Tradedoubler sulkee Helsingin toimistonsa - kuka vie asiakkaat?
Suomalaisille verkkokaupoille digimaailma on pannukakku

Jippii ja IT-kupla

Petteri Järvisen kirja Jippii! on alaotsikoitu "Huikea tarina IT-kuplasta ja vuosien oikeuspiinasta". Kirja on aivan kiehtovaa luettavaa ainakin tällaiselle Internet-ihmiselle, joka on ollut seuraamassa suomalaista Internet-maailmaa sen alusta asti. Lähes kaikki kirjan henkilöt ovat tulleet tutuiksi, samoin tapahtumapaikat, oikeussaleja myöten (itse onneksi en koskaan syytettynä, enkä tässä Jippiin tapauksessa myöskään todistajana). Hauskana sattumana työskentelin juuri  2,5 vuotta samoissa tiloissa Antinkadulla (siihen aikaan nimeltään vielä osa Annankatua), joissa Jippii/Saunalahti piti majaansa 2000-luvun alussa. Zeeland kun vuokrasi juuri samoja 3. kerroksen tiloja kesäkuusta 2011 joulukuuhun 2013.

Jippii-kirja

Järvinen tapahtumien keskipisteessä

Petteri Järvinen joutui epäonnekseen keskelle Jippiin pörssiin nousun jälkeistä katastrofia, kun yrityksen Saksan valloitus päättyi miljoonatappioihin, joihin ei ollut lainkaan varauduttu. ATK-kirjailijana tutuksi tullut Järvinen kun oli rekrytty - niin kuin niin moni muukin Internet-alan tunnettu asiantuntija - Saunalahteen (Saunalahden Serveri / Jippii / Saunalahti), ja Järvinen toimi yhtiössä tutkijana ja vt. viestintäjohtajana sekä myös yhtiön hallituksen jäsenenä (kesäkuuhun 2001 asti).

Kesän 2001 tapahtumat johtivat siihen, että syyttäjä tulkitsi, että lähes 20 yhtiön johtoon tai hallitukseen kuulunutta ihmistä oli rikollisesti väärentänyt kirjanpitoa, tahallaan pyrkinyt vääristämään yhtiön pörssikurssia, hyödyntänyt sisäpiiritietoa, tai syyllistynyt pörssin tiedottamisrikokseen antamalla liian ruusuisia tiedotteita yhtiön lähitulevaisuuden kehityksestä. Median antama kuva tapahtumista olikin pitkälti se, että yhtiö maalaili vielä keväällä ja kesällä 2001 yltiöoptimistisia tulevaisuuden näkymiä, mutta että yrityksen johdon on täytynyt olla tietoinen tulevasta sukelluksesta, koska pari yhtiön napahahmoa myi omia osakkeitaan juuri kuukausi pari ennen kurssin sukellusta. Elokuussa 2001 kun tiedotettiin osavuosikatsauksessa Saksan toimintojen myötä syntyneestä 4,7 miljoonan euron tappiosta. Tämä tietysti romahdutti yhtiön kurssin.

Totuus oli vähemmän mustavalkoinen. Ainakin näin sivullisen näkökulmasta syyttäjän toiminta joutuu jo lähdökohdistaan hyvin outoon valoon, kun selviää, että tosiasiassa suuri osa syytetyistä olikin itse asiassa ostanut lisää yhtiön osakkeita kesän 2001 aikana. Mikä ihmeen motiivi heillä olisi siis ollut toimia yhteisessä salaliitossa muun johdon kanssa kurssien väärentämiseksi, koska pörssiyhtiön oli pakko tiedottaa vähintäänkin kvartaaleittain taloustilanteensa, jolloin ennen pitkää osakekurssi olisi syöksynyt, ja omien sijoitustenkin arvo siten romahtanut. Jos sitä sisäpiiritietoa siis oli kaikille syytetyillä niin paljon, että he mukamas tiesivät yhtiön todellisen taloustilanteen jo kesän 2001 aikana, ei kai hullukaan olisi ostanut enää lisää yhtiön osakkeita, vaan kaikki olisivat myyneet omansa pois! Nyt niin oli tehnyt vain kaksi henkilöä.

