Previous month:
heinäkuu 2012
Next month:
syyskuu 2012

elokuu 2012

Banner-kampanjaostaminen perinteisen median termein - voittajiksi Facebook ja Msn?

Mediatoimistoissa, jotka kuuluvat kansainvälisiin ketjuihin, on arkipäivää laskea Excel-taulukoita erilaisille kampanjasuunnitelmille. Näissä lasketaan tyypillisesti kontaktihintoja, peitto- ja toistolukuja erilaisille vaihtoehdoille, ja näiden taulukoiden mukaan sitten joku viisas jossain ulkomailla päättää, mitä tilataan, ja sitten tippuu ennen pitkää toimeksianto.

Mainostajan ja mediatoimiston kannalta silloin ideaalitilanne olisi se, että myös verkkomediasta saa ostettua ihan samoilla termeillä samalla tavoin kontakteja, peittoa ja toistoa - halutussa kohderyhmässä - kuin perinteisen median puolella. Mutta miten tämä toimii käytännössä, kun median suunnittelu ja ostaminen käydään verkossa hieman eri tavalla? Otetaanpa tuore käytännön esimerkki.

"Kohderyhmäostaminen: 50 % peitto, frekvenssillä 10"

Asiakas määrittelee kohderyhmän, tyypillisesti TV-ostokohderyhmien tapaan eli naisia, miehiä tai molempia tietystä ikähaarukasta, esim. kaikki aikuiset 25-44-ikäryhmästä. Mediatoimistolle toimitetun kampanjasuunnitelman mukaan pitäisi ostaa sitten tätä kohderyhmää xx prosentin peitto ja x kertaa toistoa. Mikäs siinä, ei kun täyttämään Exceliä, mitä maksaisi eri peittoprosentilla ja toistolla kampanja.

Lopputuloksena on siis laskelma, että kohderyhmään kuuluu esimerkiksi 1.552.000 Internet-käyttäjää, josta tulisi tavoittaa vaikka 50 % kymmenen toistolla. Helppoa, siis lasketaan että 1.552.000 x 50 % x 10 = 7.760.000, ja selvitettään median hinta per CPM, joka on vaikka 4 euroa, niin kampanjan hinnaksi tulee sitten 31.040 euroa. Ja ei muuta kuin jäädään odottelemaan asiakkaan tilausta hienon mediasuunnitelman pohjalta.

Ostaminen vs. suunnitelma

Mediasuunnittelijan työpöydässä ja sunnitteluohjelmistossa tämä kävi siis kuin lasten leikki, ja nyt suomalainen media- ja mainosväki haluaa Suomeen myös Comscoren tutkimusdatan, josta voidaan sitten näpsäkästi laskea, mistä medioista minkäkin kohderyhmän kivasti tavoittaa. Comscore kertoo, että Sanoma-konserni tavoittaa kuukaudessa  xx % tietystä ikäryhmästä, Alma Media xx % ja YLE xx % (vaikka sieltä ei voi ostaa mainontaa). Mikä parasta, Comscoressa on myös ulkomaiset saitit, ja nähdään, paljonko Facebook, YouTube tai Google tavoittavat eri kohderyhmiä. Tällaisen tutkimusdatan avulla näiden kv. kampanjoiden Excelien täyttö käy tosiaan kuin tanssi.

Hankalampi hetki koittaa, kun sähköpostiin tipahtaa tilaus, ja pitäisi lähteä ostamaan suunnittelupöydällä laskettu kampanja. Jos oletetaan, että äskeisen esimerkin kampanjasta tulee tilaus, on meillä siis käytettävissä 31.040 euroa rahaa, jolla pitäisi ostaa verkkokampanja, jolla tavoitetaan 776.000 kohderyhmään kuuluvaa henkilöä, kymmenen toistolla.

Mikä media pystyy tämän toteuttamaan, niin että mainoksia ei esitetä yhtään väärän ikäisille, ainoastaan oikealle demografiselle kohderyhmälle?

