Etusivu

Conduit-hakukone leviää nuorison keskuudessa viruksen tavoin

Analytiikakatsauksissa tämän vuoden puolella varmasti moni muukin analyytikko on havainnut "uuden suosiotaan kasvattavan"  hakukoneen, Conduit.com, joka leviää nyt erityisesti nuorison keskuudessa. Ilmiön näkee helpoimmin mistä tahansa nuorisopainotteisesta sivustosta analytiikasta, jossa Conduit.com:in kautta saapuvien hakujen määrä liki tuplaantuu kuukausittain. Veikkaan, että etenkin kun jalkapallon MM-kisat käynnistyvät, Conduit-haut vielä moninkertaistuvat...

Conduit

Mainosten pakkolevitystä, vaihtaa oletushakukoneen ja selaimen etusivun

Mistä on siis kyse? Nuoriso ei tosiaan itse ole omasta tahdostaan tuota hakukonetta valinnut, vaan nuoret tykkäävät ladata netistä ohjelmistoja, joilla katsoa ilmaiseksi esim. netti-tv:stä maksuttomia urheilulähetyksiä ja videoita, ja usein näiden ilmaisohjelmistojen kylkiäisinä latautuu sitten Conduit.com:in tapaisia malware- eli haittaohjelmistoja. Malwaren määrittely on tietysti melko tulkinnanvaraista, sillä joku tietoturvafriikkihän laskee minkä tahansa analytiikkaohjelmistonkin evästeineen haittaohjelmaksi. Minusta Conduitin kohdalla voidaan kuitenkin jo hyvin perustellusti puhua haittaohjelmasta, koska se mm.

- pakottaa kaikkien koneessa käytettyjen selaimien etusivuksi Conduit-hakukoneen
- lisää selaimiin Conduit-toolbar:in eli selaimen lisäosan
- estää käyttäjää itse vaihtamasta takaisin haluamaansa selaimen aloitussivua tai oletushakukonetta
- ohjaa käyttäjälle loputonta määrää erilaisia vilkkuvia ja välkkyviä mainoksia, myös selaimen "päälle" tulevia rich media -ratkaisulla toimivia mainoksia ja ei-toivottuja applikaatioita

Vaikka kuinka itse työskentelen mainosalalla, kehotan sekä kuluttajia että ennen muuta kaikkia mainostajia pitäytymään erossa tämäntyyppisistä ratkaisuista. Itse asiassa jos näkisin oman asiakkaani mukana mainostamassa tällaisissa syöpäläisratkaisuissa, kehottaisin välittömästi irtisanomaan sopimuksen tai partnerin, joka on ohjannut mainontaa tällaisiin ratkaisuihin. Mikään ei voisi ärsyttää kuluttajaa ja mainonnan kohderyhmää enempää kuin vastaavanlaiset mainosratkaisut, jotka perustuvat viruksenomaisiin levityskeinoihin. Verkkomainonnassa ei voi olla vastenmielisempää tehokeinoa kuin tällainen pakkosyöttö.

Älä osta viruksentorjuntaohjelmaa Conduitin poistamiseksi

Jos lähdet googlaamaat tuota Conduitia, saat sivutolkulla hakutuloksia, joissa tyypillisesti markkinoidaan sitten vastapainoksi "viruksentorjuntaohjelmia", spyware huntereita ja kaiken maailman adware-suojia, jotka tosiasiassa ovat ihan yhtä syöpäläisiä kuin nämä haittaohjelmatkin! Nämä kaksi kun kulkevat täysin käsi kädessä ja hyödyttävät toinen toisiaan. Mitä enemmän haittaohjelmia tarttuu käyttäjien koneelle, sitä suurempi bisnes on "viruksen torjujille" poistaa näitä ohjelmia!

Älä siis ainakaan osta viruksentorjuntaohjelmaa poistaaksesi haittaohjelmaa kuten Conduit. Esimerkiksi YouTubesta löytyy lukemattomia videoita, joissa neuvotaan, miten poistaa Conduit selaimelta ja Windowsin ohjauspaneelin kautta koneelta, mutta usein nämä videotkin lopuksi neuvovat hankkimaan jonkin spyware removal -ohjelman, jotka käynnistyvät sitten automaattisesti ja ronksuttavat päivittäin koneen resursseja viemässä. Ei niitä tarvita - haittaohjelmien "poistajat" ovat itsessään eräänlaisia haittaohjelmia, koska ne maksavat, ovat täysin tarpeettomia - ja ne löytävät KAIKILTA koneilta "haittaohjelmia". Jos sellaisia ei todellisuudessa ole koneella, ne luokittelevat jopa evästeet "haittaohjelmiksi", ja aina löytyy siis "vaarallisia haittaohjelmia, jotka poistuvat torjuntaohjelman avulla" - ja vain hieman luottokorttia vilauttamalla!

Näin se raha kiertää firmalta toiselle verkon softa-bisneksessä. Mainostaja - pysyttele erossa tästä roskasta!

- Ismo Tenkanen

 


Verkkokauppaa "Ilman euroakaan markkinointiin"?

Yhä useammasta lähteestä on viime aikoina saanut lukea ikään kuin "menestystarinoita" verkkokaupoista, jotka kehuskelevat, miten kaikki on tehty "ilman euroakaan markkinointiin".

Jos näin on saavutettu menestystä, voi vain kysyä, että mikä mahtaisi olla yrityksen liikevaihto, jos siihen markkinointiin olisi edes hieman uskallettu satsata.

Kannattava markkinointi on arkea digimarkkinoinnissa

Mm. YLE:n tämänpäiväisessä verkkokauppa-uutisessa käytetään esimerkkinä yhtä iisalmelaista kenkäkauppiasta, joka on pyörittänyt kivijalkamyymälänsä rinnalla verkkokauppaa käyttämättä euroakaan markkinointiin. Koko jutusta, ja sekä haastateltavan että toimittajan asenteesta, kuultaa läpi vuosikymmenten takainen näkemys yrittäjän logiikasta, että markkinointi on hukkaan heitettyä rahaa. Että siihen markkinointiin kannattaa panostaa vasta sitten, kun on kertynyt ylimääräisiä varoja kymppitonneja, joita voidaan sitten polttaa vaikkapa tunnettuuden kohentamiseen potentiaalisten asiakkaiden keskuudessa.

Nimenomaan verkkokauppiaan olisi luullut huomaavan, että näin ei ole, vaan että digimarkkinoinnissa satasen panostuksesta voi saadakin useita sataisia, jopa toista tuhatta euroa takaisin kasvavana myyntinä, jos rahat käyttää oikein. Jolloin markkinointiin ei tarvita ensinnäkään kymppitonneja, ja kun siihen vähän panostaa, niin kertyy lisämyyntiä, jolla voi taas satsata lisää kannattavaan markkinointiin.

Pienillä satsauksilla lisää myyntiä

Verkkomarkkinoinnin puolella on useita markkinoinnin keinoja, joissa markkinoinnin kustannukset eivät välttämättä ole kuin pieni osa saavutettavasta lisämyynnistä.

Hakumainonta on usein verkkokauppialillekin ensimmäisenä mieleen tuleva markkinointikeino, ja sen kustannustehokkuus vaihtelee toki toimialoittain ja kilpailukentän mukaan. Googlehan tunnetusti sanoo, että se ei sanele klikkihintoja, vaan asiakkaat sanelevat ne. Eli mitä enemmän samasta avainsanasta on kilpailua, sitä korkeammiksi nousevat klikkihinnat, mutta toisaalta edelleen lukemattomilla toimialoilla klikkihinnat pyörivät 50 sentissä ja jopa sen alle.

Hakumainonnan kannattavuuteen vaikuttaa silloin ratkaisevasti kaksi asiaa: verkkokaupan keskioston arvo ja konversioprosentti. Mutta jos otetaan taskulaskin esiin, on helppo laskea, että esim. 150 euron keskiostolla, ja 2 % konversioprosentilla, sekä 50 sentin kikkihinnalla, 1000 euron panostus hakumainontaan tuo verkkokaupalle 2000 käyntiä sivustolle, 40 uutta kauppaa ja 6.000 euroa myyntiä. Eli panostus kuuden kertoimella takaisin. Ei ole mitenkään tavatonta, että hakumainonnassa saavutetaan jopa 15-20 kertoimella markkinointipanostukselle tuottoa. Ja tuossa on laskettu vain välitön lisämyynti - onhan mahdollista, että sama asiakas ostaa vuoden aikana verkkokaupasta useita kertoja.

Komissiopohjainen affiliate-mainonta

Hakumainontaa huonommin verkkokaupat tuntevat affiliate- eli kumppanuusmarkkinoinnin keinoja, mutta yhä useampi verkkokauppa on liittynyt viime vuosina affiliate-ohjelmiin. Niiden sudenkuopat on syytä tuntea, sillä sivustojen joukkoon on pesiytynyt koko joukko linkkipyydyksiä, jotka keräävät kymmenien verkkokauppojen affiliate-evästeitä etusivulleen, ja rahastavat verkkokauppoja suuren yleisön näkemistä "mainoslinkeistä", joita kukaan ei ole välttämättä edes klikannut. Mutta on myös paljon asiallisia blogeja ja mainostajille arvokkaita suosittuja verkkopalveluja, jotka aidosti ohjaavat verkkokaupoille lisämyyntiä. Tyypilliset affiliate-ohjelmien komissiot pyörivät 5-15 % tuntumassa, eli syntyneistä kaupoista maksetaan palkkio. Joka tapauksessa affiliate-ohjelmat voivat tietyillä toimialoilla tuoda verkkokaupoille merkittävää lisäkauppaa, hyvin kohtuullisin kustannuksin.

