Verkkokaupankäynti

Ad Fraud display-mainonnassa - kuinka tyhmänä mainostajia pidetäänkään?

Kirjoitin ad fraudista ensi kertaa blogissani jo vuonna 2015, jolloin mediatoimistoissa kiersi Mainostajien liiton ja Sanomalehtien liiton omiin julkaisuihin kirjoittavia free lance -toimittajia, jotka olivat lukeneet ulkomaisista lehdistä netin display-mainonnan mainoshuijauksista (Ad Fraud), ja halusivat kirjoittaa oman kohujuttunsa aiheesta.

Aiheesta tehtiin toki isojen verkkomedioiden, Googlen ja mm. IAB:n toimesta useita varsin tieteellisiäkin tutkimuksia, ja selviteltiin ad fraudin todellista laajuutta ja uhkakuvia. Uhkakuvissa maalailtiin, että jos mitään ei tehdä, miljardeja valuu kyberrikollisuuteen, ja display-mainonnasta tulee sen yleisin formaatti.

Ohjelmallinen ostaminen nostatti pelot rikollisten väliintulosta mainosrahojen jakoon

Nettimainonnan ad fraudeissa erityisesti tikun nokkaan nostettiin ohjelmallinen ostaminen (programmatic buying), koska siinä mainostajan ja median väliin ilmaantui teknologia-osapuolia, jotka veivät kasvavista digimainonnan rahoista oman reilun siivunsa. Silloin monet kotimaisetkin mediatalot ääneen julistivat jopa Mainostajien liiton omissa seminaareissa, miten hukka perii mainostajan, joka ohjelmalliseen ostamiseen sortuu - ja paras ja turvallisin tapa on ostaa suoraan mediataloilta mainospaikkansa, niin ei valu rahat rikollisille tai epämääräisille hämärille vilunkipelureille. Ties mille pornosaitille mainoksesi päätyvät!

Uskokaa tai älkää, yksi suurimmista suomalaisista mediataloista esitteli seminaarissa slidea, joka esitti harmaata säkkiä, ja kuvaili, että "et voi yhtään tietää, mihin mainoksesi päätyy, jos lähdet ohjelmallisen ostamisen kautta ostamaan display-mainontaa". Kun itse oli jo siinä vaiheessa tehnyt käytännössä liki päivittäin ohjelmallisen ostamisen kampanjoita isoillekin mainostajille melkoisella kustannustehokkuudella - josta mainostajat olivat itsekin oli innoissaan - niin oli pakko tokaista kesken esityksen, että nyt taitaa tulla hieman vanhentunutta tietoa. Sillä jos minä käynnistän ohjelmallisen ostamisen kampanjan maanantaina, niin minulla on tiistaina Excelissä esittää rivi riviltä yksitellen nimeltä mainiten kaikki ne mediat (Web-sivustot), joissa mainos on esiintynyt vähintään kerran. Eli tuo "säkissä" osto hieman ontui. Keskustelu jatkui niin, että mediapomo sanoi että "joo eli näet klikeistä missä mediasta tuli klikkejä", ja piti oikaista, että ei suinkaan, vaan näen joka ikisen median URL-tasolla, jossa mainos on esiintynyt vähintään yhden kerran. Web-analytiikalla sitä ei toki näe, mutta mainonnanhallintajärjestelmä sen raportoi ja tulostaa vaikka Exceliin.

Mainoksista maksetaan ohjelmallisessa ostamisessa näyttöperusteisesti, eli 1000 mainosnäyttöä kohden esim. 5-15 euroa. Tämä summa laskutetaan täysmääräisesti mainostajalta, ja julkaisija eli verkkkomedia saa siitä sitten oman osansa - ei toki sataa prosenttia, koska teknologia, kohdennusdatan tuottajat, mainonnanhallintajärjestelmä ja mahdollisesti myös digitoimisto ottavat oman siivunsa. Mutta mistä se rikollinen siis pääsee osallisiksi rahoihin?

Miten Ad Fraud toimii ja miten rikollinen tienaisi?

Jotta siis rikollinen pääsisi ohjelmallisen ostamisen mainosrahoihin käsiksi, hänen tulee perustaa huijaussivusto tai pikemminkin -sivustoja, jotka pyritään sitten liittämään johonkin isoon mainosverkostoon. Sitten roboteilla aletaan latailla omia sivuja, joihin on upotettu mainostajan bannereita, ja niin sitten rosmo vie mainostajan rahat.

Näin siis asia esitettiin myös seminaareissa ja webin dokumenteissa. 

How-impression-fraud-works-2

Miten idiootteina ne oikein meitä eli media/digitoimistoja ja mainostajia oikein pitivät? Miksi kukaan suomalainen mainostaja tai häntä edustava toimisto olisi siis lähtenyt ostamaan mainosinventaariota vaikkapa venäläiseltä tai itäeurooppalaisen Boriksen perustamalta bulkkisivustolta - kun kotimaan medioissa oli loputtomasti tyhjää inventaariota tunnetuissa laatumedioissa? Kotimaan mediat itse toki pelkäsivät, että mediatoimisto vie mainostajan rahat halvimman hinnan perässä minne tahansa huijarisivustoille.

Ihan niin dorkia ei oltu kuitenkaan media/digitoimistoissa. Päin vastoin. Nyt ensi kertaa tuntui siltä, että kontrolli on vihdoin ja viimein täysin omissa käsissä, sillä mediasivustoja saattoi nimetä vaikka yksi kerrallaan kotimaiset b2b-mediat, ja toisaalta saattoi blokata suomi24:set ja seiskat parilla klikkauksella, jos ei halunnut mainostajan brändiä tuohon ympäristöön. Aiemmin - uskokaa tai älkää - kun kotimaisille isoille mediataloille oli huomautellut, että analytiikan perusteella kotimaisen mediatalon verkostossa sivustot X ja Y eivät näytä konvertoivat asiakkaalle eli mainostajalle yhtään mitään, oli mediatalon mediamyyjän vastaus, että "ei me siihen voida vaikuttaa, mihin yksittäisille sivustoille mainokset menee". Nyt lähti siis ei-konvertoivat, huonosti performoivat sivustot parilla klikillä kampanjasta ulos - ja usein pysyvästi estolistalle myös tulevia kampanjoita ajatellen.

Näkyvyys ei todellakaan riitä mainostajalle vuonna 2019

Erikoista kyllä, edelleen vuonna 2019 Mainostajien liiton seminaareissa kiertävät samat itseoppineet "independent tutkijat", jotka levittävät ad fraudin kauhusanomaa, miten juuri ohjelmallinen ostaminen ja ylipäänsä digimarkkinointi ohjaavat mainostajan miljardit ulkomaisille kyberrikollisille. Ilmeisesti nämä puhujat ovat saavuttaneet suurta suosiota, ja mainostajat kahvitauolla ääneen keskenään päivittelevät, että olipa hyvä että nyt ihan oman liiton seminaareissa asia tuotiin nyt ilmi!

Mutta totuus on se, että ei verkossakaan mainostavalle asiakkaalle - siis oikealle maksavalle mainostajalle - riitä pelkkä mainosten näkyvyys ja komeat mainosimpressioiden miljoonaluvut. Jotain oletetaan, että sillä näkyvyydellä saadaan aikaiseksikin! Ja tätä todellakin sekä mitataan että seurataan kutakuinkin päivittäin toimistoissa tai niissä isoissa mainostajissa, jotka ovat ottaneet ohjelmallisen ostamisen omana haltuunsa.

Myös teknologia on kehittynyt valtavasti muutamassa vuodessa. Erilaisilla järjestelmillä pystytyään skannaamaan poikkeamia, aivan kuten niissä vuoden 2015 yliopistotason tutkimuksissa, jossa seurattiin erilaisia web-mittauksen parametrejä, bounce ratet, vierailun kestot, ajankohdat, konversioasteet, joiden avulla saatettiin herkästi tunnistaa erikoinen yöllinen massaliikenne kello kolme oudosta IP-osoitteesta Perä-Köyliön autotallista. Mutta ennen muuta mainonnan tavoitteet ovat muuttuneet, sillä mainosnäyttöjen rinnalla seurataan yhä enemmän mainoksiin reagoimista, ja ei pelkästään mediasivustojen banner-klikkeinä, vaan nimenomaan asiakkaan omalla laskeutumissivulla, ja eteneekö kävijä tältä sivulta eteenpäin - tällä tai myöhemmällä vierailukerralla - aina konversioon asti. Konversiopisteeksi voitiin määritellä yhtä hyvin vaikkapa vierailu hinnastossa tai jälleenmyyjien sivuilla, jos itse osto- tai tilaustapahtumaa ei mainostajan sivustolla suoriteta.

Myös mainonnanhallintajärjestelmät raportoivat päivätasolla moneen suuntaan kustannukset, ei pelkästään hinta per tuhat mainosnäyttöä, vaan hinta per klikki (CPC) ja hinta per konversiopiste (CPA eli Cost per Action). Ja siten voitiin laskea kustannuksia jopa media/URL-tasolla, banner/creative-tasolla ja kohdennuskriteeri-tasolla (Line item). Mikä tärkeintä, jopa voitiin asettaa mainoskampanjan tavoitteet sen mukaan mitä ollaan valmiita maksamaan vaikkapa yhdestä uudesta asiakkaasta, joka konvertoi mainoksen nähtyään. Ohjelmistot kun automaattisesti alkoivat sitten ohjata mainoksia juuri niille sivustoille, jotka tuottivat aktiivisimmin mainostajan omille sivuille konvertoivia - sillä seurantapikseli oli laitettu kiinni myös "kiitos tilauksesta"-sivulle, ja järjestelmä raksutti liki reaaliajassa, mitkä sivustot, luovat ratkaisut ja kohdennukset tuottivat kauppaa tai jopa euroja (ostoksen loppusumma saadaan verkkokaupasta dataan mukaan) tehokkaimmin!

Koskaan aiemmin mainostajan kontrolli ja mainonnan ohjausmahdollisuus ei ole ollut parempi

Summa summarum: mainostajalla ja häntä edustavilla toimistoilla ei ole koskaan ennen ollut yhtä paljon kontrollia ja ohjausmahdollisuutta jopa kesken kampanjan, kuin juuri nyt on - ohjelmallisen ostamisen ansiosta. On totta, että mainostajan mainoksista maksama raha ei mene täysmääräisesti enää medialle, koska on dataa, jolla mainontaa ohjataan (esim. Posti myy Suomessa muuttajadataa eli evästeitä niistä, jotka ovat vierailleet muuttoilmoitussivuilla), on teknologiayhtiöitä, ja on mainonnanhallintajärjestelmät, jotka kaikki vievät siivunsa mainosrahoista. Mutta ennen muuta: mainostaja saa tänä päivänä jopa 10 tai 20 kertaa tehokkaammin mainospanostukselleen toivottuja tuloksia, kuin aikana, jolloin display-mainonta oli pakko buukata etukäteen nimetylle mediasivustolle, toimi kampanja tai ei. Ja jos käy niin surkeasti, että tavoitteet eivät toteudu, ja kauppa ei käy mainostajien omilla sivuilla, niin ohjelmallisen ostamisen kampanjan voi keskeyttää milloin tahansa. Yhdellä napin painalluksella.