Parhaiten se onnistuisi Facebookissa. Ei muuta kuin Facebookiin, josta näkee, että media tavoittaa 2.176.000 henkilöä Suomesta, ja ikäryhmässä 25-44-vuotiaat 922,960 henkilöä. Sitten vain kampanja rullaamaan, kunnes toistoja ja uniikkeja tavoitettuja on tarpeeksi. Juuri valitusta kohderyhmästä. Muille kampanjaa ei ole esitetty.

Muiden medioiden osalta tekeekin sitten vähän tiukempaa. Kampanja onnistuisi lähinnä Msn:n mainosverkossa, josta on mahdollista ostaa riittävä volyymi ikäkohdennettua kampanjaa.

Mutta 99 % kotimaisista verkkomedioista kampanja ei onnistu, koska mainoksia ei voida esittää vain valitulle kohdeyleisölle. Toki voi tutkimusdatasta katsoa tai mediasta kysyä, kuinka monta prosenttia keskimäärin median yleisöstä kuuluu ikäryhmään 25-44-v. Mutta ei tuota ole ostettavissa, siten, että mainoksia esitettäisiin vain tälle kohderyhmälle. Koska useimpiin verkkomedioihin ei ole sisäänkirjoittautumista, ja tietoa käyttäjien iästä, siten kuin Facebookilla on, tai MSN:n tietyillä palveluilla on.

Jälkiseuranta

Kansainvälisissä kampanjoissa on tunnetusti myös tarkka jälkiseuranta ja raportointi, mitä kampanjalla saatiin, ja miten se täsmää suunnitelmaan. Esimerkin tapauksessa MSN:n kampanjaan on helposti upotettavissa esim. DoubleClickin seurantakoodit, ja lähes reaaliajassa voidaan sitten seurata saavutettujen mainosnäyttöjen, klikkien, tavoitetapahtumien, ja myös eri kävijöiden (= eri selainten) määriä sekä kaikista tavoitetuista että tavoitetapahtumia tehneistä. Raportissa on ihan niitä samoja tunnuslukuja, kuin mediasuunnitelmassakin: tavoittavuusluku, josta laskettavissa peittoprosentti kohdeyleisöstä, toisto eli frekvenssi, kustannukset jne. Luvut voidaan raportoida vaikka kerran päivässä.

Artemis4
 
Kaikki hyvin, sekä mediatoimiston, että mainostajan mielestä? Kyllä, tämä on varmaankin se mitä mainostaja toivoo, mutta arkitodellisuus Suomessa on jotain ihan muuta. Meillä ei ole tutkimusdataa, eikä ostomahdollisuuksia tällaisiin kampanjoihin. Meille on tarjolla saittikävijälukuja, ja saitin demografiatietoja, mutta emme pysty ostamaan kohderyhmäostamista, tiettyä peittoa tietystä ikäryhmästä/sukupuolesta. Tarjolla on mainosnäyttöjä tai klikkejä, eri medioista, mutta ei eri kohderyhmistä. Emme voi ostaa ikäryhmittäin, emme XX prosentin peittoa kohderyhmästä. 

Vahva oletus on, että jos Comscore yleistyy Suomessa, se ohjaa yhä vahvemmin verkkokampanjat silloin niin harvoihin - kansainvälisiin - verkkopalveluihin, joissa kohderyhmäostaminen onnistuu esimerkin tavalla. Itse asiassa Msn:n etujen mukaista olisi ajaa Comscore Suomeen, ASAP. Kotimaisten verkkomedioiden kannalta tilanne on hieman hankalampi. Mitä he tekevät tutkimusdatalla, joka yrittää kannustaa ostotapoihin, joihin heillä ei ole myytävää tarjolla?


Printin logiikka ei toimi verkkomedian yleisömittauksessa

Mediatalot pähkäilevät parhaillaan, mitä tehdä verkkomedian yleisölukujen kanssa, kun tarjolla olisi nyt paneelipohjaisia lukuja sekä selainmittauksella tuotettuja lukuja medioille, sekä niiden "hybridiä", kombinaatiota. Kyselypohjaisia ratkaisuja ei kukaan enää harkitseekaan, kun 15 vuotta on totuttu digimaailmassa mittaustarkkuuteen ja nopeuteen, jossa yksittäisen sivunkin luvut ovat tunneissa käytettävissä, esim. suuren uutistapahtuman sattuessa.