Ymmärrän toki syytöksen niiden osalta, jotka myivät, vaikka heillä olikin perusteltuja omia motiiveja myydä osakkeitaan juuri kesällä 2001. Ymmärrän myös yhtiön osakkeisiin panostaneiden ulkopuolisten sijoittajien kiukun ja nettiforum-purkaukset, kun odotettuja pikavoittoja ei tullutkaan kaikille niille, jotka olivat olleet jonottamassa yhtiön osakkeita maaliskuussa 2000 yhtiön listautuessa pörssiin. Totta kai näiden anonyymien nettikirjoittajien mielestä yhtiön johto oli vähintäänkin huijareita, jotka veivät sijoittajien rahat, ja upottivat ne Saksan seikkailuun. Ja juuri ennen syöksyä ottivat omansa pois, sisäpiiritiedon turvin. Syyttäjän luulisi kuitenkin perehtyvän asiaaan huolellisemmin, kuin satunnaisen nettiforum-kiihkoilijan, joka luo mielikuvansa kärjistetystä mediakirjoittelusta.

Jippii ei ollut ainoa, joka kompuroi Saksassa

Jippii ei ollut kuitenkaan suinkaan ainoa operaattori, jolle Saksa koitui tai oli koitua kohtaloksi. Sonera menetti Saksan seikkailuissaan huikeita summia, samoin Elisa, ja hollantilainen operaattori KPNQwest ajatui jopa konkurssiin. Kirjassa Järvinen kuvailee herkullisin esimerkein, miten Saksassa Deutcshce Telekom monopolinsa menetettyään onnistui jarruttamaan laillisuuden rajamailla olevin keinoin ulkomaisten yhtiöiden markkinoille tuloa. Hankkeet viipyivät, ja yhtiöillä, jotka Saksan markkinoille halusivat, olisi pitänyt olla sinnikkyyttä, paikallisolojen tuntemusta ja ennen muuta taseessa rutkasti varoja kestää miljoonien tappioita pitkään, sillä mitään pikavoittoja ei ollut saatavilla.

Yhden syytetyn, tohtori Arto Karilan näkemys käräjäoikeudessa Saksan tilanteesta oli selkeä. Hänen mukaansa periaatteessa kaikki oli liberalisoitu, markkinat avattu myös ulkomaisille yrityksille. Käytännössä kaikki oli kuitenkin kielletty. Joka asiassa oli hirveä viive, raskas byrokratia, ja "saksalaiset olivat kuin yhtenä miehenä kampittamassa ulkomaalaisia niin, että jokainen pienikin asia kesti mielettömän kauan".

Jippiin Saksan valloitus päättyi ensimmäiseen vastoinkäymiseen, kun rahoitushanat sulkeutuivat kuin seinään, ja Saksan toiminnoista luovuttiin välittömästi ensimmäisen raskaasti tappiollisen osavuosikatsauksen jälkeen pakon edessä. Jatkamiseen ja menestykseen olisi tarvittu mahdollisesti jopa vuosien odotus. Käytännössä siis paljon enemmän rahoitusta. Mutta niillä, joilla sitä oli, ja jaksoivat sinnikkäästi odottaa, lopulta myös menestyivät.

Mikä ihmeen "IT-kupla"?

Järvisen kirjassa kiehtovinta on sen alkupuoli, ennen oikeudenkäyntejä, jossa kuvaillaan sujuvin sanakääntein ja värikkäin esimerkein suomalaista Internet-huuman alkuaikaa. Tuolloin elettiin pitkää 90-luvun nousukautta, jolloin Internet ja tietotekniika nopea kehitys loi optimistisia odotuksia suuresta murroksesta, joka oli jo näköpiirissä niin median, tiedonvälityksen kuin kaupankäynninkin osalta. Odotukset siitä, miten jokainen yritys, jonka etuliitteeksi laitettiin e- tai i-kirjain, muuttuisi kullaksi, ei vain toteutunut.

IT-kuplaksi kirjassa on sitten nimetty - kuten 2000-luvun alussa oli tapana - sellaiset IT-alan hankkeet, jotka aluksi paisuivat kuin ilmapallo yltiöoptimistisin odotuksin, mutta joista osa puhkesi äänekkäästi pamahtaen, moni konkurssiin päätyen. Jippiille/Saunalahdelle meinasi käydä samoin, ja moni alkuaikojen dotcom-yritys todella päätyikin konkurssiin.