Remarketing tuo asiakkaat takaisin

Yksi vielä turhan harvan verkkokaupan hyödyntämä kustannustehokas markkinointikeino on remarketing tai retargeting, miten sen haluaakaan nimetä. Kyse on siis siitä, että verkkokaupassa vieraillut, mutta ostoksensa kesken jättänyt asiakas houkutellaan takaisin kauppaan banner-mainoksilla ja tarjouksilla, jotka kohdennetaan ainoastaan näihin verkkokaupassa jo vierailleisiin. Jos esimerkiksi joka toinen jättää ostoprosessin kesken, ja näistä saadaan osa houkuteltua takaisin ostoksille, tämäkin digimarkkinoinnin formaatti tuo panostuksensa ehdottomasti kannattavasti takaisin.

Kaikkea ei kannata tehdä itse

Vaikka verkkokauppatapahtumissa ja -messuilla mielellään nostetaan sankaritarinoiksi yrittäjät, jotka ovat toimineet omin päin, mitään mainos-, media- tai digitoimistoja käyttämättä, usein verkkokauppayrittäjän suurin este markkinointiin on oman ajan ja osaamisen puute. Vaikka markkinoinnin merkitys ymmärrettäisiin, ei ole aikaa opetella kaikkia ohjelmistoja ja alkaa kirjoitella mainoksia - ja tuleeko niistä sittenkään ihan samantasoisia, kuin jos antaa ammattilaisen hoitaa markkinointia.

Joskus tämä ammattilaisen käyttäminen on kuitenkin myös kannattava investointi. Hakukoneoptimointi, analytiikka, hakumainonnan hallinta ja optimointi, mainostekstien tai grafiikan laatiminen ehkä kun kuitenkin luontevammin sujuvat oman alansa ammattilaiselta, kuin siltä kenkäkauppiaalta, joka on sen verkkokaupan perustanut.

Ota yhteyttä, kun haluat päästä kannattavan markkinoinnin alkuun!

 


Suomalaisille verkkokaupoille digimaailma on pannukakku

Viikon sisällä olen lukenut nyt kolme erinomaista lehtikirjoitusta, joissa kaikissa on sama viesti: digijuna meni jo, ja suomalaiset tulevat jälkijunassa perässä, jos lainkaan. Erityisesti kaupan ala on nyt Suomessa helisemässä, kun suomalaiset ostavat yhä enemmän verkosta - ulkomailta, kun kotimaiset kaupan jätit ovat nukkuneet onnensa ohi.

Erityisesti tykkäsin Jussi Pullisen HS-kirjoituksesta, joka oli otsikotu osuvasti "Suomi haaskasi netin avainvuodet". Asia tiivistyy ingressiin: "Maailmalla kauppa on investoinut miljoonia ja taas miljoonia verkkoon. Meillä alan syömähammas ovat maakuntiin ripotellut huoltoasemat. Nyt kauppa on helisemässä, kun suomalaiset tekevät ostoksensa suoraan ulkomailta." Samoin olen viime kuukausina huomannut lukemattomissa asiakasyrityksissä saman kuin Jussi: "Henkilöstön koulutus nettiaikaankin jäi monelta hoitamatta, ja nyt on hätä".

Digijuna jättää Suomen

Perjantain 7.2. Kauppalehdessä oli puolestaan analyysi, jonka mukaan "Digijuna jättää Suomen". Digibarometri-raportissa vertailtiin 22 eri maan digitalisoitumista. "Raportin mukaan Suomella on työkalupakissaan kaikki tarvittava digitaaliseen menestystarinaan. Jostain syystä työkaluja ei kuitenkaan osata käyttää. Digitaalisuuden hyödyntämistä mitattaessa Suomi jää kauas muiden Pohjoismaiden taakse." Ja vielä: "Edellytysten ja käytön epäsuhta on suuri erityisesti yrityssektorilla. Maailma on muuttunut, mutta Suomi on jäänyt junasta".

"Kotimainen nettikauppa ei pärjää"

Suomessa vain puhutaan edelleen IT-kuplasta, ja verkkokauppaan asennoidutaan kuin se olisi ollut joku ohimenevä huuma 2000-luvun alussa. Kaupan jätit eivät ole satsanneet verkkoon, ja nyt Anttiloita, Tiimareita ja muita myymäläketjuja suljetaan, kun asiakkaat ovat karanneet nettiin.

Entä sitten kotimaiset verkkokaupat? Tämän päivän Hesarissa on puolestaan uutinen, jossa kerrotaan, miten "Verkkokaupan rahat virtaavat ulkomaille". Konsulttiyhtiö Boston Consulting Groupin selvityksen mukaan suomalaiset kuluttajat ovat OECD-maista kolmanneksi parhaita verkon hyödyntämisessä. Suomalaiset yritykset olivat kuitenkin vasta sijalla 17.

Miten hidasliikkeisiä meillä ovat sitten kaupan alan päättäjät? Kuluttajat ovat siis siirtyneet ja siirtyvät yhä enemmän verkkoon, mutta kaupat ja muut yritykset eivät. Suomesta on tullut ulkomaisille verkkokaupoille helppo maa vallata markkinat, kun kotimainen kilpailu on vähäista ja heikkoa.

Kotimaisten verkkokauppojen suurin virhe: kotimarkkinoille pitäytyminen

Kotimaiset verkkokaupat valittavat korkeata arvonlisäveroa ja korkeita rahtikustannuksia, mutta miten ne ovat kaupan ongelma, jos suomalaiselle kuluttajalle eivät ole, vaan kuluttaja on valmis tilaamaan tuotteita USA:sta, vaikka hintaan napsahtaa alvit, tullit ja rahtikustannukset päälle? Postikulut EU:n sisällä ovat edelleen verraten edulliset, ja kaupan myynti EU:n ulkopuolelle on arvonlisäverotonta. Miten kaupan johto tai verkkokauppayrittäjä ei oivalla sitä, minkä kuluttaja on jo aikaa sitten oivaltanut? Verkko on globaali, mitä ihmeen järkeä kuluttajan olisi pitäytyä vain kotimaissa kaupoissa? Entä sitten verkkokauppiaan - miksi hänen pitäisi pitäytyä vain kotimaan markkinoissa?

Olen itse harjoitellut pienessä mittakaavassa verkkokauppaa. Myynti oli aluksi postimyyntiä, sitten kivijalkakauppa, molemmat siirtyivät nettiin jo vuonna 2007. Verkkokaupan myötä markkinat laajenivat globaaleiksi, eBayn ja Amazonin markkinapaikkojen myötä "myyntipisteitä" on nyt USA:ssa, Englannissa, Saksassa, Ranskassa, Espanjassa ja Italiassa. Tammikuun 2014 myynti oli kaikkien aikojen suurin, ja ainoastaan kasvavan ulkomaan myynnin ansiosta. Liikevaihdosta 27 % tuli vielä Suomesta, mutta kuukausi kuukaudelta pienempi osa. eBay tuo nyt myynnistä liki puolet, Amazon neljäsosan.

Mikään ei estäisi muita verkkokauppoja Suomessa tekemästä samaa. Ainoa, mitä verkkokauppiaan tarvitsee tehdä, on ottaa karttapallo käteen ja hoksata: maapallo on pyöreä, ja Suomi ei olekaan maailman napa! Asiakkaita on verkkokaupalle saatavilla ympäri maailmaa, ja Wikipedia listaa, paljonko sitä potentiaalia on ulkomailla.

Digitaalinen maailma on tosiaan pyöreä, ei pannukakku, kuten suomalaiset uskovat.

 - Ismo Tenkanen


Jippii ja IT-kupla

Petteri Järvisen kirja Jippii! on alaotsikoitu "Huikea tarina IT-kuplasta ja vuosien oikeuspiinasta". Kirja on aivan kiehtovaa luettavaa ainakin tällaiselle Internet-ihmiselle, joka on ollut seuraamassa suomalaista Internet-maailmaa sen alusta asti. Lähes kaikki kirjan henkilöt ovat tulleet tutuiksi, samoin tapahtumapaikat, oikeussaleja myöten (itse onneksi en koskaan syytettynä, enkä tässä Jippiin tapauksessa myöskään todistajana). Hauskana sattumana työskentelin juuri  2,5 vuotta samoissa tiloissa Antinkadulla (siihen aikaan nimeltään vielä osa Annankatua), joissa Jippii/Saunalahti piti majaansa 2000-luvun alussa. Zeeland kun vuokrasi juuri samoja 3. kerroksen tiloja kesäkuusta 2011 joulukuuhun 2013.

Jippii-kirja

Järvinen tapahtumien keskipisteessä

Petteri Järvinen joutui epäonnekseen keskelle Jippiin pörssiin nousun jälkeistä katastrofia, kun yrityksen Saksan valloitus päättyi miljoonatappioihin, joihin ei ollut lainkaan varauduttu. ATK-kirjailijana tutuksi tullut Järvinen kun oli rekrytty - niin kuin niin moni muukin Internet-alan tunnettu asiantuntija - Saunalahteen (Saunalahden Serveri / Jippii / Saunalahti), ja Järvinen toimi yhtiössä tutkijana ja vt. viestintäjohtajana sekä myös yhtiön hallituksen jäsenenä (kesäkuuhun 2001 asti).

Kesän 2001 tapahtumat johtivat siihen, että syyttäjä tulkitsi, että lähes 20 yhtiön johtoon tai hallitukseen kuulunutta ihmistä oli rikollisesti väärentänyt kirjanpitoa, tahallaan pyrkinyt vääristämään yhtiön pörssikurssia, hyödyntänyt sisäpiiritietoa, tai syyllistynyt pörssin tiedottamisrikokseen antamalla liian ruusuisia tiedotteita yhtiön lähitulevaisuuden kehityksestä. Median antama kuva tapahtumista olikin pitkälti se, että yhtiö maalaili vielä keväällä ja kesällä 2001 yltiöoptimistisia tulevaisuuden näkymiä, mutta että yrityksen johdon on täytynyt olla tietoinen tulevasta sukelluksesta, koska pari yhtiön napahahmoa myi omia osakkeitaan juuri kuukausi pari ennen kurssin sukellusta. Elokuussa 2001 kun tiedotettiin osavuosikatsauksessa Saksan toimintojen myötä syntyneestä 4,7 miljoonan euron tappiosta. Tämä tietysti romahdutti yhtiön kurssin.