Median ja mainostajan tarpeet täysin erilaiset

Medioiden omat ja mainostajien tarpeet eivät juuri käy yksiin, ikävä kyllä. Mediat tarvitsevat oman myyntinsä tueksi ja medialukujen julkistamiseen mielellään mahdollisimman suuret luvut, jotta ilmoitusmyynti sujuu sutjakkaasti, ja mielellään vielä vähän suuremmat luvut kuin kilpailevalla medialla. On kiva kertoa, että meidän media tavoittaa 2 miljoonaa viikkokävijää, ainakin jos lasketaan mukaan vähän muutakin kuin varsinaisesti se sivusto, johon myytävät mainospaikat on sijoitettu. Ja jos lasketaan printin, netin, iPadin ja mobiilin kautta meidän mediaa lukeneet, niin meillähän on enemmän lukijoita kuin koskaan! Hienoa, mutta mitä mainostaja siitä hyötyy, kun se printtiin ostettu ilmoitus ei suinkaan näy saman median verkko-, iPad- tai mobiiliversiossa?

Mediatoimistot mielellään haluaisivat yleisölukuja, joilla laskea vertailukelpoisia lukuja muihin medioihin, eri medioiden päällekkäisyyksiä ja nettokontakteja sekä toistoja. Mielellään vielä halutussa kohdeyleisössä, demografisten kriteerien mukaan. Toisaalta ammattiostajat tietävät, että nykyiset verkkomedian ostotavat ovat sellaiset, että noilla mediasuunnitelmilla on tarkoitus vain vakuuttaa asiakkaat huikeilla laskennallisilla kontakti- ja toistomäärillä, ostokriteereinä ovat kuitenkin paljon helpommin hallittavissa olevat mainosnäyttöjen tai -klikkien määrät. Näitä lasketaan myös kontrolloitaessa sitä, saatiinko medialta sitä, mitä tilattiin.

Mainostajaa kiinnostaa - tai pitäisi kiinnostaa - enemmän se, mitä niillä verkosta ostetuilla kontakteilla on saatu aikaan, kuin mitä median omilla sivuilla on tapahtunut. Median tarjoamilla huomioarvo-hömppäluvuilla ei ole paljoa mielenkiintoa, jos kampanja ei aiheuttanut asiakkaan omilla sivuilla toivottuja tuloksia.

Toimiiko analogia muihin medioihin?

Ymmärrän paneelipohjaisen datan kiehtovuuden, koska paneelista saadaan mukaan suomalaisesta mediatutkimusdatasta puuttuvat Facebookit, Googlet, YouTubet ja jopa isojen mainostajien tai verkkokauppojen omat sivut. Reach-lukuja on kiva laskea, päällekkäisyydet ja nettoluvut tulevat vaivatta. Alla Googlen / DoubleClickin AdPlannerin lukuja malliksi:

Adplanner_top12

Mutta mitä näillä luvuilla oikeasti tekee? Jos verkkomedia tavoittaa 46 % suomalaisista kuukaudessa, niin tavoitanko tuon yleisön, jos sijoitan sinne yhden bannerin?  Onko 46 %:lla suomalaisista todellakin "mahdollisuus nähdä" tuo banner? Ei ole, sillä se edellyttäisi, että banner olisi sivuston joka sivulla koko kuukauden ajan. Käytännössä kuitenkin ostetaan x miljoonaa mainosnäyttöä tai x tuhatta klikkiä, ja tuo verkkomedian kuukaudessa tai viikossa tavoittama yleisömäärä on irrelevantti tieto, koska sitä ei ole käytännössä tarjolla.

Mediamyyjä voi sanoa, että samahan se on printissä, jos otat ilmoituksen printtiin urheilusivulle, niin ei ole mitään takeita, että koko printtilehden lukijakunta juuri sitä sivua lukee. Näin asia ei kuitenkaan ole, koska kun tiedetään lehden keskimääräinen lukijakunta, niin oletus on, että lehti selataan kannesta kanteen, ja kaikilla lukijoilla on ainakin mahdollisuus nähdä lehteen sijoitettu ilmoitus.

