Etusivu

Spam Google Analyticsia vastaan kasvaa - mitä tehdä?

Jokainen analyytikko on viime kuukausina saanut tuskailla sen kanssa, miten Google Analytics -dataan tulee jatkuvasti lisää haamuliikennettä, joka vinouttaa ikävällä tavalla tilastoja. Sota spammaajia vastaan on nyt loputon, ja jollei päivittäin niin viikoittain ilmaantuu uusia spammaajia, jotka pyrkivät saamaan oman sivustonsa yhä useamman asiakkaan Analytics-tilastoihin. Ideana lienee saada uteliaat klikkailemaan itsensä ko. sivustolle, ja sitä kautta spammaajille mainostuloja tai affiliate-tuloja evästeillä korvamerkityistä kävijöistä, joita spammin avulla haalitaan. Ehkä joku idiootti menee vielä tilaamaan jotain palveluita suoraan noilta sivuilta, joihin houkutellaan liikennettä.

Yleisimpiä viimeaikaisia spammaajia ovat olleet mm.

4webmasters.org
buttons-for-website.com
chinese-amezon.com
floating-share-buttons.com
free-floating-buttons.com
get-free-social-traffic.com
how-to-earn-quick-money.com
qualitymarketzone.com
seo-platform.com
site10.free-floating-buttons.com
success-seo.com
traffic2money.com
video--production.com

Pahimmillaan tämä ilmenee siten, että kaksi viikkoa sitten perustetun uuden Analytics-tilin liikenteestä aloittelevalla sivustolla jopa kolmasosa kaikesta liikenteestä on SPAM:ia, jollei haamuliikennettä jollain tavalla siivota tilastoista. Jokainen voi arvata, miten nämä spammaajat vinouttavat esim. liikenteen laatua kuvaavia keskilukuja, kun bounce rate on näissä tyypillisesti 100 %, vierailun kesto nolla sekuntia ja ladatut sivut per vierailu 1. Puhumattakaan siitä, miten spam-liikenne heikentää verkkokaupan konversioastetta, kun robotit harvemmin ostavat mitään... Näin ollen aloitteleva analyytikko tai satunnainen webmaster tekee hurjia virhepäätelmiä liikenteen määrästä ja ennen muuta laadusta, jos roskaliikennettä ei suodateta.

Taistelua tuulimyllyjä vastaan?

Tietokonefirmat ovat blogeissaan neuvoneet, miten spammit tulisi torjua htaccessin avulla, "jolla voit estää bottien pääsyn sivustollesi kokonaan." Tai rakentamalla estoja spammaajien ip-osoitteesta tuleville. Ikävä kyllä tällaiset estot eivät juurikaan tehoa spammaajiin. Miksi? Koska todellisuudessa suurin osa spamista tapahtuu suoraan Google Analyticsin mittauspalvelimille, joihin syötetään spamia, ja spam-liikenne kirjautuu sitten asiakkaan analytiikkadataan, vaikka siis tosiasiassa mitään liikennettä asiakkaan sivustolle ei ole ko. domainista tapahtunut.

Selvällä suomen kielellä siis spammajat eivät niinkään pommita Analytics-asiakkaiden palvelimia, vaan Googlea, jolloin asiakkaan oman sivuston estotoimenpiteet eivät vaikuta siihen, että Analytics-dataan ilmaantuu haamuliikennettä. Itse asiassa siis spammaajat eivät edes tiedä, mitä sivustoa pommittavat, vaan usein syöttävät satunnaisesti eri Analyticsin UA-tunnuksiin spammiaan.

Analyytiikko voi itse tarkastella helposti tilannetta omasta hosting- eli "verkkoaseman tunnus"-tilastostaan. Siellä ei siis kuuluisi olla mitään muuta kuin niitä domaineita, joihin asiakas on itse sijoittanut Google Analytics -koodinsa. Nyt kuitenkin spam-botit kutsuvat joko omaa domainiaan, tai itse keksimäänsä fake-domainiaan, jolloin hosting-tilastoon alkaa ilmaantua haamuliikennettä esim. tällaisista absurdeista domaineista:

(not set) (puuttuva tieto, siis spamia, kun ei ole kutsuttu mitään domainia)
www.kkfeklgnbfh.us
www.lkqoprsoj.com
www.luykhmzga.au
www.lzkrt.fr
www.ncsuhgm.it
www.niemnds.ru
www.ntsmq.eu
www.ofshe.net
www.opistwfwqor.co.uk
www.ovrcyupxgo.org
yms.

Ja niin edelleen, näitä voi olla loputtomasti, ja on helppo päätellä, että noihin domainehin pommitettu liikenne ei mitenkään kuulu mitattavan sivuston analytiikkadataan, koska ei ole lainkaan kutsuttu asiakkaan omia ja mittauksessa olevia domaneita! Google Analytics ohjaa datan asiakkaan raporttiin ainoastaan siksi, että spammaajan satunnaisesti valitsema UA-tilinumero kuuluu ko. asiakkaalle.

Asiaa on helppo tarkastella myös kanava- tai lähdelistauksista laittamalla toissijaiseksi mittasuhteeksi "verkkoaseman tunnus" eli hosting. Listalla saattaa olla varsin eksoottisia domaineita:

Referral_spam

 

Koska spammaajia ja heidän kutsumiaan domaineita ilmaantuu päivittäin lisää, on myös erittäin turhauttavaa yrittää koota kattavaa estolistaa spammajista ja hosting-osoitteista, jotka pitäisi sulkea datasta pois. Tämä on todellakin loputonta taistelua tuulimyllyjä vastaan. Mutta toisin päin asia on huomattavasti helpompaa: voidaan luoda Google Analytics-näkymä, johon filteroidaan liikenne vain niistä domaineista, jotka kuuluvatkin olla datassa. Näiden domainien määrä on varsin rajattu ja hallittu, ja listaa tulisi päivittää vain silloin, jos mittaukseen avataan uusia domaineita, tai otetaan mukaan esim. YouTube-kanavia jne.

Niinpä esimerkiksi oman zmg.fi-sivustomme osalta hyväksyttäviä Hosting-osoitteita olisivat:

zmg.fi
mediacontacts.fi
kotisivukone.fi
mediadashboard.info
googleusercontent.com

Kun luodaan näistä uusi näkymä, johon suodatetaan mukaan (include) ainoastaan liikenne, jossa hosting-kohteiksi hyväksytään vain ko. domainit, suodattuu silloin automaattisesti datasta jatkossa ne spammaajat, jotka eivät edes tiedä, mitä sivustoa spammaavat, jolloin hosting-osoitteessa on joko (not set) eli puuttuva tieto tai jokin spammaajan itse keksimä domain. Se voi toki olla myös jokin hyvin tunnettu domain, kuten google.com tai amazon.com, jolla spammaaja pyrkii hämäämään, että liikenne olisi todellista.

Kahdella suodattimella kaikesta spam-liikenteestä eroon

Web-analyytikko Carlos Escalera neuvoo SEO & Analytics made simple -sivustolla, miten vain kahdella suodattimella pääsee eroon kaikesta spam-liikenteestä Google Analytics-datassa. Toinen näistä suodattimista on edellä mainittu Valid Hostname -filtteri, jolla hyväksytään vain omia domaineita kutsuva liikenne Analytics-dataan.

Toinen suodatin onkin taas hankalampi, sillä sen tarkoituksena on suodattaa crawler spam, eli robotit, jotka todellakin kiertävät webissä sivustolta toiselle, eli oikeasti vierailevat asiakkaan palvelimilla, eivätkä ainoastaan pommita Googlen servereitä. Silloin hosting-nimi on siis todella asiakkaan oma domain, kuten kuuluu ollakin, mutta liikenne robottiliikennettä.

Suurin osa crawler boteista on täysin harmittomia, ja vain indeksoivat webin sivustoja, mutta tähänkin on kehitetty spam-versioita, jotka pyrkivät jättämään referrer- eli viitetietoihin jälkensä, ja houkuttelemaan sivustojen ylläpitäjiä vierailemaan Analyticsin listaamilla, robottikäyntien generoimilla viittaussivustoilla kuten:

floating-share-buttons.com
free-floating-buttons.com
get-free-social-traffic.com
hongfanji.com
qualitymarketzone.com
seo-platform.com
success-seo.com
traffic2money.com
video--production.com
www.event-tracking.com
www.Get-Free-Traffic-Now.com

Näiden osalta ei tietenkään voida toteuttaa mitään "Include"-suodatinta domaineista, jotka "hyväksytään" viitesivuiksi, koska viitesivulistauksen idea on nimenomaan kertoa sivuston ylläpidolle ja analyytikolle, ketkä linkittävät sivustoon ja ohjaavat siten linkkejä pitkin kävijöitä joltain toiselta sivustolta omalle sivustolle. Ainoa, mitä voidaan näiden osalta tehdä, on yrittää suodattaa viitelistaukseen ilmaantuvia spam-osoitteita.

Mutta sen sijaan, että vain itse yrittää näitä viikoittain tai kuukausittain poimia ja suodattaa, voi tietenkin käydä säännöllisesti esim. tuolta ohow.com -sivustolta poimimassa muiden analyytikkojen listauksia crawler-spammaajista, ja kopioida niitä omille estolistoilleen. Tiedän, jatkuvaa lisätyötä ja sotaa spammaajia vastaan.

Roskaliikenteen suodattaminen tärkeää

Olisi tietysti toivottavaa, että Google itse pyrkisi paremmin suodattamaan roskaliikennettä pois Google Analytics -datasta, mutta koska se ei ainakaan tällä hetkellä juurikaan sitä tee, ei auta kuin analyytikkojen tehdä suodatintyö. Joka tapauksessa Analytics-luvut ovat jo niin vinoutuneita pelkän raakadatan osalta, että missään tapauksessa ei voi suositella sitä, että tehdään mitään tulkintoja ja johtopäätöksiä sellaisen datan pohjalta, jossa on mukana jopa 10-30 % liikenteestä täyttä roskaa.

Satunnaiselle analytiikkalukujen katsojalle työ on kieltämättä epätoivoista ja turhauttavaa, mutta asiansa osaavien analyytikkojen puoleen kannattaa kääntyä, sillä he pystyvät suodattamaan roskaliikenteen datasta, ennen kuin alkavat suu vaahdossa intoilla kovasti kasvaneesta liikenteestä vaikkapa Kiinan Amazonista...