Mutta mutta. Itse kun onnekseni en päätynyt Suomessa töihin Saunalahteen, en Satamaan, enkä mihinkään niistä IT-hankkeista, jotka jo vuodessa tai parissa tulivat tiensä päähän, vaan sain seurata Internet-alan kehitystä pitkäjänteisemmin markkinatutkimuspuolelta, näkökulma "IT-kuplasta" on aivan toinen. Tosiasiassa esim. Internetin tai matkapuhelimien käyttö kävijämäärinä ja käyttöminuutteina ei ole koskaan notkahtanut, vaan jatkoivat kasvamistaan myös eräiden dotcom-yritysten kaaduttua. Verkkokaupankäynti oli 2000-luvun alussa vasta lapsenkengissään, ja oli oikeasti vasta käynnistymässä. Maailmalta kannattaa seurata vaikkapa Amazonin kurssikehitystä - jossa on vaikkapa 5 viime vuoden aikana 400 % kasvu. Silti suomalaisessa Wikipediassa Amazon listataan artikkelissa "IT-kupla".

Vastaavasti eBaysta raportoitiin, miten "entisestä kuplayhtiöstä tuli todellinen löytö" sijoittajalle. Yhtiön liikevaihto- ja tuloskehitys on ollut kadehdittava viimeiset 10 vuotta. Eli mikä ihmeen "entinen kupla" - "kuplahan" yhtiö on ollut vain niille, jotka ostivat sen osakkeita kurssipiikin huipun kohdalla ja myivät kurssin ollessa pohjilla. Ei minkään yrityksen kurssikehitys ole jatkuvaa kasvua. Moni 90-luvulla tai 2000-luvun alussa perustettu IT-alan yritys on edelleen toiminnassa, ja on viime vuosina tehnyt historiansa parhaita liikevaihtoja ja tuloksia.

Mitään "IT-kuplaa" tai "Internet-kuplaa" ei ole todellisuudessa suuressa mittakaavassa ollutkaan, vaan mediakäyttö, kaupankäynti, viestintä on siirtynyt yhä enemmän nettiin ja mobiiliin, eikä kehitykselle ole odotettavissa kääntöpistettä. Päin vastoin, mitään paluuta vanhaan ei ole. Matkan varrella kaatuneet muutamat pikkuyritykset eivät muuta tätä suurta menossa olevaa digitaalista vallankumousta mihinkään. Todellinen kuplahan on ollut sijoittajien lyhytjänteisyydessä - ja ahneudessa, kun voittoja ei olekaan saatu enää suoraan listautumispäivänä, kuten IT-huuman alkuaikoina.

Mitä Jippiin johto teki väärin?

Jippiin johto sai siis niskaansa paitsi pikavoittoja odottaneiden sijoittajien vihat, myös liki vainoharhaisen talousrikossyyttäjän, joka pyrki hakemaan vankeutta jopa henkilöille, joille syyttäjä ei (hovioikeuden lopullisen, lainvoiman saaneen tuomion perusteella) pystynyt esittämään minkäänlaista  vaikutinta, miksi he olisivat ryhtyneet syytettyihin rikoksiin.

Suoraan hovioikeuden tuomiosta:

"Henkilötodistelusta käy lisäksi ilmi se, että vastaajat ovat omanneet erittäin vahvan ja vilpittömän luottamuksen ja uskon yhtiön toimintaan sen tulevaisuuden näkymiin. Syyttäjä ei ole esittänyt vastanäyttöä tästä asiasta. Näissä olosuhteissa kysymystä teon vaikuttimista joudutaan tarkastelemaan näytön kokonaisarvioinnissa. Ei ole uskottavaa eikä yleisen elämänkokemuksen mukaista, että alkuperäisen syytteen mukaisesti 19 henkilöä yhtiössä, Jippii GmbH:ssa ja näiden ulkopuolella olisivat yksissä tuumin ja suunnitelmallisesti osallistuneet useiden rikosten tekemiseen ja avunantoon vakaviin talousrikoksiin Suomessa ja Saksassa yli puolentoista vuoden ajan ilman, että tällaiselle menettelylle selvitetään olleen jokin järjellinen vaikutin."