Totuus oli vähemmän mustavalkoinen. Ainakin näin sivullisen näkökulmasta syyttäjän toiminta joutuu jo lähdökohdistaan hyvin outoon valoon, kun selviää, että tosiasiassa suuri osa syytetyistä olikin itse asiassa ostanut lisää yhtiön osakkeita kesän 2001 aikana. Mikä ihmeen motiivi heillä olisi siis ollut toimia yhteisessä salaliitossa muun johdon kanssa kurssien väärentämiseksi, koska pörssiyhtiön oli pakko tiedottaa vähintäänkin kvartaaleittain taloustilanteensa, jolloin ennen pitkää osakekurssi olisi syöksynyt, ja omien sijoitustenkin arvo siten romahtanut. Jos sitä sisäpiiritietoa siis oli kaikille syytetyillä niin paljon, että he mukamas tiesivät yhtiön todellisen taloustilanteen jo kesän 2001 aikana, ei kai hullukaan olisi ostanut enää lisää yhtiön osakkeita, vaan kaikki olisivat myyneet omansa pois! Nyt niin oli tehnyt vain kaksi henkilöä.

Ymmärrän toki syytöksen niiden osalta, jotka myivät, vaikka heillä olikin perusteltuja omia motiiveja myydä osakkeitaan juuri kesällä 2001. Ymmärrän myös yhtiön osakkeisiin panostaneiden ulkopuolisten sijoittajien kiukun ja nettiforum-purkaukset, kun odotettuja pikavoittoja ei tullutkaan kaikille niille, jotka olivat olleet jonottamassa yhtiön osakkeita maaliskuussa 2000 yhtiön listautuessa pörssiin. Totta kai näiden anonyymien nettikirjoittajien mielestä yhtiön johto oli vähintäänkin huijareita, jotka veivät sijoittajien rahat, ja upottivat ne Saksan seikkailuun. Ja juuri ennen syöksyä ottivat omansa pois, sisäpiiritiedon turvin. Syyttäjän luulisi kuitenkin perehtyvän asiaaan huolellisemmin, kuin satunnaisen nettiforum-kiihkoilijan, joka luo mielikuvansa kärjistetystä mediakirjoittelusta.

Jippii ei ollut ainoa, joka kompuroi Saksassa

Jippii ei ollut kuitenkaan suinkaan ainoa operaattori, jolle Saksa koitui tai oli koitua kohtaloksi. Sonera menetti Saksan seikkailuissaan huikeita summia, samoin Elisa, ja hollantilainen operaattori KPNQwest ajatui jopa konkurssiin. Kirjassa Järvinen kuvailee herkullisin esimerkein, miten Saksassa Deutcshce Telekom monopolinsa menetettyään onnistui jarruttamaan laillisuuden rajamailla olevin keinoin ulkomaisten yhtiöiden markkinoille tuloa. Hankkeet viipyivät, ja yhtiöillä, jotka Saksan markkinoille halusivat, olisi pitänyt olla sinnikkyyttä, paikallisolojen tuntemusta ja ennen muuta taseessa rutkasti varoja kestää miljoonien tappioita pitkään, sillä mitään pikavoittoja ei ollut saatavilla.

Yhden syytetyn, tohtori Arto Karilan näkemys käräjäoikeudessa Saksan tilanteesta oli selkeä. Hänen mukaansa periaatteessa kaikki oli liberalisoitu, markkinat avattu myös ulkomaisille yrityksille. Käytännössä kaikki oli kuitenkin kielletty. Joka asiassa oli hirveä viive, raskas byrokratia, ja "saksalaiset olivat kuin yhtenä miehenä kampittamassa ulkomaalaisia niin, että jokainen pienikin asia kesti mielettömän kauan".

Jippiin Saksan valloitus päättyi ensimmäiseen vastoinkäymiseen, kun rahoitushanat sulkeutuivat kuin seinään, ja Saksan toiminnoista luovuttiin välittömästi ensimmäisen raskaasti tappiollisen osavuosikatsauksen jälkeen pakon edessä. Jatkamiseen ja menestykseen olisi tarvittu mahdollisesti jopa vuosien odotus. Käytännössä siis paljon enemmän rahoitusta. Mutta niillä, joilla sitä oli, ja jaksoivat sinnikkäästi odottaa, lopulta myös menestyivät.

Mikä ihmeen "IT-kupla"?

Järvisen kirjassa kiehtovinta on sen alkupuoli, ennen oikeudenkäyntejä, jossa kuvaillaan sujuvin sanakääntein ja värikkäin esimerkein suomalaista Internet-huuman alkuaikaa. Tuolloin elettiin pitkää 90-luvun nousukautta, jolloin Internet ja tietotekniika nopea kehitys loi optimistisia odotuksia suuresta murroksesta, joka oli jo näköpiirissä niin median, tiedonvälityksen kuin kaupankäynninkin osalta. Odotukset siitä, miten jokainen yritys, jonka etuliitteeksi laitettiin e- tai i-kirjain, muuttuisi kullaksi, ei vain toteutunut.

IT-kuplaksi kirjassa on sitten nimetty - kuten 2000-luvun alussa oli tapana - sellaiset IT-alan hankkeet, jotka aluksi paisuivat kuin ilmapallo yltiöoptimistisin odotuksin, mutta joista osa puhkesi äänekkäästi pamahtaen, moni konkurssiin päätyen. Jippiille/Saunalahdelle meinasi käydä samoin, ja moni alkuaikojen dotcom-yritys todella päätyikin konkurssiin.

Mutta mutta. Itse kun onnekseni en päätynyt Suomessa töihin Saunalahteen, en Satamaan, enkä mihinkään niistä IT-hankkeista, jotka jo vuodessa tai parissa tulivat tiensä päähän, vaan sain seurata Internet-alan kehitystä pitkäjänteisemmin markkinatutkimuspuolelta, näkökulma "IT-kuplasta" on aivan toinen. Tosiasiassa esim. Internetin tai matkapuhelimien käyttö kävijämäärinä ja käyttöminuutteina ei ole koskaan notkahtanut, vaan jatkoivat kasvamistaan myös eräiden dotcom-yritysten kaaduttua. Verkkokaupankäynti oli 2000-luvun alussa vasta lapsenkengissään, ja oli oikeasti vasta käynnistymässä. Maailmalta kannattaa seurata vaikkapa Amazonin kurssikehitystä - jossa on vaikkapa 5 viime vuoden aikana 400 % kasvu. Silti suomalaisessa Wikipediassa Amazon listataan artikkelissa "IT-kupla".

Vastaavasti eBaysta raportoitiin, miten "entisestä kuplayhtiöstä tuli todellinen löytö" sijoittajalle. Yhtiön liikevaihto- ja tuloskehitys on ollut kadehdittava viimeiset 10 vuotta. Eli mikä ihmeen "entinen kupla" - "kuplahan" yhtiö on ollut vain niille, jotka ostivat sen osakkeita kurssipiikin huipun kohdalla ja myivät kurssin ollessa pohjilla. Ei minkään yrityksen kurssikehitys ole jatkuvaa kasvua. Moni 90-luvulla tai 2000-luvun alussa perustettu IT-alan yritys on edelleen toiminnassa, ja on viime vuosina tehnyt historiansa parhaita liikevaihtoja ja tuloksia.

Mitään "IT-kuplaa" tai "Internet-kuplaa" ei ole todellisuudessa suuressa mittakaavassa ollutkaan, vaan mediakäyttö, kaupankäynti, viestintä on siirtynyt yhä enemmän nettiin ja mobiiliin, eikä kehitykselle ole odotettavissa kääntöpistettä. Päin vastoin, mitään paluuta vanhaan ei ole. Matkan varrella kaatuneet muutamat pikkuyritykset eivät muuta tätä suurta menossa olevaa digitaalista vallankumousta mihinkään. Todellinen kuplahan on ollut sijoittajien lyhytjänteisyydessä - ja ahneudessa, kun voittoja ei olekaan saatu enää suoraan listautumispäivänä, kuten IT-huuman alkuaikoina.

Mitä Jippiin johto teki väärin?

Jippiin johto sai siis niskaansa paitsi pikavoittoja odottaneiden sijoittajien vihat, myös liki vainoharhaisen talousrikossyyttäjän, joka pyrki hakemaan vankeutta jopa henkilöille, joille syyttäjä ei (hovioikeuden lopullisen, lainvoiman saaneen tuomion perusteella) pystynyt esittämään minkäänlaista  vaikutinta, miksi he olisivat ryhtyneet syytettyihin rikoksiin.

Suoraan hovioikeuden tuomiosta:

"Henkilötodistelusta käy lisäksi ilmi se, että vastaajat ovat omanneet erittäin vahvan ja vilpittömän luottamuksen ja uskon yhtiön toimintaan sen tulevaisuuden näkymiin. Syyttäjä ei ole esittänyt vastanäyttöä tästä asiasta. Näissä olosuhteissa kysymystä teon vaikuttimista joudutaan tarkastelemaan näytön kokonaisarvioinnissa. Ei ole uskottavaa eikä yleisen elämänkokemuksen mukaista, että alkuperäisen syytteen mukaisesti 19 henkilöä yhtiössä, Jippii GmbH:ssa ja näiden ulkopuolella olisivat yksissä tuumin ja suunnitelmallisesti osallistuneet useiden rikosten tekemiseen ja avunantoon vakaviin talousrikoksiin Suomessa ja Saksassa yli puolentoista vuoden ajan ilman, että tällaiselle menettelylle selvitetään olleen jokin järjellinen vaikutin."