Ota yhteyttä ja kerromme lisää, sekä autamme siivoamaan analytiikkatilastot takaisin järkeviksi.

Ismo Tenkanen

 


Suomen Yritystietopankin huijauslaskut rahastavat lomalaisia

Varma kesän merkki on juhannuksen jälkeen liikkeelle lasketut huijauslaskut, joilla höynäytetään pienyritysten lomatuuraajia maksamaan muutaman satasen perusteettomia laskuja. Tänä kesänä liikkeellä on Suomen Yritystietopankki, jolta sain tänään paperilaskun, jossa liki lakitekstinomaisesti kehotetaan maksamaan "Ilmoitusmaksu kymmenen päivän sisällä Nordean pankkitilille FI77 1228 3000 0566 85".

Laskulle ei ole tietenkään mitään perustetta, ja lankaan menneet yrittäjät saavat "vastineeksi" 249,00 euron maksusta pääsyn "yritystietokantaan", jota ei edes luvata missään julkaista. Huijauksen peittelemiseksi on toki ostettu Suomesta domain suomenyritystietopankki.fi, jonne on tallennettu vanhentunut yritystietokanta suomalaisista yrityksistä. Jokainen, joka haluaa "päivittää" tietonsa tietokantaan, solmii tietenkin asiakassuhteen ja sopimuksen tämän humpuuki-katalogin kanssa.

Markkinointirikoksen tunnusmerkit täyttyvät

Sopimustekstit on selvästi kierrätetty myös jollain seteleiselkärankaisella suomalaisella juristilla, joka on pyrkinyt luomaan huijauksesta täydellisen rikoksen. Laskun alkuun kun on kirjoitettu, että "tämä on ilmoitusmaksutarjous", ja sopimusehdoissa lukee, että "sopimus tulee voimaan, kun ilmoittaja on hyväksynyt tämän tarjouksen suorittamalla maksun"...

Silti uskallan väittää, että markkinointirikoksen tunnusmerkit täyttyvät, sillä tarjous on kirjoitettu laskun muotoon maksukuitteineen ja eräpäivineen, ja siinä on äärimmäisen harhaanjohtavia kohtia, joissa annetaan ymmärtää, miten ilmoitusmaksu on ikään kuin lakisääteinen ja pakko maksaa. Tarjouksen etusivulla yritetään siteerata kuin lakipykäliä seuraavaan tapaan:

"Ehtojen 5 §:n A kohdan 2 alakohdan määritelmän mukaan ilmoitusmaksu veloitetaan yritykseltä, jolle on myönnetty Y-tunnus ennen 1.1.2015 ja jonka yritysmuoto on jokin seuraavista: yksityinen elinkeinonharjoittaja, avoin yhtiö (Ay), kommandiitiyhtiö (Ky), osakeyhtiö (Oy) tai julkinen osakeyhtiö (Oyj). 1.1.2015 jälkeen perustetuilta ja ennen 1.1.2015 konkurssiin asetetuilta yrityksiltä ei veloiteta vuoden 2015 ilmoitusmaksuja".

Ja vielä loppukaneeteksi uhataan yrityksiä, jotka rohkenevat jättää ilmoitusmaksun maksamatta:

"Tärkeää: yritykset, jotka eivät suorita ilmoitusmaksua ennen 1.6.2015, poistetaan SYTP:n tietokannasta tai merkitään passiivisiksi, jonka jälkeen SYTP:n tietokantaan uudelleenmerkitsemisestä tai aktivoimisesta peritään täydentävä 540 euron käsittelymaksu".

Henkilöt huijauksen takana

Suomenyritystietopankki.fi -domainin ovat kirjanneet nimiinsä Gyula Katona ja teknisenä yhteyshenkilönä Tony Lentino. Yritysrekisteristä löytyy osakeyhtiömuotoinen Suomen Yritystietopankki, jonka vastuuhenkilöiksi on kirjattu Gyula Erich Katona ja Attila Levente Herczeg. Googlaamalla molemmat löytyvät lukuisien vastaavien huijausten takaa ulkomailta, lienevät Unkarin kansalaisia.

Toivotaan että poliisi saa pikaisesti tämän veijarikaksikon kiinni, ja edes pankkitilin jäädytettyä, ennen kuin ovat keränneet miljoonia euroja suomalaisilta pienyrittäjiltä huijauksellaan.

Yritystietopankki.jpg

 

 


Omnikanavaisuus on nyt kuuminta hottia

Ei ole yhtään markkinointiblogia, -julkaisua tai -seminaaria, jossa ei nyt kohistaisi omnikanavaisuudesta.

Jopa kaupan ala on vihdoin keksinyt, että ei kannatakaan pistää kaikkia munia samaan koriin, vaan pitää sekä myydä että ennen kaikkea markkinoida useassa eri kanavassa. Monikanavaisuus on kuulemma nyt jo menneen talveen lumia, kaikki on omnia. Mutta sehän sopii, koska omni tarkoittaa latinaksi kaikki.

Bullshit-bingosta tulee siis täydet pisteet, kun pistät pystyyn tapahtuman, jossa omnivaltaisesti kerrotaan omnikanavaisen myynnin rajattomista mahdollisuuksista omnikanavaisen strategian keinoin. Ja hyvänen aika, ei ainoastaan strategiat ja markkinointi ole omnichannel, vaan nyt myös media, pankkitoiminta, vähittäiskauppa, tutkimus ja mittaaminen. Samoin kuin kuluttajakokemus ja elämys.

Suosittelenkin, että laadit nyt pikaisesti Omnibus-tutkimuksella selvityksen Omnichannel Retailingin omnipotentista mahdollisuuksista, kun Omnichannel-strategiallla on valmisteltu Omnichannel-mediasuunnitelma Omnichannel-yleisön Omnikanavaisen elämyksen saavuttamiseksi.

Grafiikaksi riittää selkeä Gartnerin sivuilta pöllitty metrokartta Omnichannelin kentästä, ja seminaarin menestys on taattu.

Lisätietoja tämän linkin takaa: Omni Commerce.

Omnichannel


Verkkokauppa viennin veturiksi

Sain sähköpostia Verkkoteollisuudelta, joka tiedottaa, että Finpro valmistelee verkkokaupan kasvuohjelmaa teemalla Tavoitteena globaali pk-yrittäjyys. Verkkokaupan kansainvälistäminen on itselleni lempiteemoja, josta jaksan loputtomasti jauhaa eri yhteyksissä. Ja usein olen todennut saman, mikä hyvin ilmeisesti toistetaan myös tuossa verkkoteollisuuden tilaisuudessa; vain kulttuurierot pitävät suomalaisen verkkokaupan tiukasti kotimaan markkinoilla, siinä missä ruotsalainen, tanskalainen tai saksalainen verkkokauppias jo lähtökohtaisesti lähtee vallloittamaan jos ei koko maailmaa niin ainakin Eurooppaa.

Verkkokauppa - uhka vai mahdollisuus Suomelle?

Olimme mukana eCommerce 2015 -tapahtumassa, jonka aikana ja sen jälkeen olen tavannut kymmeniä nykyisiä tai tulevia verkkokauppoja, ja vihdoin vaikuttaa siltä, että Suomessakin on herätty siihen, että verkkokauppa ei ole vain kotimaisen kivijalkakaupan surma ja uhka, vaan myös suuri mahdollisuus suomalaisille yrittäjille hankkia elantoa, ja ei pelkästään kotimaan markkinoilta vaan globaalisti.

Olen myös keskusteluissa näiden aloittelevien verkkokauppiaiden kanssa todennut sen, miten verkkokauppa on loistava tapa työllistää itse itsensä yrittäjänä, joka voi itse valita omista intresseistään ja harrastuksistaan tuotteen tai palvelun, jota lähtee verkon kautta tarjoamaan suurelle yleisölle. Helppo tie se ei missään tapauksessa ole, mutta mikäpä yrittäminen olisi. Väittäisin kuitenkin, että verkkokaupan perustamisessa riskit ja aloituskynnys ovat paljon matalammalla kuin kivijalkakaupassa, jossa vuokrat ja kiinteät kustannukset aloittaessa ovat paljon suuremmat. Ja puhun myös omasta kokemuksestani.

Kasvun kynnykset?

Suomessa näin vaalien alla keskustelu eri työllistämiskeinoista - ja millä saataisiin kansantalous kasvuun - käy kuumana, ja olen ilolla pannut merkille, miten yhä useampi puolue toteaa työllistämisen kustannusten olevan Suomessa erityinen haaste yrittäjille ja yritysten kasvulle. Jokainen, joka on joskus kokeillut yrittämistä tai kaupan perustamista, on taskulaskimella laskenut, miten kauppiaalle ei sittenkään vuokrat, markkinointi, varastot tai logistiikka ole se kynnyskysymys kasvuun, vaan kasvun suurin jarru on lopulta lisähenkilöstön palkkaaminen. Tai ei sinänsä työntekijöiden palkanmaksu, vaan järjettömän suuriksi kasvaneet palkan sivukulut, sekä toimialakohtaiset työehtosopimukset, jotka nostavat kynnystä ottaa esim. kausiapulaisia tai tuntityöntekijöitä, kun yrittäjää pyritään ennemminkin syyllistämään kuin kiittämään siitä, että tämä tarjoaa tilapäistyötä.

Kuitenkin pienet mikro- ja pk-kokoluokan yritykset ovat maassamme merkittäviä työllistäjiä, ja näissä on suuri kasvun mahdollisuus Suomessakin. Kunhan vain vielä ymmärrettäisiin, että sitä kauppaa on kotimaisenkin kauppiaan järkevää lähteä hakemaan myös Suomen rajojen ulkopuolelta.

Mikähän puolue ottaisi vaaliteemakseen ja lähtisi edistämään verkkokaupan kasvua Suomessa, ja erityisesti sen kansainvälistymistä?