Netissä tämä ei logiikka ei toimi. Jos verkkomedia tavoittaa viikossa 2,0 miljoonaa suomalaista, niin voikin olla että median etusivulla, johon mainos ostetaan, käy vain 0,7 miljoonaa kävijää. Eli 1,3 miljoonaa kävijöistä tulee suoraan vaikka hakukoneesta sivuston alaosioon - ja poistuu sieltä käymättä etusivulla! Verkkomedian tavoittavuus, reach-luku, on silloin suorastaan harhaanjohtava tieto, koska mainos sivustolle ei parhaimmilaankaan tavoita kuin kolmasosan tuosta yleisöstä.

Myöskään OTS-lukuja eli toistokertoimia en lähtisi missään tapauksessa laskemaan paneelidatalla. Halutessaan verkkokampanjaan saa määritellä, kuinka moneen kertaan mainosta esitetään yhdelle selaimelle. Seuranta-mittaukset kampanjan tehosta toisaalta kertovat, että kovin tiukka ei kannata olla toistokerroinvaatimuksissaan. Kaksi kolme toistoa saa harvoin vielä toivottua aktivointia.

Kohderyhmän demografiat vai käyttäytyminen tärkeämpi?

Paneelidatan vahvimmaksi valtiksi koetaan usein mahdollisuus yhdistää dataa yleisön demografiatietoihin. Voidaan laskea, paljonko eri mediat tavoittavat sitä haluttua 25-44-vuotiasta kohderyhmää jne.

Verkon suurin valtti on kuitenkin se, että mainostajan ei tarvitse etukäteen päättää, mikä on ostokohderyhmä, ja maksaa maltaita "halutun kohderyhmän" tavoittamisesta tarkoista kohderyhmämedioista, vaan kohdennus voidaan tehdä käyttäytymisen perusteella. Jos kävijä on vieraillut asiakkaan omalla sivustolla, tai tietyssä osiossa isoa portaalia tai mediasivustoa, tämä kontakti on todennäköisesti monin verroin arvokkaampi, kuin satunnainen xx-ikäinen nainen tai mies, demografisin perustein valittuna.

Netissä ylivoimainen kontrolli

Voi olla, että verkkomediasta ei ole saatavilla aivan saman tason mediatutkimusdataa tänä päivänä kuin printtimedian, television tai radion yleisöstä - tai ainakaan ulkomaisista verkkomedioista. Mutta ostajan kontrolli siihen, mitä mainonnalla saa, on silti ylivoimainen verkossa. Ei pelkästään ole mahdollista saada 3. osapuolen mittausdataa ostetuista mainosnäytöistä ja klikeistä, sekä missä medioissa nämä tapahtuivat, vaan myös siitä, mitä noilla näytöillä ja klikeillä saatiin aikaan. Aina tavoitetapahtumiin asti.

Näillä mittauksilla on myös mahdollista tuottaa hyvin tarkat luvut eri kävijöistä, joita kampanjalla tavoitettiin, toistomääristä, ja kontaktihinnoista. Mutta paljon kiinnostavampia ovat vielä luvut, mitä mainonnalla saatiin aikaan konversioluvuilla: myynti euroina, yhteydenottopyynnöt, tilaukset jne. Vielä kun opitaan se, että mitataan niitä paitsi klikkien jälkeen, myös klikkaamattomien mainosnäyttöjen jälkeen.

 

 


Some-mittaamisen perusteet: mittaa tavoitteiden toteutumisia

Sosiaalisen median mittaamisesta on tullut paljon puhuttu aihe markkinointiväen keskuudessa. Paljon on viime aikoina kritisoitu myös sitä, ettei some-mittareita ja -mittauksia ole, eikä ole voitu todentaa yrityksen saavuttamaa hyötyä sosiaalisessa mediassa mukanaolosta. Ikävä kyllä ilmaista dataa ei ole, eikä sitä voi olettaa saavansa ilmaiseksi sosiaalisen median ylläpitäjältäkään.