"Hovioikeus on kiinnittänyt huomiota siihen, että esitutkinta-aineistossa on ollut sellaisia tietoja, joiden esilletuominen myös syyttäjän toimesta olisi ollut objektiivisuusperiaatteen mukaista." Heti perään luetellaan syyttäjän tiedossa hyvin olleita asioita, miten useat syytteessä olleet henkilöt olivat "syytteiden tarkoittamana ajankohtana tehneet yhtiön osakkeiden ostoja ja merkinneet henkilökuntaoptioita yhteensä lähes 1,3 miljoonalla eurolla", ja vankilassa istuneen "Kuokkasen omistuspiirissä oleva Tietoklusteri Oy lainasi yhtiölle 30 miljoonaa markkaa kesäkuussa 2001 ja että yhtiön pääomistaja Auratum Oy oli yksiselitteisesti ilmoittanut, että se ei tule päästämään yhtiötä konkurssiin".

Selvällä suomen kielellä: syytteessä olleet eivät olleet vain itse uskoneet yrityksen valoisiin tulevaisuuden näkymiin ja kirjoittaneet pörssitiedotteita sen mukaan vaan olivat myös panneet ihan konkreettisesti suuria summia omia tai omien yhtiöidensä varoja likoon!

Mihin siis syytetyt olivat lopulta "syyllistyneet"? Siihen, että uskaltautuivat yritystoimintaan toimialalla, joka oli hurjassa kasvussa ja jossa oli huikeat kasvunäkymät useaksi vuosiksi. Siihen, että rohkenivat lähteä jopa Suomen ulkopuolelle, muun muassa Saksaan, hakemaan nopeasti kasvavia markkinoita. Siihen, että nämä ulkomaan valloitukset eivät tuottaneetkaan välittömästi voittoa, ja ensimmäisten tappioiden synnyttyä rahoittajien usko romahti kerralla.

Syyttäjä oli jopa kysynyt yhdeltä syytetyltä, "miksi Saksaan meni niin paljon rahaa"? Vastaus kuului, että "ei sellaista liiketoimintaa olekaan, paitsi pullojen keräily, missä jokainen löydetty pullo on heti voitollinen".

Mitä tästä opimme - vai opimmeko mitään?

Kuten Petteri Järvinen kirjansa jälkipuheessa totaa, "Soneran, Sataman, Elisan, eQ Onlinen ja Jippiin esimerkit eivät ole kovin rohkaisevia. Silti kansainvälistymisellä ei ole vaihtoehtoja. Kotimaan markkinat ovat pienet ja monilla aloilla suorastaan taantuvat. Yhtiöiden on jatkossakin pakko lähteä hakemaan kasvua ulkomailta".

Juuri näin. Ihan samaa toistaa Jorma Ollila tuoreessa kirjassaan "Mahdoton menestys". Kaupankäynti globalisoituu, niin Internetissä kuin sen ulkopuolellakin. Suomalaisten vaihtoehtona on joko itse lähteä mukaan kansainväliseen kauppaan, haettava markkinoita myös Suomen ulkopuolelta, tai jäädä tänne kotimarkkinoille uikuttamaan sitä, miten kaiken aikaa suurempi osa suomalaistenkin kaupankäynnistä valuu ulkomaisiin ketjuihin.

Näille ulkomaan IT-bisneksen kasvua hakeneille Jippiin ja Saunalahden pioneereille kävi huonosti. Vaikka heidät lopulta kaikki todettiin syyttömiksi, osa istui jopa pari kuukautta vankilassa vainoharhaisen syyttäjän ja esteelliseksi todettujen tuomareiden törttöilyjen takia, ja nekin, jotka saivat jatkaa vapaudessa, maksoivat yhteensä miljoonia euroja asianajokuluja, joista vain osan saivat korvauksena takaisin, kun kaikki syytteet lopulta kumottiin. Ja koko prosessi vei 12 vuotta - 4313 päivää, ja käytännössä tuhosi usean pätevän ja lahjakkaan ihmisen työuran.

Näin meillä Suomessa rangaistiin IT-alan yrittämisestä ja maailman markkinoille pyrkimisestä 2000-luvun alussa. Toivotaan, että nuoremman sukupolven IT- ja peliyrittäjät onnistuvat paremmin maailmanvalloituksissaan.

Petteri Järvisen kirja kannattaa lukea, ehdottomasti!

- Ismo Tenkanen


Tradedoubler sulkee Helsingin toimistonsa - kuka vie asiakkaat?

Ruotsalainen pörssiyhtiö, affiliate- eli kumppanuusmarkkinointiin ja -teknologioihin erikoistunut  Tradedoubler sulkee Suomen toimistonsa, uutisoitiin uudenvuoden aatonaattona. Kun vuoden 2012 luvuin 6 miljoonan euron kannattava liiketoiminta katsotaan konsernin emoyhtiössä kärpäsen kokoiseksi, ja päätetään säästää kuluja sulkemalla Suomen (ja Tanskan) toimistot, alkaa tietenkin välitön spekulointi siitä, miten affiliate-markkinoiden Suomessa käy.

Tradedoublerin oma visio: business as usual, paremmat katteet

Ruotsalaisten oma näkökulma on selvä. Kymmenen hengen paikalliset toimistot kun pannaan nurin, ja hoidetaan olemassaolevat asiakkuudet Tukholmasta tai Lontoosta käsin, tulopuolihan säilyy ennallaan, mutta kulut leikkaantuvat roimasti. Katteet pomppaavat pilviin. Suomesta ilmeisesti analysoitiin markkinoita, että merkittävimmät avainasiakkuudet on jo haalittu, kasvupotentiaali on vähäinen ainakin verrattuna isompiin markkina-alueisiin, ja pienemmät verkkokaupat - nakkikioskit ja porno-bisnes - jääköön sille toiselle affi-verkolle, joka niistä on tähänkin asti ollut kiinnostunut.

Mihin siis tarvitaan Suomen henkilöstöä? Ruotsalaisten mielestä ei mihinkään, koska meillähän on jo ylivertainen ja korvaamaton teknologia, tärkeimmät asiakkaat, paras julkaisijaverkosto. Eihän asiakkailla ole vaihtoehtoa.

Vai onko?

Suurin kilpailija vie koko affi-markkinan?

Suurin paikallinen kilpailija on varmasti jo poksautellut samppanjapulloja muustakin syystä kuin vuoden vaihtumisen takia, ja laskeskelee, miten bisnes nyt tuplaantuu vuoden kuluessa, kun TD poistuu markkinoilta, ja jättää kotimaisen kentän avoimeksi haastajalle. Ei muuta kuin kerätään koko potti itselle. Ne, jotka eivät jo nyt käytä kahta affiliate-ohjelmaa entuudestaan.

Kolmas vaihtoehto

Mutta on olemassa kolmaskin vaihtoehto. Tradedoublerin tilanne tuo mieleeni lähes kymmenen vuoden takaiset tapahtumat, kun verkkomedian oniline-mittauksen suvereeni markkinajohtaja, Nielsenin omistama Site Census, katsoi parhaaksi katkaista välit paikalliseen tuotteen edustajaan, TNS Gallupiin, jota itse edustin, ja ottaa homma "omaan haltuun".Tilannehan oli absurdi, koska TNS ja Nielsen olivat maailmalla suurimmat kilpailijat, mutta Nielsen oli ostanut australialaisen mittausjärjestelmän RedSheriff, jota TNS Gallup Suomessa edusti. Totta kai RedSheriff nimettiin heti Nielsen Site Censukseksi. Nyt oli aika vain kenkäistä TNS pihalle.

Maaliskuussa 2005 TNS Gallupin asiakastilin haltijoiden käyttäjätunnukset eliminoitiin, ja asiakkaille ilmoitettiin, että mittausta hoidetaan jatkosta Tukholmasta käsin. Gallupia ja kotimaista henkilöstöä ei tarvita mihinkään. Bisnes hoituu parhaiten yhdestä pisteestä, keskitetysti, eikä hajautetusti paikallisesti.

Nielsenin Tukholman edustaja vieraili kaikissa avainasiakkaissa Suomessa, haukkui vanhan partnerin TNS Gallupin, ja esittäytyi ison globaalin yrityksen suurena asiantuntijana, joka pistää asiat Suomessakin kuntoon. Ammattilaisen ottein, ja konsultoi vähän näitä suomalaisia tomppeleita, jotka eivät ole osanneet hoitaa online-mittaus- ja analytiikka-asioita. Kotimaisiin mediataloihin kaveri asteli, veti nuuskaa huuleen, ja esiintyi maailmanomistajana. Teillä asiakkailla ei ole oikeasti mitään vaihtoehtoa, koska mitään korvaavaa järjestelmää ei ole.

Uskottavuutta saattoi hieman murentaa se, että  kyseinen "analytiikkaguru"  ei ollut vielä kerennyt kertaakaan loggautua omistamaansa mittausjärjestelmään itse sisälle. Tällainen pikku detalji vuoti tietenkin kilpailijan leiristä, jossa oli yhä Tanskan toimiston kautta admin-tunnukset järjestelmään.

Kuinkas kävi? Kotimaiset avainasiakkaat ottivat aiempaan partneriin TNS Gallupiin yhteyttä, kutsuivat meidät käymään, ja kysyivät, voimmeko pystyttää korvaavan järjestelmän, ja kauanko siinä menisi aikaa. Näiden ruotsalaisten nuuskahuulien kanssa he eivät ryhdy tekemään bisnestä.

Meni kuukausi, ja syntyi TNS Metrix. Meni toinen kuukausi, ja SiteCensuksella ei ollut yhtään asiakasta Suomessa. TNS Metrix on edelleen, kymmenen vuotta myöhemmin, verkkomedian yleisömittauksen markkinajohtaja.

