competen tilastojen mukaan Google+:n kävijämäärä oli elokuussa pienempi kuin heinäkuussa. Toimittaja ei tainnut tietää, että elokuu on yleisempi kesälomakuukausi muualla maailmassa kuin heinäkuu, ja että Google+ ei ollut edes julkaistu tuossa vaiheessa kuin koekäyttöön. Google+ julkaistiin kaikille halukkaille käyttäjille vasta syyskuun 20. päivä. Samaisen Competen mukaan syyskuussa 2011 Google+:lla oli USA:ssa jo 13,4 miljoonaa käyttäjää, kasvua yli 10 miljoonaa elokuulta...

Suomalaisten Google+-käyttäjien määrästä voi tehdä vain arvailuja. Jotain kertoo se, että itselläni on tällä hetkellä noin neljäsosa Facebook-kavereistani liittynyt Google Plussaan - ja lähes kaikki miehiä. Eli tuskinpa Suomessa on Google+-käyttäjiä edes neljäsosaa vielä Facebookin kävijämääristä Suomessa, mutta nopeasti on silti Googlen yhteisöpalvelu lähtenyt kasvuun.

Kaiken kaikkiaan siis luotettavaa tietoa ulkomaisten sivustojen kävijämääristä ei juurikaan ole saatavilla, joten olisiko tässä nyt tutkimus- ja mittausyrityksille markkinarako? Kuka luo ensimmäisenä luotettavan säännöllisen listauksen sosiaalisen median kävijämääristä?


Ostaja-huijareille stoppi eBayssa

Syyskuun yhdessä blogissa käsittelin eBay:hin pesiytynyttä online-rikollisuutta, jossa hyödynnetään PayPal-maksujärjestelmän kuluttajasuojaa, ja lopputuloksena myyjä menettää sekä myymänsä tavaran että ostajalta saamansa rahat. Rikolliset myyvät tavaran eteenpäin, eli saavat kaikki ostoksensa ilmaiseksi, ja tekevät hyvää voittoa.

Sekä eBay että PayPal ovat taatusti tietoisia porsaanreiästä järjestelmässään, koska myös eBay on jo perusvalikkoihinsa laittanut "raportoi ostajasta"-toiminnon, johon on valmiiksi listattu kuluttajasuojan väärinkäyttö, siksi yleistä tämä ostohuijaaminen on. Tähän nähden PayPal kohtelee kuitenkin väärinkäyttäjiä suorastaan kannustaen ja myyjiä kuin rikollisia, sillä reklamaatio-käsittelyssä ei huomioida edes ostajan ja myyjän tapahtumahistoriaa, vaan vedotaan systemaattisesti omiin käyttöehtoihin ja sääntöihin, jotka sellaisenaan juuri mahdollistavat systemaattisen myyjien huijaamisen.

Kuluttajasuoja perusteltua mutta tahallisiin väärinkäytöksiin olisi puututtava

On päivänselvää, että saadakseen suuria määriä ostajia palveluun, on eBayn rakennettava suojamekanismeja ostajan turvaksi. Näistä juuri huijaavan myyjän ja riitatapausten nopea ratkaiseminen ostajan eduksi on tietysti koko verkkohuutokaupan elinehto. Mutta kuten edellisessä blogissani samasta aiheesta totesin, sääntöjä laadittaessa ilmeisesti ei ole lainkan tajuttu, että järjestelmä rakentaa samalla aukottoman huijausmahdollisuuden ostajalle.

eBayn toimintalogiikassa on melko naiivi, sokea uskomus omaan arviointi-logiikkaansa ja siihen, että ostajat pisteyttävät myyjää ja siten huolehtivat, että ostajat paljastavat epärehelliset myyjät. Logiikassa on kaksi perustavaa laatua olevaa ongelmaa: myös ostaja voi huijata, ja toisaalta myös esim. piraatteja myyvä rikollinen voi saada tyytyväisiä asiakkaita. Ja arviointijärjestelmän yksipuolisuus, jossa ostaja voi pisteyttää myyjää monella tavalla ja antaa myös neutraalia tai negatiivista palautetta, mutta myyjä ei voi antaa ostajalle kuin positiivsta palautetta (tai jättää kokonaan antamatta palautetta), suorastaan suosii epärehellistä ostajaa.