Lähtökohta: mitkä ovat tavoitteet?

Kuten kaiken markkinoinnin tuloksellisuuden mittaamisen, myös sosiaalisen median mittaamisen tulee lähteä tavoitteista. Miksi yritys on lähtenyt mukaan sosiaaliseen mediaan - mitä sillä on tavoiteltu?

Väittäisin itse, että kyvyttömyys mitata sosiaalisen median tuloksellisuutta perustuu suurelta osin juuri siihen, että tavoitteita ei ole ollut, ne eivät ole olleet riittävän selkeät, tai on haettu pelkästään välillisiä tavoitteita: faneja, tykkäämisiä, jakamisia, rekisteröitymisiä, kilpailuvastaajia jne. Välillisiä tavoitteita on helppo keksiä loputtomasti, mutta kuten kaikissa markkinointikampanjoissa, välillisten tavoitteiden saavuttaminen ei välttämättä riitä mihinkään. Jos on kerätty x0.000 fania, tykkääjää, kilpailuvastaajaa, kävijää verkkopalveluun tms., niin entä sitten? Mitä hyötyä siitä oli yritykselle?

Mikä muuttui - vai muuttuiko mikään?

Ensimmäinen kysymys niin markkinointikampanjan kuin sosiaalisen median tavoitteiden määrittelyssä on se, että minkä asian halutaan muuttuvan tai parantuvan kampanjan tai sosiaalisen median myötä? Silloin oikea asia mitata tai tutkia on, muuttuiko tämä asia? Saavutettiinko kampanjalla tai sosiaalisen median avulla sitä, minkä haluttiin muuttuvan?

Usein kuulee sanottavan, että kaiken markkinoinnin lopputuloksena pitää mitata euroja tai myyntiä, mutta mainostoimistoihmiset ja brändi-strategikot muistuttavat, että on paljon myös muunlaisia kampanjoita ja tavoitteita kuin puhdasta myynninedistämistä. Esimerkiksi jos lanseerataan uusi automerkki tai malli, ensin pitää tehdä sitä tunnetuksi, saada potentiaaliset ostajat kiinnostumaan merkistä, nostamaan merkki niiden automerkkien joukkoon, josta lopullinen valinta tehdään, ja vasta sitten voidaan saavuttaa myyntiä. Ja kun on ostettu auto, kuinka uskollinen ostaja on merkille, entä kuinka halukas suosittelemaan sitä tuttavilleen?

Vanha kunnon AIDA-malli (Attention, Interest, Desire, Action) toimii sekä mainonnan että sosiaalisen median tavoitteiden asettelussa ja myös mittareiden määrittelyssä.  Yksi yritys voi tavoitella sosiaalisen median avulla tuotteen tunnettuuden kasvattamista, toinen tiettyjen ominaisuuksien liittämistä tuotteeseen, kolmas myyntiä, neljäs asiakasuskollisuutta. Yhden tavoitteen mittaaminen ei toimi kaikkien kohdalla. Olennaista on, että mitataan sitä, mitä tavoitellaankin.

Media ei mittaa puolestasi

Mainostaja on Suomessa kovin mukavoitunut siihen, että media maksaa mainonnan tehomittaukset, ja tähän perustunee myös valitus siitä, ettei sosiaalisen median mittareita ole. Ei niitä ole, jos ei niitä itse määrittele ja mittaa. Ei kukaan mittaa niitä puolestasi: ei Facebook, ei Twitter tai YouTube. Valitus siitä, että sosiaalisen median hyötyä ei ole pystytty osoittamaan yritykselle, on mainostajan omaa laiskuutta. Kukaan kun ei mittaa puolestasi ja anna ilmaisia tuloksia.

