Ajankohtaista

Markkinointipäättäjä: kaikkea ei tarvitse itse osata

Luin juuri Mainostajien liiton seminaarimainosta, jossa kerrotaan, miten "teknologiasta ja sen hallinnasta on kuin huomaamatta tullut osa markkinointijohtajan työnkuvaa", ja annetaan ymmärtää, mitä kaikkea markkinointijohtajan tai -päällikön tulisi nykyisin hallita digitaalisen markkinoinnin osalta. Lista ei ole ihan vähäinen.

Laskin itse, että olen kirjautunut viime päivinä 16 eri ohjelmistoon, jolla hallinnoidaan digitaalista markkinointia. Ohjelmistot liittyvät analytiikkaan, hakumainonnan ylläpitoon ja hakumainosten bid-hallintaan, luonnollisen hakunäkyvyyden ranking-sijoitusten seurantaan, sivustojen linkkihistorian seurantaan, display-mainonnan trafikointiin ja raportointiin, ohjelmallisen ostamisen kampanjahallinnointiin ja optimointiin, sivuston html-koodin SEO-auditointiin, Facebook-mainonnan ylläpitoon ja optimointiin, Affiliate-mainonnan raportointiin, Dashboard-raporttien ylläpitoon sekä sivustojen konversio-optimointiin.

Listahan on aivan loputon, ja uusia ohjelmistoja tulee listalle tämän tästä. Kaikki tämäkö pitäisi markkinointipäättäjän tänä päivänä itse opetella ja hallita? Rohkenen väittää, ettei sellaista markkinointipäättäjää Suomessa olekaan, joka kaiken tämän itse hallitsee ja muun työnsä ohella hoitelee.

Olen itse ollut mukana laatimassa mm. koulutusohjelmaa, jossa käytännössä kaikki em. työtehtävät olivat mukana, mutta pidin itsestään selvänä, että koulutettavien henkilöiden ei oletetakaan yhden päivän kurssien aikana oppivan minkään osa-alueen ammattilaisiksi, vaan kyse oli pikemminkin siitä, että koulutettavat saavat jonkinlaisen näkemyksen siitä, mitä digitaalisen markkinoinnin kenttään tänä päivänä kuuluu, ja pystyvät näitä asioita perustelemaan ja niiden merkityksen ymmärtämään. Kunkin ohjelman ammattitaitoista hallintaa ei opi katselemalla ja kuuntelemalla, vaan ikävä kyllä ainoastaan ko. ohjelmien liki päivittäisellä käytöllä. Tähän ei yhdenkään markkinointipäättäjän aika riitä.

Oma mielipteeni on, että jätä erikoisosaaminen ammattilaisten asiaksi, ja ethän leikkaa tukkaasikaan itse, vaan jätät sen sellaiselle henkilölle, jolla on siihen parhaat välineet ja osaaminen.

eCommerce 2016 -messuilla kuulin osastollamme vierailleilta kävijöiltä, miten heillä esim. hakumainontatili on vuosia sitten perustettu, ja siihen ei ole kukaan vuoteen tehnyt mitään muutoksia.

Myös verkkokauppiasyrittäjille neuvoisin, että tämä ei ole se kaikkein fiksuin tapa hoitaa markkinointihistorian kustannustehokkainta markkinointia. Google toki markkinoi tuotteitaan ja palveluitaan siten, että kuka tahansa voi muutamassa kymmenessä minuutissa käynnistää mainonnan ja itse sitä hallinnoida, mutta tämä johtaa väistämättä siihen, että mainonnasta hyötyy enemmän Google kuin itse mainostaja.

Minkään digitaalisen markkinoinnin osa-alueen ammattilaiseksi ei myöskään opi päivän kurssilla, vielä vähemmän messu- tai seminaariesitystä katselemalla. Kyllä näillä alkuun voi päästä tai perusidean tajuta, mutta vain itse tekemällä oppii, ja usein se omin päin opettelu voi lopulta koitua kovin kalliiksi.

Automatiikka ei olekaan automatiikkaa

Markkinoinnin automaatio on jo terminä sellainen, että maallikko kuvittelee, että siinä asiat tapahtuvat itsekseen. Ohjelmallinen ostaminen samoin kuulostaa sellaiselta, että sen kun panee pyörimään, niin ohjelma ehkäpä automaattisesti huolehtii optimaalisen lopputuloksen. Lukuisat ns. optimointiohjelmistot käyttävät myös markkinointisivuillaan termistöä, jossa vilisevät sanat "Workflow automation", "Automated execution", jolloin ulkopuolisille jää tunnelma, että ohjelmat pörräävät itsekseen ja hoitelevat markkinoinnille parhaan mahdollisen lopputuloksen.

Kenshoo_pic

On kiistatonta, että automatisoinnilla säästetään manuaalisia työtunteja, jos ohjelmisto tekee esim. satoja tai tuhansia bid-muutoksia kymmenissä sekunneissa, ja eri työvaiheita voi myös ajastaa ja säätää toistumaan vaikka päivittäin. Mutta ikävä kyllä näitä optimointiohjelmistojakin pitää jonkun ammattitaitoisen henkilön säätää ja laatia määrityksiä, muuttaa tavoitteena olevien avainmittarien parametrien arvoja, ja vieläpä täysin ymmärtää, mitä on tekemässä ja mikä on todella kustannustehokkainta ja tarkoituksenmukaisinta eri kampanjoissa.

Mikään ei ole sen karmivampaa, kuin antaa vaikkapa Googlen automatiikalle "vapaat kädet" optimoida kampanjaa, ja huomata vuorokauden tai parin päästä, montako tonnia euroja paloi taivaan tuuliin. Ohjelmistoista kun on apua vain silloin, kun niitä käyttää ammattilainen, joka tietää, mitä tekee. Osaamattomalle "automatiikka" voi koitua järkyttävän kalliiksi! Jos todella ymmärtää, mitä on tekemässä, toki tavoiteparametrien säädöistä ja automatiikasta voi olla myös huikeata apua.

Ymmärrystä tarvitaan, osaamista ostetaan

Edellä kerrotulla en yritä väittää, etteikö markkinointipäättäjän pitäisi käydä seminaareissa ja koulutuksissa kuuntelemassa, mitä uutta tapahtuu digitaalisessa markkinoinnissa, ja mitkä ovat alan uusimmat trendit. Päin vastoin, markkinoinnin trendit etenevät nyt siihen tahtiin, että on suorastaan välttämöntä seurata aikaansa, miten uudet ja kehittyneet markkinoinnin osto- ja seurantametodit mullistavat nopeasti koko toimialaa. Mutta ymmärrys asioista on eri asia kuin "tee-se-itse". Kun kustannukset ja hyödyt ovat digitaalisessa markkinoinnissa täysin mitattavissa, niin suosittelenkin tekemään nopeat laskelmat siitä, mitä asioita kannattaa itse opetella tekemään työnsa ohessa - ja mitkä kannattaa ulkoistaa ammattilaiselle, jolla ovat myös ammattilaisen työvälineet ja teknologiat käytettävissään.

Automaatio on tosiaan tätä päivää, mutta sitä hoitamaan tarvitaan ammattilaista - ihmistä, joka tietää, mitä tekee, ja ymmärtää myös mainostajan tavoitteet. Markkinointipäättäjille fiksumpaa on ostaa tätä osaamista, kuin kuvitella itse opettelevansa kaiken ammattilaiseksi.

- Ismo Tenkanen

 


Mainoshuijauksen torjunta on uusi kasvava bisnes

Vanha klisee on, että mainonnasta puolet menee hukkaan, mutta ongelmana on, ettei tiedetä, kumpi puoli.