Ostajien omissa forumeissa syyllistetään eBay'ta ja PayPalia mielestäni varsin aiheellisesti osasyyllisyydestä huijaus-tapausten määrän rajuun kasvuun, koska näihin selvästi systemaattisiin huijaus-ostoihin ei puututa kovalla kädellä. Vaan päin vastoin mahdollistetaan huijauksen toistaminen ja uusiminen, vedoten omiin sääntöihin, joiden tarkoitus on ollut suojata kuluttajaa riitatilanteessa. Tarkoitus on ollut hyvä, mutta mitä ihmeen virkaa on sitten mm. PayPalin reklamaatio-käsittelijöillä, jos he toimivat kuin natsit ja "noudattavat vain sääntöjä", jos kaikki päivänselvästi viittaa siihen, että ostaja on epärehellinen ja hyödyntää sääntöjen porsaanreikiä systemaattisella ja alati toistuvalla huijauksella.

Online-rikollisuus on järjestäytynyttä, ja hyödyntää armotta sääntöjen porsaanreiät. Erityisesti pystytään hyödyntämään sitä, että PayPal ei reklamaatiotulvassa ole halukas puuttumaan mihinkään "yksittäistapauksiin", vaan selvästikin jäljittää ongelma-ostajia vasta sitten, jos reklamaatioita kertyy samalta ostajalta tietty määrä. Vaikuttaa siltä, että on laitettu raja esim. kymmeneen reklamaatioon kuukaudessa tms., ja vasta seuraavia tapauksia alkaa syynätä ihminen, kun aiemmat menevät automaattikäsittelyyn, jossa "after careful investigation" tarkoittaa siis tosiasiassa sitä, että kukaan ihminen ei ole vilkaissukaan tapausta, kun se jo ratkaistaan automaattisesti ostajan eduksi. Mutta rikolliset osaavat vaihtaa ostaja-nic'ejään kerran kuukaudessa, ja jatkavat huijaamista uuden nic'in nimissä, jolloin sama huijari voi jatkaa ostohuijauksiaan kuukausitolkulla vaihtamalla käyttäjätunnusta kuukausittain, ilman että eBay tai PayPal puuttuvat asiaan millään tavalla.

Huijausmetodi ja miten torpata huijaus

Kerrataan vielä huijaus-kuvio edellisestä blogista:

- 1) ostaja ottaa yhteyttä myyjään, ja kysyy, ovatko lähetykset vakuutettuja tai onko niissä seurantakoodi (tracking code), joka todistaisi lähetyksen kulusta
- 2) jos myyjä ei tarjoa aina vakuutettua tai rekisteröityä, seurantakoodilla varustettua lähetystä, tai tarjoaa sitä vain lisämaksusta, ostaja tekee tilauksen, ja tilaa tietenkin, jos mahdollisuus tarjotaan, ilman vakuutusta tai seurantakoodia, ja maksaa välittömästi tilauksensa PayPalin kautta
- 3) ostaja lähettää positiivista palautetta, ja erehdyttää myyjää luulemaan, että kyseessä on uusi säännöllinen, erinomainen asiakas - ja ostot sen kun jatkuvat
- 4) noin 4 viikon kuluttua ostotapahtumasta ostaja reklamoi PayPalista rahansa takaisin jättämällä ns. non-receipt-vaatimuksen, eli että tuotteet "eivät ole saapuneet koskaan perille"
- 5) PayPal veloittaa automaattisesti maksetun tilauksen hinnan takaisin myyjältä, ja lähettää myyjälle selvityspyynnön "kadonneesta lähetyksestä"

Mistä tietää, että kyseessä ei ole harmiton oikea "kadonnut postissa"-tapaus, vaan takuuvarma huijaus? Merkit ovat selvät:
- ostaja ei ole missään vaiheessa ottanut sähköpostitse yhteyttä, vaan reklamoi ainoastaan PayPal-järjestelmän kautta
- ostaja ei ole enää tavoitettavissa, usein käyttäjätunnus poistettu käytöstä
- ostaja saattaa kuitenkin ottaa yhteyttä uuden nic'in alla, ja tilaa taas lisää
- ostaja reklamoi systemaattisesti kaikki ostoksensa, vaikka on jo antanut positiivista palautetta samoista ostoista

Totesin viimeksi, että tässä tilanteessa myyjä tietää jo hävinneensä tapauksen, koska todistetta siitä, että lähetys on toimitettu, ei ole. Eikä PayPal ole tosiaan kiinnostunut mistään selityksistä, eikä siitä, että sama ostaja on reklamoinut kaikki ostonsa järjestään takaisin, useammalta eri myyjältä, mikä reklamaation tutkijan olisi helppo selvittää, jos käsittelijänä olisi oikeasti ihminen eikä automatiikka.