- Ismo Tenkanen


Verkkokaupan suurin jarru Suomessa on tsaarinajalle jämähtänyt Posti/Itella

Sain tänään postia Japanista. Englannin Amazonista neljä päivää aiemmin tilaamani CD-levy tuli perille. Toimitus kesti siis neljä vuorokautta. Mitä maksoi? Soul-funk-levyn huippulaatuinen japanilaispainos kustansi minulle 6.46 puntaa, postikulut 1.82 puntaa päälle. Yhteensä siis 8.28 puntaa, postikuluineen!

Musicjapan_posti

Ei ihme, että suomalaiset kuluttajat tilaavat tuotteensa netistä, ulkomaisista verkkokaupoista. Valikoimat ovat loputtomat, hinnat edulliset, palvelu ällistyttävän nopeaa ja hyvää.

Mutta entä kotimaisen verkkokauppiaan näkökulmasta, onko meillä mitään mahdollisuuksia, kun ulkomaiset verkkokaupat jyräävät jo Stockmannit ja Anttilat jalkoihinsa? No, mikä estäisi suomalaista verkkokauppiasta myymästä yhtä lailla Amazonissa ja eBayssa, jossa asiakaskuntaa on noin miljoona kertaa enemmän kuin kotimaan verkkokaupassa?

Itse asiassa ei mikään, sillä olen sitä itse kokeillut nyt muutaman vuoden, ja tilauksiahan tulee ympäri maailman, Australiasta Kanadaan ja Brasiliasta Norjaan. Suomesta tulee enää alle 5 % koko myynnistä. Amazonin ja eBayn komissiot uppoavat helposti hintoihin, kun levyjen ostohinnat ovat vain puolet tai kolmasosa myyntihinnasta. Kaupan volyymit kasvavat kuukausittain ja vuosittain verkko-ostojen vain lisääntyessä.

Mutta mutta: suomalaisen verkkokauppiaan kansainvälistymisen suurin jarru on Itella tai nykyinen, miljoonia maksaneen brändiuudistuksen jälkeinen Posti -  mikä innovatiivinen ja originelli brändi, joka erottuu maailmalla. Mutta tehokkaasti se viestii siitä, että Posti aikoo vakaasti jatkossa pitäytyä kotimaassa, syviin tappioihin johtaneen "Pohjoismaiden valloituksen" karusti epäonnistuttua.

Posti pyrkii kaikin keinoin tappamaan verkkokauppaa

Posti on monta vuotta peräkkäin tiedottanut alituisten hinnankorotustensa yhteydessä, miten kirjeposti vähenee jyrkkää tahtia, ja sama liikevaihto on saatava nyhdettyä yhä pienemmältä joukolta asiakkaita, jotta voidaan ylipäänsä ylläpitää kirjepostin päivittäistä jakelua Suomessa. Verkkokauppa on Itellalle rikkaruoho, jota pyritään kitkemään kaikin mahdollisin keinoin, koska se lisää ruuhkia postissa. Joulun alla 80 vuoronumeroa ei ollut mikään harvinaisuus saapuvaa postia noutaessa, kuraa tuovat siis nuo onnettomat verkko-ostajat Postin lattioille. Millä heistä päästäisiin eroon, pohtii Postin johtoryhmä alituisesti.

Entinen Nitron kollegani, verkkokauppiaaksi siirtynyt Leevi Parsama vakuutteli taannoin jossain nettiforum-keskustelussa, että uskokaa tai älkää, Postissakin on nyt vihdoin ja viimein herätty verkkokaupan kasvuun, ja kohta se näkyy palveluissa.

Siltä ei kyllä näytä, päin vastoin. On totta, että Posti on lisännyt palveluitaan saapuvalle verkkokaupalle, eli verkko-ostajat pyritään ohjaamaan pakettiautomaateille, pois tuomasta sitä kuraa ja jonotusta itse postikonttoreihin. Kotimaisille verkkokauppialle Posti on perustanut mainostoimiston ja konsulttien kehotuksesta sivun, jossa tarjotaan Postin logistiikka- ja kuljetuspalveluita. Kaksin- tai kolminkertaiseen hintaan siitä, mitä pohjoismaiset tai keskieurooppalaiset palveluntarjoajat...

Postin maapallo on pannukakku

Itella-Postin maapallo on kuitenkin pannukakku, jossa kuvitellaan, että Postin tehtävä on palvella vain kotimaassa, ja korkeintaan helpottaa ulkomaisen verkkokaupan Suomen jakelua, mutta ei suinkaan auttaa kotimaisten verkkokauppojen ulkomaan vientikauppaa, vaikka se olisi kansantaloudellemme kaikkein arvokkainta. Viimeksi kuluneen helmikuisen postikulujen rankan korotuksen yhteydessä Posti päätti toteuttaa useita uudistuksia, jotka oli nimenomaisesti suunnattu verkkokaupan estämiseksi ja sen kasvun hillitsemiseksi. Maksikirje poistettiin kokonaan, ulkomaisten pikakirjeiden maksimipaksuutta alennettiin kolmesta kahteen senttiin. Tavaraa ei siis ulkomaille pidä Itellan mielestä toimittaa, ei ainakaan jollei siitä maksa toistasataa euroa ulkomaan paketista. Kirjeiden maksimipaksuus on siis Itellan mielestä nyt 2 senttiä, vaikka tähän ei ole mitään järjellistä perustetta - muuta kuin tavaralähetysten tehokas estäminen. Kirje säilyköön paperidokumenttien lähetystarkoituksessa!

Postin seuranta toimii lentokentälle asti, vastuu päättyy siihen

Kaikessa kansainvälisessä verkkokaupassa yleistyy hurjaa vauhtia seurantakoodillinen posti, jossa suoraan verkkokaupasta voi seurata lähetyksen kulkua verkkokaupasta kotiovelle asti. USA:n postin seurantapalvelussa voi seurata lähetyksen kulkua paitsi USPS:n nettisivuilla, myös tilaamalla sähköposti tai tekstiviesti mobiililaitteeseensa, joka päivittää ajantasaista tietoa siitä, missä lähetys kulkee.

Entä Suomen Posti, tuo Tsaarinajan linnake? Kyllä, heillä on edistyksellinen Tracking konsulttien kertomana ajan henkeä noudattaen. Ikävä kyllä sen seuranta päättyy Helsinki-Vantaan lentokentälle, ja vastuu lähetyksen perillemenosta saman tien!

Suomen postin asiakaspalvelijat ovat minua viimeksi kuluneen kuukauden aikana opettaneet moneen otteeseen, miten Postilain mukaan "vain seurannan piirissä" olevien lähetysten katoaminen korvataan. Tästä "seurannan piirissä" olemisesta heidän tulkintansa on kuitenkin se, että jos seuranta katkeaa Helsinki-Vantaan lentoasemalle, niin sitten myös heidän vastuu perillemenosta päättyy siihen, ja jos lähetys siis katoaa teille tietymättömille lentoon nousun jälkeen, se "ei ole seurannan piirissä", ja sitä ei tarvitse korvata. Siis oli kyse kirjatusta kirjeestä, seurantakoodilla varustetusta pikakirjeestä tai mistä tahansa. Posti ei korvaa kadonnutta lähetystä.

Ymmärrän logiikan, että Suomen posti ei voi vaikuttaa, mitä lähetykselle tapahtuu sen poistuttua Suomen rajojen ulkopuolelle. Raha tästä lähetyksestä kuitenkin Itellalle kelpaa, ja postimaksuahan maksetaan sen perusteella, kuinka kauas lähetys on matkaamassa. Minusta 15 euron pikakirjemaksu Espoosta Helsinki-Vantaan lentokentälle on aika huikea maksu, etenkin kun japanilainen verkkokauppias toimittaa tavaran 1,82 punnalla Japanin Osakasta kotiovelleni...

Miksi Postin seuranta katkeaa Helsinki-Vantaan lentoasemalle?

Posti luettelee nettisivuillaan, mihin maihin sillä seuranta jatkuu asiakkaan kotiovelle asti. Näitä maitahan ei ole kuin ihan muutama. Luulin aiemmin, että kyse on siitä, että muissa maissa ei ole vielä niin kehittynyttä teknologiaa, että seuranta onnistuisi kotiovelle asti. Olin väärässä. Kyse onkin pelkästään Suomen Postin / Itellan ahneudesta, sillä se ei ole kustannussäästösyistä tehnyt sopimusta seurannasta esim. USA:n kanssa lainkaan, vaikka USA:ssa on maailman kehittynein postin seurantajärjestelmä. Tästä samasta syystä eBay ja Amazon herjaavat, jos yrität syöttää Itellan seurantakoodia todisteeksi lähetyksen postittamisesta. Listalla on kyllä useita satoja muita logistiikka-kuljetuspalveluntarjoajia Australian ja Hollannin tai Italian postista alkaen, mutta ei Suomen Postia/Itellaa. Ja siis miksi? Koska Itella ei ole katsonut aiheelliseksi solmia sopimusta USA:n postin kanssa seurannasta USA:n markkinoille!

Not_wesupport

 

Verkkokauppa ohjataan kilpailijoille

Postin kaikki toiminta on viime vuosina viitannut siihen, että verkkokauppa EVVK - ei voisi vähempäää kiinnostaa. Palveluasenne, hinnoittelu, toimintamallit viittavaat kaikki siihen, että Suomen Kusti haluaa pitäytyä tiukasti pelkkään kotimaan kirjejakeluun, ja rajusti kasvava pakettiliikenne sekä verkkokauppakirjeposti halutaan ohjata muille yrityksille. Sellaisille, jota se kiinnostaa ja joilla on siihen paremmat resurssit. DHL:n, UPS:n, PostNordin, jopa Åland Postin intressit ovat verkkokaupan hoitamiseen aivan eri planeetalta kuin Suomen postin. Tämä kävi hyvin ilmi myös viime kuun lopulla eCommerce 2015 -messutapahtumasta, jossa lukuisat Itellan kanssa kilpailevat kuljetusyritykset olivat innolla tarjoamassa palvelujaan kotimaisille verkkokauppiaille.

Suomen postille edessä ovat yhä tihenevät YT-neuvottelut. Vai olisiko aika vaihtaa yrityksen johtoon ihminen, joka on kuullut sanan verkkokauppa?