Nyt digitaalisen markkinoinnin osalta verkko on täynnä blogeja, uutisia, lehdistötiedotteita, joissa kerrotaan, miten kolmasosa tai puolet online-mainonnan euroista menee huijareille. Klikkijournalismin aikana tällaiset uutiset näyttävät menevän sitä paremmin läpi, mitä suuremmaksi huijausten osuus ilmoitetaan. Mutta sitten kun lähtee kriittisesti tarkastelemaan uutisen levittäjää, lähes aina osoittautuu, että näitä huijauksia koskevia uutisia levittävät tahot, jotka itse saavat elantonsa huijausten torjunnasta...

Huijareiden ansaintalogiikka hakusessa

Näissä uutisissa rikollisten ansaintalogiikka on kovin hakusessa. Ensin kerrotaan, miten paljon verkossa on robottiliikennettä, ja miten botit aiheuttavat XX prosenttia klikeistä ja kuulemma konversioistakin.

Se, miten huijarit sitten pääsevät mainostajan rahoihin käsiksi, ontuu tässä uutisoinnissa. Eihän mainostajan rahoja makseta roboteille. Millä siis robottiliikenteen ylläpitäjät hyötyisivät generoimastaan ylimääräisestä liikenteestä?

Koska hinta mainosnäytöistä tai klikeistä maksetaan medioille, rikollisten on perustettava ensin medioita ja sen jälkeen ohjattava roboteilla liikennettä näille sivuilleen.

Sitten pitää vielä saada joku idiootti ostamaan mainontaa ko. sivuille. Ehkä tällaisia sivustoja on tosiaan USA:ssa syntynyt, mutta on vaikea kuvitella, että Suomessa jokin robottiliikenteellä pystytetty sivusto - jos sellaisia on, olisi kiva kuulla edes yksi nimeltä mainiten - saisi merkittäviä mainostajia sivustolleen mainostamaan. Robottiliikenteen ohjaaminen taasen muille medioille hyödyntäisi vain ko. medioita - eikä lainkaan huijareita, jotka robottiliikennettä generoivat.

Miksi taas mediat, joilla muutenkin on riittämiin lukijoita, ja mainosinventaariota lähes loputtomasti, ostaisivat robottiliikennettä tietoisesti? Mitä ne siitä hyötyisivät? Tilanne olisi eri, jos mainosinventaariot olisivat niin täynnä, että olisi luotava keinotekoisesti liikennettä, jotta saadaan luvatut mainosnäytöt kokoon. Kuten siis rikollisten perustamilla feikki-sivustoilla. Oikeiden verkkomedioiden ongelma on kyllä yleensä päinvastainen, mainosinventaariota on paljon enemmän kuin saadaan mainontaa kaupaksi.

Jos kuitenkin robottiliikenne lisääntyy kaiken aikaa, ja robotit latailevat yhä useammin myös mainoksia ja jopa klikkaavat niitä, kuilu mainostajalle myytyjen ja toteutuneiden mainosnäyttöjen ja -klikkien välillä alkaa kasvaa myös oikeilla ja rehellisesti toimivilla verkkomedioilla.

Tästä tuleekin sitten mainoshuijausten torjunnan todellinen bisnes. Medioiden ja mainonnanhallintajärjestelmien tulisi siis maksaa nyt osa saamistaan mainosmyyntituotoista näille järjestelmille, jotka torjuvat robottiliikennettä. Näitä järjestelmiä myyvien yritysten kannalta on tietysti sitä parempi, mitä enemmän sitä robottiliikennettä on, koska sitä enemmän myös tarvitaan torjuntaa!

Kolmatta osapuolta tarvitaan yhä enemmän

Kolmatta, medioista ja mainostajista riippumatonta osapuolta tarvitaan yhä enemmän, selvittämään, mikä on todellinen tilanne robottiliikenteen ja mainoshuijausten osalta.

Selvitettäviä asioita voidaan listata lukuisia, esimerkiksi:

  • robottiliikenteen osuus kaikesta liikenteestä
  • kuinka suuressa osassa eri medioihin kohdistuneessa robottiliikenteestä mainokset latautuvat, eli mainosnäytöistä laskettava robottiliikenne
  • kuinka suuri osa mainosklikeistä on robottien aiheuttamaa

Robottiliikenne ja sen määrä sinänsä ei siis ole se ongelma, jos mainoslatauksista ja -klikeistä saadaan robottiliikenne suodatettua. Tätä varmasti nyt myös nuo mainoshuijauksen torjujat siis aktiivisesti tarjoavat. Eikä varmasti ihan ilmaiseksi.

DIgimarkkinoinnin rahoille tuli siis jälleen yksi uusi jakaja, joka haluaa oman siivunsa kasvavista digimarkkinoinnin panostuksista.

- Ismo Tenkanen

 


Internetin käytön kasvu ei selitä sanomalehtien romahdusta

Sanomalehtien yhteislevikki on enää liki puolet siitä, mitä se oli vuonna 1990. Tämä ei tietysti ole enää mikään uutinen media-alalle, kun tiedetään, että Helsingin Sanomien levikki oli vielä vuonna 2000 447.000 ja vuonna 2014 enää 285.000 tai Ilta-Sanomien levikki oli v. 2000 215.000 ja viime vuonna 110.000.

Romahdus alkoi jo viisi vuotta ennen Internetiä

Mutta se, mitä ei ole ilmeisesti sanomalehtipuolellakaan täysin ymmärretty, on se, että Internet-käytön lisääntyminen ei tuota sanomalehtien kulutuksen romahdusta yksin selitä. Sanomalehden kulutuksen romahdus nimittäin alkoi jo viisi vuotta ennen Internetiä. Sanomalehden yhteislevikki oli huipussaan Suomessa vuonna 1989, jonka jälkeen se alkoi nopeasti pudota, ja jo vuonna 1995 yhteislevikki oli pudonnut 15 %.

Vuonna 1995 Internet oli toki täysin marginaalinen mainosmedia, ja vaikka netin käytön kasvu oli ripeää koko 90-luvun, mitään uhkaa ei verkosta koettu olevan sanomalehdille mainosmediana vielä 2000-luvun alussakaan. Ja koko 2000-luvun Sanomalehtien liitto puolivuosittain tiedotti, ja sanomalehtien sopulit orjallisesti copy-pastasivat lukijoilleen, miten sanomalehdet on edelleen se parhaiten suomalaiset tavoittava media, ja muutokset vuodesta toiseen ovat hyvin marginaalisia. Journalistit sanomalehdissä näyttivät itsekin uskovan tämän oman toimialan etujärjestöjen propagandan. Lehtitalojen YT-neuvotteluissa nähtiin aina yhtä äimistyneitä kasvoja, kun "meillähän piti olla kaikki niin hyvin".

Suurin pudotus edellisen viiden vuoden aikana

Alla on Tilastokeskuksen sivuilta poimittu taulukko sanomalehtien levikkikehityksestä Suomessa. Tätä tietoa ei todella ole helppoa kaivaa, sillä Levikintarkastus ja Sanomalehtien liitto ovat pitäneet huolen siitä, että tätä tietoa ei hevin mainostajille vuodeta. Huomionarvoista on kehityksessä erityisesti se, milloin suurimmat romahdukset levikkikehityksessä ovat tapahtuneet. Jo edellä todettiin, että ensimmäinen romahdus tapahtui jo ennen Internetin tuloa, 90-luvun alun lamavuosina, jolloin yhteislevikistä lähti 15 %.