Tässä sitä kauhutarinaa kerrakseen, ja on toki tiedossa hyvin ne tahot, jotka tietoisesti jatkavat mainoshuijaus-rikollisilla pelottelua. Varmasti riskit ovat melkoiset, jos lähtee globaaliin mainontaan jättimäisiin mainosverkkoihin (huu huu: Iso G vie rahasi!), mutta silloinkin huijaus onnistuu vain silloin, jos mainostaja tai hänen toimistonsa vähät välittää mainonnan tuloksista, ja antaa pelkkien suurten impressiolukujen hurmata. Kaikissa kauhutarinoissa esimerkkiasiakkaana oli murojätti, joka haki pelkkää brändinäkyvyyttä valtaisalla nettikampanjalla, jossa luukutettiin satoja miljoonia mainosimpressioita sokkoverkoissa. Kuulostaapa uskottavalta suomalaisesta näkökulmasta.

- Ismo Tenkanen

 

 

 


Vaarallinen ROI-ajattelu johtaa pahimmillaan myynnin romahtamiseen

Mistä tunnnistaa aloittelevan digimarkkinoijan? Siitä, että tämä kehuskelee lakkaamatta, miten korkean ROI-kertoimen sai eri kampanjoilleen. Kymmenen ROI-kerroin ei tunnu enää miltään, kun yhdessä kampanjassa saatiin 20 ROI-kerroin (tarkalleen ottaen tietenkin ROAS eli Return of Ad Spenditure, koska kyse on vain mediapanostuksella saadusta myyntitulosta), jollekin jopa 30, 40 tai 50 ROI-kerroin, kun myydään jotain todella arvokasta, ja kulut ovat kuitenkin esimerkiksi hakumainonnassa maksimissaankin vain muutamia euroja per klikki.

Mitä korkeampi ROI - sen parempi?

Tässä törmätään siis ajatusmalliin, jonka mukaan mitä korkeampi ROI/ROAS, eli mitä suuremmalla kertoimella mainontaan käytetyn euromääräinen panostus on saatu myyntinä takaisin, sitä parempi. Eli ROI 50 on viisi kertaa parempi kuin ROI 10 ja kymmenen kertaa parempi kuin ROI 5. Mutta kun juuri näin ei ole - usein täysin päinvastoin! Käytännössä nimittäin myyntituotot usein pienenevät samassa suhteessa, kun ROI-kerroin kasvaa!

Asiaa on helppo tarkastella historiadatan avulla, ottamalla esim. hakumainonnan panostukset ja myyntituotot viikoittain vaikka vuoden tai parin ajalta taulukkoon, ja laskemalla ROI/ROAS-kerroin per viikko. Data näyttää siis tältä:

 

ROI-kerroin.jpg

Eri viikkoina on siis ollut hyvin vaihteleva ROI-kerroin hakumainonnan myyntituottojen ja panostuksen välillä. Välillä ROI-kerroin jää alle yhden, välillä se on yli 50. Samalla huomataan, että korkeimmat ROI-kertoimet ovat viikkoina, jolloin panostukset ovat olleet vain satasia. Mihin siis kannattaisi asettaa tavoite-ROI, jos kampanjaa optimoidaan ohjelmistolla, joka automaattisesti säätää bid-tarjouksia kohti haluttua ROI-tasoa?

Tällaisia optimointityökaluja on ollut markkinoilla jo yli 15 vuotta, siis kauan ennen, kuin Google itse alkoi tarjota Google Adsiin  optimointityökaluja, joissa kampanjaa voidaan - kunhan dataa ja konversioita on riittävästi - optimoida kohti haluttua ROI-tasoa tai CPA-hintatasoa (kustannus per konversio). CPA-hinta eli asiakashankinnan kustannus on erinomainen tavoitearvo, jos tuotteet tai palvelut, joita myydään, ovat melko samanarvoisia (vähäinen variaatio hinnoissa), mutta jos tuotevalikoimassa on sekä viiden euron tuotteita että usean tuhannen euron tuotteita, ei voida samaan kampanjaan asettaa järkevää CPA-hintatavoitetta, vaan olisi parempi säätää ROI-kerroin, että myyntiä pitäisi tulla esim. viiden tai 10 kertoimella panostukseen nähden, oli tuotteen hinta mikä tahansa.

Automaatio toimii - mutta se voi romahduttaa myyntituotot!

Nyt kun Google itse tarjoaa aktiivisesti ja kehittää kaiken aikaa omia työkalujaan kohti automaattista optimointia, suurin riski on siinä, että ohjelmistoa säätävä digimarkkinoija kuvittelee, että mitä korkeampi ROI, sen parempi. Kyllä, ohjelmisto kyllä pystyy toteuttamaan - jos se historiadatan perusteella on mahdollista - yhä korkeamman ROI-tason. Jos otetaan vaikka vuoden tai kahden vuoden ajalta kaikki kampanjan avainsanat, ja sortataan ne ROI-kertoimen mukaan järjestykseen, skaala voi olla vaikkapa 0-100, jolloin "leikkuri" voidaan käytännössä asettaa mihin tahansa kohtaan tätä skaalaa. Silloin ohjelmisto alkaa algoritmeillään pudottaa bidiä avainsanoista - tai sulkea kokonaan avainsanoja, joissa ROI-kerroin on jäänyt viime aikoina alle halutun ROI-tason. Ennen pitkää ohjelmisto siis todellakin saavuttaa sille asetetun ROI-tason, oli se lähes mikä tahansa, koska se käytännössä karsii kampanjasta sanat, joissa ROI jää tavoitearvoa heikommaksi.

Mutta mitä tapahtuu myyntituloille, kun ROI-tasoa jatkuvasti kasvatetaan? Nehän tietysti laskevat tasaisesti, mitä korkeammaksi asetetaan ROI-vaatimustaso! Koska yhä pienempi osa avainsanoista toteuttaa yhä korkeamman ROI-kertoimen, ja jäljelle jäävät ne muutamat helmet, joissa ROI-kerroin on esim. 20, 30 tai enemmän. Kaikki se myynti, joka olisi tullut pienemmällä ROI-kertoimella, menetetään!

Silti jatkuvasti törmää siihen, että omissa asiakkaissa juoksee kilpailijoiden nuoria digimarkkinoijia, jotka kehuvat asiakkailleen, miten pystyvät parantamaan mainonnan ROI:ta, saavuttamaan aivan ällistyttävän kovia ROI-kertoimia, jopa siis 20-50 ROI-kertoimia, käytännön esimerkein. Ainoa järkevä vasta-argumentti on silloin se, kuinka paljon myyntiä on silloin menetetty, jos ROI-kertoimeksi on saatu vaikkapa 20? Onko kaikki kauppa, jossa ROI-kerroin olisi jäänyt vaikkapa 5-15 välille, silloin torpattu, ja käännytetty kilpailijoille? 

Osaavaa ihmistä tarvitaan älyteknologiasta huolimatta

Kaikki edellämainittu ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö älyteknologiaa ja automaatiota kannattaisi hyödyntää markkinoinnin optimoinnissa, kun se etenee nyt suurin harppauksin ja pystyy käsittelemään esim. kymmeniä tuhansia bid-muutoksia muutamassa minuutissa - johon kenellä tahansa digigurulla menisi tuntikausia manuaaliseen säätämiseen. Tietenkin älyteknologiaa, ohjelmistoja pitää hyödyntää, koska ne säästävät työntunteja ja kuluja, mutta ohjelmistoja ohjaamaan ja tavoitteita asettamaan sekä tuloksia analysoimaan tarvitaan edelleen fiksu ihminen, joka tuntee asiakkaan liiketoiminnan, ja sen lainalaisuudet, sekä edelleen monia asioita, joista koneilla ja ohjelmistoilla ei ole dataa.

Todellisuudessa siis kuitenkin markkinointiin ja myyntiin vaikuttaa niin monia eri muuttujia, että mallintamalla vain muutaman muuttujan perusteella myyntiä, ei koskaan päästä täydelliseen kontrolliin. Yksinkertaisesti myyntiä selittäviä muuttujia voi olla oikeasti kymmeniä, ja jos ohjelmistolla on käytössään niistä yksi tai kaksi, niin niiden selitysaste ei nouse kovinkaan korkeaksi. Lisäksi pitää muistaa, että merkittävät poikkeukset olosuhteissa - esim. suuri alennuskampanja, sääolosuhteet jne - voivat aiheuttaa suuria piikkejä myynnissä, ja ohjelmiston algoritmit voivat olla aivan sekaisin suuren piikin jälkeen. Käytännössähän Google suosittelee esim. sulkemaan automatiikan esim. Black Friday -viikonlopuksi, koska pitkäaikaisella datalla ei juurikaan voida ohjata parin päivän myyntipiikkiä, eikä etenkään parin päivän myyntipiikkidatan perusteella ennustaa kampanjan jälkeista aikaa...

Maksimoi myyntitulot, älä ROI-kertoimia!

Käytännössä oma ohjeistukseni asiakkaalle on, että otetaan kaikki liikenne vastaan, jossa keskiarvo-ROI on halutulla tasolla. Jos asiakkaan myyntikatteiden kannalta riittää esim. ROI 5, otetaan kaikki myynti vastaan, jossa ROI-keskiarvo jää viiteen. Silloin pikemminkin maksimoidaan myyntituottoja minimikate-tasolla, eikä maksimoida ROI-kertoimia myyntitulojen kustannuksella. Asiakkaalta voi aina myös kysyä, maksaako tämä palkkoja ja muita kulujaan ROI-kertoimilla vaiko myyntituloillaan... Tai kysyä yksinkertaisen esimerkin, kumpi on parempi, kymmenen kertaa enemmän myyntituloja vai kymmenen kertaa parempi ROI-kerroin?

- Ismo Tenkanen

 

 

 

 

 

 

 

 


"Näin verkkokaupat huijaavat" - ja näin mediat menevät retkuun

Alkaa olla ilmeisesti taas kesätoimittajien aika ottaa ohjakset käsiin talousmedioissa, sillä Suomessa sekä Kauppalehti että Talouselämä uutisoivat 26.6.2019 näyttävästi "tutkimusta", jonka mukaan suuri osa verkkokaupoista "käyttää manipulaatiokeinoja" saadakseen asiakkaansa ostamaan enemmän. Talouselämän juttu oli otsikoitu:
"Verkkokaupoilla on lukuisia kieroja tapoja maanitella asiakas ostamaan asioita, joita tämä ei halua tai tarvitse - Näin sinua huijataan verkko-ostoksilla."