On kuitenkin tapa kääntää tilanne jos ei voitoksi, niin ainakin tasapeliksi. Näin myyjän kannattaa menetellä:

- päivänä, jolloin tulee reklamaatio "kadonneesta lähetyksestä", lähettää välittömästi PayPalin reklamaatio-järjestelmän kautta "pahoittelun postissa kadonneesta tuotteesta", ja lupaa saman tien lähettää uuden, korvaavan tuotteen. Tämä tulee tietenkin toimittaa kirjattuna, ja säilyttää todistus vakuutetusta tai rekisteröidystä kirjeestä. Rekisteröidyn kirjeen kustannus on (250 g) vain 6,70 euroa ja vakuutetun kirjeen edullisimmillaan 12,75 euroa, jolloin lisäkulu on pieni verrattuna siihen iloon, että ostaja tulee varmuudella häviämään reklamaation.

- toimittaa sitten PayPalin reklamaatiojärjestelmään skannatun kuvatiedoston tai faxaa kopion postin tositteesta, jossa on lähetyspäivän leima ja vastaanottajan tiedot
- PayPalin "tutkinta" kestää noin kuukauden, mutta lopputulos tulee olemaan:

Thank you for providing the requested information in a timely manner.
The shipping information you provided has been verified. The claim has been closed in your favor.
Thank you again for your cooperation with our investigation.

Sincerely,
PayPal Protection Services Department

Rahassa laskettuna, mikä on siis lopputulos? Oletetaan, että olet ostanut tuotteen 50 eurolla, myyt sen 100 eurolla plus postikulut. Ostaja reklamoi lähetyksen kadonneen. Lähetät uuden tuotteen, nyt kirjattuna tai vakuutettuna. Olet hävinnyt yhden ylimääräisen kirjatun tai vakuutetun kirjeen kustannuksen, ja myynyt kaksi tuotetta nollakatteella. Mutta jos vaihtoehtona on se, että menetät kokonaan sekä tavaran että maksun siitä, niin onhan tuo aina parempi lopputulos. Ja jos näitä caseja on jo lukuisia jonossa, niin parempi laittaa huijareille stoppi kuin katsoa vierestä, kun online-rikollisuus vain kiihtyy.

Kokeneet myyjät tietysti myös tietävät sen, että PayPal ei ota mitään kantaa lähetysten sisältöön, vaan non-receipt-kiistoissa ratkaisevaa on vain todiste siitä, että lähetys on toimitettu. En toki kehota ketään epärehellisyyteen, mutta todetaanpa nyt vain toinen järjestelmän porsaanreikä: mikään ei siis estä huijaamasta huijaria, eli lähettämästä jotain aivan muuta toisessa lähetyksessä, kuin mitä on tilattu. Ostajahan oli jo lähettänyt positiivista palautetta myyjälle, sekä poistanut nic'insä käytöstä, jolloin mitään negatiivista palautetta huijari-ostaja ei pääse lähettämään.

Onpa mielenkiintoista nähdä, muuttavatko eBay tai PayPal sääntöjään, vai jatkuuko ostohuijaaminen loputtomiin. Ainakin sellainen sääntömuutos, että esim. eBay-käyttäjätunnuksensa äskettäin lopettanut ja vaihtanut ostaja ei voi enää reklamoida aiempia ostojaan, olisi helppo toteuttaa. Ja "raportoi ostajasta"-varoitukset tulisi ehdottomasti saattaa myös muiden myyjien näkyville julkiseksi. Kun siis ostajat voivat julkisesti arvioida myyjää, niin miksi ei sitten toisin päin? Nythän nämä säännöt juuri mahdollistavat ostohuijaamisen.


Toimittajat herätys! Markkinoija tietää uusien auton ostajien iän!

MarMaissa ja Talouselämässä uutisoitiin siitä, miten uuden auton ostajista Suomessa jo liki 40 prosenttia on yli 60-vuotiaita miehiä, ja enää 15-17 % uuden auton ostajista on alle 40-vuotiaita.

Toimittajan päätelmä tästä oli kuitenkin erikoinen: "Pitäisikö autoliikkeiden ja ennen kaikkea automainostajien hälytyskellojen soida?" MarMain uutinen oli jopa otsikoitu: "Markkinointiväki herätys! Uuden auton ostaa vanha mies."