Mutta seuraavan kymmenen vuoden aikana ei tapahtunut juuri mitään - ja tämä oli juuri se aika, jolloin netin käyttö kasvoi nollasta 80 %:iin väestön keskuudessa!

Sen sijaan viimeksi kuluneen viiden vuoden aikana sanomalehtien yhteislevikistä on taas sulanut liki 700.000 kappaletta - vaikka Internetin käyttäjämäärissä ei ole tapahtunut mitään olennaista muutosta!

Sanomalehdet_yhteislevikki

Klikkaa kuvaa nähdäksesi koko taulukon

Sanomalehtien rooli suomalaisen arjessa muuttunut

Edellä mainitut luvut kuvaavat tyhjentävästi, miten sanomalehtien rooli suomalaisen arjessa on täysin muuttunut. Jokainen suomalainen voi omalta osaltaan miettiä, mikä on sanomalehden rooli enää tavallisena arkipäivänä viikon aikana. Eero Lehti totesi Journalisti-lehden haastattelussa, miten "Ne, jotka ajattelevat, että tässä vain sanomalehti menee nettiin, ovat täysin väärässä." Eero rinnasti Internetin tuloa auton keksimiseen: "Sen jälkeen hevosten käyttö kuljetusvälineenä vähentyi aika radikaalisti.”

Mutta miksi sanomalehtien kulutuksen suurin romahdus on tapahtunut vuoden 2007 jälkeen, sitä ei enää selitä Internetin käytön kasvu. Kyllä sanomalehtiväen ja mediatalojen on tosiaan haettava syytä peilistä, miksi sanomalehti ei enää vetoa suomalaisiin. Kumpi on muuttunut enemmän viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana - suomalaisten intermediakäyttö vaiko sanomalehtien kiinnostavuus?

 


Suomen Yritystietopankin huijauslaskut rahastavat lomalaisia

Varma kesän merkki on juhannuksen jälkeen liikkeelle lasketut huijauslaskut, joilla höynäytetään pienyritysten lomatuuraajia maksamaan muutaman satasen perusteettomia laskuja. Tänä kesänä liikkeellä on Suomen Yritystietopankki, jolta sain tänään paperilaskun, jossa liki lakitekstinomaisesti kehotetaan maksamaan "Ilmoitusmaksu kymmenen päivän sisällä Nordean pankkitilille FI77 1228 3000 0566 85".

Laskulle ei ole tietenkään mitään perustetta, ja lankaan menneet yrittäjät saavat "vastineeksi" 249,00 euron maksusta pääsyn "yritystietokantaan", jota ei edes luvata missään julkaista. Huijauksen peittelemiseksi on toki ostettu Suomesta domain suomenyritystietopankki.fi, jonne on tallennettu vanhentunut yritystietokanta suomalaisista yrityksistä. Jokainen, joka haluaa "päivittää" tietonsa tietokantaan, solmii tietenkin asiakassuhteen ja sopimuksen tämän humpuuki-katalogin kanssa.

Markkinointirikoksen tunnusmerkit täyttyvät

Sopimustekstit on selvästi kierrätetty myös jollain seteleiselkärankaisella suomalaisella juristilla, joka on pyrkinyt luomaan huijauksesta täydellisen rikoksen. Laskun alkuun kun on kirjoitettu, että "tämä on ilmoitusmaksutarjous", ja sopimusehdoissa lukee, että "sopimus tulee voimaan, kun ilmoittaja on hyväksynyt tämän tarjouksen suorittamalla maksun"...

Silti uskallan väittää, että markkinointirikoksen tunnusmerkit täyttyvät, sillä tarjous on kirjoitettu laskun muotoon maksukuitteineen ja eräpäivineen, ja siinä on äärimmäisen harhaanjohtavia kohtia, joissa annetaan ymmärtää, miten ilmoitusmaksu on ikään kuin lakisääteinen ja pakko maksaa. Tarjouksen etusivulla yritetään siteerata kuin lakipykäliä seuraavaan tapaan:

"Ehtojen 5 §:n A kohdan 2 alakohdan määritelmän mukaan ilmoitusmaksu veloitetaan yritykseltä, jolle on myönnetty Y-tunnus ennen 1.1.2015 ja jonka yritysmuoto on jokin seuraavista: yksityinen elinkeinonharjoittaja, avoin yhtiö (Ay), kommandiitiyhtiö (Ky), osakeyhtiö (Oy) tai julkinen osakeyhtiö (Oyj). 1.1.2015 jälkeen perustetuilta ja ennen 1.1.2015 konkurssiin asetetuilta yrityksiltä ei veloiteta vuoden 2015 ilmoitusmaksuja".

Ja vielä loppukaneeteksi uhataan yrityksiä, jotka rohkenevat jättää ilmoitusmaksun maksamatta:

"Tärkeää: yritykset, jotka eivät suorita ilmoitusmaksua ennen 1.6.2015, poistetaan SYTP:n tietokannasta tai merkitään passiivisiksi, jonka jälkeen SYTP:n tietokantaan uudelleenmerkitsemisestä tai aktivoimisesta peritään täydentävä 540 euron käsittelymaksu".

Henkilöt huijauksen takana

Suomenyritystietopankki.fi -domainin ovat kirjanneet nimiinsä Gyula Katona ja teknisenä yhteyshenkilönä Tony Lentino. Yritysrekisteristä löytyy osakeyhtiömuotoinen Suomen Yritystietopankki, jonka vastuuhenkilöiksi on kirjattu Gyula Erich Katona ja Attila Levente Herczeg. Googlaamalla molemmat löytyvät lukuisien vastaavien huijausten takaa ulkomailta, lienevät Unkarin kansalaisia.

Toivotaan että poliisi saa pikaisesti tämän veijarikaksikon kiinni, ja edes pankkitilin jäädytettyä, ennen kuin ovat keränneet miljoonia euroja suomalaisilta pienyrittäjiltä huijauksellaan.

Yritystietopankki.jpg

 

 


Omnikanavaisuus on nyt kuuminta hottia

Ei ole yhtään markkinointiblogia, -julkaisua tai -seminaaria, jossa ei nyt kohistaisi omnikanavaisuudesta.

Jopa kaupan ala on vihdoin keksinyt, että ei kannatakaan pistää kaikkia munia samaan koriin, vaan pitää sekä myydä että ennen kaikkea markkinoida useassa eri kanavassa. Monikanavaisuus on kuulemma nyt jo menneen talveen lumia, kaikki on omnia. Mutta sehän sopii, koska omni tarkoittaa latinaksi kaikki.

Bullshit-bingosta tulee siis täydet pisteet, kun pistät pystyyn tapahtuman, jossa omnivaltaisesti kerrotaan omnikanavaisen myynnin rajattomista mahdollisuuksista omnikanavaisen strategian keinoin. Ja hyvänen aika, ei ainoastaan strategiat ja markkinointi ole omnichannel, vaan nyt myös media, pankkitoiminta, vähittäiskauppa, tutkimus ja mittaaminen. Samoin kuin kuluttajakokemus ja elämys.

Suosittelenkin, että laadit nyt pikaisesti Omnibus-tutkimuksella selvityksen Omnichannel Retailingin omnipotentista mahdollisuuksista, kun Omnichannel-strategiallla on valmisteltu Omnichannel-mediasuunnitelma Omnichannel-yleisön Omnikanavaisen elämyksen saavuttamiseksi.

Grafiikaksi riittää selkeä Gartnerin sivuilta pöllitty metrokartta Omnichannelin kentästä, ja seminaarin menestys on taattu.

Lisätietoja tämän linkin takaa: Omni Commerce.