Luvut, joita "tutkimuksessa" esitetään, ovat niin pökerryttäviä, että normaali medialukutaidolla varustettu koululainenkin haistaisi käryä, mutta ei Kauppalehden toimittaja, joka tekee uutisesta näyttävän jutun lööppeineen. 10 minuutin "tutkivalla journalismilla" paljastuu, että tutkimuksessa listataan epäilyttäviksi ja huijaaviksi verkkokaupoiksi mm.

  • Amazon.co.uk
  • Ebay.co.uk
  • Adidas.fi
  • Samsung.com
  • jne jne. 

Millaiseen "rikokseen" nämä verkkokaupat ovat sitten syyllistyneet? Syntilistalta löytyi muun muassa tällaisia häkellyttäviä "manipulaatiokeinoja":

  • Ilmoitettu, että tuotetta saatavana enää XX kappaletta (esim. "Only 9 units left in online stock")
  • Ilmoitettu, että tarjous on voimassa rajallisen ajan, ja kerrottu milloin tarjous päättyy (esim. "Limited time offer")
  • Sivusto kertoo käyttäjille, mitä muut ovat ostaneet, jotka ovat ostaneet samaa tuotetta
  • Sivusto näyttää muiden käyttäjien / asiakkaiden kommentteja ja arvioita tuotteista
  • jne jne.

Entä mihin perustuu tutkijoiden väite esim. siitä, etteivät Amazon, Ebay tai Adidas tms. olisi rehellisiä kertoessaan, kuinka monta ko. tuotetta on varastossa saatavana? Ei mihinkään, sillä jokainen joka on joskus ostanut näistä verkkokaupoista, tietää, että jos tuotetta on enää vain 1 kpl saatavana, ja ostat sen, viidessä minuutissa tuote ei ole enää saatavana samassa verkkokaupassa. Ja todellakin tuote voi olla sen jälkeen loppu joko pysyvästi tai ainakin tilapäisesti. Amazon mm. ilmoittaa, että "tuotetta enää XX kpl, mutta tulossa lisää", jos Amazonin tietokannoista nähdään, että sitä on tulossa lisää.

Suurin osa "tutkijoiden" listaamista "manipulaatiokeinoista" on itse asiassa verkkokauppa-alustojen ja tunnetuimpien verkkokauppojen (kuten juuri Amazon, eBay) kaikille tuttuja markkinointimekanismeja, joilla todellakin nostetaan konversioastetta, ja markkinoinnin alkeiskoulutuksissakin kerrotaan, että esim. rajallinen tarjouksen kestoaika ja rajallinen tuotteen saatavuus kiihdyttävät selkeästi myyntiä. Jokainen aloitteleva kauppias - toimii tämä verkossa tai verkon ulkopuolella - tietää samat asiat. Ja samoja "kieroja temppuja" käytetään toki siis kivijalkakaupoissa - yleensä niitä kutsutaan sanalla "markkinointi"...

Tutkimuksessa listataan myös 3. osapuolen palveluntarjoajia, jotka sitten tarjoavat ja myyvät verkkokaupoille teknologioita, joilla voidaan toteuttaa erilaisin painikkein, popupein tai vastaavin erilaisia lisähoukutuksia ostoihin. Kuitenkin näitäkään on turha syyllistää, sillä kukin kauppias valitsee niin Amazonin, eBayn, kuin 3. osapuolten teknologioissa itse tarjouksensa ja promootionsa, jolla pyrkii myyntiä buustaamaan. Toki palveluntarjoaja voi tarjota valmiita template-pohjia erilaisiin kampanjoihin, joihin voi valita esim. tarjouksen keston, alennusprosentin, ilmaiset toimituskulut tms. 

Huijareita ja fake-mekanismeja on paljon  - olisiko tutkijoiden kannattanut keskittyä niihin?

Varmasti ainakin osa opiskelijoista, jotka ovat tutkimuksen takana, on aidolla asialla, ja on lähinnä halunnut herättää keskustelua fake-mekanismeista, joilla esim. Viagogo.com -tyyppiset pääsylippujen välityspalvelut käyttävät. Näidenkään toiminnassa ei välttämättä ole mitään laitonta, mutta härskisti ne esittävät, että esim. Pori Jazzin Kirjurinluodon konserttiliput "Myydään pian loppuun", vaikka sadat tuhannet konserteissa kerrankin vierailleet tietävät, että puistokonsertteihin mahtuu vaikka kuinka paljon ihmisiä, ja varmaankin konsertin puistoaluetta edelleen laajennettaisiin, jos pääsylippujen määrä ylittäisi jonkin tietyn rajan. Se, että välittäjä myy 31 euron lisähinnalla samoja lippuja, joita Pori Jazzin "virallisella kumppanilla" on käytännössä loputtomasti saatavilla, on tietysti puhdasta rahastusta, mutta tuskin laitonta.

Viagogo

Yllä kuvassa kuvakaappaus Viagogo.com-sivustolta, jossa myydään Pori Jazzin yleisesti saatavilla olevia pääsylippuja rajuun ylihintaan tekaistuilla väitteillä, joiden mukaan "liput myydään pian loppuun".

Koska tällaisia sivustoja, jotka oikeasti käyttävät kyseenalaisia keinoja kiihdyttääkseen kauppaa ja huijatakseen asiakkaitaan, on verkossa runsaasti, olisi tietysti ollut toivottavaa, että tutkijat olisivat keskittyneet niihin, ja pyrkisivät black-listaamaan niitä. Nyt kuitenkin "tutkimus" on tutkimuksellisesti puhdasta roskaa ja sensaatiohakuista fake-tutkimusta, jossa kaikki täysin normaalisti toimivat verkkokaupat, markkinointimekanismit tai tuiki tavanomaiset tarjous-kampanjat leimataan "kieroiksi tempuiksi" "huijata asiakkaita" ostamaan jotain, mitä he eivät halua.

Ja suomalaisten talousmedioiden ymmärrys asioista ei näköjään yllä edes peruskoululaisen tasolle medialukutaidossa ja lähdekritiikissä, valitettavasti.

- Ismo Tenkanen

 

 


Mittaatko markkinointipanostustesi tehoa oikein?

Vanha markkinointialan vitsi on, että puolet markkinointipanostuksista menee hukkaan, mutta emme tiedä kumpi puoli. Mutta kuinka moni edes mittaa tänä päivänä markkinointipanostusten toimivuutta aidoilla liiketoimintaan liittyvillä mittareilla, eikä pelkästään mediamittauksen huomioarvo- ja tavoittavuusluvuin? Tiesitkö, että kaikkien markkinointipanostusten korrelaatio samoin kuin selitysaste myyntiin, sivustoliikenteeseen tai myymäläliikenteeseen on helposti mitattavissa? Tiesitkö, että businessanalytiikka on jo ekonomiopiskelijoiden suosituimpia koulutusohjelmia - seuraava sukupolvi ei enää ohjaa päätöksentekoa mutulla vaan tutkitulla datalla? Onko oman yrityksesi päätöksenteko vielä mutun varassa?

Mittaa oikeita asioita

Tärkeintä on, että markkinointikampanjoilla on tavoite, ja että niiden toteutumista mitataan. Edelleen kuulee usein sanottavan, että "ei kampanjaa voida mitata", koska se on brändikampanja, tai "vaikutukset ovat pitkäkestoisia, eivätkä näy heti". Kuinka moni yritys sallii tänä päivänä, että käytetään kympppitonneja, tai jopa satoja tonneja kampanjoihin, jotka eivät korreloi myyntiin tai edes kävijäliikenteeseen (asiakkaan Web-sivustolla tai myymälässä) millään tavalla?

Brändin rakentaminen on edelleen tärkeää, mutta toivottavaa on, että brändikampanjatkin paitsi kasvattaisivat tuotteen tai yrityksen tunnettuutta, myös vaikuttaisivat myyntiin, myymäläiikenteeseen tai edes mielikuviin brändistä ja sitä kautta tulevaisuuden ostopäätöksiin. Liian usein näkee yhä mainoskampanjoita, joissa saattaa olla hauska ja mieleenpainuva tarina - mutta juuri kukaan ei muista edes tuoteryhmää - brändistä puhumattakaan, mitä mainostettiin. Silloin kampanjan eurot eivät sada ainakaan omaan laariin - pahimmassa tapauksessa ne menevät suoraan kilpailijoille.

Kaikki selitykset siitä, miten kampanjan tehoa ei voida mitata, ovat tekosyitä. Nykyisen dataohjaavan päätöksenteon aikakautena kaikkea voidaan mitata. Esteenä ei ole se, että kampanja oli brändikampanja, tuotteen myynti tapahtuu jälleenmyyjien kautta tai verkon ulkopuolella, mainos oli offline-medioissa (TV, printti, radio, ulkomainonta) tai että kampanjassa oli mukana useita eri kanavia ja medioita. Jokaisen median, jokaisen eri kanavan vaikutus myyntiin voidaan mitata.

Forbes_marketing

Matemaattista tarkkuutta mittaamiseen

 Ekonometria on taloudellisten asioiden mittaamista tilastomatemaattisin menetelmin. Nämä menetelmät ovat olleet tilastotieteen kirjoissa jo yli sata vuotta, mutta se, että niitä on alettu yhä enemmän ottaa vasta viime vuosina käyttöön, perustuu yksinkertaisiin asioihin:

  • nykyään saadaan yhä enemmän ja yhä tarkempaa dataa asiakkaiden kuluttajakäyttäytymisestä, ostopoluista ja ostotransaktiota edeltäneistä vaiheista; vrt. kanta-asiakasohjelmat, tunnistautumismekanismit verkossa, mobiilissa, kivijalkamyymälöissä
  • mallinnukset voivat olla yhä mutkikkaampia, muuttujia yhä enemmän, ja ne ovat silti mallinnettavissa yhtälöihin, jotka avaavat eri muuttujien korrelaatiot ja selitysasteet myyntiin
  • tietokonekapasiteetti, ohjelmistot ja älyteknologia mahdollistavat yhä pidemmälle vietyjä matemaattisia malleja ja laskukaavojen laskentoja silmänräpäyksessä
  • businessanalytiikan ja markkina-analytiikan koulutus yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa yleistyy, alalle valmistuu jatkuvasti uusia osaajia, jotka ovat hankkineet tietotaitonsa alan korkeakouluissa. Tälle porukalle tulosten mittaaminen, analysointi ja soveltaminen käytännön päätöksentekoon on itsestään selvää.

Datasta päätöksentekoon ja toiminnan ohjaukseen

Toinen vanha markkinointialan klisee on, että data, jota ei oteta käyttöön ja jonka perusteella ei tehdä mitään toimenpiteitä, on hyödytöntä. On aivan sama, kuinka paljon dataa kertyy yritykselle, ja kuinka detaljeihin sillä päästään, jos dataa ei käytetä mihinkään. Markkinointianalytiikan tarkoitus ei ole suinkaan vain tuottaa lisää dataa, vaan johtaa sen avulla toimintaa: tuottaa konkreettiset toimenpidesuositukset, tulkinnat välittömään päätöksentekoon.