Tämän tapauksen muistaen, en kovin paljoa laittaisi likoon sen puolesta, että affiliate-mainonnan Suomen markkinajohtaja vuoden kuluttua on yritys, jonka nimi alkaa sanalla Trade. Kuka se sitten on, sitä ei tiedä vielä kukaan. Mutta vaihtoehtoja on...

t. Ismo Tenkanen

 

 


Verkkokaupan jouluruuhka yllätti postin ja kuljetusyhtiöt?

Yhtä varmasti kuin talvi yllättää autoilijat joka vuosi, myös verkkokaupan kasvu yllättää joulun alla postin ja kuljetusyhtiöt. Kun ComScoren tilastojen mukaan verkkokaupan kasvu joulun alla ei kuitenkaan ollut edes niin rajua kuin oli ennalta odotettu - vain 14 % kasvua edelliseen vuoteen nähden - niin tuntuu jotenkin uskomattomalta, miten posti ja kuljetusyhtiöt ryssivät - taas kerran - joulun toimitukset.

Kuluttajan näkökulma: joululahjat toimitettiin joulun jälkeen

Asiaa voidaan tarkastella ainakin kolmesta näkökulmasta, kuluttaja-asiakkaan, verkkokaupan ja kuljetusyhtiöiden kannalta. Kuluttajien raivo sosiaalisessa mediassa ja verkkokauppojen palautekanavissa on täysin ymmärrettävää. Kun Amazon ja kaikki isot verkkokaupat etukäteen ilmoittavat päivämäärän, johon mennessä tilatut tuotteet toimitetaan ennen joulua, niin toimitukset, jotka valuivat joulun jälkeen, ovat todella turhauttavia. Mitä tehdä siis joululahjoille, jotka saapuvat joulun jälkeen? Hätäisimmät ovat ehtineet jo ostaa kivijalkakaupasta uuden lahjan, ja sitten verkko-ostokset saapuvat joulun jälkeen.

Amazon Marketplace -kauppiaiden palautehistoriaa on mielenkiintoista seurata. Säännönmukaisesti tilanne on se, että jos negatiivisten palautteiden osuus on edellisen 12 kk ajalta 4 %, edellisen kuukauden ajalta (joulukuu) se onkin 12 %. Negatiiviset palautteet ovat kaikki sisällöltään samansuuntaisia: "Ordered 5th dec arrived 30th dec.ordered for xmas!" Lähettelin itse kymmenkunta samanlaista meiliä tilauksille jotka oli tehty ajalla 14.11.-6.12. - ja joiden oli luvattu saapuvan 24.12. mennessä, mutta 30.12. olivat saapumatta.

Kuljetusyhtiöiden näkökulma: "Odotettua suuremmat tavaramäärät aiheuttivat ongelmia"

Itellan ongelmista saatiin lukea joulun alla, hyvä että työnseisauksilta vältyttiin. Mutta jouluruuhkan "yllättämistä" se ei näköjään estänyt. Jokainen kuluttaja, joka joulun alla jonotti postiin - vuoronumeroissa 30 edellä, 15-30 minuutin odottelu omaan asiointiin - tiesi, mistä oli kyse. Ruuhkaan ei vain ollut varauduttu, riittävästi. Sääliksi kävi henkilöstöä, joka sai ottaa vastaan sekä asiakkaiden kiukun että työpaineet.

Ongelma ei ollut suinkaan yksin Itellan, vaan täysin globaali. Yhtä lailla tilaukset USA:sta, ja ympäri Eurooppaa olivat jumissa. Pullonkaulojen sijaintia on kuluttajien vaikea arvioida, missä tavarat seisoivat - ne eivät vain kulkeneet ajoissa perille asti. Itellan suurin ongelma on järjestelmä, jossa postit makaavat paikallaan kolme vuorokautta viikosta, perjantai-illasta maanantai-iltaan. Jos kiirehdit postiin perjantaina klo 16.30 jälkeen, jonotat ensin puoli tuntia, saat lähetyksesi postivirkailijalle juuri klo 17 jälkeen, niin nykyisistä seurantakoodeista on helppo trackata, että lähetystä makuutetaan kolme vuorokautta aloillaan, ja vasta maanantaina kello 20 paikkeilla tulee ensimmäinen rekisteröintikuittaus. Ei ole silloin ihme, että kun itsenäisyyspäivä ja joulun pyhät osuivat keskelle viikkoa, kuten tänä vuonna, ja arkipyhiä seuraa viikonloppu - eli jälleen kolmen vuorokauden tauko käsittelyssä - niin lähetykset ruuhkautuvat. Ja tämä tietenkin koskee vain pikakirjeitä, rekisteröityjä kirjeitä ja postiennakkolähetyksiä, joita oikeasti voi trackata verkossa, muun postin käsittely ja kulku lienee vielä monin verroin verkkaisempaa. Itellalle on mahdoton luvata muuta kuin häviäjän roolia tulevaisuuden verkkokaupan jakelijana. Ulkomaiset kilpailijat ovat volyymeissa ja hinnoissa valovuosia edellä, ja ero Itellaan vain kasvaa vuosi vuodelta.

Itellassa siis selvästi aliarvioitiin joulun postiliikenneruuhka, ja nyt ruuhkaa puretaan toimittamalla asiakkaille lähetyksiä, jotka ovat madelleet matkalla useita vuorokausia tai jopa viikkoja yli ennustetun toimitusajan. Lupauksia toimitusajoista ei ole pystytty pitämään, ei lähettäjille, ei vastaanottajille.

Mutta Itellaa paremmassa jamassa eivät ole kuljetusyhtiötkään. Helsingin Sanomat raportoi 27.12. taloussivuillaan otsikolla "Kuljetusyhtiön tontut pettivät" amerikkalaisen UPS:in epäonnistumisista joulupakettien toimituksissa. Kuljetusyhtiön selitykset "odotettua suuremmista tavaramääristä" ja "tavaramäärä oli laskettua suurempi" tai "huonot sääolosuhteet" kuulostavat liki koomisilta - aivan samankaltaisilta, kuin "talvi yllätti autoilijat" lumen tulon myötä. Niinhän se lumen tulo joka vuosi yllättää autoilijat, ja jouluruuhka postin ja kuljetusyhtiön. Vaikka esim. verkkokaupan kasvusta on tarkat ennusteet, ja jotenkin rohkenisi arvailla, että UPS:in ja Itellan kaltaisissa yrityksissä johdon tulisi olla jonkin verran kiinnostunut niistä. Mutta kun rahat on saatu asiakkailta, kiinnostus näyttää lakkaavan, joka vuosi, ja sitten päivä tai kaksi joulun jälkeen selitellään, miten "ruuhka yllätti". Ja toivotaan, että kai ne asiakkaat siitä leppyvät, kun ruuhkat hiljenevät. Ja toivon mukaan harva reklamoi. Jos reklamoikin, aina löytyy selityksiä. "Huonot sääolosuhteet" hankaloittivat!

Verkkokauppiaan näkökulma: ainoa joka vastuussa, kun posti ja kuljetusyhtiöt tyrivät?

Se, miksi itse tietenkin kirjoitan asiasta, liittyy verkkokauppiaan näkökulmaan. Olen itse vastaillut omille ulkomaisille asiakkailleni tiedusteluihin, miksi 5.12. tai sitä ennen toimitetut lähetykset eivät olleet saapuneet 30.12. mennessä vieläkään perille. Ei ole mukava noihin selitellä, koska itse ei asiaan voi millään tavalla vaikuttaa, sen jälkeen, kun lähetys on viety postiin jopa samana päivänä kuin tilaus on saapunut.

Ikävä kyllä fakta on kuitenkin se, että vastuu postin ja kuljetusyhtiöiden viivästyksistä ja katoamisista menee suurelta osin verkkokauppojen piikkiin. He ovat vastuussa toimituksista, kunnes asiakas vastaanottaa ne. Jos tavarat jäävät matkalle, tai viipyvät kohtuuttoman kauan matkalla, verkkokauppias pulittaa yleensä omasta pussistaan hyvitykset, koska esim. Itella korvaa ainoastaan vakuutetut, arvokkaat lähetykset katoamistapauksissa. Tietoviikko kertoi 27.12., miten vastaavasti Amazon on luvannut hyvittää myöhästyneet joulupaketit 20 dollarin lahjakortilla ja postitusmaksujen palauttamisella. Tuskinpa se saa maksamiaan rahtimaksuja takaisin kuljetusyhtiöiltä.

Tietoviikon otsikon ("Joulu kyykytti Amazonin verkkokauppa") vain muuttaisin. Amazon on itse raportoinut, miten yhtiö itse kyllä sai tilatut tuotteet postiin - mutta ne jäivät kuljetusyhtiöiden ruuhkien takia toimittamatta luvatussa ajassa."Amazon laittoi asiakkaille lähettämissään viesteissä syyt myöhästymiseen kokonaan UPS:n tilille. Amazonin mukaan sen omat postitusyksiköt toimivat normaalisti ja pystyivät käsittelemään kaikki tilaukset", raportoi HS 27.12. Silloin "joulu kyykytti Amazonin verkkokauppaa" on väärin otsikoitu, ei se ollut jouluruuhka, joka oli ongelma, vaan ongelmana olivat kuljetusyhtiöt, jotka eivät varautuneet ruuhkaan. Suomeksi sanottuna olivat rajusti aliarvioineet pakettimäärän.

Verkkokaupat joutuvat kuitenkin käytännössä itse pulittamaan hyvitykset turhautuneille asiakkailleen pitääkseen heidät tyytyväisinä. Kuljetusyhtiön "tonttuja" tuskin saadaan hyvityksiä maksamaan. Mutta edessä ovat uudet kilpailutukset. "Uutistoimisto Bloombergin mukaan Amazon ilmoitti tapauksen jälkeen ryhtyvänsä selvittämään eri kuljetusyhtiöiden suorituskykyä", kirjotti HS. Financial Timesin uutisen aiheesta voi lukea täältä.