Omnichannel


Analytiikan viite/referral-data ja konversiolaskenta sekaisin spammauksen takia?

Lukuisat asiakkaamme ovat parin viime viikon aikana lähestyneet ja ihmetelleet Google Analyticsin viitesivujen eli referral traffic -tilastoja, jonne on alkanut ilmaantua sellaisia viitesivuja kuin:

semalt.com
free-share-buttons.com
simple-share-buttons.com
buttons-for-your-website.com
best-seo-offer.com
buttons-for-website.com
best-seo-solution.com
www.Get-Free-Traffic-Now.com

samoin kuin kaikenkirjavia aikuisviihde-forumeita, jotka ovat keksineet saman spammaus-keinon.

Mitä tällä SPAMilla tavoitellaan?

Spammaajien idea on tietenkin se, että kun referral-sivuihin ilmaantuu tällaisia sivustoja, moni webmaster tai analyytikko lähtee klikkaamaan ko. sivustolle, ikään kuin etsimään missä siellä on "suosittu linkki" omalle sivustolle. Tällaista linkkiä ei tietenkään löydy, mutta ehkä joku prosentti saitille eksyneistä sitten erehtyy klikkaamaan samalla sivustolla olevia mainoslinkkejä tai jopa tilaamaan jotain kivoja buttoneita sivustolleen...

Miksi referral-SPAM on erittäin haitallista?

Kyse ei ole siis todellisesta liikenteestä, vaan feikkiliikenteestä, jota roboteilla ajetaan erityisesti verkkokaupoille ja muille, jotka mainostavat hakukoneiden mainosverkoissa. Näyttäisi siltä, että referral-spammausta on sitä enemmän, mitä suuremmalla budjetilla ko. sivusto mainostaa hakukoneiden display-mainosverkoissa.

Analytiikkaa tai asiakkaan hakusanamainontaa hoitavilla toimistoilla onkin nyt päivittäin selittämistä asiakkaalle, joka tivaa, miksi "mainoksia on sijoitettu pornosivustoille" jne. Kun sivustolle ajetaan asiaankuululmatonta robottiliikennettä, se tietenkin paitsi kasvattaa turhaan (ja myös yöaikaan) liikennelukuja sivustolle, samalla huonontaa esim. vierailun kestoa, ladattujen sivujen määrää per vierailu, sekä kaikkia konversio-lukuja. Siksi tämä SPAM-liikenne on syytä suodattaa mahdollisimman nopeasti analytiikasta pois.

Referral-SPAM:in suodatus Google Analyticsista

Google Analyticsin admin-asetuksissa on jo valmiina rasti ruutuun raporttinäkymän perusasetuksissa:

Bot Filtering:
 
eli Suomeksi:
Robottisuodatus
 
Tähän kannattaa siis laittaa täppä ruutuun, mutta tämäkään ei riitä, koska spammaajia tulee viikoittain useita lisää, vaan pitää tämän lisäksi luoda personoituja suodattimia. Tämä tapahtuu raporttinäkymän kohdasta Suodattimet, josta valitaan luo uusi suodatin ja
 

Suodatintiedot

Suodattimen nimi: esim. "Semalt.com suodatus"
Suodattimen tyyppi: Muokattu
Sulje pois: Suodatinkenttä-valikosta Viittaus
Suodatinmalli:  tähän kenttään suodatettava domain, esim. semalt.com
 
Valitettavasti tämä suodatus on sitten vain määrittelyhetkestä eteenpäin, eli se ei suodata historiadatasta mitään pois. Jos on jo raporttiin ehtinyt kertyä kasapäin viite-SPAM:ia, ja haluaa laskea esim. konversio-luvut suodatetusta datasta, voi perustaa Google Analyticsiin segmentin esim. nimellä "Robottisuodatettu liikenne", johon sisällyttää kaikki haluamansa suodattimet. Alla esimerkki Google Analyticsin segmenttimäärittelystä. Tämä siis laskee valitut viitesivut pois myös historiadatasta, jos haluaa tarkastella esim. edellisen vuoden ajalta konversio-asteen todellista kehitystä sivustolla.
 
Ilman tätä suodatusta siis esimerkiksi verkkokaupan konversioaste voi näyttää jatkuvasti alenevaa käyrää, vaikka konversioaste olisi todellisuudessa pysynyt ennallaan.
 
Seo_filter
 
- Ismo Tenkanen
 
 

 


Verkkokauppa viennin veturiksi

Sain sähköpostia Verkkoteollisuudelta, joka tiedottaa, että Finpro valmistelee verkkokaupan kasvuohjelmaa teemalla Tavoitteena globaali pk-yrittäjyys. Verkkokaupan kansainvälistäminen on itselleni lempiteemoja, josta jaksan loputtomasti jauhaa eri yhteyksissä. Ja usein olen todennut saman, mikä hyvin ilmeisesti toistetaan myös tuossa verkkoteollisuuden tilaisuudessa; vain kulttuurierot pitävät suomalaisen verkkokaupan tiukasti kotimaan markkinoilla, siinä missä ruotsalainen, tanskalainen tai saksalainen verkkokauppias jo lähtökohtaisesti lähtee vallloittamaan jos ei koko maailmaa niin ainakin Eurooppaa.

Verkkokauppa - uhka vai mahdollisuus Suomelle?

Olimme mukana eCommerce 2015 -tapahtumassa, jonka aikana ja sen jälkeen olen tavannut kymmeniä nykyisiä tai tulevia verkkokauppoja, ja vihdoin vaikuttaa siltä, että Suomessakin on herätty siihen, että verkkokauppa ei ole vain kotimaisen kivijalkakaupan surma ja uhka, vaan myös suuri mahdollisuus suomalaisille yrittäjille hankkia elantoa, ja ei pelkästään kotimaan markkinoilta vaan globaalisti.

Olen myös keskusteluissa näiden aloittelevien verkkokauppiaiden kanssa todennut sen, miten verkkokauppa on loistava tapa työllistää itse itsensä yrittäjänä, joka voi itse valita omista intresseistään ja harrastuksistaan tuotteen tai palvelun, jota lähtee verkon kautta tarjoamaan suurelle yleisölle. Helppo tie se ei missään tapauksessa ole, mutta mikäpä yrittäminen olisi. Väittäisin kuitenkin, että verkkokaupan perustamisessa riskit ja aloituskynnys ovat paljon matalammalla kuin kivijalkakaupassa, jossa vuokrat ja kiinteät kustannukset aloittaessa ovat paljon suuremmat. Ja puhun myös omasta kokemuksestani.

Kasvun kynnykset?

Suomessa näin vaalien alla keskustelu eri työllistämiskeinoista - ja millä saataisiin kansantalous kasvuun - käy kuumana, ja olen ilolla pannut merkille, miten yhä useampi puolue toteaa työllistämisen kustannusten olevan Suomessa erityinen haaste yrittäjille ja yritysten kasvulle. Jokainen, joka on joskus kokeillut yrittämistä tai kaupan perustamista, on taskulaskimella laskenut, miten kauppiaalle ei sittenkään vuokrat, markkinointi, varastot tai logistiikka ole se kynnyskysymys kasvuun, vaan kasvun suurin jarru on lopulta lisähenkilöstön palkkaaminen. Tai ei sinänsä työntekijöiden palkanmaksu, vaan järjettömän suuriksi kasvaneet palkan sivukulut, sekä toimialakohtaiset työehtosopimukset, jotka nostavat kynnystä ottaa esim. kausiapulaisia tai tuntityöntekijöitä, kun yrittäjää pyritään ennemminkin syyllistämään kuin kiittämään siitä, että tämä tarjoaa tilapäistyötä.