2000-luvun alussa olin Gallup-konsernissa luomassa Online Advertising -tutkimusta, jossa Suomen johtavilta merkkimainostajilta kysyttiin Internet-mainonnan tavoitteita. Järkyttävää oli huomata, että jopa liki puolet Suomen suurimpien mainosbudjettien markkinointipäättäjistä tunnusti, että mitään tavoitteita ei ollut määritelty. Ja jos oli, ne olivat lähes pelkästään välillisiä tavoitteita: näkyvyyttä, mainosnäyttöjä, klikkejä, vierailuja sivustolle tai mainoksen huomioarvoa. Toki näitä voidaan mitata kutakin, mutta se looginen jatkokysymys on: entä sitten? Mitä tällä huomioarvolla, näkyvyydellä, mainosnäytöillä, klikeillä tai saitin kävijöillä saatiin aikaan?

Internetissä on äärettömän helppo mitata noita välillisiä tavoitteita, ja sosiaalisessa mediassa laskea faneja, tykkääjiä, tai sosiaalisen median kautta omalle sivustolle saapuneita kävijöitä. Jälleen looginen jatkokysymys: mitä niillä saatiin aikaan?

Googlen malli: hyvä alku hyödyn mittaamiselle euroina

Google Analyticsin uudessa käyttöliittymässä on mukana myös sosiaalisen median mittaus. Olin ainakin itse positiivisesti yllättynyt sen logiikasta ja monipuolisuudesta. Odotin nimittäin etukäteen, että Google Analytics laskisi vanhan web-analytiikan mukaisesti pelkästään sitä, kuinka moni esim. Facebookista tai muusta sosiaalisen median palvelun kautta sivustolle tullut on klikin jälkeen tilannut jotain.

Käsittelen Googlen "Social Analytics"-mittausta tarkemmin toisessa blogissa, mutta todetaan tässä yhteydessä, että Google Analytics mahdollistaa sekä tavoitteiden itse määrittelyn, niiden euromääräisen arvottamisen, ja mikä tärkeintä: GA ottaa huomioon juuri sen, että sosiaalinen media ei useinkaan ole ostopolun viimeinen etappi ennen sitä ostotapahtumaa, mutta avustaa ostoprosessin aiemmissa vaiheissa! Ks. alla esimerkin tapauksessa: GA laskee paitsi suoraan some-palveluista kauppaan johtaneet klikit, myös kävijän aiemmat vierailut some-palvelujen kautta, ja myöhemmin tapahtuneen tilauksen. Ensimmäisiä oli tarkastelujakson aikana 36 kpl, jälkimmäisiä 80 kpl.

Some-mittaus

Sosiaalinen media vaikuttaa ostoprosessin aiemmissa vaiheissa

Google on ymmärtänyt sen, että sosiaalinen media vaikuttaa useimmiten ostoprosessin aiemmissa vaiheissa: herättää kiinnostuksen tuotteeseen tai palveluun, levittää tietoa siitä. Asiakas voi saada tietoa ja kiinnostua tuotteesta tai palvelusta sosiaalisessa mediassa, vierailla some-linkin kautta mainostajan sivustolla, mutta ostoa ei tarvitse tehdä suinkaan samalla sessiolla. Kävijä voi palata muutaman päivän päästä mainostajan sivustolle, ja tilata tuotteen. Kaikki tämä voidaan mitata.

Aivan kuten oikeaoppinen mainoskampanja-mittaus, Google Analytics huomioi siis paitsi viimeisen klikin, eli sen, mistä kävijä viimeksi tuli mainostajan sivulle ennen osto-/tilaustapahtumaa, myös kävijän aiemmat vierailut sosiaalisen median kautta. Kuitenkin olennaisena rajoittavana tekijänä GA:ssa on se, että Google tietää kävijän vierailleen esim. Facebookissa tai muussa some-palvelussa vain ja ainoastaan, jos kävijä on klikannut siellä olevaa linkkiä, joka on johdattanut kävijän mainostajan sivustolle.

Vielä parempi tietysti olisi, jos Havas Digitalin Artemis-mittauksen mukaisesti pystyttäisiin laskemaan kaikki altistumiset kampanjalle tai sosiaalisen median palvelulle, ja laskemaan, kuinka moni näistä päätyy haluttuun konversioon esim. 30 vrk aikana. Eli jos mittauksessa on koko sosiaalisen median palvelu, voidaan helposti laskea, kuinka moni siellä vierailleista päätyy tietyn aikajakson kuluessa haluttuun tavoitetapahtumaan. Vaikka kävijä ei koskaan klikkaisi mitään mainosta tai linkkiä somesta mainostajan sivustolle!

