Facebook Timeline ja "yksityisviestien julkisuus"
Verkkokaupan käytettävyys on asiakkaan ongelma

"Facebook-vuoto" olikin nettijournalismin kukkanen

On aivan käsittämätöntä lukea nyt nettitoimittajien hurskastelua ja selittelyä, siitä miten sentään "Säikähdys oli todellinen" - jos uutinen Facebook-tietovuodosta olikin ankka, jolle nyt ruotsalaisetkin nauravat meidän metsäkansan typeryyttä, jälleen kerran. Tolkutonta hysteriaa ehdittiin suomalaisissa verkkomedioissa lietsoa pari päivää, vaikka minkäänlaista todellista näyttöä ei ollut tietovuodosta, ja vaikka kaikki merkit viittasivat alusta pitäen siihen, että kyse on yksinkertaisesta käyttäjien väärinkäsityksestä. Miten ihmeessä asiasta ei ollut mitään tietoa missään netissä, ja miten ongelma koski vain meitä suomalaisia? Miksi siitä valittivat tyypillisesti kokemattomimmat some-käyttäjät - mutta yksikään kokenut some-käyttäjä ei pystynyt toistamaan "tietovuoto-ongelmaa", eivät edes mediatalojen omat some-spesialistit, joita on joka talossa?

Mutta mitä tekivät suomalaiset verkkotoimittajat? Sitä mitä aina ennenkin. Julkistivat "lukijalta saadusta vihjeestä" mehevän uutisen, yhtään faktatietoa tarkistamatta, ja ensimmäisen ison kohujutun jälkeen copy-pastattiin sama uutinen mediasta toiseen. Isoimmatkin suomalaiset mediat, Helsingin Sanomia ja Yleisradioa myöten tarttuivat iltapäivälehtien jakamaan syöttiin. Niin kiire oli uutisoida, että ei tässä faktoja kerkeä tarkistelemaan, eikä odottelemaan Facebookilta vastausta. Olihan juttu jo kertaalleen julkistettu.

Mikä tässä oli uutta? Ei yhtään mikään! Kun edellisessä työpaikassani syötin kymmeniä lehdistötiedotteita verkkomedioille, olin jo täysin tottunut siihen, että vain muutamassa minuutissa tiedotteen meilaamisesta jo ensimmäinen kotimainen verkkomedia oli julkistanut tiedotteen - sanasta sanaan. Tai yksi ero oli. Oman nimeni tilalle ammattitoimittaja oli tosin vaihtanut omansa, siis tiedotteesta uutiseksi muuttuneen jutun allekirjoittajaksi...

Ainoa taho, joka ei toiminut näin, oli säännönmukaisesti STT. STT:stä aina soitti toimittaja, tarkisti vähintäänkin pari faktatietoa ennen julkistamista, ja julkaisi jutun hieman muokattuna, toimittajan omin sanoin. No, tämä sitten levisi jälleen kymmeniin muihin medioihin, sanasta sanaan. Sellaista on suomalaisten verkkomedioiden ammattijournalismi nettiaikakautena. Copy-paste, ja nimi alle.

Nettitoimituksissa faktatietojen tarkistus ulkoistettu lukijoille

Nyt toimittajat, jotka netissä selittävät karkeata munaustaan, perustelevat juttunsa julkaisua kiireessä, vaikka mitään faktoja ei ollut ehditty tarkistaa, varsin yllättävällä tavalla. Selityksenä on, että oli syytä julkistaa asia, koska toimitukseen oli ottanut yhteyttä "kymmeniä huolestuneita kansalaisia". Siis heitäkö rauhoittaa tieto, että YLE:n ja HS:n kokoinen, journalisteja täynnä oleva instituutio copy-pastaa iltapäivälehtien perättömän jutun, ja julkistaa sen mitään tarkistamatta, koska uutinen oli jo aiemmin julkaistu. Iltalehti alkuperäisenä uutisankkana sentään ymmärsi laittaa otsikkonsa perään kysymysmerkin. Tämähän on se tämän päivän journalistin varmin tapa välttyä vastuusta, jos juttu sattuukin osoittautumaan perättömäksi. Että kyllä minäkin sitä vähän pidin kyseenalaisena, mutta ensimmäisenä ehdin kuitenkin julkaista.