Kuitenkin pienet mikro- ja pk-kokoluokan yritykset ovat maassamme merkittäviä työllistäjiä, ja näissä on suuri kasvun mahdollisuus Suomessakin. Kunhan vain vielä ymmärrettäisiin, että sitä kauppaa on kotimaisenkin kauppiaan järkevää lähteä hakemaan myös Suomen rajojen ulkopuolelta.

Mikähän puolue ottaisi vaaliteemakseen ja lähtisi edistämään verkkokaupan kasvua Suomessa, ja erityisesti sen kansainvälistymistä?

- Ismo Tenkanen


Verkkokaupan suurin jarru Suomessa on tsaarinajalle jämähtänyt Posti/Itella

Sain tänään postia Japanista. Englannin Amazonista neljä päivää aiemmin tilaamani CD-levy tuli perille. Toimitus kesti siis neljä vuorokautta. Mitä maksoi? Soul-funk-levyn huippulaatuinen japanilaispainos kustansi minulle 6.46 puntaa, postikulut 1.82 puntaa päälle. Yhteensä siis 8.28 puntaa, postikuluineen!

Musicjapan_posti

Ei ihme, että suomalaiset kuluttajat tilaavat tuotteensa netistä, ulkomaisista verkkokaupoista. Valikoimat ovat loputtomat, hinnat edulliset, palvelu ällistyttävän nopeaa ja hyvää.

Mutta entä kotimaisen verkkokauppiaan näkökulmasta, onko meillä mitään mahdollisuuksia, kun ulkomaiset verkkokaupat jyräävät jo Stockmannit ja Anttilat jalkoihinsa? No, mikä estäisi suomalaista verkkokauppiasta myymästä yhtä lailla Amazonissa ja eBayssa, jossa asiakaskuntaa on noin miljoona kertaa enemmän kuin kotimaan verkkokaupassa?

Itse asiassa ei mikään, sillä olen sitä itse kokeillut nyt muutaman vuoden, ja tilauksiahan tulee ympäri maailman, Australiasta Kanadaan ja Brasiliasta Norjaan. Suomesta tulee enää alle 5 % koko myynnistä. Amazonin ja eBayn komissiot uppoavat helposti hintoihin, kun levyjen ostohinnat ovat vain puolet tai kolmasosa myyntihinnasta. Kaupan volyymit kasvavat kuukausittain ja vuosittain verkko-ostojen vain lisääntyessä.

Mutta mutta: suomalaisen verkkokauppiaan kansainvälistymisen suurin jarru on Itella tai nykyinen, miljoonia maksaneen brändiuudistuksen jälkeinen Posti -  mikä innovatiivinen ja originelli brändi, joka erottuu maailmalla. Mutta tehokkaasti se viestii siitä, että Posti aikoo vakaasti jatkossa pitäytyä kotimaassa, syviin tappioihin johtaneen "Pohjoismaiden valloituksen" karusti epäonnistuttua.

Posti pyrkii kaikin keinoin tappamaan verkkokauppaa

Posti on monta vuotta peräkkäin tiedottanut alituisten hinnankorotustensa yhteydessä, miten kirjeposti vähenee jyrkkää tahtia, ja sama liikevaihto on saatava nyhdettyä yhä pienemmältä joukolta asiakkaita, jotta voidaan ylipäänsä ylläpitää kirjepostin päivittäistä jakelua Suomessa. Verkkokauppa on Itellalle rikkaruoho, jota pyritään kitkemään kaikin mahdollisin keinoin, koska se lisää ruuhkia postissa. Joulun alla 80 vuoronumeroa ei ollut mikään harvinaisuus saapuvaa postia noutaessa, kuraa tuovat siis nuo onnettomat verkko-ostajat Postin lattioille. Millä heistä päästäisiin eroon, pohtii Postin johtoryhmä alituisesti.

Entinen Nitron kollegani, verkkokauppiaaksi siirtynyt Leevi Parsama vakuutteli taannoin jossain nettiforum-keskustelussa, että uskokaa tai älkää, Postissakin on nyt vihdoin ja viimein herätty verkkokaupan kasvuun, ja kohta se näkyy palveluissa.

Siltä ei kyllä näytä, päin vastoin. On totta, että Posti on lisännyt palveluitaan saapuvalle verkkokaupalle, eli verkko-ostajat pyritään ohjaamaan pakettiautomaateille, pois tuomasta sitä kuraa ja jonotusta itse postikonttoreihin. Kotimaisille verkkokauppialle Posti on perustanut mainostoimiston ja konsulttien kehotuksesta sivun, jossa tarjotaan Postin logistiikka- ja kuljetuspalveluita. Kaksin- tai kolminkertaiseen hintaan siitä, mitä pohjoismaiset tai keskieurooppalaiset palveluntarjoajat...

Postin maapallo on pannukakku

Itella-Postin maapallo on kuitenkin pannukakku, jossa kuvitellaan, että Postin tehtävä on palvella vain kotimaassa, ja korkeintaan helpottaa ulkomaisen verkkokaupan Suomen jakelua, mutta ei suinkaan auttaa kotimaisten verkkokauppojen ulkomaan vientikauppaa, vaikka se olisi kansantaloudellemme kaikkein arvokkainta. Viimeksi kuluneen helmikuisen postikulujen rankan korotuksen yhteydessä Posti päätti toteuttaa useita uudistuksia, jotka oli nimenomaisesti suunnattu verkkokaupan estämiseksi ja sen kasvun hillitsemiseksi. Maksikirje poistettiin kokonaan, ulkomaisten pikakirjeiden maksimipaksuutta alennettiin kolmesta kahteen senttiin. Tavaraa ei siis ulkomaille pidä Itellan mielestä toimittaa, ei ainakaan jollei siitä maksa toistasataa euroa ulkomaan paketista. Kirjeiden maksimipaksuus on siis Itellan mielestä nyt 2 senttiä, vaikka tähän ei ole mitään järjellistä perustetta - muuta kuin tavaralähetysten tehokas estäminen. Kirje säilyköön paperidokumenttien lähetystarkoituksessa!

Postin seuranta toimii lentokentälle asti, vastuu päättyy siihen

Kaikessa kansainvälisessä verkkokaupassa yleistyy hurjaa vauhtia seurantakoodillinen posti, jossa suoraan verkkokaupasta voi seurata lähetyksen kulkua verkkokaupasta kotiovelle asti. USA:n postin seurantapalvelussa voi seurata lähetyksen kulkua paitsi USPS:n nettisivuilla, myös tilaamalla sähköposti tai tekstiviesti mobiililaitteeseensa, joka päivittää ajantasaista tietoa siitä, missä lähetys kulkee.

Entä Suomen Posti, tuo Tsaarinajan linnake? Kyllä, heillä on edistyksellinen Tracking konsulttien kertomana ajan henkeä noudattaen. Ikävä kyllä sen seuranta päättyy Helsinki-Vantaan lentokentälle, ja vastuu lähetyksen perillemenosta saman tien!

Suomen postin asiakaspalvelijat ovat minua viimeksi kuluneen kuukauden aikana opettaneet moneen otteeseen, miten Postilain mukaan "vain seurannan piirissä" olevien lähetysten katoaminen korvataan. Tästä "seurannan piirissä" olemisesta heidän tulkintansa on kuitenkin se, että jos seuranta katkeaa Helsinki-Vantaan lentoasemalle, niin sitten myös heidän vastuu perillemenosta päättyy siihen, ja jos lähetys siis katoaa teille tietymättömille lentoon nousun jälkeen, se "ei ole seurannan piirissä", ja sitä ei tarvitse korvata. Siis oli kyse kirjatusta kirjeestä, seurantakoodilla varustetusta pikakirjeestä tai mistä tahansa. Posti ei korvaa kadonnutta lähetystä.