- Ismo Tenkanen


Markkinoinnin top 10 trendit 2015

IAB Finlandin marraskuun lopun Hot or Not -tilaisuuden aluksi oli mainio paneelikeskustelu, jossa kyseltiin, mikä juuri nyt on "hot" mainostajan, mainostoimiston, mediatoimiston ja median näkökulmasta markkinointiviestinnässä. Suurta väittelyä ei syntynyt, mutta keskustelu tiivisti erinomaisesti sen, mikä juuri nyt on ajankohtaista ja vahvassa nousussa markkinoinnissa. En puhu enää erikseen "digitaalisen markkinoinnin trendeistä", koska käytännössä liki kaikki nousevat trendit ovat digitaalisia...

Tässä tiivistetysti kymmenen kärjessä markkinoinnin trendiä vuodelle 2015:

1) Sisältömarkkinointi tärkeää - mutta löydetäänkö sisältösi

Hyvin moni mainostaja satsasi omaan sivustoonsa ja sen sisältöön jo vuonna 2014, ja tämä trendi jatkuu vahvana myös 2015. Mutta: droppasiko sivustosi kävijämäärä, tippuivatko konversiot pitkin vuotta? Näin kävi ikävä kyllä monelle, joka leikkasi mediabudjettiaan rajusti ja satsasi voimakkaasti sisällöntuotantoon omalla sivustolla. Ehkä tuotettiin kymppitonneilla tai sadoilla tonneilla hienoa ulkoasua, mietittiin nasevia tekstejä, kuvattiin videoita nettiin - mutta kirjoitettiin toinen toisilleen kollegoille, kun asiakkaat eivät löytäneet tätä hienoa uutta sisältöä...

Ikävä kyllä ne ansiokkaat blogikirjoitukset, upeat uusitut ja responsiiviset nettisivut tai nettivideot siellä omilla sivuilla hurmaavat vain ne asiakkaat, jotka sinne sivuille löytävät. Mutta edelleen tarvitaan medianäkyvyyttä, mediayhteistyötä, hakukonenäkyvyyttä ja houkuttimia suosituille some-sivuille, jotta mainostaja saa viestinsä näkyville muillekin kuin omille nykyisille asiakkailleen ja kollegoilleen. Veikkaan, että moni iso mainostaja palauttaa mediabudjetistaan leikatuista isoista siivuista ensi vuonna suuren osan takaisin mediaan. Tietenkään sen mainonnan ei tarvitse olla vanhanaikaista tuputtamista, vaan tarjolla on lukemattomia keinoja, joilla myös houkutellaan uutta yleisöä mielenkiintoisen sisällön pariin - ja jopa jakamaan sitä ystävilleen.

2) Online-video kasvaa yhä

Videosta on tulossa verkon valtaformaatti. Ei tarvitse kuin seurata Facebookin status-päivityksiä, kun huomaa, että yhä suurempi osa päivityksistä on tänä päivänä video, ei pelkkä kuva tai vielä vähemmän pelkkä teksti. Ja mediassa kun toimittaja ennen lähetettiin valokuvaajan kanssa juttumatkalle, tänä päivänä ei oteta pelkästään valokuvaa, vaan haastatellaan videon kanssa. Jopa yritysesittelyt ja vuosikertomukset esitetään yhä useammin liikkuvana kuvana.

Videotuotanto on yhä halvempaa, ja edullisillakin välineillä saadaan laadukasta videokuvaa. TV-kanavat, jotka kuvittelivat, että liikkuvan kuvan leviäminen verkossa tuo mainostajan rahan TV-kanavan vasemmasta taskusta oikeaan, TV-spoteista netti-TV-spotteihin, huomaakin, että tälle mainostajan kasvavalle online-video-panostukselle on loputon tarjonta. Ja tässäkin suuri osa mainosrahasta uhkaa valua ulkomaille, kun se YouTube tavoittaa Suomessakin viikkotasolla jo enemmän yleisöä kuin suurin osa TV-kanavista...

Video yksin ei ole tietysti ratkaisu mihinkään, siinäkin sisältö ratkaisee kaiken. Ja pitää muistaa, että esim. YouTubeen ladataan joka minuutti sata tuntia uusia videoita. Ei ole ihan helppoa sieltä löytyä - eikä erottua.

3) Mobiilisivut on jo must

Mobiilimainonnan on kohta 20 vuoden ajan ennustettu "räjähtävän ensi vuonna"... Ei se räjähdä vielä myöskään vuonna 2015, mutta kyllä nyt verkkopalvelun pitäisi olla jo älypuhelimellakin saavutettavissa. Vielä talvella 2008 katselin Lontoon metrossa ihmeissäni, kun joka toinen katsoi TV-ohjelmia kännykästään, kun Suomessa tästä silloin vasta haaveiltiin. Nyt nuoriso pakenee "lineaarisen TV:n" ääreltä, ja katsoo omat tv-ohjelmasuosikkinsa mobiilista, silloin kun itselle sopii. Nuorempi sukupolvi viettää puolet elämästään jo mobiilissa, ja tekee liki kaiken mobiilisti. Sukupolvi, jolle kännykkä on vain puhumista varten, vanhenee vuoden vuodessa.

Mobiilimainonta ei konvertoi, tietävät kaikki analyytikot kuitenkin kertoa. Se on totta, mutta johtuuko se siitä, että vanhojen raskaiden sivujen kautta tilaukseen asti eteneminen on liki mahdotonta? Joka tapauksessa mobiilisti kannattaa mainostaa vasta, kun on sivu, jonne kävijät voidaan ohjata. Ellei sitten tehdä mobiiliratkaisua, jossa ei tarvitse ohjata asiakkaan verkkopalveluun.

4) Data on big, mutta kuka sitä hyödyntää

Kaikki puhuvat big datasta, ja kaikilla on valtavasti dataa, mutta kuka sitä hyödyntää? Millään datalla ei ole mitään virkaa, jollei sitä hyödynnetä. Jollei kukaan osaa tehdä datasta toimenpidesuosituksia liiketoiminnalle, kaikki kerätty data on nollan arvoista.

Suomalaiset yritykset ovat ansiotuneet keräämään valtavia datamassoja, joita ei ole hyödynnetty markkinoinnissa joko lainkaan tai hyvin marginaalisesti. Pitäisikö asialle tehdä jotain?

5) Analytiikka liiketoiminnan käyttöön

Web-analytiikasta puhuttiin paljon jo 10-15 vuotta sitten, mutta silloin laskettiin kävijämääriä ja seurattiin polkuanalyysillä mistä saavuttiin verkkopalveluun, mihin sitten edettiin ja mistä poistuttiin. Tänä päivänä analytiikka ei ole enää klikkistriimin seurantaa, vaan markkinointianalytiikkaa, johon voidaan yhdistää mitä tahansa markkinointi- ja myyntidataa, eikä pelkästään netti- ja mobiililiikennettä.

Kaikki mediatoimistot laulavat nyt samaa laulua siitä, miten he kulkevat analytiikka- ja digitaalisuuskärki edellä. Viisi-kuusi vuotta sitten me kerroimme jo aivan samaa tarinaa. Nyt tarvitaan kuitenkin tekoja, ei pelkkää puhetta. 90 % markkinoijista ei edelleenkään hyödynnä analytiikkaa millään tavalla.

6) Kohdentaminen, kohdentaminen, kohdentaminen

IAB:n seminaarissa odotin itse innoikkaimpana mainostajan omaa näkemystä siitä, mikä juuri nyt toimii ja mihin satsataan. Vastaus oli kohdentaminen, kohdentaminen, kohdentaminen. Aivan. Massaviesti, kaikille sama ei toimi. Ei myöskään toimi, että samassa mainoksessa on viisi viestikärkeä. Yksi viesti per mainos. Mutta mikä viesti kullekin, sillä eri ihmisiin puree eri viesti. Tätä pitää testata, ja optimoida.

7) A/B-testaaminen

Viestien testaaminen ei ole ihan uusi idea, mutta IAB:n seminaarissa tutkimuskollega totesi, että hänen 23-vuotisen työuran aikana on vain muutaman kerran tehty ennakkotestiä mainonnalle. Samaa valitettiin aikanaan Gallup Mainostiedossa, kun sellainen oli vielä olemassa omana yhtiönään. Ennakkotestaaminen on ennen digiaikaa ollut hidasta, kallista ja aikataulusyistä se on aina skipattu.

Digiaikana kukaan ei voi selittää ennakkotestaamisen puuttumista ainakaan aikataulusyillä. Kahdessa päivässä saadaan Facebookista tai YouTubesta musertavaa dataa siitä, kumpi versio toimii - ja missä testatuista lukemattomista eri kohderyhmistä kaikkein parhaiten.

Sellainen touhu, että kolme kuukautta kampanjan päätymisen jälkeen kokoonnutaan, ja selitetään, että ei saatu tuloksia, kun valittu luova ratkaisu ei puhutellut, kertoo vain laiskuudesta. Jos ei testata, arvataan, ja jos arvataan, voi mennä metsään. Ja useammin menee metsään kuin osuu kohdalleen.

8) Algoritmit ja automatiikka korvaavat manuaalisen touhun

Mediatoimistossa jos missä on nähty digitaalinen murros viimeksi kuluneen 5-10 vuoden aikana. Mediasuunnittelu viisi vuotta sitten oli sitä, että asiakas kertoi kohderyhmän ja sitten Gallupin Plannerilla ajettiin KMT-datasta, että Pirkka on se parhaiten tavoittava media. Oli kohderyhmä itse asiassa mikä hyvänsä.

Jo vuosia sitten huomattiin se, että perinteinen mediasuunnittelu perinteisellä mediatutkimusdatalla tuotti vain perinteisiä ratkaisuja. Mutta entä kun mainostaja ei tiedä, mikä on uudelle tuotteelle se potentiaalisin kohderyhmä, ja minkälaisella viestillä kohderyhmää kannattaisi puhutella? Tämän päivän mediasuunnittelu on jotain ihan muuta, kuin että kysytään mainostajalta se kohderyhmä, ja sitten ajetaan tutkimusdatalta, että mikä media parhaiten tavoittaa kyseisen kohderyhmän.