Suomessa Itella ehkä uskoo, että sillä on monopoli, ja se voi vain vuodesta toiseen selittää, miten talvi "yllätti" ja joulu "yllätti". Tilanne on kuitenkin nopeasti muuttumassa, ja ainakin oma ennusteeni on, että isot verkkokauppatoimijat niin meillä kuin maailmalla tulevat jatkuvasti kilpailuttamaan kuljetusyhtiöitä. Siinä pelissä ne, jotka joka vuosi yllättyvät jouluruuhkasta, jäävät ennen pitkää rannalle.

- Ismo Tenkanen


Google ei kerro luonnollisen haun avainsanoja

Google Analytics -raporteissa on analyytikoita hämmästyttänyt tänä vuonna se, miten luonnollisen eli ilmaisen haun avainsanoista saa yhä vähemmän tietoa. Asiakastilistä riippuen nykyisin on aivan tavanomaista, että jopa 50-80 % orgaanisen haun avainsanoista on kategoriassa "Not provided", eli Analytics ei kerro avainsanaa, vaikka se tieto on Googlella.

Asiasta on perustettu myös sivusto, joka seuraa not provided -sanojen osuuden kehitystä, ja siellä tämän päivän lukema on 78,8 % - eli liki neljää avainsanaa viidestä Google ei kerro! Alla puolestaan yhden sivuston graafi not provided-osuuden kehityksestä tammi-lokakuussa 2013:

Notprovided

Googlen virallinen selitys asialle on se, että Google ei Privacy- eli yksityisyydensuoja-syistä halua enää raportoida avainsanoja niiden käyttäjien osalta, jotka ovat Googlen hakukoneella secure-yhteydessä (https). Alun perin tämä koski pelkästään Googleen kirjautuneita käyttäjiä (esim. Gmail), mutta nyt Google käyttää secure-yhteyden hakua yhä useammin myös ei-kirjautuneiden osalta, jolloin viime kesän jälkeen "not provided" -avainsanojen osuudet ovat joka sivustolla pompanneet ylös. Googlen mukaan käyttäjien yksityisyyttä siis nyt suojataan! Jos siis Google siirtyy vähitellen kokonaan secure-hakuihin,  luonnollisen haun avainsanoista ei kohta saada lainkaan dataa analytiikkaan.

Tämä Googlen Privacy-selitys kuitenkin ontuu tai on täysin epälooginen kahdestakin syystä: ensinnäkin Google Analytics ei raportoi käyttäjiä ja heidän avainsanojaan henkilötasolla, vaikka Googlella onkin teoreettinen mahdollisuus ajaa ristiin henkilötason käyttäjä (juuri Googleen sisäänkirjoittautuneiden osalta) ja hänen käyttämänsä hakutermit. Mutta ennen kaikkea selitys ontuu siitä syystä, että heti kun käyttäjä klikkaa maksullista hakua, niin sitten Analytics kyllä kertoo avainsanat, ja raportoi ne ilman mitään murheita "yksityisyyden suojasta". Eli jos et maksa Googlelle mitään klikistä - emme kerro avainsanaa - mutta heti jos maksat Googlelle avainsanasta, kerromme sen kyllä!

Avainsanat vain maksetusta hausta jatkossa?

Erityisesti luonnolisen haun optimointia ajatellen avainsanojen katoaminen web-analytiikasta on katastrofi. Mitä tärkeämpää yritykselle on orgaaninen haku, sitä tärkeämpää yritykselle olisi saada tietoa käytetyistä avainsanoista, jotka johtivat kävijän sivustolle luonnollisen hakutuloksen linkkiä pitkin.

Analytiikan ammattilaiset näyttävät nyt kuumeisesti keksivän kiertoteitä päästä käsiksi orgaanisiin avainsanoihin, sillä edes analytiikkajärjestelmän vaihtaminen ei asiaa auta: Google kun ei välitä secure-hauistaan avainsana-dataa myöskään kilpaileville mittauksille! Tässä linkki blogiin Adoben eli Omnituren analytiikkablogiin:

How Google’s Expanded Search Encryption Impacts Adobe Analytics

Mikä avuksi: Webmaster Tools käyttöön

Luonnollisten hakujen avainsanojen tarkasteluun ehkä paras työkalu tällä hetkellä on Googlen Webmasters Tools eli "Verkkovastaavan työkalut", ja vaikka sen data on rajoitettua ja vain otos, se lienee tällä hetkellä paras työkalu analysoida luonnollisen haun Googlesta tuomaa liikennettä. Webmaster Tools raportoi, että se näyttää suosituimmat 2 000 kyselyä, jotka palauttivat sivustosi hakutuloksissa vähintään kerran tai kaksi valitulla ajanjaksolla. Eli ei mikään täydellinen data, mutta auttaa kyllä hakukoneoptimoinnissa. Google Analyticsiin on myös äskettäin ilmaantunut osio nimellä "Hakukoneoptimointi", jonka "kyselyt"-raportti listaa tuhat suosituinta kyselyä päivässä. Tämä raportti edellyttää Webmaster Toolsin käyttöönottoa, mutta heti kun sen ottaa käyttöön, tulee data automaattisesti myös Google Analyticsin puolelle. Suosittelenkin lämpimästi Webmaster Toolsin käyttöönottoa, sillä ilman sitä luonnolisen haun optimointi on aika epätoivoista.

Webmastertools_jpg

- Ismo Tenkanen

P.S. Lisätään vielä, että Google Analytics edelleen raportoi ne avainsanat siltä osin, mitä se saa dataa muista hakukoneista kuten Bing, Yahoo, Ask. Mutta kun tarkastelee segmenttiä, jossa liikenteen lähde on Google, niin jopa 90 % avainsanoista on nyt "Not provided"...

 

 

 

 


Google tietää minusta kaiken - vai tietääkö?

Google Analyticsiin ilmaantui tiistaina 22.10. 2013 uusi raportointiosio, joka kertoo sivuston käyttäjien iän, sukupuolen ja kiinnostuksen kohteet. Siis mitä? Mistä Google voi tietää, keitä ovat sivustomme käyttäjät, kun saitillemme ei ole mitään sisäänkirjoittautumista tai rekisteröintiä, eikä mitään kyselytutkimusta, jonka perusteella asiaa olisi selvitetty?

Analytics_demografics.jpg

Kuka sinä olet Googlen algoritmien mukaan?

No, ei se Google oikeasti tiedäkään, mutta arvelee silti tietävänsä, suurella todennäköisyydellä, keitä käyttäjät ovat, iän, sukupuolen ja intressien osalta. Ja ehkä jopa tietääkin, paremmin kuin sivuston ylläpitäjä. Mutta mihin siis perustuu Googlen analyysi siitä, keitä ovat sivuston käyttäjät?

Samaa asiaa Google on analysoinut viimeistään siitä lähtien, kun se osti DoubleClick-mainonnanhallintajärjestelmän. Sen keräämän datan perusteella on jo vuosia luokiteltu eri sivustojen käyttäjien sukupuoli- ja ikäjakaumia, sekä aihepiirin kiinnostuksia, sen perusteella, miten DoubleClickin evästeiden historiatietojen mukaan eri käyttäjät ovat selaimillaan surffanneet verkossa. Itse asiassa, jos sivuston ylläpitäjä haluaa nyt käyttäjiensä sukupuoli-, ikä- ja intressijakaumat Google Analytics -raporttiinsa, hänen pitääkin muokata GA-seurantakoodia siten, että koodi muokataan tavallaan klassisesta Analytics-koodista osin DoubleClick-koodiksi. Vasta sen jälkeen alkaa Google Analytics -raporttiin kertyä dataa sivuston käyttäjien sukupuoli- ja ikäjakaumasta.

Loppujen lopuksi kyse on joka tapauksessa hyvin yksinkertaisista todennäköisyyspäätelmistä. Jos surffaillet auto-, finanssi-, urheilu- tai kuljetus- ja logistiikka-alan sivustoilla, olet hyvin suurella todennäköisyydellä mies. Jos surffailet paljon vaikkapa kosmetiikka-, muoti-, kauneudenhoito- ja ruuanlaitto-sivustoilla, olet suurella todennäköisyydellä nainen.

Kuka Sinä olet Googlen mielestä? Klikkaa osoitteeseen http://www.google.com/analytics/learn/privacy.html, ja klikkaa sieltä edelleen "Google Analytics evästeet"  ja sitten linkkiä "mainosasetuksissa". Se vie sinut sivulle, joka kertoo, kuka olet Googlen mukaan tällä hetkellä!

Minulle se kertoi, että olen mies, ikäryhmässä 45-54 vuotta, ja olen kiinnostunut mm. ammuntapeleistä ja amerikkalaisesta jalkapallosta.

Totta tosiaan, ikä ja sukupuoli menivät oikein, mikä ei kuitenkaan ole suuri ihme, kun olen antanut kyseiset tiedot Google+ -profiiliini, josta Google toki saa ko. tiedot, ja pystyy myös sen perusteella kohdentamaan minulle ikäryhmäni ja sukupuoleni mukaisia mainoksia, kun olen kirjautunut Google-käyttäjäksi. Mutta että olen kiinnostunut amerikkalaisesta jalkapalllosta ja ammuntapeleistä? Noh, edellisestä en ymmärrä mitään, vaan kuulun joukkoon, jonka mielestä se on urheilulaji, jossa "ensin seisoskellaan, ja sitten kajautetaan päät yhteen", ja pelejä en ole juurikaan pelannut 80-luvun jälkeen, ammuntapelejä en eläessäni. En siis olisi kauhean huolissani siitä, mitä Google minusta "tietää", sillä Google+ -palveluun annetut tiedot olen toki itse valinnut, ja nuo aihepiirikohdennukset menevät uskomattoman pieleen.

Kohulööpit odottavat!