Missähän lasipurkissa tämä toimittaja elää, sillä autoala on enemmän kuin tietoinen tilanteesta? En usko, että Suomesta löytyy yhtäkään autoalan myyjää tai markkinointi-ihmistä, joka ei olisi täysin tietoinen auton ostajien ikäjakaumasta. Kun itse siirryin mediatoimistoalalle, ja innokkaana digitaalisen markkinoinnin puoltajana olin tarjoamassa digitaalisia ratkaisuja automaahantuojille, reaktio oli odotettu: "kuule, tiedätkö että uuden auton ostajat ovat suurelta osin 60 vuotta täyttäneitä?".

Eli toimittajat herätys! Uusien autojen ostajien ikäjakauma ei ole yllätys kuin korkeintaan toimittajalle, joka vain satunnaisesti seuraa autoalaa. Autoalan markkinointi ja myynti tietää tämän, ja se näkyy erityisesti siinä, mihin medioihin markkinointirahaa käytetään. Olin suorastaan hämmästynyt, kun huomasin pari vuotta sitten, miten panostukset esim. verkon display-mainontaan olivat eri automerkeillä tietyssä segmentissä 1-6 %. Oli automerkkejä, jotka käyttivät 90 % mediapanostuksistaan printtiin! Ja tätä perusteltiin nimenomaan ostajien iällä ja vanhemman väestön mediakäytöllä.

Kuuluvatko automainonnan mainospanostukset kaikki printtitaloille?

Tähän jos mihin pitäisi huutaa herätys - emme ole enää 60- tai 70-luvulla! Sillä vaikka kuinka uusien autojen ostajista jo 64 % on 50 vuotta täyttäneitä, niin jo vuonna 2007 TNS Gallupin Online Cars-tutkimus paljasti, että 66 % uusien autojen ostajista etsi tietoa uusista autoista netistä, ja käytettyjen autojen osaltahan luku oli vielä paljon suurempi. Mutta siis myös 50 tai 60 vuotta täyttäneet käyttävät hyvin paljon Internetiä, ja esimerkiksi 50-64-vuotiaista 78 % käyttää Internetiä kotoaan. Sähköisistä medioista esimerkiksi televisio tavoittaa myös 50 vuotta täyttäneen väestön erinomaisesti, ja sähköisen median käyttötunnit per vuorokausi ovat aivan eri luokkaa kuin printtimedian parissa vietetty aika.

Ymmärrän toki, että Talentumin toimittaja tarkoitti pääosin sitä, että automainoksissa eivät esiinny seniorit. Mutta jos katsellaan vaikka printin tai netin automainoksia, niin ei niissä esiinny nuorisokaan, vaan niissä esiintyy auto. TV-mainokset teetetään muissa maissa ja ne vain lokalisoidaan Suomeen. On totta, että mainoksissa eivät eläkeläiset aja autoja, mutta mitä sitten, eikö sama koske kaikkea mainontaa? Mainoksissa esiintyvät nuoret ja kauniit, mutta kyllä tv-filmeissäkin pääosassa on auto, ei sen ajaja, enkä usko, että jotenkin kauppa kiihtyisi, jos automainosten filmeihin istutettaisiin harmaahiuksinen pappa ja mamma.

Kun katsellaan, mitkä automerkit ovat esimerkiksi tänä vuonna menestyneet parhaiten markkinaosuuskehityksissä, niin selittäviä tekijöitä ovat toki enemmän itse automalleihin ja tämän vuoden uutuuksiin liittyvät asiat kuin markkinointipanostusten ratkaisut. En voi silti välttyä vaikutelmalta, että selkeimpiä hävijöitä myös markkinaosuuskehityksissä ovat olleet automerkit, jotka itsepintaisesti ovat pitäytyneet sanomalehtimainontaan. On selvä, että sanomalehtimainonnalla on suuri merkitys juuri autojen jälleenmyyjien lattialiikenteeseen, mutta jos automerkki pistää 70 - 80 % mediapanostuksistaan printtiin, niin en yhtään ihmettele, että markkinaosuus-kehitysluvuissa tämä vuosi versus viime vuosi on pitkä miinus. Vastaavasti ne, jotka ovat suurimpia menestyjiä, ovat olleet vahvasti sähköisissä kanavissa mukana.

Ja kasvavassa määrin myös netissä, sillä netistä on lyhin tie nettiin, myös verkkomedioista automaahantuojan tai jälleenmyyjän omille sivuille.

Pitääkö autoja mainostaa vain vanhoille asiakkaille?

