Previous month:
kesäkuu 2014
Next month:
elokuu 2014

heinäkuu 2014

Bisnes sanelee journalismin tason, ei netti

Turun Sanomat julkaisi maanantaina 14.7. uutisen, jonka mukaan jalkapallon "MM-kisojen loppuottelussa jouduttiin ratkaisua hakemaan rangaistuspotkukilpailulla. Saksa ja Argentiina eivät onnistuneet tekemään maaleja varsinaisella peliajalla, ja myös jatkoaika oli maaliton".

Turunsanomat_1407

Virhe on toki ymmärrettävä, kun printtilehden deadline on koittanut juuri ennen kuin ratkaiseva 1-0-maali syntyi jatkoajan lopulla. Mutta netissä tällainen virhe olisi korjattu viidessä minuutissa, printtiin virhe jäi pysyvästi, ja jaettiin painettuna sanana maanantai-aamulla turkulaisille lehden tilaajille. Sille kelpo joukolle, joka vielä haluaa maksaa laatujournalismista, siis siitä painetusta.

Nyt kuitenkin saamme tämän tästä lukea vanhan printtimedian edustajien puheenvuoroja, joissa annetaan joko suoraan tai rivien välistä ymmärtää, että printin loppu tarkoittaa journalismin loppua.

En suoraan sanoen täysin ymmärrä tätä logiikkaa, miksi netissä ei voisi tehdä hyvää journalismia. Sen ymmärrän, että lehtitalo, joka on rakentanut ansaintalogiikkansa tilausmaksuihin ja ilmoitustuloihin, ei pysty tekemään samanlaista liiketoimintaa verkossa kuin vanhaan hyvään oligopolin aikaan menneinä vuosikymmeninä, jolloin printtitalot hallitsivat suomalaista mediakenttää mielin määrin.

Printtitalot ovat itse möhlineet liiketoimintansa, ulkomaiset Googlet ja Facebookit ovat vain vieneet mainostajien rahat, koska ne osaavat verkkoliiketoiminnan, kotimaiset lehtitalot eivät osaa.  Mutta mitä tekemistä tällä on journalismin kanssa?

Herlinin toistamat kliseet siitä, miten "Facebook ja Google vakoilevat käyttäjiään niin tarkkaan, että Suomessa ne olisivat ainakin laillisuuden rajamailla", ovat tyypillisiä printtiaikakauteen jämähtäneen vanhan lehtimiehen katkeria vuodatuksia, joilla ei ole mitään todenperäisyyttä. Samanlaista roskaa on vuosikaudet Helsingin Sanomat yrittänyt syöttää lukijakunnalleen, vaikka saman lehden ilmoitusmyynnissä kylmät väreet kulkevat pitkin selkäpiitä, kun tajutaan, miten lehtitalon sisällä vasen käsi (toimitus) ei tiedä miten oikea käsi (ilmoitusmyynti) toimii, ja mikä on verkon logiikka esimerkiksin mainonnan kohdennuksissa. Vakoilun kanssa tällä ei ole mitään tekemistä, mutta ymmärrän toki, että tämä on hieno veruke rahassa kylpeneille lehtisuvuille selittää, miksi bisnes nyt kuihtuu nettiaikakaudella.

Bisnes sanelee journalismin tason, ja mainonta on pahasta, paitsi silloin kun se on printtimediassa

Onko näille ketosille, erkoille ja herlineille mahdotonta tunnustaa, että se on bisnes, joka sanelee journalismin tason mediassa, ei netti. Netti on väline, julkaisualusta, joka ei estä hyvää journalismia. Hyvän journalismin estää se, että kolmen kuukauden välein pidetään YT-kierros lehtitalossa, ja ulos potkitaan kokeneinta (lue: kalleinta) päätä lehtitoimittajista, ja jäljelle jää vain klikkijournalismiin kykeneviä kesätoimittajan tasoisia nyhveröitä, jotka kirjoittelevat Hesarin, TS:n ja YLE:n tasoisiin "journalismin" kehtoihin uutisankkoja, joille sosiaalinen media ilkkuu virheitä osoitellen.

Mutta ei, kyse on laittomuuksia tai "liki laittomuuksia" harjoittavista härskeistä ulkomaisista pelureista, jotka törkeällä tavalla vakoilevat lukijoitaan, ja myyvät heidän sielujaan rahasta mainostajille, jotka toki kaikki ovat rahanahneita paskiaisia. Paitsi tietenkin meidän oma yrityksemme, silloin kun se joutuu turvautumaan mainontaan. Ja tietenkin ne vielä rehelliset mainostajat, jotka kantavat mainosrahansa printtimedian pohjattomaan laariin. Joista taas ketoset, erkot ja herlinit ne jakavat itselleen, yhtä rehdillä sulle-mulle-periaatteella.

- Ismo Tenkanen
P.S. Tilaisin itsekin mieluusti Herlinin julkaisemaa Uutta Suomea painetussa muodossa. Herlin on kuitenkin -  ymmärrettävin bisnessyin - päättänyt julkaista lehteään vain verkossa. Jännä, että juuri hänen lehtensä kohdalla tämä logiikka netin ja journalismin kiinteästä yhteydestä ei toimi.