Siitä huolimatta, että Googlen tämänhetkinen Internet-käyttäjien profilointi ei näytä kovinkaan eksaktisti toimivan, on asiasta odotettavissa lähiaikoina melkoisia iltapäivälehtilööppejä. Siis että "Google vakoilee taas suomalaisia Internet-käyttäjiä", ja paljastaa heidän sukupuolensa, ikänsä ja kiinnostuksen kohteensa mainostajille. Miten röyhkeää!

Tosiasiassa siis kyse on hyvin alkeellisesta todennäköisyyspäättelystä. Eri sivustot, jotka tarjoavat sivuillaan Google-mainontaa, nimittäin itse luokittelevat itsensä erilaisiin aihepiiriluokitteluihin, ja tämän jälkeen Googlen pitää vain ajaa ristiin, miten Googlen eri palveluissa miehiksi, naisiksi ja eri ikäisiksi itsensä kirjanneet vierailevat minkäkin aihepiirin sivustoilla. Tietenkään läheskään kaikilta Internetin käyttäjiltä ei tätä tietoa saada, mutta kuten markkinatutkijat tietävät, jo pienikin, muutaman sadan kävijän satunnaisotos käyttäjistä antaa varsin luotettavan kuvan sivuston kävijäprofiilista. Ja tämän pohjalta voidaan sitten alkaa luokitella myös niitä käyttäjiä, jotka eivät ole itsestään antaneet mitään tietoja, naisiksi tai miehiksi tai eri ikäluokkiin, pelkästään sen perusteella, minkälaisilla sivuilla he ovat viime aikoina vierailleet.

 Ja todellakin, luokittelu noudattaa kaikkia klassisia stereotypioita, eli miehet käyvät urheilu-, auto- ja tekniikkasivustoilla, naiset kosmetiikka-, muoti- ja hiustenhoitosivulla jne. Ja eri ikäiset käyvät eri tyyppisillä sivustoilla, vastaavaan tapaan. Jos profiilisi on kovin ristiriitainen, Google luokittelee Sinut ryhmään "unknown"...

Hyvä vain huono asia?

On toki helppo kuvitella lähiviikkojen sensaatiolööpit ja ajankohtaisstudiot, joihin on petterijärviset ja mikkohyppöset jälleen kerran kutsuttu toistamaan, miten isovell valvoo netissä ja jokaista suomalaistakin "vakoillaan" verkossa. Web-analyytikkona ja mediatoimstoihmisenä toivotan kuitenkin Googlen "demografisen" luokittelun vain tervetulleeksi, etenkin kun ymmärrän, että loppukäyttäjän henkliökohtaisista, tai yksityisyyteen liittyvistä asioista, tämäntasoiset todennäköisyyslaskelmat eivät kerro oikeastaan yhtään mitään. Ja pelkästään evästeesi tuhoamalla olet jälleen "unkown" Googlelle.

Loppujen lopuksi käyttäjäähän ei henkilönä tässä analysoida, vaan tutkitaan selaimen tai päätelaitteen historiaa, ja arvuutellaan onko laitteen takana todennäköisemmin mies vai nainen, nuori vai vanha. Ja data tarjotaan tämän jälkeen sivustolle, prosenttijakaumana, kuinka suuri osa käyttäjistä on nainen tai mies, tai kuuluvat eri ikäryhmiin. Kuten kaikissa markkinatutkimuksissa, tässäkin kukin yksittäinen käyttäjä voi myös halutessaan rastia ruutuun, että kiitos vain, en halua itse osallistua tällaiseen tiedonkeruuseen.

- Ismo Tenkanen

Hesarin pelottelujournalismin tyylinäyte: "Google kauppaa yksityisyystietoja mainostajalle"

Helsingin Sanomien printtilehdessä oli Taloussivuilla tänään 30.6. jälleen kerran sen tason tyylinäyte lehden journalismin lokasankotasosta, että en todellakaan ihmettele, miksi Hesarin printin levikki tulee alas kuin lehmänhäntä. Otsikolla "Yksityisyys on myös liiketoimintaa" toimittaja Petri Sajari syyllisti Hesarille niin tuttuun tapaan kilpailevia ulkomaisia mediataloja yksityisyystietojen kauppaamisesta mainostajalle. Sananmukaisesti Sajari kirjoittaa, että "Yhtiö (Google) kerää ja varastoi kuluttajilta palveluidensa käyttötietoja, joita se myy mainostajille. Samaa tekevät monet muut verkkopalveluja tarjoavat yritykset kuten Facebook, Microsoft ja Apple."

Tämä on sen luokan valheellinen väite, että soisin mielihyvin jonkun isoista ulkomaisista mediataloista haastavan tällaisen lokasankojournalistin oikeuteen väitteistä, joissa kilpailevaa mediaa syytetään rikollisesta toiminnasta, kun tämä ei todellisuudessa tee mitään muuta kuin tasan sitä samaa, mitä Helsingin Sanomien oma mediamyynti: myy kohdennettua mainontaa erilaisin kohdennuskriteerein. Kuluttajien yksityistiedot eivät ole kaupan mainostajalle, eivät ole koskaan olleet.

Mistä on kyse?

Esimerkkinä HS:n "analyysissä" mainitaan, että näiden tietojen avulla voidaan kohdistaa mainontaa juuri oikeille ihmisille. Esimerkiksi vernemainoksia näytetään vain niille, jotka käyttötietojensa perusteella ovat kiinnostuneita veneilystä.

Voi hellan lettas. Suomalaiset mediatalot ovat pyrkineet samaan kymmeniä vuosia, mutta kun Google, Facebook tai MSN tekevät mainonnan kohdentamisen paljon taitavammin - kenenkään yksityisyyttä loukkaamatta - niin Hesarin toimittaja kylvää puolimiljoonaiseen sunnuntailukijakuntaansa tällaista valheellista roskaa.

Kyse ei ole saivartelusta, vaan yksityistiedot on termi, joka lakituvassa kyllä hyvin tarkasti pystytään määrittelemään. Esimerkiksi hakukoneeseen kirjoitetttu sana "vene" ei todellakaan ole kenenkään yksityistieto. Ei ole mitään juridista estettä, etteikö Google tai muu mediatalo voisi avainsanan "vene" esiintyessä sivulla myydä ilmoitustilaa venemainostajalle.

Mainonnan kohdentaminen eilen ja tänään

Otetaan esimerkiksi tuo toimittajan mainitsema venemainonnan kohdentaminen veneilyä harrastaville. Printtimaailmassa ei juuri ollut muita tapoja kohdentaa, kuin valita mainos Vene-lehteen, jos haluttiin säästyä "hukkakontakteilta" eli mainonnan kohdentamiselta niille, jotka eivät lainkaan harrasta veneilyä. Printtimainonta sukeltaa parhaillaan jyrkkää vauhtia juuri siksi, että mainonnan kohdennusmahdollisuudet ovat niin heikot, ja verkko tarjoaa lukemattomia tehokkaita kohdennustapoja esittää mainos vain niille, joita se koskee.

Google, jota Sajari jutussaan syyllistää "kuluttajien yksityistietojen myymisestä", tarjoaa kohdentamiseen seuraavaat neljää tapaa:

- avainsanakohdennus: kun sivun tekstissä tai hakulausekkeessa esiintyy esim. sana "vene", esitetään venemainos. Suomalaiset mediatalot tarjoavat samaa Leiki-teknologialla.
- aihepiirien mukainen kohdennus: media, kuten Iltalehti.fi, valitsee, että sen omat matkailusivut ovat aihepiiriä "matkailu", jolloin Googlen kautta voi ohjata matkailuaihepiirin sivuille matkailumainoksia, omilla Googlen mainospaikoillaan ko. mediassa
- valitun median mukainen kohdennus: valitaan Googlen mainosverkoista sivustoja, joihin halutaan sijoittaa mainos, esimerkiksi Kauppalehti.fi ja Taloussanomat.fi
-retargeting, eli käyttäytymiseen perustuva kohdennus; kohdennetaan mainontaa Googlen mainosverkossa niille, jotka ovat aiemmin vierailleet mainostajan omilla sivuilla, esim. verkkokaupassa vieraillut ostoskorissa tai tietyllä tuote-esittelysivulla

Näistä neljästä kohdennustavasta viimeksi mainittu eli retargeting on ainoa, joka siis perustuu Googlella evästeeseen eli siten kävijän selainhistoriaan, missä hän on aiemmin vieraillut.

Aivan samaa retargeting-mainontaa tarjoaa jokainen mainosverkko, mukaanlukien Sanomien oma mainosverkko. Sanomat tarjoaa samaa palvelua itse asiassa paljon laajemmin, eli mahdollistaa myös mainonnan kohdentamisen myös niille, jotka ovat vierailleet jollain valitulla Sanoma-konsernin omilla sivuilla. Toisin sanoen venemainostaja voisi valita mainonnan kohdennuksen vain niille, jotka ovat vierailleet Oikotien Venepalstassa. Vastaavasti Otava Median mainosverkko voisi tarjota mainontaa niille, jotka ovat käyneet sen oman verkon Venelehden sivuilla. Erinomaisia mainonnan kohdentamistapoja verkossa, eivätkä riko kenenkään yksityisyyttä, sillä mainostaja ei suinkaan saa mitään Venepalstassa tai Venelehden sivuilla vierailleiden yksityisyystietoja. Eivätkä ne ole kaupan, vaikka kuinka mainostaja haluaisi niitä ostaa.

Facebookin kohdennustavat menevät toki vielä pidemmälle. Jos olen kirjoittanut Facebookiin omiin harrastuksiini "golf" tai "veneily", saan epäilemättä mainoksia näihin aihepiireihin liittyen. Mutta se ei tarkoita sitä, että Facebook olisi "myynyt yksityisyystietoni mainostajalle" - mainostaja kun ei saa minun henkilötietojani, mainostaja voi ainoastaan kohdentaa minulle mainontaa, tietämättä, kuka olen. Tässä on hyvin olennainen ero.