Ihan oma tarinansa olisi sitten vielä se, että miksi ihmeessä automainostajan pitäisi markkinoida uusia autoja vain nykyiselle ja alati vanhenevalle ostajakunnalle? Suomessa on jo nyt Länsi-Euroopan vanhin autokanta. Sen sijaan, että nuoret aikuiset ja nuoret perheet ostavat jatkuvasti vain käytettyjä autoja, niin kyllä autoteollisuus toki pyrkii viestimään, että heillä on tarjolla myös hyvin edullisia ja paljon turvallisempia ja taloudellisempia autoja kuin 10 vuoden takaiset huonokuntoiset käytetyt. Se, että pienetkin uudet autot ovat Suomessa monen mielestä liian kalliita, on pitkälti kohtuuttoman verotuksen syy. Katajanokasta keskustaan pyöräilevä ei tosiaan henkilöautoa välttämättä tarvitse, mutta entä perheellinen, joka asuu kilometrien päässä taajamasta ja kaikista palveluista?

- Ismo Tenkanen


"Facebook korjasi urkkivat evästeet" - nyt voimme nukkua yömme rauhassa!

Facebook-evästekohu, osa 3...
Tapahtunut tähän asti:
Osa 1: Facebook "jää kiinni" siitä, että se käyttää evästeitä, eikä poista niitä, vaikka käyttäjä kirjautuisi ulos palvelusta
Osa 2: Tietosuojavaltuutettu puuttuu tarmokkaasti asiaan

Nyt tulee siis osa 3, tarinan onnellinen loppu:

"Facebook korjasi urkkivat evästeet"


Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio voi olla tyytyväinen toimintaansa. Heti kun hän tuomitsi Helsingin Sanomien haastattelussa Facebookin toiminnan, Facebook muutti evästepolitiikkaansa. Aarnio oli "erityisen huolestunut tiedosta, jonka mukaan Facebook on seurannut käyttäjiään senkin jälkeen, kun he ovat kirjautuneet ulos palvelusta". Nyt mm. Tietokone uutisoi, että "Facebook korjasi urkkivat evästeet". No, tosin Facebook oli tämän tehnyt jo useita päiviä ennen Hesarin lauantaina 1.10. julkaisemaa juttua, kun tuo Tietokoneen uutinenkin on päivätty jo 29.9....

 

Mutta nyt voi kansa taas nukkua yönsä rauhassa, ja media levätä. Ennen seuraavaa kohulööppiä Facebookista, johon arvatenkin ei mene kauan.

Mikä asia tässä muuten nyt korjaantui? Katsotaanpas taas, mistä oli kyse.

Kuka "urkkiii"?

Kohu lähti siitä, että vaikka aktiivinen Facebook-käyttäjä kirjautui ulos palvelusta, hänen siirtyessään verkkosivuille, joissa oli Facebook-toiminnallisuuksia, ne edelleen kertoivat mitä "kaverisi suosittelivat" kyseisessä verkkopalvelussa. Mistä se FB siis tietää, ketkä ovat minun kaverini, kun se näyttää siellä minun omien kavereitteni suositukset?

Aivan, tähän näköjään tarvittiin australialainen hakkeri päättelemään että herranjestas, tuo verkkopalveluhan lähettää minun Facebook-evästeeni avulla Facebook-tunnistetietoni palveluun, josta se palauttaa sitten ko. verkkomediaan tiedon, mitä artikkeleita tai uutisia juuri minun kaverini ovat suositelleet. Tämähän on nyt aivan julkeata, koska olen nimenomaisesti loggautunut Facebookista ulos!

Eli tämä hakkeri pystyi päättelemään, ja omalta koneeltaan tutkimaan, että siellähän ne Facebookin evästeet ovat edelleen minun koneeni evästekansiossa, vaikka olen kirjautunut palvelusta ulos.

Miten yleistä sitten on, että verkkopalvelu tai verkkomedia tuhoaa kaikki evästeensä, kun kirjaudut ulos palvelusta? Eipä tule nyt sellaista tapausta mieleen, vaan lähtökohtaisesti palvelut tallentavat paitsi sessio-kohtaisia evästeitä, myös pysyviä evästeitä, jotka ovat yleensä voimassa vuosia. Katselin omaa evästekansiotani juuri, ja sieltä löytyivät mm. seuraavien yhtiöiden evästeet, vaikka olin Veikkaus.fi:n sivuilla:

- Aamulehti
- A-lehdet
- Aktia-pankki
- Amazon (yksi per maa)
- BBC UK
- Alma Media
- Finnair
- Fonecta
- Google (useita erilaisia)
- Guardian
- Helsingin Sanomat
- Ilkka.fi
- Ilta-Sanomat
- Iltalehti
- ITviikko
- Kaleva
- Kauppalehti
- Konversio.fi, oma blogisivuni
- Luottokunta
- Markkinointi & Mainonta
- Microsoft
- MikroPC
- MTV3
- Nordea
- Petteri Järvisen blogisivu (pjarvinen.blogspot.com)
- Sanoma Magazines
- Talouselama
- Talous-Sanomat
- Yle
- YouTube