9) Numerot eivät korvaa luovuutta

IAB:n seminaarissa tiivistettiin hyvin myös se fakta, että vaikka datalla ohjataan liiketoimintaa, numerot eivät korvaa luovuutta. Parhaat ideat, näkemykset, innovaatiot eivät välttämättä löydy datasta, vaan ne pitää edelleen ideoida. Erottautuminen joukosta, hyvän tarinan kertominen, sellaisen sisällön luominen, jota halutaan jakaa eteenpäin, vaatii luovuutta. Numerot auttavat analysoimaan, mikä eri vaihtoehdoista toimii ja mikä ei, mutta luovuutta ne eivät korvaa.

10) Optimointi on turhan karsimista

Optimointi on yksi päivän muotisanoista. Milloin optimoidaan oman sivuston hakunäkyvyyttä, milloiin hakumainontaa, milloin muuta maksettua mainontaa, milloin kaikkea markkinointia. Optimointi on hieno termi, joka yksinkertaisimmillaan ei tarkoita kuin turhan karsimista. Satsataan siihen, joka näyttää tulosten valossa toimivan, ja päin vastoin. Mutta optimointi ei onnistu, jollei ole sitä dataa, analytiikkaa, A/B-testejä, eri vaihtoehtoisia luovia ratkaisuja. Turhan moni puskee edelleen päätä seinään, ja huutaa isolla huutotorvella yhteen suuntaan markkinointiviestiään massoille. Ja yleisö sitten somessa haukkuu, että onpas dorka kampanja. Fiksu mainostaja puhuttelee eri ihmisiä erilaisilla viesteillä, personoi ja kohdentaa mainontaa.

Ja kun vielä opittaisiin tekemään sekin oikein, eikä hakattaisi omaa asiakasta päähän retargeting-viestillä juuri niille, jotka tunti sitten ostivat juuri sen tuotteen tai palvelun, jota mainostetaan retargeting-viestissä.

- Ismo Tenkanen


Affiliate-markkinointi mainostajan kannalta: edullinen tapa markkinoida vaiko suuri huijaus?

Affiliate-markkinoinnilla tarkoitetaan komissio-pohjaista sopimusta mainostajan ja median (julkaisijan) välillä. Usein myös kolmantena osapuolena on affiliate-mainosverkko, joka tarjoaa teknologian ja toimii 3. osapuolena median ja mainostajan välillä ja maksaa komissiota affiliate-ohjelmaan liittyneille sivustoille, jotka ovat esittäneet mainoksia.  Perusidea on yksinkertainen: media eli verkkosivusto näyttää mainostajan kuten verkkokaupan mainosta, ja saa ennalta sovitun komission, jos mainoksen nähnyt päätyy ostoksiin, sopimukseen merkityn aikaviiveen sisällä mainosesityksestä. Komissio on tyypillisesti prosenttiosuus ostetun tuotteen arvosta.

Julkaisijan näkökulma - lisätuloja mainoksia esittämällä

Koko affiliate-markkinointi käynnistyi aikanaan Amazonin ideasta tarjota komissioita sivustoille, jotka ottivat sivuilleen Amazonin mainoksia, ja siten ohjasivat Amazonille asiakkaita sen omista kampanja-bannereista. Yksittäinen blogaaja tai suosittu indie-sivusto saattoi parhaimmillaan tienata silloin tuhansia euroja kuussa esittämällä Amazonin mainoksia. Parhaiten julkaisijan arkea kuitenkin kuvastaa fakta, että omalla 10.000 kuukausikävijän USA-painotteisella musiikkisivustollani Amazonin komissiot ovat ollet vuositasolla vain muutamia satasia, joten ihan heti ei kannata päivätöistä irtisanoutua suurten mainostulojen toivossa. Pitäisi siis olla vähintään satoja tuhansia käyttäjiä kuukaudessa keräävä sivusto, jotta pääsisi minkäänlaisille ansioille. Suomessa ei ihan helppoa, väkiluku tuntien. Mutta totta kai jokaisen merkittävän sivuston ylläpitäjän kannattaa ottaa puoli-ilmaiset sataset tai tuhannet eurot vastaan mainostajilta, jotka affiliate-sopimuksia tarjoavat. Etenkin, jos pyörittää sivustoa, jonka kävijät tulevat globaalisti.

Affiliate-rahastukset hakukoneilla

Internetin alkuaikoina mainostajien rahastaminen affiliate-palkkioilla oli helppoa ja tuottoisaa, jos mainostaja ei ollut itse ymmärtänyt aloittaa hakumainontaa, mutta salli sen affiliate-partnereilleen. Parhaan kustannus-tuotto-suhteen verkon markkinoinnissa voi edelleen saavuttaa hakumainonnalla, josta pystyy edelleen saavuttamaan jopa 5-20-kertaisen myyntituoton mainonnan kustannuksiin nähden. Parhaan tuoton saa ostamalla hakukoneista mainostajan oman yritys- tai brändinimen avainsanaksi, ja ohjaamalla siitä syntyneet haut mainoksen kautta verkkokauppaan. Affiliate-sopimusten alkuaikoina, kun mainostajat eivät ymmärtäneet, miten partneri toimi, sopimuskumppani osti hakukoneista asiakkaan omat brändisanat, ja ohjasi maksamillaan hakumainoksillaan asiakkaat ostoksille verkkokauppaan, ja sai syntyneistä kaupoista komissiot itselleen.

Nykyisin asiakkaan oman brändisanan osto hakumainontaan on esim. affiliate-verkkojen ohjelmissa  pääsääntöisesti kiellettyä, mutta aloittelevaa verkkokauppaa voidaan edelleen rahastaa, jos tämä ei huomaa kieltää omalla yritysnimellä mainostamista hakukoneissa affiliate-sopimuksissaan.

Pakko on kuitenkin erikseen vielä huomauttaa, että mainostajan yleisesti ottaen ehdottomasti kannattaa mainostaa hakukoneissa myös omalla yritys- tai brändinimellään, toisin kuin maalliikona itsekin kuvittelin vielä 10 vuotta sitten. Tämä perustuu siihen, että omalla brändinimellä mainostaminen on usein varsin edullista, Suomessa 10-15 senttiä per klikki, ja mainosta klikanneet voidaan ohjata suoraan verkkokaupan parhaiten konvertoiviin tarjouksiin ja kampanjoihin. Silloin  voidaan saavuttaa runsaasti kauppaa, joka muuten jäisi tulematta, sillä analytiikan avulla on helppo testata, ja vertailla luonnollisen eli ilmaisen haun ja vastaavasti maksetun mainonnan kautta brändisanalla tulleiden konversioasteita. Jos esim. verkkokauppaan luonnollisen haun kautta tulleet konvertoituvat vaikkapa 2,0 % kaupaksi 100 euron keskiostolla, mutta hakumainonnan kautta päästään 3,0 % konversioon ja 120 euron keskiostoon, on taskulaskimella helppo ynnätä, että hakumainonta on äärimmäisen kannattavaa, vaikka luonnollisessa haussa ei ole lainkaan mediakuluja, ja hakumainonnassa maksetaan hakukoneelle joka klikistä.

Mutta pääpointti on, että tätä mainonnan kaikkein kannattavinta osaa ei missään nimessä pidä luovuttaa 3. osapuolelle, joka tekee affiliate-sopimuksen kautta hyvää tiliä sillä, että mainostaja ei itse ymmärrä hakumainonnan kannattavuutta.

Monessa affiliate-ohjelmassa sallitaan edelleen hakumainonta, mutta yleensä ei mainostajan brändinimillä. Muilla kuin brändinimillä pystyy parhaimmillaan kyllä tekemään esim. 5-10 kertoimella mainospanostukselle tuottoa, mutta jos komissio on vaikkapa 10 % myynnistä, käytännössä on silloin liki mahdotonta tehdä hakumainontaa kannattavasti pelkillä komissioilla. Verkkokaupan keskioston pitäisi olla satasia, tai tuhansia euroja, jotta hakumainonnan pyörittäminen affiliate-kumppanuuden komissioilla kannattaisi. Affiliate-miljonäärien aika oli yli 10 vuotta sitten, jolloin brändimainonta hakukoneissa kukoisti näille välistävetäjille, jotka hyödynsivät mainostajan oman ymmärtämättömyyden hakumainonnan mahdollisuuksista.

Tämän päivän affiliate-vedätykset

Asuntoja ja autoja on Suomessakin ostettu 10 vuotta sitten noilla em. affiliate-tileillä, joissa rahastus perustui hakusanamainontaan asiakkaan omalla yritysnimellä. Aloittelevaa verkkokauppiasta pystytään kuitenkin edelleen rahastamaan, laatimalla tälle affiliate-sopimuksia, jotka perustuvat puhtaaseen ns. view through -kauppaan, jota myös eSalesiksi hienosti kutsutaan. Jälkimmäinen tarkoittaa sitä, että komission maksun kriteeriksi riittää pelkkä mainoslinkin tai -bannerin esittäminen, ilman että mainosta tarvitsee kilkata. Oletusarvoisesti affiliate-mainosverkot kun laskuttavat näistäkin, ja jollei mainostaja (verkkokauppa) osaa asiaa erikseen kieltää tai vaatia tiukempia ehtoja, niin sovitaan jopa 90 vrk aikaviive, joka siis maksetaan siitä, kun mainos on esitetty, ja mainokselle altistunut selain päätyy verkko-ostoon. Selvällä suomen kielellä tämä tarkoittaa sitä, että selain X:lle on esitetty afffiliate-mainos, ja mainoksen viimeksi esittänyt verkkosivusto saa palkkion mainoksen esittämisestä, vaikka mainoksen esittämisestä olisi kulunut jo liki 3 kuukautta, ennen kuin selaimen haltija päätyy verkko-ostokseen. Isot verkkokaupat pystyvät sopimaan affiliate-sopimuksen ehdoksi, että komissio maksetaan ainoastaan mainosta klikanneille, tai ei-klikanneille ainoastaan, jos ostos tapahtuu esim. 1-3 tunnin kuluessa mainosesityksestä. Aloittelevaa verkkokauppaa pystytään vedättämään surutta, sillä aloitteleva verkkokauppias allekirjoittaa herkästi sopimuspaperin, jossa view through -kaupan voimassaoloajaksi on sovittu esim. 90 vrk.