Ymmärrän logiikan, että Suomen posti ei voi vaikuttaa, mitä lähetykselle tapahtuu sen poistuttua Suomen rajojen ulkopuolelle. Raha tästä lähetyksestä kuitenkin Itellalle kelpaa, ja postimaksuahan maksetaan sen perusteella, kuinka kauas lähetys on matkaamassa. Minusta 15 euron pikakirjemaksu Espoosta Helsinki-Vantaan lentokentälle on aika huikea maksu, etenkin kun japanilainen verkkokauppias toimittaa tavaran 1,82 punnalla Japanin Osakasta kotiovelleni...

Miksi Postin seuranta katkeaa Helsinki-Vantaan lentoasemalle?

Posti luettelee nettisivuillaan, mihin maihin sillä seuranta jatkuu asiakkaan kotiovelle asti. Näitä maitahan ei ole kuin ihan muutama. Luulin aiemmin, että kyse on siitä, että muissa maissa ei ole vielä niin kehittynyttä teknologiaa, että seuranta onnistuisi kotiovelle asti. Olin väärässä. Kyse onkin pelkästään Suomen Postin / Itellan ahneudesta, sillä se ei ole kustannussäästösyistä tehnyt sopimusta seurannasta esim. USA:n kanssa lainkaan, vaikka USA:ssa on maailman kehittynein postin seurantajärjestelmä. Tästä samasta syystä eBay ja Amazon herjaavat, jos yrität syöttää Itellan seurantakoodia todisteeksi lähetyksen postittamisesta. Listalla on kyllä useita satoja muita logistiikka-kuljetuspalveluntarjoajia Australian ja Hollannin tai Italian postista alkaen, mutta ei Suomen Postia/Itellaa. Ja siis miksi? Koska Itella ei ole katsonut aiheelliseksi solmia sopimusta USA:n postin kanssa seurannasta USA:n markkinoille!

Not_wesupport

 

Verkkokauppa ohjataan kilpailijoille

Postin kaikki toiminta on viime vuosina viitannut siihen, että verkkokauppa EVVK - ei voisi vähempäää kiinnostaa. Palveluasenne, hinnoittelu, toimintamallit viittavaat kaikki siihen, että Suomen Kusti haluaa pitäytyä tiukasti pelkkään kotimaan kirjejakeluun, ja rajusti kasvava pakettiliikenne sekä verkkokauppakirjeposti halutaan ohjata muille yrityksille. Sellaisille, jota se kiinnostaa ja joilla on siihen paremmat resurssit. DHL:n, UPS:n, PostNordin, jopa Åland Postin intressit ovat verkkokaupan hoitamiseen aivan eri planeetalta kuin Suomen postin. Tämä kävi hyvin ilmi myös viime kuun lopulla eCommerce 2015 -messutapahtumasta, jossa lukuisat Itellan kanssa kilpailevat kuljetusyritykset olivat innolla tarjoamassa palvelujaan kotimaisille verkkokauppiaille.

Suomen postille edessä ovat yhä tihenevät YT-neuvottelut. Vai olisiko aika vaihtaa yrityksen johtoon ihminen, joka on kuullut sanan verkkokauppa?

- Ismo Tenkanen


Posti jatkaa verkkokauppiaiden kurittamista - postimaksut nousevat kolmatta kertaa 1,5 vuoden aikana!

Suomalaiset verkkokauppiaat eroavat esim. ruotsalaisista, norjalaisista ja tanskalaisista verkkokaupoista selkeimmin siinä, että suomalaiset myyvät tuotteitaan vain kotimaassa, kun muut myyvät niitä globaalisti. Olen keskustellut asiasta lukuisien verkkokauppiaiden kanssa, ja yleensä asiaa selitetään logistiikkakustannuksilla. Kuljetus, jakelu, toimitus ulkomaille on Suomesta käsin hyvin hankala järjestää - pitäisi olla logistiikkakeskus vähintäänkin Keski-Euroopassa, koska Suomessa varaston pitäminen ja tavaran lähettäminen täältä ulkomaille on luvalla sanoen liki rangaistusmaksujen hintaista.

Itella, kalliiksi käyneen brändiuudistuksen jälkeinen moderni ja alati ajantasainen Suomen Kusti on jo vuosia ollut Suomessa kansainvälisen verkkokaupan pahin jarru, ja sitä se on yhä tylymmin, vaikka kuinka on  markkinoinnissaan ottanut viime aikoina "verkkokaupan kaveri"-asenteen. Ilmeisesti jonkun ulkopuolisen konsultin ja mainostoimiston ystävällisestä vinkistä.

Ainoa asia, missä Posti on pyrkinyt auttamaan verkkokauppoja, on tavaroiden välitys kotimaassa, eli Posti on pyrkinyt potkimaan isoa henkilöstöään yhä tehokkaammin ulos ja korvaamaan heidät pakettiautomaateilla, jonne kotimainen verkkokauppias voi ohjata tuotteensa asiakkaan itse noudettaviksi - samaan aikaan kun japanilainen verkkokauppias tarjoaa 10-15 eurolla palvelun, jossa lähetti tuo verkko-ostoksen suomalaisen verkko-ostajan kotiovelle...

Posti vähenee - hinnat ylös - kolmas roima hinnankorotus 1,5 vuoden aikana!

Postimaksut nousevat jälleen 9.2. 2015. Edelliset reippaat hinnankorotukset toteutettiin vuosi sitten tammikuussa ja sitä ennen 3.6. 2013.  Helmikuinen hinnankorotus on siis jo kolmas runsaan puolentoista vuoden aikana. Jos tuo ensimmäinen noista kolmesta hinnankorotuksesta kesäkuussa 2013 oli vain 6-7 %, seuraava oli jo roima 17,6 % hinnankorotus edullisimmassa kirjemaksussa, ja tuorein korotus jälleen 10 %. Puolentoista vuoden aikana esimerkiksi edullisin kirjemaksu on noussut 80 sentistä 1,10 euroon, jolloin korotus on 37,5 % - samaan aikaan kun yleinen hintataso ei ole noussut juuri lainkaan, tai on jopa useiden tuoteryhmien osalta laskenut...

Jokaisen hinnankorotuksen yhteydessä Itella/Posti on tiedottanut samaa itkuvirttä, miten kirjeliikenne koko ajan vähenee, lehtien postittaminen vähenee, ja kulut pitäisi kerätä tältä yhä kutistuvalta asiakaskunnalta. No, siitäkös se paperipostin kasvu kiihtyy, kun 37 % korotetaan hintoja! Suomen lehdistö sen tietää.

Yksi, mikä varmuudella ei ole vähentynyt, on verkkokaupankäynti. Tyhmempi voisi kuvitella, että verkkokaupan hurja kasvu auttaisi Postiakin parempaan liiketoimintaan, mutta Itellan johto on tehnyt kaikkensa torpedoidakseen suomalaisen verkkokauppiaan kansainvälistä kauppaa. Tehdäänpä pieni hintavertailu konkreettisin luvuin.

Amazon Marketplace Englannissa sallii esimerkiksi 1,82 punnan (2,43 euroa päivän kurssilla) postimaksun EU:n sisäisestä postittamisesta, siis yhdestä EU-maasta toiseen, yhden CD-levyn (n. 110-130 grammaa) lähettämisestä. Vastaavasti esim. eBay.com sallii nyt 5,00 US dollarin, noin 4,45 euron maksimipostimaksun yhden CD-levyn postittamisesta USA:n ulkopuolelta amerikkalaiselle kuluttajalle.