Erikseen kannattaa vielä painottaa sitä, että tämä laskenta ei missään tapauksessa rajoitu vain verkkokauppoihin ja muihin esim. matkailualan palveluihin, jotka myyvät palvelujaan verkossa. Kaikissa verkkosivustoissa on mahdollista määrittää tavoitetapahtumia, ja antaa niille myös euromääräinen arvo: esim. rekisteröityminen palveluun, tuote-esitteen tilaus, uutiskirjeen tilaus, yhteydenottopyyntö, videon katselu jne. Kaikista näistä kertyvää dataa voidaan käyttää hyväksi sille, että ajan myötä pystytään arvioimaan, kuinka moni esim. yhteydenottopyynnöistä tai esitetilauksista keskimäärin päätyy asiakkuudeksi.

Lopuksi toistan vanhan fraasin, joka yhä pitää paikkansa: Internet on edelleen kaikkein parhaimmin mitattavissa oleva media. Sama pätee kaikkiin online-kampanjoihin ja myös sosiaaliseen mediaan. Ota yhteyttä, jos haluat tietää lisää!


Flexcash ja FC Perintä - joustavaa perintää tyhjästä

Laskujen maksuajat ovat pidentyneet taantuman uhatessa, ja yrittäjät ovat saaneet huomata, miten jopa julkiselta sektorilta laskut maksetaan mieluummin 1-2 viikkoa myöhässä kuin eräpäivänä. Niinpä ajat ovat otolliset erilaisille perintätoimistoille, joiden SPAMia saa päivittäin putsata sähköpostistaan.

Toki suuri osa perintäfirmoista toimii täysin asiallisesti ja lainmukaisesti ja on suurena apuna myös yrittäjälle suurempien maksuviiveiden pitämisessä aisoissa, mutta perintäfirmojen joukkoon on nyt ujuttautunut myös kaikenkarvaista vilungin harrastajaa, joita mitkään alan "hyvät tavat", kohtuullisuus ja oikeudenmukaisuus eivät ole kuin esteitä, joita murskataan kannattavan bisneksen alta. Kuluttaja-asiamies ja kuluttajavirasto valvovat "hyvää perintätapaa" kuluttajaperinnässä, mutta kuten usein - yrittäjät ja yritysasiakkaat ovat täysin vapaata riistaa.

17 sentin viivästyskoroista 76,43 euron lasku

Erityisen taiteenlajin perinnän härskiydestä on luonut yritys nimellä Flexcash Oy, tai FC Perintä Oy, kuten yrityksen nimi nyt kuuluu - ilmeisesti firman nimeä on syytä kerran vuodessa vaihtaa, kun sosiaalinen media paljastaa kusetuksen luonteen. Yritys harjoittaa paitsi pikavippien perintää, myös tavanomaista laskujen perintää ja muistutuspalvelua, hoitamalla siis asiakkaansa puolesta niin laskutusta, viivästyskorkojen laskutusta kuin itse perintääkin.

Kuvio menee niin, että yritys toimittaa laskun, joka jo perille saapuessaan on vajaan viikon myöhässä (lasku en siis päivätty noin viikon aiemmaksi kuin se on lähetetty), jolloin 10 päivän maksuaika on kutistunut muutamaksi arkipäiväksi. Jos maksua ei ehdi maksaa ajoissa, lähetetään saman tien "maksumuistutus", jossa laskutetaan mahdollisesti vielä rästissä olevan saatavan lisäksi muutaman sentin tai muutaman kymmenen sentin mitättömät korkokulut.