Toinen yhä yleisempi tapa rahastaa aloittelevaa verkkokauppaa on laatia affiliate-sopimus, jossa ei ole erikseen kielletty email-markkinointia. Jos sitä ei ole kielletty, affiliate-kumppani lähettää satoja tuhansia tai jopa miljoonia laittomia SPAM-sähköposteja kuluttajille, ja saa komissiot jokaisesta, joka tarttuu esim. tarjoukseen, joka email-kirjeessä on esitetty, ja päätyy sopimuksessa sallitun ajan kuluessa ostokseen klikkaamalla sähköpostin linkkiä.

Kun laittoman spammauksen kulut ovat liki nollissa, ja komissiot tästä spammaamisesta menee affiliate-partnerille, niin tämä tienaa liki puhtaana käteen kaiken komission - ei ole edes niitä hakumainonnan mediakuluja. Mainostaja voi olla vaikka suuri lehtitalo tai operaattori, joka tyytyväisenä lisämyyntiin korjaa myyntitulot, ja tilittää komissiot laitonta suoramarkkinointia harjoittavalle affiliate-kumppanilleen. Normaali arkea Suomessa vuonna 2014. Mainostaja sortuu siis myös itse tässä laittomuuteen, sillä laittoman email-mainonnan "ulkoistaminen" affiliate-partnerille ei tee itse mainostajasta lainmukaista email-markkinoijaa, koska se lain edellyttämä lupa suoramarkkinointiin puuttuu. Niin kauan kuin tietosuojavaltuutettu ei ymmärrä tähän puuttua, touhu jatkuu täysillä.

Vaikka aloitteleva verkkokauppa voi sortua näihin laittomuuksiin silkkaa tietämättömyyttään, moni isompikin mainostaja tekee laitonta affiliate-spam-markkinointia täysin tietoisesti. Tämän voi kuka tahansa todeta kirjautumalla eri affiliate-verkkojen ohjelmiin julkaisijana, ja katsoa läpi eri mainostajien affiliate-sopimusehtoja. Monessa niissä todetaan, että email-markkinointi sallittua, kunhan asiasta sovitaan ennalta mainosverkon tai mainostajan edustajan kanssa. Yritys ottaa tässä tietoisen riskin siitä, että viranomaiset eivät puutu asiaan, tai vaikka puuttuisivatkin, rangaistukset  laittomasta suoramarkkinoinnista ovat mitättömiä.

Kannattaako laillinen affiliate-markkinointi verkkokaupalle?

Laiton, erityisesti spammaamiseen rakentuva affiliate-bisnes on epäilemättä kannattavaa kaikille osapuolille, jotka siihen osallistuvat. Suomessa on tunnettuja spam-maakareita, jotka ovat netonneet satoja tuhansa tai jopa miljoonia euroja affilate-sopimusten mahdollistamilla spam-markkinoinnilla. Lähes jokainen iso mediatalo on mukana tätä touhua rahoittamassa.

Lainmukaista affiliate-markkinointia harjoittavien on tietysti vaikeampi hyötyä affiliate-mainonnallaan. Suuri osa tämän päivän affiliate-sopimuksisa on erilaisia alennuskoodeja ja vastaavia, joissa jo ostoaikeissa oleva kuluttaja kiertää hakukoneiden kautta erilaisia alekoodi-sivustoja etsimässä alennukseen oikeuttavia koodeja. Löydyy koodi tai ei - ja useimmiten ei löydy - komissio lankeaa maksettavaksi ale-koodi-sivustolle, koska kävijä on eväste-tunnisteen perusteella vieraillut ko. sivulla juuri ennen ostohetkeä. Mainostaja maksaa siis komission useimmiten alekoodisivustolle, vaikka asiakas olisi joka tapauksessa päätynyt verkko-ostoon - ja vaikka tämä ei olisi löytänyt mitään alennukseen oikeuttavaa koodia. Analytiikka paljastaa myös suoraan, kuinka moni ostokseen päätyneistä oli lopulta "uusi" asiakas, kuinka moni vanha.

Alekoodi-sivuilla vierailleista kuitenkin herkästi jopa 10-30 % päätyy verkko-ostoon, koska oli jo päättänyt ostaa verkkokaupasta, ja tekee niin, vaikka ei edes löytänyt ajantasaista alennuskoodia. Google Analytics tms. web-analytiikkatilastossa alekoodi-sivulta linkkiä pitkin saapuneet siis konvertoivat loistavasti.

Näitä alekoodisivustoja paljon hyödyllisempiä uusasiakashankinnan kannalta ovat monet blogisivustot, jotka esittelevät esim. uutuustuotteita tai palveluita, ja ohjaavat affiliate-linkeillään tai bannereillaan sitten lukijansa ostoksille eri verkkokauppoihin ostamaan esiteltyjä tuotteita. Ajatellaan esimerkkinä esim. muotiblogia, jossa esitellään jotain tuotetta, ja blogin lopussa on linkki verkkokauppoihin, jotka myyvät ao. tuotetta.Tämäntyyppisistä ohjauksista, jos mistä, verkkokauppiaan kannattaakin maksaa komissio sille blogisivulle, joka mainoksen esitti.

Affiliate-mainosverkon rooli

Kuten mainittua, Amazon oli aikanaan käynnistämässä koko affiliate-markkinoinnin ideaa, myöntämällä 5-8 % komissiota sille sivustolle, joka otti Amazonin bannereita sivustolleen, ja ohjasi potentiaalisia asiakkaita Amazonille sen omien kampanja-bannerien kautta. Amazonin tapauksessa ei ollut siis 3. osapuolta, mainosverkkoa, vaan mainostaja Amazon ja verkkosivusto kahdestaan muodostivat kumppanuuden.

Affiliate-mainosverkon rooli 3. osapuolena on toisaalta kerätä blogeja ja verkkomedioita laajaksi julkaisijaverkoksi, joissa eri mainostajien mainoksia voidaan esittää, sekä toisaalta haalia mainostajia, jotka innostuvat affiliate-sopimuksiin, ja maksavat julkaisijaverkostolle komissiota syntyneistä kaupoista.

Perusideahan on vilpitön ja hyvä, kustannustehokas tapa syöttää liikennettä verkkokauppaan, ja mainostajan kannattaa toki maksaa pientä komissiota välikädelle, joka syöttää verkkokauppaan jatkuvasti uusia asiakkaita.

Ongelma on lopulta vain tuon "uuden asiakkaan" määrittelyssä. Jos ajatellaan esim. edellä mainittuja alennuskoodisivustoja, niin analytiikan avulla on helppo todistaa, että monet asiakkaat kiertävät ennen ostamista noilla alekoodi-sivustoilla, vaikka eivät sieltä mitään alekoodia löytäisivätkään, ja silloin verkkokauppa maksaa käytännössä komission alekoodi-sivustolle turhasta. Etenkin silloin, jos tehdään sopimus eSalesista eli view through-kaupasta, eli maksetaan komissiota sille affiliate-mainosverkon sivustolle, joka viimeksi on esittänyt mainoksen - vaikka sitä ei olisi koskaan klikattu - niin päädytään helposti tilanteeseen, jolloin affiliate-mainosverkon komissiopalkkiot kasvavat tasaisesti kuukaudesta toiseen, vaikka verkkokaupan myynti ei kasvaisi lainkaan!

Affiliate-verkon myyntihenkilöt eivät näytä usein itsekään ymmärtävän, mitä ovat verkkokaupoille tarjoamassa. Myyjiä kun on koulutettu kertomaan verkkokaupoille, että nämä maksavat komissioita vain "uusista kaupoista", jotka syntyvät mainonnan kautta. Se, miten tuo "uusi kauppa" määritellään, ja kuinka kauan hyväksytään "uusi kauppa", siitä, kun mainoslinkkiä klikattiin tai mainosnäytölle altistuttiin, sitä ei usein myyjäkään ymmärrä. Mutta ehkä se kauppa käykin paremmin, kun ei ymmärrä!

Yhteenvetoa: mukaan affiliate-mainontaan ja millä ehdoilla?

Vaikka tässä blogissa on esitetty useita tyypillisä affiliate-sopimusten sudenkuoppia, ammattimaisesti toimivalle digimarkkinoijalle tai verkkokaupalle affiliate-kumppanit voivat olla erinomainen ja edullinen tapa kasvattaa verkkokaupan tunnettuutta ja asiakaskuntaa. Kun mainostaja joka tapauksessa saa kaiken sen näkyvyyden ilmaiseksi, joka ei johda kauppaan, niin affiliate-mainonta on kustannustehokas tapa saavuttaa laajaa näkyvyyttä ja hankkia uusia kävijöitä sivustolleen. Osaamattomalle ja asiaa ymmärtämättömälle affiliate-sopimus voi kuitenkin olla ansa, joka johtaa ainoastaan kuukausittain kasvaviin kuluihin, ilman, että myynti kasvaa tippaakaan. Eli myynnistä, joka tulisi joka tapauksessa, tai joka ei kasva lainkaan, alkaa vain tulla kuukausittain kasvavia komissiolaskuja affiverkolle.

Oma suositukseni on, että affilate-verkosta luodaan esim. oma segmenttinsä analytiikkaan, ja seurataan esim. monikanava-analyysin avulla, kuinka moni affi-verkon kautta tulleista päätyy verkko-ostoon joko ensikäynnillään tai myöhemmin ostoprosessin aikana. Ammattimainen analyytikko kun pystyy raportoimaan aukotta, kuinka paljon kauppaa esim. affiliate-kumppani toi ensimmäisillä vierailukerroilla, kuinka paljon viimeisenä klikkinä ennen kauppaa, ja kuinka paljon näiden käyntien välissä. Analytiikan avulla on helppo paljastaa myös affiliate-kumppaneista rikkaruohot, jotka eivät tuo lainkaan uusia asiakkaita, ja joiden "myynti" on pelkkää eSalesia, ts. altistunut mainokselle, mutta ei klikannut sitä.

Mediatoimistovetäjänä olen luonnollisesti vakuuttunut siitä, että mediatoimisto on mainostajalle oikeanlainen 3. ja riippumaton osapuoli analysoimaan esim. eri affiliate-kumppanien roolia uusien kauppojen syntymiseen. Affiliate-mainosverkon yhteyshenkilöstä ei tähän rooliin ole, koska hän valvoo ennemminkin oman yhtiönsä etua, ei mainostajan etua.