Päätöksenteko on monin verroin helpompaa, kun meillä on mitattua dataa markkinoinnin tuloksista ja tehokkuudesta. Haluaisitko sinä matemaattisten metodien avulla:

  • Selvittää kaikkien markkinointikanavien korrelaation myyntiin, sivustoliikenteeseen tai myymäläliikenteeseen?
  • Laskea eri kanavien selitysasteen myynnistä? Entä kaikkien markkinointipanostustesi ja eri kanavien (ml. maksuttomat kanavat) yhteenlasketun selitysasteen myynnistä?
  • Liittää myynnin mallinnukseen myös muita tekijöitä, joiden uskotaan vaikuttavan myyntiin: esim. kilpailijoiden toimenpiteet, hinnoittelumuutokset, tarjouskampanjat, medianäkyvyyden tai jopa säätilan tai lämpöasteet?
  • Tietää, mikä on minkäkin lasketun tuloksen tilastollinen varmuus - prosenttiosuus, joka kertoo sen, ettei tulos johdu pelkästään satunnaisvaihtelusta? Millaista varmuutta sinä vaadit päätöksenteolle - riittääkö 95 %, 98 % tai 99 % luottamustaso?

Kun mutu ei riitä ja sukupolvi vaihtuu

 Päätöksenteossa ja markkinoinnissa on valtava murros edessä. Ei pelkästään kanavat ja viestimet ole digitalisoituneet, vaan myös päätöksenteko on dramaattisesti muuttumassa. Vanhan liiton mutu ja "näin on aina ennenkin tehty" -selitykset eivät enää yritysmaailmassa toimi, kun uusi sukupolvi on korkeakouluopinnoissaan jo orientoitunut "data driven" -maailmaan, jossa kaikki päätöksenteko perustuukin tutkittuun dataan, analytiikkaan ja tilastomatemaattiseen päätöksentekoon.

Perstuntumalla ei enää tehdäkään päätöksiä, kun tulee sukupolvi, joka on mitannut, analysoinut ja laskenut todennäköisyydet, ja ohjaa toimintaa mitattujen tulosten perusteella. Erityisesti A/B-testaaminen ja eri vaihtoehtojen lakkaamaton vertailu lennossa, myös kesken kampanjoiden, on jatkossa arkipäivää. Ohjelmistot ja tekoäly ohjaavat ja auttavat, mutta jonkun pitää osata silti rakentaa kampanjat, valita A/B-testattavat elementit ja ideoida myös luovat ratkaisut, kohderyhmät, kanavavaihtoehdot, joiden toimivuutta ja tuloksellisuutta lähdetään testaamaan.

Automaatiosta ei ole kyse. Ihmiset rakentavat edelleen mallinnukset, ideoivat luovat ratkaisut, kanavat, kohdeyleisöt, mutta ei satunnaisesti ja mutulla, vaan testaamalla ja mittaamalla sekä analysoimalla mittaustulokset. Optimointi on hieno sana, ja siinä auttaa myös tekoäly, mutta käytännössä optimointi edellyttää jo vertailua, mallinnuksia, vaihtoehtoja, joista heikosti toimivia ja liian kalliita voidaan ohjelmistojen ja tekoälynkin avulla lähteä karsimaan ja ohjaamaan panostuksia yhä kustannustehokkaampaan tekemiseen.

Siirry "data driven" -aikakauteen

Mikä on oman yrityksesi tila? Elääkö se vielä mutu-päätösten ja "näin on ennenkin tehty" -logiikan kivikautta - vai onko se jo siirtynyt tiedolla ja tutkimusdatalla johtamisen aikakauteen? A/B-testataanko eri vaihtoehtoja, vai uskotaanko yrityksessä sokeasti siihen, mikä on toiminut aiempinakin vuosikymmeninä?

Ota yhteyttä Econometrics Finlandiin, ja autamme alkuun. Mikään ei ole sen kalliimpaa, kuin uskoa mutuun ja olla mittaamatta ja analysoimatta eri ratkaisujen toimivuutta ja kustannustehokkuutta.

- Ismo Tenkanen 

 

 

 


Ohjelmallinen ostaminen parantaa mainostajan kontrollia mainontaan

Ohjelmallista ostamista on jälleen kommentoitu MarMaissa ja monissa perinteisissä medioissa. Aihetta on lähes yksinomaan käsitelty isoissa kotimaissa medioissa negatiivisena asiana. On peloteltu klikkiroboteilla ja feikkisivuilla, jonne mainokset päätyvät, sekä täysin kontrollomattomalla mediaympäristöllä. "Ties mihin ympäristöön - jopa pornokuvien rinnalle - mainoksesi päätyvät". MARK:in seminaarissa aiheesta esitelmöi yhden suurimman suomalaisen mediatalon johtaja, joka Powerpointillaan näytti tyhjää säkkiä: "ohjelmallisessa ostamisessa ette tiedä, minne mainoksenne päätyvät, vaan se on sokko-ostamista".

Tässä välissä oli ihan pakko avata oma suu, ja kertoa, että tämä ei pidä lainkaan paikkansa. Kun käynnistää ohjelmallisen ostamisen kampanjan, jo seuraavana päivänä on täydellinen listaus myös sivustoista tai blogeista, joissa mainos on esiintynyt vähintäänkin yhden kerran. Siis silloinkin, kun niitä sivustoja ei ole ennalta millään tavalla määritelty tai rajoitettu, missä medioissa halutaan mainosten näkyvän. Tästä listasta alkaa sitten karsinta ja optimointi: saavutettujen tulosten mukaan. Mutta toki voidaan ennalta valita medioita, vaikka ihan medianimikkeiden mukaan ja ottaa haluttaessa mukaan vain tunnettuja kotimaisia medioita, jos niin halutaan.

Markkinoinnin automaatiosta ei ole kyse

Suomen Markkinointiliiton Ohjelmallisen ostamisen seminaarissa yleisön (mainostajien) keskuudessa vallitsi suuri hämmennys, ja esitettiin ääneenkiin kysymys, että onko ohjelmallinen ostaminen sama asia kuin markkinoinnin automaatio.

Vastaus on, että nämä ovat kaksi täysin eri asiaa, vaikka yhtäläisyyksiäkin on. Markkinoinnin automaatiolla tarkoitetaan tietysti laajemmassa mielessä kaikkia toimenpiteitä, joissa esim. verkkokaupassa tai verkkosivustolla käynyttä lähestytään jollain markkinointiviestillä, ja on ennalta päätetty, minkälaisella triggerillä ja mekanismilla potentiaalista asiakasta lähestytään, jos hän on vaikkapa sijoittanut tuotteita ostoskoriin, mutta poistunut tilaamatta. Tai ostanut kirjailija X:n tuotantoa aiempina vuosina asiakastietokannan mukaan. Tai ladannut sivustolta jo 10 eri sivua tai viettänyt siellä yli 5 minuuttia. Voidaan tilanteesta riippuen lähettää sähköpostia, tekstiviesti - tai esittää display-mainontaa medioissa, joissa kävijä sattuu vierailemaan lähipäivinä.

Juuri tällainen remarketing, uudelleenmarkkinointi verkkomedioissa on ollut myös ohjelmallisen ostamisen lähtökohtia, ja silloin ideana on tietenkin, että ei suinkaan  odotella, että kävijä saapuu vain yhteen tai muutamaan ennalta valittuun mediaan aivan sattumalta - vaan pyritään tavoittamaan kävijä tuhansissa tai jopa sadoissa tuhansissa eri medioissa, joissa potentiaaliset asiakkaat sattuvat vierailemaan. Eli selvällä suomen kielellä pääidea ohjelmallisessa ostamisessa on kohderyhmän aiempi selainkäyttäytyminen ja millaista kohderyhmää halutaan tavoittaa - eikä enää se, missä yksittäisissä mediasivustoissa kohdeyleisö toivon mukaan kampanjapäivinä vierailee.

Kontrolli mainostajalle - ei enää medioille

Vielä viitisen vuotta sitten lähes kaikki display-mainonta verkkomedioihin ostettiin ottamalla yhteys mediamyyjiin, jotka edustivat eri medioita. Neuvoteltiin hinta, ja buukattiin sitten ennalta sovittu määrä mainosnäyttöjä tai pahimmassa tapauksessa aikapohjainen kampanja johonkin mediaan. Voiko olla pahempaa sokko-ostamista kuin aikapohjainen kampanja ennalta valittuun mediaan: kukaan ei voi ennalta tietää, keitä tavoitetaan, kuinka monta kontaktia tavoitetaan, ja saadaanko markkinointipanostuksella yhtään mitään aikaan? Rahat on ennalta korvamerkitty ko. medialle, ja juuri mitään ei ole tehtävissä, jos kampanja ei toimikaan toivotulla tavalla!

Myös silloin, kun kiinteässä ostotavassa sovittiin ennalta mainosnäyttöjen määrä miljoonissa, kontrolli siitä, millä yksittäisellä verkkomedian sivulla tai mediaverkossa kymmenien tai satojen sivustojen yksittäisellä satililla mediatalolta ostetussa kampanjassa mainos esitetään, oli usein yksinomaan mediatalolla. Jopa tilanteessa, että asiakas on analytiikan kautta todennut, että media X ei tuota toivotunlaisia kontakteja ja tuloksia, mediatalon mediamyyjä saattoi tylysti todeta asiakkaalle ja tätä edustavalle mediatoimistolle: "ei meillä ole valtuuksia karsia yksittäisiä medioita kampanjasta"!

Nyt kun ohjelmallisessa ostamisessa ostajalla - mainostajalla itsellään tai hänen toimistollaan - on täydellinen kontrolli siihen, missä mainoksia esitetään - kotimainen media väittää, että se on "sokko-ostamista". Kyllä, useimmiten ohjelmallisen ostamisen kampanjaan EI valita ennalta medioita - koska ei tiedetä etukäteen, missä medioissa haluttu kohderyhmä vierailee, vaan valitaan kohdennuskriteereitä - esim. kävijä on aiemmin vertaillut asiakkaan omilla sivuilla tai tietyn aihepiirin mediasivustoilla - esim. matkailu, autoala, työpaikkasivustot jne. - ja halutaan tavoittaa hänet mediariippumattomasti.

Guardian_tokmanni

Kuva yllä: kotimainen mainostaja www.theguardian.comin sivuilla - mainos näkyy vain suomalaiselle käyttäjälle, joka on vieraillut asiakkaan sivuilla tai sen tietyssä osiossa. 