Noniin, you get the picture... Eli näin evästeet todellakin aivan normaalisti tallentuvat käyttäjän kiintolevylle evästekansioon, eivätkä ne poistu sieltä kun kävijä siirtyy pois sivustolta, tai "kirjautuu ulos" vaikkapa verkkopankista. Kuinka moni YLIPÄÄNSÄ "kirjautuu ulos" Facebookista, kun poistuu sieltä? Kuinka moni edes tietää, miten sieltä kirjaudutaan ulos? Ja se olennaisin pointti: miksi ihmeessä sieltä pitäisi kirjautua ulos, kun poistuu palvelusta?

Mikä muuttui, kun "Facebook korjasi urkkivat evästeet"?

Tuon aussi-hakkerin logiikan mukaisesti siis joka kerran, kun vierailemme Facebookista, pitäisi meidän poistuessamme palvelusta kirjautua sieltä ulos ("log out"). Jos todella toimimme näin, niin sitten kun siirrymme vaikkapa Ilta-Sanomien sivuille, jossa on "Facebook yhteisöliitännäinen", joka normaalisti näyttää, mitä Ilta-Sanomien juttuja minä ja Facebook-kaverini ovat jakaneet toisilleen tai suositelleet, kertookin nyt - ks. kuva alla - KIRJAUDU SISÄÄN - You need to be logged into Facebook to see your friends' recent activity.

Is_facebook2 

Nythän tämä tosiaan on EU-tietosuojatavoitteiden ja tietosuojavaltuutetun toiveiden mukainen, eli käyttäjä itse omalla klikkauksellaan tai sisäänkirjoittautumisellaan päättää, haluaako nähdä kavereidensa suosituksia Facebookin ulkopuolisella sivustolla, joka on ottanut Facebook-toiminnallisuuksia sivuilleen.

Entä mikä ei muuttunut?

Tästä eteenpäin blogia ei kannata lukea sitten niiden, jotka näkevät painajaisia Internetissä tapahtuvasta "urkinnasta", joksi toimittajat ovat siis alkaneet kutsua normaaleja ja automaattisia toimintoja Internetissä.

Sillä vaikka nyt Facebook "korjasi urkkivat evästeet", kuten Tietokoneen toimittaja asian ilmaisi, niin seuraaviin asioihin ei tullut mitään muutosta:

- Ilta-Sanomat lähettää edelleen etusivultaan yli 20 kolmannen osapuolen evästettä
- Tietokone.fi lähettää Facebookin urkinta-uutissivulta yli 20 kolmannen osapuolen evästettä
- MikroPC.fi lähettää Facebook-kohu-uutissivultaan (otsikotu "Yksityisyytesi on vaarassa: Facebook tietää mitä teet, vaikka kirjautuisit ulos") 10 kolmannen osapuolen evästettä

Ja niin edelleen, arvannette että nuo eivät ole mitään poikkeuksia, vaan siis aivan normaali käytäntö mainosrahoitteisissa verkkomedioissa, verkkokaupoissa ja verkkopankeissa.

Lopuksi sitten se kauhu-uutinen kaikille paranoideille. Vaikka Facebook nyt muutti evästekäytäntönsä ja toimii aivan kuten tietosuojavaltuutettu toivoi, niin mikään ei muutu siinä, että Facebook saa edelleen tiedon jokaisesta sivusta, jonka lataat verkossa, jossa on Facebook-toiminnallisuuksia. Tai jos klikkaat missä tahansa verkkopalvelussa linkkiä, joka vie Facebookiin, saa Facebook myös tiedon, mistä palvelusta siirryit Facebookiin. Nämä asiat kun eivät mitenkään liity evästeisiin, vaan siihen, että kun mikä tahansa verkkosivu liittää sivuilleen Facebook-linkkejä tai -toiminnallisuuksia ("Suosittele", yhteisöliitännäinen yms.), niin jokaisella sivulatauksella lähtee kutsu myös Facebookille, ja kutsun mukana mm. IP-numerosi. Ja tätä asiaa Facebook EI VOI ESTÄÄ itsekään. 