Mainonnan kohdentaminen ja yksityistietojen myyminen

Esimerkin tapaus kuvastaa loistavasti, mistä on oikeasti kyse. Mainostajalle tarjotaan siis vain ilmoitustilaa, ihan kuten ennen vanhaan printtimediasta. Ilmoitustila on ainoa, mitä mediasta on kaupan, eivät henkilötiedot, eivät yksittäisen henkilön käyttäytymistiedot. Mutta siinä missä vanhassa printtimaailmassa, jossa toimittaja Sajari yhä elää, Vene-lehti oli kuta kuinkin se ainoa kohdennusmahdollisuus venemainostajalle, Google tarjoaa neljää edistyneempää kohdennustapaa, ja Sanomat itse vielä pidemmälle meneviä käyttäytymiskohdennuksen metodeja, joissa hyödynnetään Internet-käyttäjän selainhistoriaa, ja pystytään kohdentamaan venemainos niille, jotka ovat esim. kuukauden sisällä vierailleet Venepalstan sivuilla.

Pointti ei ole kuitenkaan tässä, vaan siinä, että kun verkossa tarjotaan näitä kohdennusmahdollisuuksia, ei todellakaan myydä kenenkään yksityistietoja tai yksittäisen ihmisen käyttäytymistietoja, eikä rikota mitään lakeja. EU on parhaillaan tarkentamassa lainsäädäntöään edellä kuvatun mm. Sanomien itsensä harjoittaman käyttäytymiskohdennetun mainonnan osalta. IAB Finland tekee kovaa työtä tehdäkseen kuluttajille selväksi, että ei ole kyse mistään kummemmasta kuin edellä on kuvattu, ja että asialla ei ole mitään tekemistä yksityistietojen myymisen kanssa.

Tuo IAB Finlandin työ kun on vain kovin turhauttavaa, kun parin viikon välein sitten joku Hesarin höyrypäätoimittaja kirjoittaa tällaista roskaa, jossa valehdellaan lähes joka lauseessa. Mikä on tällaisen ala-arvoisen pelottelujournalismin tarkoitus? Ne printin mainosrahat kuin vain menevät verkkoon, halusi Hesarin toimittaja sitä vai ei.

Ja kun lukee näitä Hesarin asiavirheitä viliseviä "analyysejä", niin en ole ollenkaan varma, olenko edes pahoillani siitä, että Hesarin levikki jatkaa romahtamistaan. Kuten Pekka Soini nasakasti totesi, "Liian moni ilmoittaa peruutuksen syyksi tyytymättömyyden sisältöön" (M&M 29.5.2013).

Jos tämä on HS:n sunnuntainumeron "analyysin" taso, mitä voidaan odottaa Hesarin perus-uutisen asiantuntemuksesta? Tämän artikkelin avainsanoiksi kirjasin "pelottelujournalismi, roskajournalismi, likasankojournalismi".

- Ismo Tenkanen


Nettimittauksen hiekkalaatikolla tapahtuu

Keskikesä on tyypillisesti se ajankohta, johon ajoitetaan verkkomedian yleisönmittauksen muutokset ja algoritmien korjaukset, koska luvut muutenkin juhannuksen jälkeen tuppaavat jonkin verran vajota. Elokuussa sitten luvut taas elpyvät, ja mainostajan miesmuisti ei kuitenkaan kestä kuukautta pidempään, jolloin syksyllä ollaan taas sitten business as usual -moodissa, vaikka verkkomedian yleisöluvut ovat hieman muuttuneet.

Uusin käänne Suomen verkkomedian julkistettujen lukujen osalta tapahtui juhannusviikolla, kun TNS Metrix alkoi julkaista viikkolukujaan uuden laskentamallin mukaisesti, jossa huomiodaan paitsi evästeet, myös palaavat kävijät selain- ja laitetiedoista muodostetun ns. fingerprint-tunnisteen perusteella. Muutos tehtiin IAB Finlandin hallituksen päätöksellä. Nyt sitten mainostajien ja mediatoimistojen hämmennykseksi Sanoma-konserni näyttää protestoivan tätä metodia, ja on poistanut sivustonsa TNS Metrixin julkistettavien listalta.

Sinänsä nyt sitten hiekkalaatikkoprotestin tasapaino säilyy, kun Iltalehti vastaavasti vuoden tauon jälkeen kelpuuttaa lukunsa listalle - kun pääsi takaisin uuden laskentamallin avulla niille lukemille, jolla oli myös edellisen järjestelmän (irlantilainen Blue Metrix) mittaamana. Vuoden verran ehdittiin julkaista saksalaisen Springin tuottamia eväste-lukuja, jolloin mm. Alma Media, MTV3 ja YLE jättäytyivät mittauksen ulkopuolelle.

Mikä ihmeen "fingerprint"?

Selain- ja laitetiedoista koostetun fingerprint-tunnisteen eli "sormenjäljen" idea ei suinkaan ole uusi, vaan siitä puhuttiin ja sitä käytettiin eri online-mittauksissa jo 2000-luvun alussa. Tähän astihan on luotettu enemmän evästeisiin, mutta ongelmat evästeiden kanssa ovat tunnetusti kasvaneet vuosi vuodelta, mobiililaite-kannan kasvaessa erityisesti ne ovat korostuneet. Suomessa verkkomedian julkistettuihin lukuihin on juuri evästeiden alati kasvavien ongelmien takia jouduttu parin kolmen vuoden välein tekemään oikaisuja. Asiasta kiinnostuneet voivat googlata lisätietoja tai lukea vaikka täältä.

Evästeet aikansa eläneet identifioijana

Web-analytiikkamaailmahan tutkii edelleen "kävijämääriä" evästeluvuilla, vannoen Google Analyticsin nimiin, jota pitää raamattuna ja virheettömänä. Sitä, miten suuria harhoja GA:n "eri kävijä"-lukuihin sisältyy, saa parhaan kuvan vierailemalla suomalaisella Oindex-sivustolla, joka julkistaa täysin oikomattomia Googlen evästelukuja eri kävijöistä. Hyvä esimerkki: listan ykkösenä on Foreca.fi, jolla on Google Analyticsin datan mukaan 1.576.131 eri kävijää viikolla 25/2013. TNS Metrixin vastaava luku samalle saitille samalta viikolta on 1.045.976 eri kävijää - ero on siis huikeat yli 50 %.

Jos siis mainostajille saisi julkaista Web-analytiikan peruslukuja "eri kävijöistä", niissä olisi yli 50 % ilmaa - ja mainostaja maksaisi 1,5 kertaista kontaktihintaa kävijöistä, joita ei ole.

Tietenkin toinen vaihtoehto on tuo aiempi Suomessa noudatettu linja, että oiotaan evästeluvuista "uudet kävijät" tarkastelujakson ajalta, ja hyväksytään vain paluukävijät, joista voidaan olla varmoja, että he eivät ole vain tuhonneet evästettään ja saaneet uutta. Mutta sitten pitää olla jokin algoritmi laskemaan myös niitä uusia kävijöitä, koska paluukävijöiden määrä laskee sitä mukaa kun evästeen hylkäävien määrä kasvaa. Ollaan aika loputtomassa korjauskertoimien kierteessä. Olisiko vain tunnustettava, että evästeluvut ovat eri kävijöiden laskennassa silkkaa roskaa - kuten Oindexin luvut helposti osoittavat?

Fingerprint ja tietosuoja

Oman pohjanoteerauksensa uuden, IAB Finlandin hallituksen siunaaman mittaustavan tulkintaan antoi Mediaviikko.fi-niminen nettijulkaisu, jossa uutisoitiin, miten "Iltalehti.fi kerää digitaalisia sormenjälkiä lupaa kysymättä". Kirjoittajan tarkoitusperiä ja logiikkaa on aika vaikea ymmärtää, ja vahva epäilykseni onkin, ettei kirjoittaja ymmärrä sitä itsekään. Iltalehtihän ei tuota TNS Metrix-mittausta suorita, ja vaan sen tekee TNS Gallup, jonka tagit ovat kyllä ihan yhtä lailla Sanoma-konsernin saittien sivuilla, samoin kuin parin sadan muun kotimaisen verkkomedian sivuilla, mutta ehkä kirjoittaja sai tuolla purkauksellaan jotain antipatioitaan purettua Iltalehteä kohtaan.

Mitä sitten tulee tuohon ajatukseen "luvattomasta" tiedonkeruusta, niin TNS Gallupin keräämä data on sitä samaa lokidataa, mitä myös esim. Google Analytics ja mikä tahansa muu online-mittaus kerää, eli ne fingerprint-tiedot kootaan niistä selaimesta ja laitteesta saatavista tiedoista, joita kulkee lokidatan mukana jokaisen sivupyynnön mukana. Tämän datan liikkumista käyttäjien koneilta verkkosivustojen palvelimille on aika vaikea netissä estää, ja on toki kunkin sivuston oma asia, tallentaako palvelimille väistämättä kertyvää dataa vai ei, sekä millä tavoin hyödyntää mahdollisesti tallennettua lokidataa. Laki säätää sitten sitä, mitä tietoja on julkistettava kerätystä ja tallennetusta datasta, ja miten sitä hyödynnetään. Tietosuojavaltuutetun toimisto on laatinut oman mallitiedotteensa, mikä on "lain edellytykset täyttävä evästeistä informointi"

http://www.iab.fi/verkkomainonnan-abc/yleisomittaus/cookiet-eli-evasteet.html

Tietenkin nyt on maallikolle varmaan sitten ihan uusi juttu, että pelkkä evästeiden estäminen ei estä mittaamista ja Web-analytiikkaa (jota logiikkaa tietysti Tietosuojavaltuutettukin on kautta historian noudattanut, kun ei tuota ymmärrä), mutta se on sitten ihan oma tarinansa, eikä ainakaan medioiden päänsärky.

- Ismo Tenkanen