Sivustojen kontrolli black list'ien ja white list'ien avulla

Vaikka ohjelmallisen ostamisen kampanja rakennetaankin pääosin kohdennuskriteerien, ei medianimikkeiden kautta, mikään ei estä myös listaamasta mediasivustoja, joissa mainosten halutaan näkyvän ("white list") tai ei missään tapauksessa haluta esiintyvän ("black list"). Olen ollut toteuttamassa ison eläkevakuutusyhtiön kampanjaa, jossa asiakas halusi listata 20 johtavaa kotimaista b2b-mediaa, joissa mainokset ainoastaan näkyivät - ja näihin kaikkiin päästiin ohjelmallisen ostamisen kautta. Ja murto-osalla siitä hinnasta, jota kampanja olisi maksanut mediataloista kiinteästi ostettuna!

Tämän lisäksi mediaympäristöä kontrolloidaan lukuisten eri kriteerien avulla, joilla voidaan karsia esim. mainosten näkyminen ei-toivotussa, vaikkapa polittiisessa ympäristössä, uhkapelisivuilla jne jne. Silti usein tulee tilanteita, että mainostaja itse törmää mainokseen vaikkapa tunnetun kotimaisen mediatalon ei-niin-toivotulla sivustolla, ja haluaa median pois kampanjastaan. Tämä onnistuu minuutissa yhdellä painalluksella eli lisäämällä ko. media black listalle!

Kampanjan optimointi moninkertaistaa mainostajan kustannustehokkuuden

Ohjelmallisen ostamisen kampanjassa avainasia on, että kampanjaa optimoidaan lennossa, saavutettujen tulosten mukaisesti. Asiakas tietysti itse asettaa kriteerit, tavoitellaanko näkyvyyttä, klikkejä ja liikennettä sivustolle, vai konversioita itse kohdesivulla - esimerkiksi tilauksia tai yhteydenottopyyntöjä. Mikä parasta, näistä kaikista saadaan täydelliset listaukset, ja ryhmiteltynä:

  • eri kohdennuskriteerien mukaan
  • eri sivustojen /URL:ien/mobiiliapplikaatioiden mukaan
  • eri luovien ratkaisujen /mainossisältöjen mukaan

Optimointi tarkoittaa käytännössä sen karsintaa, mikä on osoittautunut toimimattomaksi - joko ei ole saatu haluttuja tuloksia, tai ne ovat tulleet liian kalliiksi. Mikään ei estä keskeyttämästä koko kampanjaa - tai poistamasta siitä mitä tahansa sivustoja, kohdennuksia tai huonosti toimivia luovia ratkaisuja.

Ei ihme, että suurimmat mainostajat panostavat yhä enemmän ohjelmalliseen ostamiseen. Isoimmat ovat jo rekrynneet ohjelmalliseen ostamiseen ammattilaisia, ja ottaneet ohjelmallisen ostamisen ohjelmistot talon sisäiseen käyttöön, eivätkä enää ulkoista asiaa toimistoille. Tässä ei ole mitään uutta - samoin kävi aikanaan hakumainonnalle, kun sen tehokkuus ja potentiaali ymmärrettiin isojen mainostajien keskuudessa.

Mihin ohjelmallisen mainonnan pelottelu ja vastustus perustuu?

Jos ohjelmallinen ostaminen siis nimenomaisesti antaa kontrollin display-mainonnasta mainostajalle itselleen ja helposti tuplaa tai moninkertaistaa - asiakkaiden omienkin kommenttejen mukaisesti - mainonnan tehokkuuden, niin miksi sitä niin voimallisesti vastustetaan kotimaisessa medioissa ja luodaan jatkuvalla syötöllä kauhutarinoita?

Vastaus on yksinkertainen ja kotimaisen median kannalta ikävä: koska ohjelmallinen ostaminen ohjaa mainontaa yhä enemmän Suomen rajojen ulkopuolelle ja isoihin kv. medioihin. Kun kohderyhmä tavoitetaan eBay'sta, Allmusic.com:ista, The Guardian.com:ista, Washington Postista tai Financial Timesista, niin tokihan siinä kotimaisen mediatalon siivu digimarkkinointipanostuksista ohenee kovaa vauhtia. Ja kun niitä potentiaalisia sivustoja, missä suomalaisenkin kohdeyleisön voi tavoittaa, on loputtomasti maailmalla, niin kotimainen media saa yhä pienemmän osan mainosrahoista.

Onhan tässä kauhutarinaa kotimaiselle medialle kerrakseen, ymmärrettävästi. Mutta ei nyt sekoiteta faktoja fiktioon.

- Ismo Tenkanen


Analytiikan perusasiat kuntoon uudelle sivustolle

Perustin uuden yrityksen heinäkuussa, ja elokuussa yritys rekisteröitiin kaupparekisteriin osakeyhtiöksi. Perustamistietojen syöttöä seuraavana aamuna olikin sitten jo uuden email-osoitteen sähköposti täynnä vakuutusyhtiöiden, markkinointitoimistojen ja tilitoimistojen tarjouksia. Ja saman tien alkoi puhelin soida myös huijarifirmoilta, jotka totta kai "tarkistivat yhteystietoja" milloin mihinkin "puhelinluetteloonsa", joka on vain netissä, mutta johon on liki välttämätöntä liittyä, siirtääkseen rahaa heidän tililleen, ja saadakseen vastineeksi "näkyvyyttä" nettikatalogissa, jossa käy kolme kävijää kuukaudessa ja nekin vain huijattuja asiakkaita...

Verkkosivut kuntoon siihen erikoistuneelta toimistolta

Nettikatalogihuijareiden vipuun en toki mennyt, mutta kotisivut päätin tilata yritykseltä, joka oli oikein erikoistunut pienyritysten nettisivujen rakentamiseen järkevällä hinnalla. Toki olen viitisen nettisivustoa koodannut vuosikymmenen saatossa ihan html-editorin avulla, mutta saittien ulkoasuista on alkanut kuulua enemmän kuin rivien välistä kommentteja, että ne edustavat esihistoriallista aikaa ja kaipaisivat graafikon silmää. Niinpä päätin tilata sivut firmalta, jonka referensseissä näkyi hyvin ammattimaisia yrityssaitteja WordPressillä toteutettuna.

Kuusi viikkoahan siinä meni toimeksiannosta julkistamiseen tältäkin toimistolta. Markkinointianalyytikkona ja hakukonespesialistina mielenkiinnolla seurasin, missä mallissa sivusto on, kun toimiston mielestä se on julkaisuvalmis ja syötetty liveksi nettiin.

Kaikki analytiikan perusasiat puuttuvat toimistojen julkaisemilta sivuilta

Ei ollut toki suuri yllätys, että kaikki perusasiat loistivat poissaolollaan toimiston julkistamilta sivuilta. Kun on toistakymmentä vuotta katsellut erilaisten markkinointiviestinnän ja digitoimistojen työskentelyä myös itse toimistoissa, kylmä fakta vain on, että suomalaisten toimistojen osaamiseen ei yleensä kuulu - eikä asiakkaalle ainakaan aktiivisesti tarjota - analytiikan kuntoon saattamista, ja sen hakunäkyvyyden kanssa on myös vähän niin ja näin. Jotenkin tulee itselle mieleen se Simpsons-episodi, jossa Homer Simpson perustaa nettisivun, jossa pyörii jokin tanssiva Jeesus, ja sitten Homer jää pyörittelemään peukaloitaan ja odottelemaan, että joku kävijä eksysisi sivustolle. Nettisivuja ammatikseen toteuttavalle toimistolle ei aina välähdä mieleen, että:

- yrittäjällä on tarkoitus, että sivut löytyisivät verkosta ja sen hakukoneista
- yrittäjällä on sivustolla kenties jokin muukin tarkoitus tai tavoite kuin saada sivut julkistettua
- yrittäjä saattaisi olla kiinnostunut tiedosta, onko joku muukin eksynyt sivustolle, ja mitä kautta tämä päätyi sivustolle ja mitä sisältöä hän luki
- yrittäjä saattaisi olla kiinnostunut tiedosta, päätyikö sivuston kävijä johonkin tavoitetapahtumaan sivuilla vierailtuaan?

Kun on omia kollegoita ollut henkilöinä, jotka asiakkaille myyvät verkkosivustoja tai verkkokauppoja, niin vakioselityshän sille, että analytiikkapuolta tai hakunäkyvyyttä ei hoideta automaattisesti kuntoon, on, että "asiakas ei tilannut niitä". Aivan, mutta tarjottiinko niitä, sillä koko ajan itse törmään yritysasiakkaisiin, joilla sivusto on mainostoimiston tai digitoimiston tekemä, ja ollut verkossa jo kuukausia tai jopa vuosia, ja kenelläkään ei ole mitään tietoa siitä, käykö sivustolla kukaan tai mihin sivustolla vierailu olisi johtanut. Toki jos sivustolla on jokin yhteydenottolomake, ja siihen ei ole tullut kuin SPAMmia, voi päätellä, että sivusto ei ole ainakaan nettilomakkeen täyttöön houkutellut, mutta tärkeä tieto tähänkin olisi se, kuinka moni on löytänyt sivuston esimerkiksi hakukoneiden kautta, ja jos on, niin millä avainsanoilla. Eli näkyykö yritys hakukoneissa relevanteilla avainsanoilla ja jos ei näy, pitäisikö asialle tehdä jotain?

Nämä asiat ensiksi kuntoon

Kaikki seuraavat asiat olisi hyvä hoitaa kuntoon niin nopeasti kuin mahdollista, heti kun sivusto on julkaistu. Jos asiaa ei osata hoitaa asiakasyrityksessä, eikä toimistossa, joka sivuston perusti, niin apua saa vaikkapa allekirjoittaneelta.

1) Sivustomittaus kuntoon

Toki jo sivuston ylläpidon lokianalyyseista saa perustilastoja eri tiedostojen latauskerroista, mutta ilmainen Google Analytics kannattaa kytkeä päälle heti kun sivusto julkaistaan. Google Analytics -tilin voi perustaa kuka tahansa, joka perustaa ilmaisen Google-tilin, jonka avulla saa pääsyn myös lukuisiin muihin Googlen palveluihin ja ilmaisiin ohjelmistoihin. Google Analytics -tilin perustettuaan saa ohjelmasta koodinpätkän, joka lisätään kaikille sivuille.

Eri julkaisujärjestelmissä koodin lisääminen tapahtuu eri tavalla, mutta yleisimmissä julkaisujärjestelmissä on joko valmiit palikat tai helposti ladattavissa olevat lisäosat (add-ons) analytiikkakoodien lisäämiseen, niin ettei tarvitse enää sivu kerrallaan käydä html-koodia editoimassa, kuten ennen vanhaan. Google Tag Manager on tietysti nopea tapa lisätä Analytics-koodi, joskin on aika selvää, että jos sivustolle on asentamatta Analytics, ei sinne ole asennettu myöskään GTM-koodeja, eli jommasta kummasta on aloitettava.