Ota yhteyttä, jos kaipaat sparraus- ja analytiikkakumppania, joka tarvittaessa neuvottelee puolestasi myös affiliate-sopimukset!

- Ismo Tenkanen

 

 

 

 

 

 


Median tavoittavuusluvut - mainostajan näkökulma

Vanhassa printtivetoisessa mediamaailmassa mainoskampanjoita suunniteltiin tavoittavuuslukujen pohjalta, ja usean eri median kampanjalle laskettiin sitten kampanjan tunnusluvut, jotka olivat tyyliä tavoittavuus ja toistokerroin, ammattijargonilla kampanjan nettopeitto ja OTS/OTH. Näistä muodostuva kerroin GRP tai TRP (kohderyhmässä) oli ja on edelleen TV- ja radiomainonnan ostovaluutta ja hinnoittelukriteeri.

Entä sitten, kun kampanja oli ohi? TV-maailma oli pisimmälle kehittänyt "tulosseurannan", kuinka monta GRP:tä tai TRP:tä saavutettiin, ja voitiin antaa mainostajalle "kontaktitakuu" ja pyörittää mainostajan spotteja lisää, kunnes luvattu TRP-määrä oli saavutettu. Printtipuolella vastaavaa rakennelmaa ei ole, vaan printtitalot tarjosivat korvikkeeksi omia "huomioarvo"-mittauslukujaan, jotka oikeasti olivat autettua mainonnan muistamista niiden keskuudessa, jolle mainos oli varmuudella esitetty.

Mainonnan tehokkuuden kanssa millään näistä ei ole mitään tekemistä, valitettavasti. Tietenkin voidaan selittää, että edellytys sille, että mainos voi tehota, on sen huomaaminen tai edes sille altistuminen - jolloin printit mittasivat huomaamista ja TV/radio-mediat altistumista TRP-lukujensa kautta. Mutta kaikki muistamme lukuisia mainoksia ja mitä niissä tapahtui, ilman että muistamme lainkaan, kuka oli mainostaja tai mitä viestiä mainostaja halusi kertoa. Puhumattakaan siitä, että olisimme jollain tavalla reagoineet mainostajan sanomaan.

Kaikki myös muistavat vanhan vitsin siitä, miten mainostajan markkinointipäällikkö tohkeissaan yrityksen johtoryhmässä esittelee tuoreimman menestyskampanjan "tuloksia", miten sillä savutettiin 500 TRP:tä tai 60 % huomioarvo!"Entä miten sillä saavutettiin myyntiä", kysäisee toimitusjohtaja. "En tiedä, sitä ei mitattu", kuuluu vastaus...

Digi mullisti myös tavoittavuuden laskennan

Digitaalisuuden suuressa murroksessa vanhat tavoittavuuslaskennat lakkasivat toimimasta. Jokainen, joka on koskaan perehtynyt alkeellisestikaan web-analytiikkaan, tietää kertoa, että esim. verkkopalvelun kuukausikävijöistä usein vain neljäsosa kulkee sivuston etusivun kautta (koko session aikana, eli saapuessaan palveluun tai myöhemmin saman vierailun kuluessa). Mainostajalle tämä tarkoittaa sitä, että vain joka neljännelle palvelun kävijälle on esitetty mainos, joka sijaitsee verkkopalvelun suosituimmalla sivulla, sen etusivulla.

Mitä silloin mainostaja tekee tiedolla, paljonko verkkopalvelu tavoittaa ihmisiä viikon tai kuukauden aikana? Sehän on teoreettinen tavoittavuuden maksimi, jota ei ole tarjolla yhdellekään mainostajalle - koska vain "läpi sivuston" (jokaiselle verkkopalvelun sivulle) esitetty mainos tavoittaisi kaikki tuon palvelun kävijät. Näitä ei monessakaan verkkopalvelussa ole tarjolla (mutta tiedän, Googlella on etusivu).

Entä sitten mainosverkot tai saman kustantajan omistamat ketjut? Jos esim. mainosverkkoon kuuluu satoja tai tuhansia eri verkkomedioita, tai Kärkimedian ketjuun kuuluu 34 verkkopalvelua, mitä mainostaja tekee tiedolla, paljonko on kaikkien noiden sivustojen nettotavoittavuus? Ei yhtään mitään, koska ostamalla mainos ko. verkkoon ei saavuteta kaikkia ko. palvelun käyttäjiä, vaan ainoastaan pieni osa heistä. Printin, TV- tai radiomainonnan OTS-lukuja ei nettiin voida kopioida, koska se "opportunity to see" - mahdollisuus nähdä mainos - ei toteudu. Jos kävijä ei käy juuri sillä sivulla verkkomediassa, jolle mainos oli sijoitettu, kävijällä ei yksinkertaisesti ollut mahdollisuutta nähdä mainosta. Puhumattakaan siitä ongelmasta, että mainos saattoi sijaita verkkosivun alalaidassa, jonne kävijä ei koskaan vierittänyt sivua, vaikka vierailikin sivulla, jonne mainos oli sijoitettu.

Kaikki tämä johtaa siihen, että perinteiset median tavoittavuusluvut, jotka lasketaan median teoreettisen tavoittavuuden pohjalta, ovat täysin tarpeettomia digitaalisella puolella. Niitä ei ole usein lainkaan mahdollisuutta tavoittaa.

Toteutuneen tavoittavuuden ja tulosten mittaaminen digimarkkinoinnissa

Käytännössä tämä edellä selostettu tarkoittaa mainostajan näkökulmasta sitä, että kaikki vanhat median tavoittavuusluvut voidaan digipuolella heittää romukoppaan. Digipuolella päästään sen sijaan mittaamaan toteutunutta tavoittavuutta ja mainonnan aiheuttamia toimenpiteitä - kampanjan tuloksia - aivan eri tavalla kuin perinteisessä offline-mediassa. Kun mitataan kaikki mainosesitykset, ja asiakkaan sivuston tavoitetapahtumat, voidaan mitata:

1) Mainosnäyttöjen määrä, ja kuinka monelle eri selaimelle mainoksia esitettiin

2) Kuinka moni näistä, jotka altistuivat mainonnalle, tekivät erilaisia tavoitetapahtumia asiakkaan omilla sivuilla. Kuinka moni esim. saapui asiakkaan sivustolle 30 vrk kuluessa mainosesityksestä, kuinka moni tilasi tuotteen tai jätti yhteydenottopyynnön jne.

Ja pitää vielä erikseen muistuttaa, että em. mittauksessa mainosten klikkaamiset on vain saatavilla oleva triviaalitieto, jolla ei mitään tekemistä sen enempää mainonnan tavoittavuuden kuin mainoksen tehokkuuden kanssa. Klikkaaminen kun ei tarkoita mainonnalle altistumista, ei mainoksen "huomaamista", eikä "mainoksen toimivuutta". Klikkiprosentti varsinkaan ei kerro mitään näistä!

Kanavariippumaton tavoittavuus

Kaikki edellä kerrottu on itsestään selvää digimarkkinoinnin parissa pitkään toimineille. Nyt kuitenkin viime viikonlopun aikana kuulin hankkeesta, jonka tavoitteena on tuottaa "kanavariippumattomia yleisölukuja" nykyisessä "monikanavaisessa mediaympäristössä" toimiville isoille kotimaisille mediataloille. Ymmärrän tällaisten lukujen tarpeen esim. Yleisradiolle, joka haluaa selvittää, kuinka paljon yleisöä esim. eri TV-ohjelmat tavoittivat kaiken kaikkiaan, riippumatta siitä, mistä päätelaitteesta yleisö katseli ohjelmaa.

Mainostajaa tällaiset luvut eivät palvele millään tavalla, valitettavasti. Ei ainakaan niin pitkään, kun kotimaiset mediat myyvät kunkin kanavan mainospaikat erikseen. Eli jos ostan Hesarin tai Ilta-Sanomien printtilehteen ilmoituksen, sitä eivät näe ko. medioiden digilukijat, tablettilukijat, mobiililukijat jne. Tai jos ostan 30 sekunnin spotin TV-ohjelmaan, mainosta eivät näe ne, jotka katsovat ohjelman netistä Ruutu.fi:n tai Katsomo.fi:n kautta. Se, kuinka paljon toimituksellista sisältöä on luettu eri päätelaitteiden kautta, on epäilemättä esim. Hesarin toimitukselle tärkeä tieto - mutta mainostajalle se ei ole.

Kanavariippumattomat nettotavoittavuusluvut olisivat hyödyllisiä mainostajan näkökulmasta vain sellaisille medioille, jotka samalla mainoksella tavoittavat kaikkien eri päätelaitteiden käyttäjät. Onko tällaisia medioita tai mainosvälineitä? Kyllä on, miettikääpä Googlen avainsanamainontaa. Tai Facebook-mainoksia, jotka näkyvät (jos mainostaja haluaa) yhtä lailla kännykässä kuin tietokoneen päätteellä.

Mutta jotenkin pahoin pelkään, että käynnissä oleva Suomessa toimivien mediajättien hanke ei tule tuottamaan Google, Facebookin, YouTuben tai MSN:n kanavariippumattomia tavoittavuuslukuja...

- Ismo Tenkanen


Journalismin rappio mainostajan vika?

Kuuntelin mielenkiinnolla netistä YLE:n radio-ohjelman "Julkinen sana: Millainen on tulevaisuuden media mainostajien mielestä?" Toimittajan näkökulma vaikutti siltä, että laatujournalismin nykytila oltiin vieritetty mainostajan syyksi, kun he "ottavat printtilehtien rahat pois", ja siirtävät markkinointirahansa omaan mediaan ja sen sisällöntuotantoon (ns. sisältömarkkinointi) sekä digitaaliseen mediaan, josta vielä "ison osuuden vievät kansainväliset hakukoneyhtiöt ja sosiaalisen median maksettu mainonta".

Studioon oli kutsuttu "tuokaapa ne syylliset sissään" -meiningillä sisältömarkkinointi-yksikköä Sanomilla pian aloittava Kati Sulin ja yhden mediatoimiston luova johtaja, lisäksi haastateltiin puhellimitse SOK:n markkinointijohtajaa. Viimeksi mainittu tiivisti hyvin mainostajan tilanteen: ennen vanhaan riitti ilmoitus Hesarissa ja mainos ainoassa mainosrahoitteisessa TV-kanavassa, ja näillä voitiin ohjata kansaa kuin karjaa. Nyt kun mediakenttä on pirstoutunut ja digitalisoitunut, mainosrahat siirtyvät yhä enemmän digiin ja oman median kehittämiseen.