Teoreettinen kertyvän datan väärinkäytön mahdollisuus on toki paljon suurempi palveluilla, joille kertyy sitä lokidataa suuremmasta sivustojoukosta kuin niille, jotka keräävät sitä lokidataa vain omasta palvelustaan. Mutta mitä ne voisivat tehdä toisin? Eivät juuri mitään, muuta kuin luvata, että "emme käytä tietojasi väärin". Jos tähän ei luota, kannattaa pysytellä poissa Internetistä kokonaan.

- Ismo Tenkanen


Mediat saivat mitä tilasivat: nyt tietosuojavaltuutettu Facebook-ajojahdissa

Ilta-Sanomat ja moni muu suomalainen media teki viime viikolla kohujuttuja siitä, miten Facebook "urkkii" käyttäjiensä liikkeitä verkossa silloinkin, kun nämä ovat kirjautuneet ulos Facebookista. Jutut oli uutisoitu siten, että annettiin ymmärtää, että Facebook saa tiedon kaikista sivuista, missä kävijä vierailee, joskin journalistisesti vastuuntuntoiset mediat pikaisesti korjailivat uutisointiaan, kun ymmärsivät, että kyse on lopulta vain niistä sivustoista, jotka ovat itse lisänneet sivuilleen Facebook-toimintoja, kuten Like/Suosittele-nappula ja ketkä omista Facebook-kavereistasi suosittelivat mitäkin juttua ko. median sivuilla.

Mihin tämä kohu on johtanut? Voitte arvata, mihin. Nyt tämän päivän Helsingin Sanomat uutisoi, miten tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio "seuraa silmä kovana tuoreinta Facebook-skandaalia". Aarnio sanoo, "että Facebookin tapa kerätä käyttäjien liikkeistä tietoa evästeiden avulla on vaarallista - ja vastoin ihmisten oikeuksia".

Mikä jäi kertomatta medioilta?

Totta kai tietosuojavaltuutettu on jo ammattinsa puolesta velvoitettu seuraamaan tämänlaisia kohuja, ja puolustamaan kansalaisten tietosuojaa tai pikemminkin yksityisyyttä. Mutta kyllä nolottaa hänen puolestaan se, mitkä mahdollisuudet hänen on suomalaisia medioita lukemalla ymmärtää, mistä oikeasti on kyse. Nythän suomalaiset mediat syyttävät Facebookia asioista, joihin ne itse ovat suurelta osin syyllisiä.

Eli kun nyt vaikkapa Ilta-Sanomat uutisoi, että Facebook on paholaisen palvelin, tai IT-viikko-hehkuttaa 7 päivää -lehden journalismietiikalla, että "Facebook seuraa salaiset surffailusi", niin kotimaisilta medioilta unohtui kertoa, että:

- itse asiassa he itse ovat laittaneet nuo Facebook-toiminnallisuudet sivuilleen, omista markkinoinninedistämis-tarkoitusperistään
- ilman, että kotimaiset mediat lisäisivät Facebook-toimintoja (tai yhtä lailla Google-mainoksia, Twitter-toimintoja jne.) sivuilleen, näillä kolmansilla osapuolilla ei olisi mitään mahdollisuuksia seurata ko. sivujen käyttäjiä!
- siten omalla toiminnallaan kotimaiset mediat mahdollistavat Facebookin, Googlen, Twitterin yms. käyttäjäseurannan kotimaisten mediasivujen lukijoista
- tosiasiassa myös jokainen kotimainen media "kerää käyttäjien liikkeistä tietoa" aivan samoin kuin Facebook tekee, eikä siinä ole mitään laitonta tai edes salaista

Myytti evästeistä "tietojen kerääjänä"

Lisäksi jokainen "asiantuntija", joita mediat haastattelevat kohujuttuihin, toistaa sitä samaa virhekäsitystä, että evästeiden avulla kerätään tietoa käyttäjien liikkeistä. Ei ole silloin mikään ihme, että tietosuojavaltuutettu sortuu samaan ansaan.

Toki evästeet mahdollistavat tässä tietojenkeruussa selaimen yksilöinnin, mutta kuten olen monessa blogissa jo todennut, sama tietojenkeruu on täysin mahdollista, vaikka käyttäjä torjuisi kaikki evästeet. Näin siksi, että esim. kun Ilta-Sanomat liittää sivuilleen Facebook-, Twitter-, Google- yms. toimintoja, niin samalla se aiheuttaa sen, että jokaisella sivulatauksella lähtee automaattisesti tiedot sivun lataajasta IP-numeroineen myös ao. kolmansille osapuolille. Kun esim. Googlella ja Facebookilla on sitten omissa tietokannoissaan henkilötiedot omien palvelujensa käyttäjistä, niin heille avautuu täysi mahdollisuus yhdistää IP-numeroita ja henkilötietoja, ja siten trackata juuri sitä, mistä on peloteltu: mitä sivuja Internetissä ovat eri henkilöt ladanneet.