Google Analytics tarjoaa kattavasti dataa sekä suosituimmista sivuista ja kävijöiden määristä että myös liikenteen lähteistä, eli esimerkiksi siitä, kuinka moni tuli sivustolle suoraan kirjoittamalla web-osoitteen selaimen osoitekenttään, kuinka moni hakukoneista, kuinka moni somelinkkien kautta jne. Analyticsissa on nykyisin myös Real Time -seuranta, eli näkee välittömästi, että mittaus käynnistyy ja dataa kertyy, eikä tarvitse odotella raporttien päivittymistä.

2) Tavoiteseuranta määriteltävä

Analytiikoille tuttu juttu on, että esim. Google Analytics -kursseille saapuvasta kymmenestä asiakkasta yhdeksällä on tavoiteseuranta määrittelemättä. Tämä tarkoittaa sitä, että Google ei voi tietää, mikä on sivuston ja asiakkaan tavoite, ja kaikkien, jotka asentavat Google Analytics -mittauksen, pitäisi itse määritellä tavoitteet. Jos tavoitteita ei ole määritelty, analytiikan tavoiteseuranta näyttää tyhjää tai nollaa.

Tavoitteet kannattaa määritellä, on kyse sitten mistä tahansa toimialasta, ja silloinkin vaikka et myisi sivustolla yhtään mitaan, vaan ainoastaan haluat jakaa tietoa erilaisten mediasivustojen ja blogien tapaan. Jos kyse on sitten liiketoiminnasta, jonka tavoitteena on saavuttaa uusia asiakkuuksia, ja käyttää verkkosivustoa yrityksen tunnettuuden parantamiseen, tiedon levittämiseen yrityksen tarjonnasta ja yhteydenottopyynnön jättämiseen - tai peräti tilaukseen suoraan verkkopalvelusta, tavoitemäärittely on sitäkin tärkeämpää. Tyypillisiä tavoitteita, joita voi olla useita, ovat esimerkiksi:

- tilaus tai ostotapahtuma verkosta (esim. verkkokauppa)
- yhteydenottopyyntö
- email-osoitteen klikkaaminen
- vierailu yhteystiedot-sivulla
- uutiskirjeen tilaaminen
- hinnaston lataaminen, muun dokumentin, esim. pdf-tiedoston lataaminen
- sivustolle upotetun videon katselu
- lomakkeen lähettäminen, muun painikkeen painaminen, linkin klikkaaminen sivuston ulkopuolelle
- vierailu missä tahansa valitussa osiossa tai yksittäisellä sivulla, joka määritellään tavoitteeksi
- vierailun minimikesto tai ladattujen sivujen määrä

Huomaa, että lähes kaikki yllämainituista eivät lähde itsekseen käyntiin Google Analyticsissa, vaan vaativat esim. Event Tracking -tapahtumien koodauksen ja määrittelyn, jotta esimerkiksi button-nappien tai linkkien klikkaukset tai lomakkeiden lähettämiset alkavat näkyä analytiikassa - ja jonka jälkeen niistä voi määrittää tavoitteen, joiden toteutumisia seurataan. Event Tracking -seurannan koodaaminen ja määrittely vaativat jo hieman edistyneempää analytiikkaosaamista, mutta näihinkin löytyy googlaamalla helposti apua sekä Googlelta itseltään että 3. osapuolen sivustoilta, jos on intoa käydä asioita itse opettelemaan. Jos ei ole, ota yhteyttä ja tulemme apuun!

Alla kuvassa esimerkki yhteydenotto-lomakkeen Lähetä-buttonia klikanneiden seurannasta Google Analyticsista reaaliaikaisena:

Yhteydenotto_ga

Kun tavoitteet on määritelty, ei pelkästään pääse seuramaan niiden kertymistä ja määriä, vaan pääasia on, että voi analysoida, mitkä sisällöt sivustolla ja eri liikenteen lähteet ja kanavat parhaiten ohjaavat haluttuihin tavoitteisiin!

3) Orgaanisen haun seuranta ja Google Search Consolen käynnistys

Google Analytics tarjoaa tietoa siitä, kuinka moni saapuu sivustolle hakukoneiden kautta, mutta nykyisin avainsanoista, joiden kautta kävijä on saapunut hakukoneen ilmaisesta hakutuloksesta, GA ei juurikaan anna tietoa. Tarkkaan tietoon siitä, miten sivusto on esiintynyt Googlen ilmaisissa eli orgaanisissa hakutuloksissa, pääsee kuitenkin Google Search Consolen avulla, joka aiemmin tunnettiin nimellä Google Webmaster Tools. Sekin on ilmainen Googlen palvelu, jonka avulla näkee jopa niiden avainsanojen määrän, joiden yhteydessä sivusto on esiintynyt hakutuloksissa, myös silloin, vaikka kukaan ei olisi klikannut yrityksen hakutulosta ko. avainsanasta!

Search Console paljastaa myös sijoitukset Googlen hakutuloksissa eri avainsanoilla, ja tarjoaa siten oivallisen työkalun hakukoneoptimoinnin kehittämiseen, kun halutaan alkaa parantaa yrityksen sijoittumista ilmaisissa hakutuloksissa. Search Consolen tiedot voi kytkeä myös Google Analyticsiin näkyville hakutulosten osalta.

4) Hakunäkyvyyden seuranta ja sen parantaminen, hakukoneoptimointi

Usein jopa 70-80 % sivuston liikenteestä saavutetaan ilmaisten hakutulosten kautta, joten asian seuranta ja hakunäkyvyyden kehittäminen on avainasia kaikille, joilla on tavoitteena saavuttaa verkkopalvelun kautta omia tärkeitä kohdeyleisöjään. Hakukoneoptimointia ei juurikaan kannata edes käynnistää, ennen kuin on kuitenkin hoidettu edeltävät kolme tekijää kuntoon, eli mittaus, tavoitemäärittelyt ja orgaanisen haun seuranta.

Hakukoneoptimointa varten on lisäksi verkossa lukuisia ohjelmistoja, joiden avulla voi - lisenssimaksut maksettuaan - alkaa analysoida oman sivuston hakunäkyvyyttä, kilpailijoiden hakunäkyvyyttä, ja alkaa seurata hakunäkyvyyden kehittymistä esimerkiksi tarkkaan valitulla avainsanalistalla.

5) Muu markkinointi, oma media, sosiaalinen media, maksettu media

Ja vasta kun edellä mainitut neljä perusasiaa ovat hoidossa, kannattaa aloittaa liikenteen aktiivinen ohjaus muilla keinoin omalle sivustolle. Email-markkinointi, orgaaninen hakunäkyvyys, omat sosiaalisen median kanavat edustavat "ilmaisia" (toki työtä nekin vaativat) kanavia, mutta lisäksi voidaan seurata analytiikan avulla muuta ansaitun median näkyvyyttä (muiden sivustojen kautta linkkiä pitkin saapuvat), sekä tietenkin kaikkea maksettua mainontaa, miten ne ohjaavat liikennettä sivustolle ja kuinka hyvin ne generoivat liidejä tai uusia asiakkaita.

Maksetusta mainonnasta suosittelisin ensimmäisinä hakumainontaa, Facebook-mainontaa ja remarketing-mainontaa niille, jotka ovat jo sivustolla ehtineet aiemmin vierailla.

Ota yhteyttä, niin kerromme mielellämme lisää kaikesta näistä, samoin kuin digitaalisen markkinoinnin ja myös offline-markkinoinnin eri keinoista.

- Ismo Tenkanen
P.S. Unohdin kertoa, miten kävi nettisivujen rakentamiseen erikoistuneen firman kohdalla hakunäkyvyydelle, kun uusi sivustoni julkistettiin. Joka sivulla oli "noindex"-merkintä sivukoodissa, joka ohjaa hakukonerobotteja ohittamaan sivun indekseistään. Se oli firmalta unohtunut päälle, kun sivuston rakennusvaiheessa tuo "noindex" on tarkoituksella ollut päällä. Eli sivustoni oli hakukoneille 100 % näkymätön, kunnes poistin tuon WordPressin asetuksista...

 

 

 


Uusi mittaamisen kulttuuri tulee nuoren sukupolven mukana

Markkinointiviestinnän tehtävissä jo 90-luvulta asti päivittäin työskennelleenä on ollut erittäin mukava huomata, miten nuori sukupolvi Suomessa eroaa merkittävästi meistä vanhemmista. Ainakin kolmessa asiassa tämän päivän nuoret ja työelämään vasta siirtyvät ovat ison harppauksen aiempia sukupolvia edellä. Digitalisaatio on tietysti luonnollista, jos on koko ikänsä elänyt Internet- ja mobiiliaikaa, kun me vanhemmat toistuvasti muistelemme aikoja, jolloin vielä runsaat 15 vuotta sitten lausahdettiin, että "vaatteita ei ainakaan koskaan kukaan osta verkosta" tai "et kai tosissasi usko, että joku ostaisi lentolipun netistä"... 2000-luvun alussa vierailin pankin markkinointitutkimusyksikössä, jossa asiakkaani ääneen ihmetteli, uskallanko tosiaan "maksaa netissä ostotapahtuman"?

Toinen asia, jossa nuoret elävät ihan eri planeetalla kuin me 60-70-luvun kasvatit, on kansainvälisyys. Startup-yrittäjät, nuoret verkkokauppiaat eivät enää lähtökohtaisesti perustakaan yrityksiään vain kotimaan markkinoille, vaan ymmärtävät, että ulkomailta voi saada liikevaihtoa ihan eri lukemia kuin Suomessa yksin. Tässä me suomalaiset olemme ikävä kyllä laskeutuneet puusta aika paljon esim. pohjoismaisia kollegojamme perässä, mutta on hienoa nähdä nuorten startup-yrittäjien ymmärtävän bisnekset jo globaaleina.

Mittaamisen kulttuuri tulee vain nuoren sukupolven kautta

Kolmas asia, jonka itse uskon tulevan ja kasvavan vain nuoren sukupolven kautta, on mittaamisen kulttuuri, joka on ollut Suomessa todella matalalla tasolla markkinointiviestinnässä aiemmat vuosikymmenet. Mutta kun markkinointipäättäjäksi valitaan nuori digisukupolven ihminen, tämä lähtökohtaisesti mittaa markkinoinnin tuloksia, ja ohjaa toimintaa mitattujen tulosten perusteella. Tämä voi kuulostaa hölmöltä, mutta niin ei ole kovinkaan kauaa markkinointialalla tehty. Aiemmin riitti pelkkä "mutu", ja "näin on aina ennenkin tehty", joita lausahduksia kuulee edelleen vanhemman polven markkinointiviestinnän konkareilta.

Jokainen analyytikko on kuullut sataan kertaan kaikki ne tekosyyt, miksi "kaikkea ei voi mitata", "kampanjan vaikutukset tulevat pitkäkestoisina, eikä niitä voi nähdä mittaamalla", ja "sinä et ymmärrä mitään brändinrakentamisesta", heti kun aletaan kysellä tulosten mittaamisen perään.