Paljonko tuo yhden CD-levyn postittaminen maksaa suomalaiselle verkkokauppiaalle? Postin uuden hinnaston mukaan 101-250 gr kirje EU:n sisällä maksaa 3,70 euroa, ja EU:n ulkopuolelle 9,00 euroa. Hintaero Amazonin sallimaan 2,43 euron maksimihintaan on jo 52 % enemmän - ja 9,00 euron maksu pienen kirjeen toimittamisesta USA:han on yli kaksinkertainen siitä, mitä eBay.com sallii maksimiveloituksena asiakkaaltaan! Kauppias siis tinkiköön omasta katteestaan, jos rohkenee myydä EU:n ulkopuolelle!

Ruotsalainen maksaa liki puolet vähemmän

No mutta onko se Suomen Posti / Itella lopulta sen kalliimpi kuin muut Euroopan postit? Jälleen pieni vertailu. Sama 101-250 gramman lähetys USA:han maksaa ruotsalaiselle paikallista postia käyttävälle 5,79 euroa, norjalaiselle 6,07 euroa ja tanskalaiselle 7,39 euroa - kun suomalainen maksaa siis 9,00 euroa. Entä suuremmat EU-maat? Saksalainen maksaisi samasta kirjeestä USA:han 3,45 euroa, siis suomalainen maksaa yli 2,6 kertaa saman hinnan! Suomen postin 9,00 euroa on siis aivan omassa luokassaan eurooppalaisessa vertailussa. Suomalaisten verkkokauppiaiden valitus postituksen kalleudesta on täysin perusteltua.

Verkkokauppiaiden keskuudessa on levinnyt postimaksu maksettu -pikakuorien käyttö kansainvälisessä verkkokaupassa, etenkin kun niihin saa eBay-kaupassa tuikitärkeän seurantakoodin mukaan. Niiden hinta on uusimman hinnaston mukaan 13,40 euroa - korotus vanhaan hintaan 11,7 % - mutta samalla kuoren maksimipaksuus on puolitettu vanhasta - eli sisälle mahtuu puolet vähemmän! Ilmeisestikin verkkokauppiaat ovat näitä kuoria liian ahkeraan käyttäneet - joten "pannanpa turhanpäiväinen ulkomaan verkkokauppa kuriin ja tuplataan hinta", ajattelee viisas Itellan pomo.

En juuri voi keksiä parempaa keinoa näivettää sekä oma liiketoiminta että koko kansainvälinen verkkokauppa Suomesta käsin, kuin mitä Itella/Suomen Posti parhaillaan harjoittaa. Suomalaisen yrityksen, joka haluaisi menestyä kansainvälisessä kaupassa, ainoa mahdollisuus on siis perustaa logistiikkakeskus Suomen rajojen ulkopuolelle.

Serverikeskuksia Suomeen houkutellaan. Logistiikkakeskuksen perustaminen tänne periferiaan olisi sulaa hulluutta.

- Ismo Tenkanen


Markkinoinnin top 10 trendit 2015

IAB Finlandin marraskuun lopun Hot or Not -tilaisuuden aluksi oli mainio paneelikeskustelu, jossa kyseltiin, mikä juuri nyt on "hot" mainostajan, mainostoimiston, mediatoimiston ja median näkökulmasta markkinointiviestinnässä. Suurta väittelyä ei syntynyt, mutta keskustelu tiivisti erinomaisesti sen, mikä juuri nyt on ajankohtaista ja vahvassa nousussa markkinoinnissa. En puhu enää erikseen "digitaalisen markkinoinnin trendeistä", koska käytännössä liki kaikki nousevat trendit ovat digitaalisia...

Tässä tiivistetysti kymmenen kärjessä markkinoinnin trendiä vuodelle 2015:

1) Sisältömarkkinointi tärkeää - mutta löydetäänkö sisältösi

Hyvin moni mainostaja satsasi omaan sivustoonsa ja sen sisältöön jo vuonna 2014, ja tämä trendi jatkuu vahvana myös 2015. Mutta: droppasiko sivustosi kävijämäärä, tippuivatko konversiot pitkin vuotta? Näin kävi ikävä kyllä monelle, joka leikkasi mediabudjettiaan rajusti ja satsasi voimakkaasti sisällöntuotantoon omalla sivustolla. Ehkä tuotettiin kymppitonneilla tai sadoilla tonneilla hienoa ulkoasua, mietittiin nasevia tekstejä, kuvattiin videoita nettiin - mutta kirjoitettiin toinen toisilleen kollegoille, kun asiakkaat eivät löytäneet tätä hienoa uutta sisältöä...

Ikävä kyllä ne ansiokkaat blogikirjoitukset, upeat uusitut ja responsiiviset nettisivut tai nettivideot siellä omilla sivuilla hurmaavat vain ne asiakkaat, jotka sinne sivuille löytävät. Mutta edelleen tarvitaan medianäkyvyyttä, mediayhteistyötä, hakukonenäkyvyyttä ja houkuttimia suosituille some-sivuille, jotta mainostaja saa viestinsä näkyville muillekin kuin omille nykyisille asiakkailleen ja kollegoilleen. Veikkaan, että moni iso mainostaja palauttaa mediabudjetistaan leikatuista isoista siivuista ensi vuonna suuren osan takaisin mediaan. Tietenkään sen mainonnan ei tarvitse olla vanhanaikaista tuputtamista, vaan tarjolla on lukemattomia keinoja, joilla myös houkutellaan uutta yleisöä mielenkiintoisen sisällön pariin - ja jopa jakamaan sitä ystävilleen.

2) Online-video kasvaa yhä

Videosta on tulossa verkon valtaformaatti. Ei tarvitse kuin seurata Facebookin status-päivityksiä, kun huomaa, että yhä suurempi osa päivityksistä on tänä päivänä video, ei pelkkä kuva tai vielä vähemmän pelkkä teksti. Ja mediassa kun toimittaja ennen lähetettiin valokuvaajan kanssa juttumatkalle, tänä päivänä ei oteta pelkästään valokuvaa, vaan haastatellaan videon kanssa. Jopa yritysesittelyt ja vuosikertomukset esitetään yhä useammin liikkuvana kuvana.

Videotuotanto on yhä halvempaa, ja edullisillakin välineillä saadaan laadukasta videokuvaa. TV-kanavat, jotka kuvittelivat, että liikkuvan kuvan leviäminen verkossa tuo mainostajan rahan TV-kanavan vasemmasta taskusta oikeaan, TV-spoteista netti-TV-spotteihin, huomaakin, että tälle mainostajan kasvavalle online-video-panostukselle on loputon tarjonta. Ja tässäkin suuri osa mainosrahasta uhkaa valua ulkomaille, kun se YouTube tavoittaa Suomessakin viikkotasolla jo enemmän yleisöä kuin suurin osa TV-kanavista...

Video yksin ei ole tietysti ratkaisu mihinkään, siinäkin sisältö ratkaisee kaiken. Ja pitää muistaa, että esim. YouTubeen ladataan joka minuutti sata tuntia uusia videoita. Ei ole ihan helppoa sieltä löytyä - eikä erottua.