Mutta tässäkin pointti on, että millä tämä sitten voitaisiin estää? Petteri Järvistä ja tietoturva-asiantuntijoita myöten kaikki ovat nyt neuvonneet, miten poistaa Facebookin evästeet ja käyttää vaikkapa Facebookia eri selaimella kuin muita medioita (jolloin Facebook ei evästeen perusteella tunnista kävijää), mutta ikävä kyllä AINOA KEINO estää se, etteikö kolmansille osapuolille, kuten Facebook, Google ja Twitter, lähde tietoja kotimaisten medioiden käyttäjistä IP-numeroineen, on se, että MEDIAT POISTAVAT kyseiset kolmannet osapuolet sivuiltaan!

Hienoja tavoitteita, mahdottomia toteuttaa?

Varmasti kaikki lukijat ovat yhtä mieltä tietosuojavaltuutetun tavoitteista ja siitä, että olisi hienoa, jos ulkomaisia verkkopalveluja voitaisiin estää saamasta tietoa meistä suomalaisista Internet-käyttäjistä ja missä he liikkuvat. Ja että Facebookilta vaadittaisiin, että jos käyttäjä loggautuu ulos palvelusta, hänen tietojaan ei ilman hänen omaa lupaansa jaeltaisi joka toisessa mediassa, naaman kera kertomassa, että olet muuten suositellut näitä ja näitä Ilta-Sanomien artikkeleita Facebook-palvelussa.

Mutta kenellä on siis valta ja päätös poistaa tällainen seurantamahdollisuus? Ennen muuta kotimaisilla mediataloilla - ottamalla pois Facebook-toiminnallisuudet, Google-mainokset, Twitter-logot sivuiltaan. Nyt ne nimenomaan mahdollistavat Facebookille tämän tiedonkeruun, omalla päätöksellään upottaa näitä kolmansia osapuolia sivuilleen.

Tietenkin voidaan vaatia myös Facebookia muuttamaan toimintojaan ainakin siten, että se poistaisi kaikki cookiensa, eikä vain sessio-cookeja, jos käyttäjä päättää kirjautua ulos palvelusta. Nyt kun Facebook ei tee niin, niin se edelleen jakaa kotimaistenkin medioiden sivuilla tietoa siitä, ketkä Facebook-kaverisi suosittelevat mitäkin uutista eri medioiden sivuilla, ja mitä uutisia itse olet suositellut kavereillesi. Toki olisi kohtuullista, että toiminnallisuus olisi järjestetty niin, että ko. Facebook-yhteisöliitännäisessä lukisi, että "haluatko tietää, mitä juttuja Facebook-kaverisi suosittelivat tässä mediassa", ja sitten omalla valinnallasi antaisit klikkaamalla Facebookille luvan hakea ko. tiedon Facebook-tunnistetietojesi avulla. Nythän Facebook ja kotimainen media ovat keskenään päättäneet asian puolestasi! Facebook päättämällä omien yhteisöliittännäistensä toiminnallisuuksista, ja kotimainen media liittämällä tuon toiminnallisuuden omille sivuileen.

Mutta ikävä kyllä mikään Facebookin toimintatapojen muutos ja sen evästeiden poisto (joko käyttäjien toimesta tai vaatimalla jatkossa Facebookia putsaamaan kaikki cookiet) uloskirjoittautuessa ei poista tuota perusväitettä, jonka australialainen hakkeri (jota edelleen kotimaiset mediat siteeraavat "tietoturva-asiantuntijaksi") Nik Cubrilovic blogissaan nosti esille: että Facebook pystyy trackaamaan sivuja, joita lataat Internetissä Facebookin ulkopuolella, olit kirjautunut sisälle Facebookin tai et.

Ikävä kyllä Facebook itsekään ei voi tätä estää. Jos verkkomedia sijoittaa sivuilleen Facebook-toiminnallisuuksia, se väistämättä johtaa siihen, että sivun latautuessa lähtee myös Facebookin palvelimelle sivun lataajan IP-numero ja muut tunnistetiedot.

Tähän auttaisi todellakin vain se, että kielletään mitään Facebookin ulkopuolista palvelua liittämästä Facebook-toimintoja omille sivuilleen. Eikö tämä ole jo aika kohtuuton vaatimus?

- Ismo Tenkanen