Ajat ovat kuitenkin nopeasti muuttumassa. On enemmän kuin kiehtovaa kuulla, että business-analytiikka on Aalto-yliopiston kauppatieteellisellä puolella toiseksi suosituin koulutusohjelma, ja että ekonometrian kursseja ei enää upotetakaan vain tilastotieteen tai insinooritieteiden koulutuksiin, vaan ne ovat myös kauppatieteen puolella: nuorille kauppatieteilijöille on itsestään selvää, että analytiikka, mittaaminen, datalla ohjaaminen kuuluvat liikkeenjohtoon, ei vain jonnekin IT- ja insinööriosastolle. Mainostoimistossa 10 vuotta töitä tehneenä kuvaavaa oli, että IT-osastoa kutsuttiin mainosvelhojen jargonissa "ATK- ja tulostusyksiköksi", ja analytiikkaa "insinöörimittaamiseksi". Luovien gurujen työn jälkeä ei sopinut mitata, sillä luovuus ei ollut mitattavissa. "Tuloksia" nautittiin pokaalien muodossa mainosmaailman gaaloissa ja juhlatilaisuuksissa. Mitä asiakas sai palkitusta menestyskampanjasta? "Et sä voi sitä mitata", sai kuulla.

Kaikkea voi mitata

Sukupolvet vaihtuvat kuitenkin myös asiakaspäässä, ja nuoremmat markkinointipäättäjät ja nykyinen yritysjohto eivät enää tee kampanjoita erikseen, siten, että toisilla kampanjoilla pelkästään rakennetaan pitkäkestoisesti brändiä, ja aivan toisilla kampanjoilla buustataan myyntiä. Ja vaikka kuinka rakennetaan brändiä, kuten toki pitääkin, niin brändinkin tilaa ja tuote -ja yritysmielikuvia sekä voi että tulee mitata.

Kampanjalla pitää olla tavoitteet, ja niitä pitää mitata, olivat ne tavoitteet ihan mitä tahansa. Liki kaikki selitykset, miksi ei mitata, ovat tekosyitä, jotka perustuvat yrityksen mittauskulttuurin puuttumiseen, ja jopa sen pelkoon. Jos vuosikymmeniä yrityksessä työskennellyt markkinointipäättäjä vastustaa viimeiseen asti kaikkea analytiikkaa ja mittaamista, hänellä on tietysti erittäin hyvä syy tähän vastustukseen. "Entä jos se osoittaa, että olen tehnyt työni huonosti"? Entä jos analyysi osoittaa, että olen vuosikausia käyttänyt rahaa johonkin, joka ei ole tuottanut juuri mitään mitattavia tuloksia?

"Asiat eivät ole niin yksioikoisia"

 Yksi selitys, miksi mittaamista ja analytiikkaa ei haluta, kuuluu, että ihmiset ovat niin erilaisia, ostopolut pitkiä ja mutkikkaita, että "asiat eivät ole niin yksioikoisia", että ne mittaamalla kampanjan tehoa voisivat ilmentyä. Totta on, että perinteiset kampanjamittaukset ovat usein sellaisenaan liian pelkistettyjä, ja mittavat vain yhden median tai yhden kampanjan markkinointiviestiä, ja sen vaikutusta myyntiin turhan yksioikoisesti ja suoraan, niin kuin ihminen olisi helposti ohjattavissa mainoksesta ostoon asti. Tämä on kuitenkin tämän päivän markkinointianalytiikassa otettu huomioon, että ostopolut ovat mutkikkaita, ja ostopäätökseen vaikuttavia tekijöitä lukuisia. Ja päätökseen vaikuttavat lukuisat eri asiat, eivät pelkästään markkinointi.

Ostopolkua voidaan kuitenkin analysoida, ja kaiken ei todellakaan tarvitse tapahtua verkossa. Ei mainonnan, eikä oston. Siitä huolimatta tänä päivänä voidaan laskea eri kampanjoiden - ja myös markkinoinnin ulkopuolisten tekijöiden - korrelaatio myyntiin, olivat ne ostopolut kuinka mutkikkaita tahansa, ja tapahtuivat asiat verkossa tai verkon ulkopuolella. Ja vaikka kuinka ihminen altistuu yhdenkin päivän aikana sadoille markkinointiviesteille niin netissä kuin offiline.

Dataa on yhä enemmän, mutta vain tulkintojen ja toimenpidesuositusten kautta siitä on hyötyä

 Vanha tuttu analytiikan klisee on, että data sellaisenaan ei hyödytä ketään - jos sen perusteella ei osata tehdä toimenpiteitä ja ohjata liiketoimintaa. Se, miksi datan hyödyntäminen ja liiketoiminnan ohjaaminen datan ja analytiikan avulla kuitenkin etenevät lähivuosina nopeasti, perustuu moneen asiaan. Ensinnäkin, dataa on yhä enemmän, kaikilla yrityksillä, ja sitä saadaan yhä monipuolisemmin ja perusteellisemmin. Mutta sitä myös onneksi hyödynnetään ja analysoidaan yhä useammin. Vielä 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa analytiikka oli lähinnä Web-analytiikkaa ja nettilatausten klikkistriimin seurantaa - jonka raportit lojuivat jossain IT-osaston pöydillä, ilman, että sitä markkinoinnissa ja yritysjohdossa millään tavalla hyödynnettiin.

Analytiikka kehittyi kuitenkin kymmenessä vuodessa Web-analytiikasta markkinointianalytiikkaan ja business-analytiikkaan, jonka avulla voidaan analysoida lukemattomien eri tekijöiden yhteyksiä myyntiin, ei pelkästään nettiklikkien, vaan aivan minkä tahansa asioiden vaikutuksia toisiinsa. Eli yhtä lailla TV-kampanjan vaikutusta myyntiin kivijalassa, tai kilpailjan toimenpiteiden tai media-artikkelin vaikutus myyntiin.

Tällaisia asioita analysoidaan ekonometrian avulla, ja sen menetelmät ovat olleet tilastotieteen kirjoissa sata vuotta. Miksi niitä ei ole aiemmin samalla tavoin hyödynnetty ja otettu käyttöön? No, muistetaanpa se, että vielä 70-luvulla yliopistojen ATK oli reikäkorttiaikakaudella, ja ensimmäisillä 80-luvun alun mikrotietokoneilla oli 20 kilotavua "keskusmuistia". Näinä aikoina regressioanalyysia laskettiin kynän ja paperin ja laskutikkujen avulla. Mikä tahansa muu kuin yhden muuttujan lineaarinen regressioanalyysi olisi vaatinut melkeinpä matemaatikon paikalle tuhertamaan monimutkaisia kaavoja, joiden laskentaan olisi työtunnit ja vuorokaudet kuluneet. Nyt sama onnistuu ekonometrian peruskurssilla Excelin avulla minuuteissa. Ohjelmistot ja tekoäly kehittyvät sellaisella vauhdilla, että esimerkiksi optimointiohjelmistot ohjaavat kohta digitaalisia kampanjoita kohti KPI-tavoitteita liki itsekseen. Mutta jonkun pitää niillekin syöttää tavoitteet ja ymmärtää, mitä tavoitteita kohti optimoidaan.

Teknologian, tietokoneiden ja ohjelmistojen kehitys eivät siis riitä - tarvitaan myös analyytikkoja ja osaajia, jotka ymmärtävät, mitä voidaan mitata, miten lukuja analysoidaan, ja miten tuloksia voidaan optimoida kohti haluttuja tavoitteita. Onneksi tähänkin on tulossa suuri muutos, sillä analytiikkakoulutuksia on yhä useammassa yliopistossa ja ammattikorkeakoulussa - osaajia tarvitaan. Mutta muutos näkyy pian kaikissa yrityksissä, sillä "data driven marketing" on tullut tai tulossa osaksi jokaisen markkinoijan arkea.

- Ismo Tenkanen

 

 

 


Econometrics - mitä se on?

Digikanavien osalta Web-analytiikka on jo pitkään tarjonnut mahdollisuuden analysoida eri liikenteen lähteiden ja kanavien toimivuutta ja kustannustehokkuutta mainostajan näkökulmasta. Mutta miten päästään analysoimaan offline-mainonnan - kuten TV-mainonta, radiomainonta, printtimainonta - yhteyksiä myyntilukuihin (myös verkon ulkopuolella) ja saittiliikenteeseen? Juuri tähän tarjoaa Econometrics ratkaisun.

Econometrics-dashboard

Ekonometriset mallinnukset mediatoimistoissa

Kansainvälisessä mediatoimistossa seitsemän vuotta työskenneltyäni tiesin hyvin, että globaalit toimistot pyysivät isoilta mainostajilta myyntilukuja ja markkinointipanostuslukuja, ja näiden pohjalta tehtiin sitten laskelmia, miten eri mediapanostukset korreloivat myyntiin, Luvut lähetettiin analytiikkaan erikoistuneelle yksikölle, ja parissa päivässä saatiin luvut, jotka kertoivat eri kanavien korrelaatiot myyntiin, ja näiden pohjalta laadittiin sitten asiakkaalle vuositason suositukset, mihin kanaviin ja kanavakombinaatioihin kannattaisi jatkossa panostaa enemmän.

Toisaalta olin markkinointialan tapahtumissa ja seminaareissa ollut kuuntelemassa useampaan kertaan case-esimerkkejä isojen mainostajien ekonometrisistä mallinnuksista, joiksi kutsuttiin matemaattisia mallinnuksia, joilla pyrittiin laskemaan eri tekijöiden osuutta myyntiluvuista: mukana mallinnuksissa olivat paitsi edellä jo mainitut markkinointipanostukset eri kanaviin, myös esimerkiksi säätila tai lämpöasteet, kilpailijoiden markkinointipanostukset ynnä muut tekijät, joiden oli havaittu osaltaan vaikuttavan suoraan myyntiin.

Mihin tilastotieteen metodiin ekonometriset mallinnukset rakentuvat? Jo pelkästään Wikipedian selitys termille Econometrics on varsin valaiseva. Lyhyesti ja yksinkertaisesti "Econometrics" on tilastollisten menetelmien soveltamista talouslukujen välisten riippuvuussuhteiden selvittämiseen. Ekonometrian perustyökaluksi Wikipediassa mainitaan lineaarinen regressioanalyysi. Yksinkertainen lineaarinen regressioanalyysi onnistuu nykyisin jopa Excelistä Analytiikka-lisäosan avulla, mutta järeämpien maksullisten ohjelmistojen ja älyteknologian avulla onnistuvat nykyisin hyvinkin mutkikkaat monimuuttujaiset ja myös epälineaariset mallinnukset.