Ankein näyte journalismin nykytasosta tuli Yleisradiolta. Ankkauutiselle ei löytynyt toimittajan nimeä, mutta sentään oli haastateltu varmuuden vakuudeksi yleisövihjeen antanutta nuorta some-käyttäjää Huittisista, jota siteeraattiin sitten varmana tietolähteenä Facebookin yksityistietojen vuodosta. Kuin kirsikkana kakussa haastateltavan sukunimi muuttuu kesken uutisen, jo seuraavassa lauseessa.

Ulkomaille Yleisradio levitti seuraavanlaista journalismin kukkasta:

Yle_facebookbugs

Petteri Järviseltä oli toki myös kysytty, voiko tämä pitää paikkansa, moinen tietovuoto. Mieheltä, joka saa ansionsa kirjoittamalla kirjoja, joissa kuvaillaan netin kaikkialla väijyviä vaaroja. Yllättäen, hän vahvisti, että jos ei olekaan Facebook nyt vielä vuotanut, niin ihan kohta kyllä vuotaa. "Se on vain ajan kysymys ennen kuin oikeasti iso määrä ihmisten tietoja vuotaa julkisuuteen. Se on melkein vääjämätöntä, että jonain päivänä katastrofi iskee", siteeraa YLE Järvistä. Jokaisessa seminaarissa Järvinen tosin muistuttaa, ihan oikein, että vielä nettiä kammottavampia yksityisyysuhkia ovat kauppojen bonus-kortit. Pankki- ja luottokorteista nyt puhumattakaan. Ehkä niistä luemme seuraavan kohujutun, jos somessa saadaan huhua ja kauhua riittävästi levitettyä.

Mitä tästä opimme?

Mitä tästä siis opimme, kun kaikki oli taas vanhan toistoa? Ainakin sen, että toimittajat verkkomedioissa uskovat nyt enemmän sosiaalista mediaa ja siellä vellovia huhuja kuin antiikkisia Lehtimiehen ohjeita. Niissähän opetetaan sellaisia jo kovin vanhentuneita juttuja kuin tietojen oikeellisuutta, lähdekritiikkiä, ja sitä, että jopa otsikolla pitäisi olla sisällössäkin jotain katetta. Old school!

- Ismo Tenkanen

Kommentit

Feed You can follow this conversation by subscribing to the comment feed for this post.

Orso Polaris

Jos katsoo HS nettiuutisen keskustelua, näyttää vahvasti siltä, ettei uutinen olekaan ollut aiheeton. Jos HS olisi tarkistanut FB:ltä tiedot, jäljelle jäisi vain "virallinen totuus", ja mahdolliset epäkohdat eivät koskaan tulisi tietoon.
Näyttää siltä, että asian selvittely on vielä kovin keskeneräistä, ja on aivan oikein, että julkisuudessa on tilaa kummankin osapuolen näkemyksille ja kokemuksille. Vaikka se vaatii epävarmuuden ja epäselvyyden sietämistä, se on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin "yksi virallinen totuus."

Eskokilpi

Kiitos Ismo erittäin hyvästä puheenvuorosta.

-Esko

Ismo Tenkanen

Orsolle; me nettiblogaajat ja -keskustelijat voimme toki olla asiasta ihan mitä tahansa mieltä ja väittää mitä tahansa.

Se, joka on journalisti, hänen toimintaansa pitäisi ohjata kuitenkin ihan toiset säännöt kuin mitä nettikeskustelijat kertoo.

Hesarin toimittajallahan oli ihan fiksu ote, kun oli laittanut yhteystietonsa, ja pyysi näiltä "huolestuneilta kansalailta" todisteita tietovuodosta.

Arvannet varmaankin lopun, kuinka monta todistetta tuli, ja millaisiksi ne osoittautuivat, jotka näitä "todisteita" olivat toimittaneet.

Kuten sanottu, ehkä kohun positiivinen puoli on se, että puolet suomalaisista FB-käyttäjistä on nyt kantapään kautta oppinut, että kaverin seinälle kirjoittaminen ei ole yksityistä viestittelyä.