Koska yritys erikoistuu "pienten ja keskisuurten velkojen tehokkaaseen ja nopeaan perintään", noista korkokulu-senteistä jostain muutaman kympin laskuista ei toki muodostuisi minkäänlaista bisnestä, mutta se juju on tietenkin siinä, että Flexcash lisää laskuun "omat kulunsa"  eli huomautus-kulut ja perintäkulut ALVeineen, sekä höysteeksi "toimeksiantajan kulut", jolloin ollaankin jo alla kuvatun todellisen esimerkin mukaisessa tilanteessa, jossa viivästyskoroista kertyneelle 0,17 euron saatavalle peritään 76,43 € perintämaksua. Siis perittävä saatava 0,00 € (alkuperäinen lasku maksettu 2 päivää eräpäivän jälkeen), korkokulut 0,17 €, toimeksiantajan kulut 12,30 €, perintäkulut 52,00, ALV 11,96, yhteensä 76,43 €... 17 sentin saatavalle oli siis saatu huikea 449,58 kerroin eli liki 450-kertainen kulu!  

Flexcash1

Yllä mainittua laskua ihmettelin Facebook-status-päivityksessäni viime vuoden joulukuussa, ja kun siitä soitin toimeksiantajalle ja pidin perintälaskua täysin perusteettomana - kun mitään perintäsaatavaa ei edes ollut, vaan maksu oli maksettu pari päivää eräpäivän jälkeen, minulle soitettiinkin takaisin Flexcashilta, hyvitettiin lasku, ja kovasti pahoiteltiin, mitenkä järjestelmästä oli nyt "lipsahtanutkin tällainen virhelasku"...

Systemaattista kusetusta olemattomista saatavista: nollan euron saatava, nollan sentin korkokulut - laskun summa 38,13 €

Nyt kuitenkin sama toistuu uudelleen, ja on päivänselvää, että mistään "järjestelmän virheestä" ei ole kyse, vaan täysin systemaattisesta olemattomien saatavien muuttamisesta perintäkuluiksi. Koska laki säätää maksimi-korot viivästyskoroille, tietenkään perittäviä kuluja ei nimetä "korkokuluiksi" - jolloin ne olisivat tuhansia prosentteja ja sitä kautta laittomia - vaan kulut nimetään huomautuskuluiksi ja perintäkuluiksi - jolloin nollan euron saatavista ja nollan sentin korkokuluista muodostuukin 38,13 € saatava, ks. kuva alla. Epäilemättä täysin laillista - sen sijaan moraalista ja "hyvistä perintätavoista" nämä veijarit eivät piittaa!

Toki yritysmaailmassa tuollainen kolmen kympin summa on niin mitätön, että näin loma-aikoina sellainen solahtaa maksuun tuhansissa yrityksissä - ja tienesti Flexcashille 31,00 € per lasku. Varsinaiselle toimeksiantajalle kun ei tarvitse tilittää tuosta mitään - koska niitä saatavia ei ollut, ja korkokulujakaan ei ehtinyt kertyä senttiäkään...

Flexcash

Mainittakoon vielä, että yllä mainitun esimerkin laskun kohdalla itse saatava oli maksettu 2.7., mutta perintäkirje, joka oli päivätty 20.7. väittää, että "maksu on kirjanpitomme mukaan edelleen maksamatta ja siirretty FC Perintä Oy:n perittäväksi. Siis saatava nolla euroa, korot 0,00 euroa, mutta lasku perintään! Nyt Flexcashista soitettiin uudelleen, ja kerrottiin, että "kyllä tämä on ihan lain mukaista" - perinnässä ovatkin itse asiassa siis huomautuskulut (huomautuskulut oli laskutettu seuraavana päivänä, kun lasku oli maksettu...).

Kun tuota harrastaa sitten tuhansia laskuja kuukaudessa, niin kyllähän noista 31-eurosista ihan kiva potti muodostuu, ja lähes ilmaista rahaa Flexcashille. Eikä ihme, että firman omistajilla on saman alan yrityksiä useampikin toiminimi, joita voi sopivasti vaihtaa, kun hommasta alkaa käry käydä nettiblogeissa ja keskusteluryhmissä.

Osuvan nimen ovat yritykselleen löytäneet totta tosiaan. Fleksiibeliä on firman vetäjien moraali, ja cashia on lompsassa niin ettei pöntölle taivu.