"Hovioikeus on kiinnittänyt huomiota siihen, että esitutkinta-aineistossa on ollut sellaisia tietoja, joiden esilletuominen myös syyttäjän toimesta olisi ollut objektiivisuusperiaatteen mukaista." Heti perään luetellaan syyttäjän tiedossa hyvin olleita asioita, miten useat syytteessä olleet henkilöt olivat "syytteiden tarkoittamana ajankohtana tehneet yhtiön osakkeiden ostoja ja merkinneet henkilökuntaoptioita yhteensä lähes 1,3 miljoonalla eurolla", ja vankilassa istuneen "Kuokkasen omistuspiirissä oleva Tietoklusteri Oy lainasi yhtiölle 30 miljoonaa markkaa kesäkuussa 2001 ja että yhtiön pääomistaja Auratum Oy oli yksiselitteisesti ilmoittanut, että se ei tule päästämään yhtiötä konkurssiin".

Selvällä suomen kielellä: syytteessä olleet eivät olleet vain itse uskoneet yrityksen valoisiin tulevaisuuden näkymiin ja kirjoittaneet pörssitiedotteita sen mukaan vaan olivat myös panneet ihan konkreettisesti suuria summia omia tai omien yhtiöidensä varoja likoon!

Mihin siis syytetyt olivat lopulta "syyllistyneet"? Siihen, että uskaltautuivat yritystoimintaan toimialalla, joka oli hurjassa kasvussa ja jossa oli huikeat kasvunäkymät useaksi vuosiksi. Siihen, että rohkenivat lähteä jopa Suomen ulkopuolelle, muun muassa Saksaan, hakemaan nopeasti kasvavia markkinoita. Siihen, että nämä ulkomaan valloitukset eivät tuottaneetkaan välittömästi voittoa, ja ensimmäisten tappioiden synnyttyä rahoittajien usko romahti kerralla.

Syyttäjä oli jopa kysynyt yhdeltä syytetyltä, "miksi Saksaan meni niin paljon rahaa"? Vastaus kuului, että "ei sellaista liiketoimintaa olekaan, paitsi pullojen keräily, missä jokainen löydetty pullo on heti voitollinen".

Mitä tästä opimme - vai opimmeko mitään?

Kuten Petteri Järvinen kirjansa jälkipuheessa totaa, "Soneran, Sataman, Elisan, eQ Onlinen ja Jippiin esimerkit eivät ole kovin rohkaisevia. Silti kansainvälistymisellä ei ole vaihtoehtoja. Kotimaan markkinat ovat pienet ja monilla aloilla suorastaan taantuvat. Yhtiöiden on jatkossakin pakko lähteä hakemaan kasvua ulkomailta".

Juuri näin. Ihan samaa toistaa Jorma Ollila tuoreessa kirjassaan "Mahdoton menestys". Kaupankäynti globalisoituu, niin Internetissä kuin sen ulkopuolellakin. Suomalaisten vaihtoehtona on joko itse lähteä mukaan kansainväliseen kauppaan, haettava markkinoita myös Suomen ulkopuolelta, tai jäädä tänne kotimarkkinoille uikuttamaan sitä, miten kaiken aikaa suurempi osa suomalaistenkin kaupankäynnistä valuu ulkomaisiin ketjuihin.

Näille ulkomaan IT-bisneksen kasvua hakeneille Jippiin ja Saunalahden pioneereille kävi huonosti. Vaikka heidät lopulta kaikki todettiin syyttömiksi, osa istui jopa pari kuukautta vankilassa vainoharhaisen syyttäjän ja esteelliseksi todettujen tuomareiden törttöilyjen takia, ja nekin, jotka saivat jatkaa vapaudessa, maksoivat yhteensä miljoonia euroja asianajokuluja, joista vain osan saivat korvauksena takaisin, kun kaikki syytteet lopulta kumottiin. Ja koko prosessi vei 12 vuotta - 4313 päivää, ja käytännössä tuhosi usean pätevän ja lahjakkaan ihmisen työuran.

Näin meillä Suomessa rangaistiin IT-alan yrittämisestä ja maailman markkinoille pyrkimisestä 2000-luvun alussa. Toivotaan, että nuoremman sukupolven IT- ja peliyrittäjät onnistuvat paremmin maailmanvalloituksissaan.

Petteri Järvisen kirja kannattaa lukea, ehdottomasti!

- Ismo Tenkanen

Kommentit

Feed You can follow this conversation by subscribing to the comment feed for this post.

Tämän kirjoituksen kommentit ovat suljetut.