Orso Polaris

Itseäni huomattavasti enemmän on häirinnyt eri lehtien tapa uutisoida huolimattomasti otsikoiden milloin mitäkin tutkimustulosta. Joskus otsikko on antanut jopa suunnilleen päinvastaisen kuvan asiasta kuin mitä tutkimuksesta voi lukea. Ihmiset eivät lue tutkimusta, eivät edes koko juttua, mutta muodostavat mielipiteensä asiasta otsikon perusteella.

FB uutinenhan on täysin eri luonteinen. Kyllä itse pidän yksityisyyden suojaa niin tärkeänä ja perustavanlaatuisena asiana, että mielestäni asiasta pitääkin uutisoida, vaikka tarkkaa täsmätietoa siitä onko puutteita vai eikö ole, ei voi olla ennen kuin kaikki tapaukset on tutkittu. Oleellistahan on saada ihmiset varmistamaan, että kaikki on kunnossa.

Itse pitäisin tämän kaltaista "varmuuden vuoksi" uutisointia tietyllä tapaa yhteisöllisyyden ja huolenpidon osoituksena. Tavallaan siinä on myös vahtikoiran tehtävää, kun nimenomaan yksityisyyden suojasta on kysymys.

Jos joku vastaava asia vaietaan, voi piiloon joskus sitten jäädä epäkohtia. Aiempiin yksityisyyden suojan ongelmiinhan muualla on reagoitu paljon jämerämmin kuin täällä- vaatimattomat ja sinisilmäiset suomalaiset eivät oikein hoksaa, miten tärkeästä asiasta on kysymys.

Antti

Sen verran voin todeta "väärää" asiaa tulleen julkiseksi, että yksityisviestien sijasta vanhoja chat-keskusteluita on pompannut jostain arkistosta - en muuten edes tiennyt että niitäkin tallennetaan johonkin - keskustelukumppanin seinälle (oletettavasti) ko. käyttäjän yleisten asetusten mukaisesti näkyviin.

Econometrics Finland | Blog

Orsolle: Siinä oli vain melkoisia eroja, miten eri mediat asiaa käsittelivät. Jotkut revittelivät täysillä täysin perättömäksi osoittautuneita väitteitä, kun taas esim. STT uutisoi asiallisesti, että "Facebookin yksityisviestien vuotamisesta yhä epäselvyyttä."

Eli se, että "varmuuden vuoksi" kerrotaan, että tällainen huoli yksityisyystietojen vuodosta on olemassa, voi kyllä toteuttaa ilmankin, että sorrutaan vahvistamattoman huhun todeksi väittämisiin ja lisäpaniikin lietsontaan.

Mutta tässähän se ero on journalistin ja nettitoimitukseen palkatun copy-pastaajan välillä.

Econometrics Finland | Blog

Antille kommentti takaisin, että juuri tuollaista ei ole kukaan onnistunut todentamaan, vaikka kuinka on pyydetty, sekä medioista että Facebookista todisteita yksityisviestien vuodoista. Kaikki toimittajathan sormet syyhyten odottivat 2-3 päivän ajan näitä todisteita "huolestuneilta kansalaisilta", mutta joutuivat sitten tunnustamaan uutisen ankaksi, kun näkivät, mitä nämä "todisteet" olivat.

Aivan päin vastoin, olen lukenut monen tunnustaneen, että no että taisivat sittenkin olla seinäkirjoittelua, mutta luulin niitä chateiksi...

Verify your Comment

Kommentin esikatselu

This is only a preview. Your comment has not yet been posted.

Working...
Your comment could not be posted. Error type:
Your comment has been saved. Comments are moderated and will not appear until approved by the author. Post another comment

The letters and numbers you entered did not match the image. Please try again.

As a final step before posting your comment, enter the letters and numbers you see in the image below. This prevents automated programs from posting comments.

Having trouble reading this image? View an alternate.

Working...

Kommentoi

Comments are moderated, and will not appear until the author has approved them.

Your Information

(Name and email address are required. Email address will not be displayed with the comment.)