3) Mobiilisivut on jo must

Mobiilimainonnan on kohta 20 vuoden ajan ennustettu "räjähtävän ensi vuonna"... Ei se räjähdä vielä myöskään vuonna 2015, mutta kyllä nyt verkkopalvelun pitäisi olla jo älypuhelimellakin saavutettavissa. Vielä talvella 2008 katselin Lontoon metrossa ihmeissäni, kun joka toinen katsoi TV-ohjelmia kännykästään, kun Suomessa tästä silloin vasta haaveiltiin. Nyt nuoriso pakenee "lineaarisen TV:n" ääreltä, ja katsoo omat tv-ohjelmasuosikkinsa mobiilista, silloin kun itselle sopii. Nuorempi sukupolvi viettää puolet elämästään jo mobiilissa, ja tekee liki kaiken mobiilisti. Sukupolvi, jolle kännykkä on vain puhumista varten, vanhenee vuoden vuodessa.

Mobiilimainonta ei konvertoi, tietävät kaikki analyytikot kuitenkin kertoa. Se on totta, mutta johtuuko se siitä, että vanhojen raskaiden sivujen kautta tilaukseen asti eteneminen on liki mahdotonta? Joka tapauksessa mobiilisti kannattaa mainostaa vasta, kun on sivu, jonne kävijät voidaan ohjata. Ellei sitten tehdä mobiiliratkaisua, jossa ei tarvitse ohjata asiakkaan verkkopalveluun.

4) Data on big, mutta kuka sitä hyödyntää

Kaikki puhuvat big datasta, ja kaikilla on valtavasti dataa, mutta kuka sitä hyödyntää? Millään datalla ei ole mitään virkaa, jollei sitä hyödynnetä. Jollei kukaan osaa tehdä datasta toimenpidesuosituksia liiketoiminnalle, kaikki kerätty data on nollan arvoista.

Suomalaiset yritykset ovat ansiotuneet keräämään valtavia datamassoja, joita ei ole hyödynnetty markkinoinnissa joko lainkaan tai hyvin marginaalisesti. Pitäisikö asialle tehdä jotain?

5) Analytiikka liiketoiminnan käyttöön

Web-analytiikasta puhuttiin paljon jo 10-15 vuotta sitten, mutta silloin laskettiin kävijämääriä ja seurattiin polkuanalyysillä mistä saavuttiin verkkopalveluun, mihin sitten edettiin ja mistä poistuttiin. Tänä päivänä analytiikka ei ole enää klikkistriimin seurantaa, vaan markkinointianalytiikkaa, johon voidaan yhdistää mitä tahansa markkinointi- ja myyntidataa, eikä pelkästään netti- ja mobiililiikennettä.

Kaikki mediatoimistot laulavat nyt samaa laulua siitä, miten he kulkevat analytiikka- ja digitaalisuuskärki edellä. Viisi-kuusi vuotta sitten me kerroimme jo aivan samaa tarinaa. Nyt tarvitaan kuitenkin tekoja, ei pelkkää puhetta. 90 % markkinoijista ei edelleenkään hyödynnä analytiikkaa millään tavalla.

6) Kohdentaminen, kohdentaminen, kohdentaminen

IAB:n seminaarissa odotin itse innoikkaimpana mainostajan omaa näkemystä siitä, mikä juuri nyt toimii ja mihin satsataan. Vastaus oli kohdentaminen, kohdentaminen, kohdentaminen. Aivan. Massaviesti, kaikille sama ei toimi. Ei myöskään toimi, että samassa mainoksessa on viisi viestikärkeä. Yksi viesti per mainos. Mutta mikä viesti kullekin, sillä eri ihmisiin puree eri viesti. Tätä pitää testata, ja optimoida.

7) A/B-testaaminen

Viestien testaaminen ei ole ihan uusi idea, mutta IAB:n seminaarissa tutkimuskollega totesi, että hänen 23-vuotisen työuran aikana on vain muutaman kerran tehty ennakkotestiä mainonnalle. Samaa valitettiin aikanaan Gallup Mainostiedossa, kun sellainen oli vielä olemassa omana yhtiönään. Ennakkotestaaminen on ennen digiaikaa ollut hidasta, kallista ja aikataulusyistä se on aina skipattu.

Digiaikana kukaan ei voi selittää ennakkotestaamisen puuttumista ainakaan aikataulusyillä. Kahdessa päivässä saadaan Facebookista tai YouTubesta musertavaa dataa siitä, kumpi versio toimii - ja missä testatuista lukemattomista eri kohderyhmistä kaikkein parhaiten.

Sellainen touhu, että kolme kuukautta kampanjan päätymisen jälkeen kokoonnutaan, ja selitetään, että ei saatu tuloksia, kun valittu luova ratkaisu ei puhutellut, kertoo vain laiskuudesta. Jos ei testata, arvataan, ja jos arvataan, voi mennä metsään. Ja useammin menee metsään kuin osuu kohdalleen.

8) Algoritmit ja automatiikka korvaavat manuaalisen touhun

Mediatoimistossa jos missä on nähty digitaalinen murros viimeksi kuluneen 5-10 vuoden aikana. Mediasuunnittelu viisi vuotta sitten oli sitä, että asiakas kertoi kohderyhmän ja sitten Gallupin Plannerilla ajettiin KMT-datasta, että Pirkka on se parhaiten tavoittava media. Oli kohderyhmä itse asiassa mikä hyvänsä.

Jo vuosia sitten huomattiin se, että perinteinen mediasuunnittelu perinteisellä mediatutkimusdatalla tuotti vain perinteisiä ratkaisuja. Mutta entä kun mainostaja ei tiedä, mikä on uudelle tuotteelle se potentiaalisin kohderyhmä, ja minkälaisella viestillä kohderyhmää kannattaisi puhutella? Tämän päivän mediasuunnittelu on jotain ihan muuta, kuin että kysytään mainostajalta se kohderyhmä, ja sitten ajetaan tutkimusdatalta, että mikä media parhaiten tavoittaa kyseisen kohderyhmän.

9) Numerot eivät korvaa luovuutta

IAB:n seminaarissa tiivistettiin hyvin myös se fakta, että vaikka datalla ohjataan liiketoimintaa, numerot eivät korvaa luovuutta. Parhaat ideat, näkemykset, innovaatiot eivät välttämättä löydy datasta, vaan ne pitää edelleen ideoida. Erottautuminen joukosta, hyvän tarinan kertominen, sellaisen sisällön luominen, jota halutaan jakaa eteenpäin, vaatii luovuutta. Numerot auttavat analysoimaan, mikä eri vaihtoehdoista toimii ja mikä ei, mutta luovuutta ne eivät korvaa.

10) Optimointi on turhan karsimista

Optimointi on yksi päivän muotisanoista. Milloin optimoidaan oman sivuston hakunäkyvyyttä, milloiin hakumainontaa, milloin muuta maksettua mainontaa, milloin kaikkea markkinointia. Optimointi on hieno termi, joka yksinkertaisimmillaan ei tarkoita kuin turhan karsimista. Satsataan siihen, joka näyttää tulosten valossa toimivan, ja päin vastoin. Mutta optimointi ei onnistu, jollei ole sitä dataa, analytiikkaa, A/B-testejä, eri vaihtoehtoisia luovia ratkaisuja. Turhan moni puskee edelleen päätä seinään, ja huutaa isolla huutotorvella yhteen suuntaan markkinointiviestiään massoille. Ja yleisö sitten somessa haukkuu, että onpas dorka kampanja. Fiksu mainostaja puhuttelee eri ihmisiä erilaisilla viesteillä, personoi ja kohdentaa mainontaa.

Ja kun vielä opittaisiin tekemään sekin oikein, eikä hakattaisi omaa asiakasta päähän retargeting-viestillä juuri niille, jotka tunti sitten ostivat juuri sen tuotteen tai palvelun, jota mainostetaan retargeting-viestissä.

- Ismo Tenkanen