Mediatoimisto neuvoo, mistä kohderyhmät tavoitetaan

Toimittaja ei ollut ohjelman kuluessakaan hoksannut mainos- ja mediatoimiston eroa, mutta asiaa tuntemattomille tiivistettäköön, että mediatoimiston tehtävä on nimenoman neuvoa asiakastaan, miten tavoittaa kustannustehokkaasti haluttu kohdeyleisö. Ja kuten SOK:n markkinointijohtaja asian tiivisti, ennen siihen riitti Kärkimedia ja yksi TV-kanava, nyt ei riitä. SOK:n markkinointijohtaja kuvasi ongelman, että he käyttävät edelleen 70 % mediabudjetistaan printtiin, vaikka kuluttajien mediakäytöstä ajallisesti vain 11 % vietetään printin parissa. Että on korkea aika muuttaa panostuksia.

Median murros - kenen vika?

Parhaillaan käynnissä oleva voimakas median murros on nopea ja fundamentaalinen, eikä paluuta vanhaan ole. Tilanne oli sama autojen syrjäyttäessä hevoset, nyt sähköiset viestimet ja ennen muuta digitaaliset mediat syrjäyttävät painetut. Mainostajat eivät ole tätä murrosta aiheuttaneet, vaan he ovat vain seuranneet teknologian kehitystä. Jos omat kohderyhmät eivät enää lue sanomalehtiä, on mainostajan korkea aika siirtyä sinne, missä kuluttajatkin jo ovat: verkkoon, hakukoneisiin, sosiaaliseen mediaan. Mainostajan on oltava siellä, missä potentiaalinen yleisönsä on. Vaihtoehtoja ei ole.

Kuusi vuotta mediatoimistoa vetäneenä en ole vielä saanut sellaista asiakkaan briifiä, jossa kohdeyleisöksi olisi määritelty "laatujournalismin lukijat". Printti on klassisesti korostanut "laadukasta mediaympäristöä", mutta mainostaja ei toisaalta etukäteen voi tietää, mitä lööppejä on sanomalehdessä sinä päivänä, kun ilmoitus julkaistaan. Brändimainostajalle silloin vaikkapa elokuva tai TV-ohjelma, laatuviihde, voi olla ennalta turvallisempi mediaympäristö kuin päivän sanomalehti.

Kohdentaminen mullistui digimarkkinoinnin myötä

Kesän aikana nostin Facebook-päivityksen, jossa omalla sivustollani minulle oli ohjattu Google-mainos, jossa kyseltiin, olenko raskaana. Aiemmin Facebookissa minulle oli ehdotettu osallistumista meikittömään päivään. Tämä nauratti itseäni ja tuttavapiiriäni, ainakin muita miehiä. Vanhassa mediassa kaikki mainokset esitettiin kaikille, mutta netissä ei tarvitse niin tehdä, vaan mainokset voidaan kohdentaa paljon tarkemmin. Perinteisen median kohdennus tarkoitti käytännössä sitä, että sanomalehdessä oli eri osiot vaikkapa auto-, matkailu-, ruoka- ja talousosiot, jonne voitiin sijoittaa näihin liittyyviä mainoksia, tai valita TV-mainonnassa ohjelmia, joita eri kohderyhmät seurasivat. Netissä voidaan toki tehdä samoin, mutta myös paljon pidemmälle vietyjä kohdennuksia, joissa golf-mainokset esitetään vain golfareille jne. Ja silloinkin, kun he vierailevat ihan muualla, kuin juuri golf-sivustoilla.

Mainostaja voi verkossa paitsi kohdentaa mainokset aivan uudenlaisilla tavoilla ja teknologioilla, myös mitata markkinointinsa tehoa ja optimoida kampanjoita paremmin kuin koskaan aiemmin. Kun digimarkkinointiin perehtyy, ei totisesti jää kaipaamaan printin huomioarvomittauksia, jotka on tehty median omassa faniyleisössä. Mainostajaa myös useammin kiinnostaa se, mitä mainonnalla saatiin aikaan, eikä pelkästään se, kuinka moni sille altistui.

Radio-ohjelmassa kerrottiin, että SOK aikoo puolittaa mediapanostuksensa, ja siirtää rahaa "oman median" kehittämiseen. Toki tätä "omaa mediaa" oli printtiaikakaudellakin, esim. asiakaslehdet, suoramarkkinointi. Mutta digiaikakaudella palettiin on tullut lisäksi esim. omat verkkopalvelut, sähköpostikirjeet, Facebook-sivut jne.

Mainostajalla ei tosiaan ole vaihtoehtoja, joko sen on siirryttävä sinne, missä sen yleisökin on, tai sitten kohtalona on liiketoiminnan romahtaminen tai jopa lopettaminen - kuten on jo käynyt monelle kotimaiselle pelurille. Kansainväliset ketjut ovat nopeammin omaksuneet kohdeyleisön media- ja kulutuskäyttäytmisen muutokset - ja siksi ne pärjäävät usein myös paremmin.

- Ismo Tenkanen


Bisnes sanelee journalismin tason, ei netti

Turun Sanomat julkaisi maanantaina 14.7. uutisen, jonka mukaan jalkapallon "MM-kisojen loppuottelussa jouduttiin ratkaisua hakemaan rangaistuspotkukilpailulla. Saksa ja Argentiina eivät onnistuneet tekemään maaleja varsinaisella peliajalla, ja myös jatkoaika oli maaliton".

Turunsanomat_1407

Virhe on toki ymmärrettävä, kun printtilehden deadline on koittanut juuri ennen kuin ratkaiseva 1-0-maali syntyi jatkoajan lopulla. Mutta netissä tällainen virhe olisi korjattu viidessä minuutissa, printtiin virhe jäi pysyvästi, ja jaettiin painettuna sanana maanantai-aamulla turkulaisille lehden tilaajille. Sille kelpo joukolle, joka vielä haluaa maksaa laatujournalismista, siis siitä painetusta.

Nyt kuitenkin saamme tämän tästä lukea vanhan printtimedian edustajien puheenvuoroja, joissa annetaan joko suoraan tai rivien välistä ymmärtää, että printin loppu tarkoittaa journalismin loppua.

En suoraan sanoen täysin ymmärrä tätä logiikkaa, miksi netissä ei voisi tehdä hyvää journalismia. Sen ymmärrän, että lehtitalo, joka on rakentanut ansaintalogiikkansa tilausmaksuihin ja ilmoitustuloihin, ei pysty tekemään samanlaista liiketoimintaa verkossa kuin vanhaan hyvään oligopolin aikaan menneinä vuosikymmeninä, jolloin printtitalot hallitsivat suomalaista mediakenttää mielin määrin.

Printtitalot ovat itse möhlineet liiketoimintansa, ulkomaiset Googlet ja Facebookit ovat vain vieneet mainostajien rahat, koska ne osaavat verkkoliiketoiminnan, kotimaiset lehtitalot eivät osaa.  Mutta mitä tekemistä tällä on journalismin kanssa?

Herlinin toistamat kliseet siitä, miten "Facebook ja Google vakoilevat käyttäjiään niin tarkkaan, että Suomessa ne olisivat ainakin laillisuuden rajamailla", ovat tyypillisiä printtiaikakauteen jämähtäneen vanhan lehtimiehen katkeria vuodatuksia, joilla ei ole mitään todenperäisyyttä. Samanlaista roskaa on vuosikaudet Helsingin Sanomat yrittänyt syöttää lukijakunnalleen, vaikka saman lehden ilmoitusmyynnissä kylmät väreet kulkevat pitkin selkäpiitä, kun tajutaan, miten lehtitalon sisällä vasen käsi (toimitus) ei tiedä miten oikea käsi (ilmoitusmyynti) toimii, ja mikä on verkon logiikka esimerkiksin mainonnan kohdennuksissa. Vakoilun kanssa tällä ei ole mitään tekemistä, mutta ymmärrän toki, että tämä on hieno veruke rahassa kylpeneille lehtisuvuille selittää, miksi bisnes nyt kuihtuu nettiaikakaudella.

Bisnes sanelee journalismin tason, ja mainonta on pahasta, paitsi silloin kun se on printtimediassa

Onko näille ketosille, erkoille ja herlineille mahdotonta tunnustaa, että se on bisnes, joka sanelee journalismin tason mediassa, ei netti. Netti on väline, julkaisualusta, joka ei estä hyvää journalismia. Hyvän journalismin estää se, että kolmen kuukauden välein pidetään YT-kierros lehtitalossa, ja ulos potkitaan kokeneinta (lue: kalleinta) päätä lehtitoimittajista, ja jäljelle jää vain klikkijournalismiin kykeneviä kesätoimittajan tasoisia nyhveröitä, jotka kirjoittelevat Hesarin, TS:n ja YLE:n tasoisiin "journalismin" kehtoihin uutisankkoja, joille sosiaalinen media ilkkuu virheitä osoitellen.

Mutta ei, kyse on laittomuuksia tai "liki laittomuuksia" harjoittavista härskeistä ulkomaisista pelureista, jotka törkeällä tavalla vakoilevat lukijoitaan, ja myyvät heidän sielujaan rahasta mainostajille, jotka toki kaikki ovat rahanahneita paskiaisia. Paitsi tietenkin meidän oma yrityksemme, silloin kun se joutuu turvautumaan mainontaan. Ja tietenkin ne vielä rehelliset mainostajat, jotka kantavat mainosrahansa printtimedian pohjattomaan laariin. Joista taas ketoset, erkot ja herlinit ne jakavat itselleen, yhtä rehdillä sulle-mulle-periaatteella.

- Ismo Tenkanen
P.S. Tilaisin itsekin mieluusti Herlinin julkaisemaa Uutta Suomea painetussa muodossa. Herlin on kuitenkin -  ymmärrettävin bisnessyin - päättänyt julkaista lehteään vain verkossa. Jännä, että juuri hänen lehtensä kohdalla tämä logiikka netin ja journalismin kiinteästä yhteydestä ei toimi.