Regressioanalyysi markkinointipanostusten ja myynnin riippuvuuden laskentaan

Regressioanalyysilla voidaan tutkia minkä tahansa kahden tai useamman muuttujan riippuvuutta. Usein kouluesimerkit regressioanalyysista liittyvät esim. koulutuksen ja palkkatason yhteyteen, tai terveysasioihin, kun analysoidaan onko jollain asialla yhteyttä sairastumiseen (kuten tupakointimäärä - keuhkosyöpä) jne. Mediatoimistoissa on vuosikausia pyritty analysoimaan eri markkinointipanostusten kustannustehokkuutta, ja miten erilaisilla panostuksilla eri mediakanaviin saadaan aikaan myyntiä, jolloin regressioanalyysin vähäinen hyödyntäminen toimialalla on suorastaan yllättävää. 

Digimarkkinoinnin puolella on kuitenkin jo 2000-luvun alusta asti analysoitu hyvinkin tarkkaan Web-analytiikan avulla eri liikenteen lähteiden konvertoitumista haluttuihin tavoitetapahtumiin, kuten myyntitransaktio, yhteydenottopyyntö tai vaikkapa vierailu hinnastossa tai yhteystiedot-sivulla. Aluksi lukuja tulkittiin turhankin yksioikoisesti ja tehtiin hätäisiä päätelmiä eri kanavien toimivuudesta, mutta Web-analytiikka on edellisen 10 vuoden aikana kehittynyt nopeasti, ja nyt attribuutiomallinnusten ja tekoälyyn perustuvien ohjelmistojen avulla voidaan tehdä hyvinkin edistyksellisiä laskelmia myös monikanavaisen markkina-analytiikan osalta. Eli suomeksi sanottuna pystytään huomiomaan ostopolun eri vaiheet ja ymmärretään se, että eri kanavat ovat ostopolun eri vaiheessa mukana.

Regressioanalyysi täydentää analytiikka erityisesti offline-myynnin ja offline-panostusten osalta

Web-analytiikan avulla on kuitenkin haastavaa päätellä verkon ulkopuolisten markkinointipanostusten toimivuutta, samoin kun digikanavien vaikutusta offline-myyntiin. Tietenkin jos on kyse satojen tuhansien eurojen TV-kampanjasta tai monimediakampanjasta, voidaan olettaa, että kampanjan alkaessa sekä liikenne asiakkaan sivustolla että myynti kiihtyvät. Erilaisin dashboardein ja grafiikoin on helppo todentaa, että kampanjan käynnistyessä sekä saittiliikenne että myynti lähtevät nousuun, ja vastaavasti kampanjan päättyessä vastaavat luvut putoavat.

Mutta kuinka suuri osa todetusta kasvusta oli minkäkin kanavan ansiota - etenkin, jos kyse on ollut monimediakampanjasta, jossa on samaan aikaan tai lähes samoina päivinä käynnissä useampia erilaisia mediakampanjoita esim. televisiossa, radiossa, netissä ja printissä? Juuri tällaisiin asioihin regressioanalyysillä voidaan menestyksekkäästi etsiä vastauksia. Regressioanalyysilla voidaan tutkia minkä tahansa muuttujien keskinäistä riippuvuutta, parhaina esimerkkeinä markkinoinnin osalta:

  • markkinointipanostukset eri kanaviin selittävinä muuttujina
  • muut mahdolliset myyntiin vaikuttavat tekijät, esim. lämpötila, kilpailijoiden panostukset, ilmainen näkyvyys mediassa, kausivaihtelut jne.

    Vastaavasti riippuvina (selitettävinä) muuttujina, joihin selittävien muuttujien yhteyttä analysoidaan:
  • myyntiluvut  (sekä verkossa että verkon ulkopuolella!)
  • myymäläkävijäliikenne 
  • sivustoliikenne tai liikenne tietystä lähteestä (suora tulo, orgaaninen haku, maksettu haku)

Minkälaisia tuloksia ja ennusteita analyysin avulla saadaan?

Monimuuttujaisen regressioanalyysin avulla pyritään rakentamaan malli, jolle saadaan laskettua selitysaste, kuinka monta prosenttia esim. myyntiluvuista malliin valitut eri tekijät yhteensä selittävät. Pelkkien markkinointipanostusten avulla harvoin päästään kovin korkeisiin selitysasteisiin, mutta ottamalla esim. normaalit sesonkivaihtelut ja hyvin tiedossa olevat myyntiin keskeisesti vaikuttavat muuttujat mukaan analysiin, saavutetaan jo 80-90 % selitysasteita. Sadan prosentin selitysastetta ei ole realistista saavuttaa, koska aina satunnaiset ja tuntemattomiksi jäävät tekijät selittävät osan ihmisten ostokäyttäytymisestä.

Koko mallin selitysaste ei kuitenkaan ole käytännössä analyysin avainasia, vaan tietenkin yritysjohtoa ja markkinointijohtoa kiinnostaa eniten yksittäisten selittävien muuttujien korrelaatiokertoimet myyntilukujen kanssa. Näille saadaan kullekin laskettua myös tilastollinen merkitsevyys, eli kuinka luotettava on laskettu tulos, esim. 95 %, 99 % varmuudella tulos ei johdu sattumasta.

Alla esimerkissä on laskettu Excelissä yhden muuttujan lineaarisen regressioanalyysin avulla korrelaatio erään mainostajan maksetun haun panostusten ja myyntieurojen välillä. Korrelaatiokertoimen (alla taulukossa Multiple R, käännetty "Kerroin R") arvo voi vaihdella miinus yhdestä plus yhteen, eli mitä lähempänä ollaan ykköstä, sitä tiiviimmin muuttujien luvut liikkuvat samaan suuntaan, mutta syy-seuraussuhdetta korrelaatio ei todista. Jos esim. yritys on päättänyt, että aina kiinteästi sama %-osuus myynnistä sijoitetaan viikoittain tai kuukausittain johonkin markkinointikanavaan, korrelaatio panostusten ja myynnin välillä on automaattisesti korkea, eikä tarkoita sitä, että ko. panostus selittäisi myynnin kasvun. Vaihtelemalla panostusta kuukausittain on kuitenkin helppo testata, kasvaako myynti panostuksen myötä ja missä suhteessa. Regressioanalyysi laskee tälle suhteelle kaavan ja sitä kautta ennusteen.

Lineaarinen regressioanalyysi tuottaa tulokseksi mallin ja yksinkertaisen laskentakaavan, jonka avulla voidaan yrittää ennustaa, minkälaisella yhtälöllä myyntitulot kasvaisivat erilaisin panostuksin. Esimerkissä myyntitulot toteutuisivat lineaarisen mallin mukaan yhtälöllä "Myynti = 1.3492 * panostus + 1526,90 euroa". Viimeksi mainittu vakio 1.526,90 euroa kertoo siis myynnin keskimäärin silloin, kun panostukset ovat nolla. 1.3492 on regressio- eli kulmakerroin, siis kuinka jyrkästi myynti kasvaisi markkinointipanostuksia lisättäessä. Tämä on markkinoinnin kustannustehokkuuden kannalta äärimmäisen tärkeä luku. Nythän kaavasta voidaan laskea, että esimerkiksi kymppitonnin mainospanostuksella saataisiin runsaan 15.000 euron myynti - ei siis vielä mikään huikea ROAS (Return of Ad Spend).

Käytännössä hakumainonnan osalta lineaarinen malli ei toteudu, koska valitulle avainsanajoukolle tulee ennen pitkää maksimi, jonka jälkeen lisäliikennettä ei kampanjaan valituilla avainsanoilla saada - koska niitä ei haeta enempää. Ja jos avainsanajoukkoa laajennetaan, uusien avainsanojen konversio ei välttämättä ole samaa tasoa kuin aiempien, jolloin todennäköistä on, että kannattavuus laskee, eli kulmakerroin ei pysy kaavan mukaisena.

Excel-taulukosta kannattaa huomata Microsoftin kömpelöt käännösvirheet: R Square on menty kääntämään "Korrelaatiokertoimeksi", vaikka kyse on Selitysasteesta. Oikea korrelaatiokerroin on tunnusluvuissa ylimpänä, ja se on jostain syystä nimetty "Kerroin R". Korrelaatiokerroin on esimerkissä 0.8869 eli hyvin korkea, ja selitysaste on esimerkissä 78,67 % eli varsin hyvä - jos se olisi täydet 100 %, malli olisi kelvoton. Jälkimmäinen luku siis kertoo, kuinka suuren osan vastemuuttujan vaihtelusta regressiomalli selittää. Vastaavasti "Tarkistettu korrelaatiokerroin" on puuta heinää käännöksenä, sillä kyse on "Adjusted R Square:sta", jonka oikea käännös olisi "korjattu selitysaste". Ko. luku oikaisee sen, että jokainen malliin lisättävä uusi muuttuja lisää varsinaista selitysastetta, vaikka näin ei olisi todellisuudessa. Korjattu selitysaste siis heikkenee, jos malliin lisätään muuttujia, jotka eivät selitä vastemuuttujan vaihtelua.

Korrelaatio_esimerkki

Korrelaatiokertoimista toimenpidesuosituksiin

Korrelaatio- tai regressioanalyysien kritiikissä aina muistutetaan, että korrelaatio, kahden asian todettu riippuvuussuhde ei aina tarkoita sitä, että toinen on syy ja toinen seuraus. Kaikki muistavat klassiset esimerkit vaikkapa jäätelönsyönnin ja hukkumiskuolemien välillä. Jäätelönsyönti ei kuitenkaan johda hukkumisalttiuteen, vaan vahvan korrelaation selittääkin väliintuleva muuttuja - lämpötila, kun molemmat asiat lisääntyvät helteellä.

Yhtä lailla regressioanalyysi voisi vahvistaa markkinointipäättäjien konservatiivista, vuosikausia jatkunutta vakiintunutta käytäntöä panostaa siihen, mihin "aina ennenkin on panostettu". Konkreettisena ja todellisena esimerkkinä huonekaluala, jossa huonekalujen vähittäiskauppiaat vuosikymmeniä satsasivat koko sivun tai aukeaman kokoisiin sanomalehtimainoksiin. Vaikka sanomalehtien tavoittavuus romahti ja ihmisten ostokäyttäytyminen oli siirtynyt osin nettiin, mitään ei muutettu, koska "aina ennenkin on luotettu sanomalehtimainontaan". Syöttämällä Exceliin markkinointipanostukset ja myyntiluvut vuorokausitasolla saataisiin kiistämättä vahva korrelaatio sanomalehti-ilmoittelun ja myynnin välille: lauantaisin jos on viikoittain sanomalehti-ilmoitus, juuri silloin kauppa täyttyy asiakkaista ja kuukauden myyntipiikit osuvat samoin aina lauantaille.

Businessanalytiikan avulla pitää kuitenkin osata haastaa myös konservatiiviset toimintamallit ja "aina ennenkin on tehty näin" -logiikka. Olennainen kysymys esimerkin tapauksessa on tietenkin se, että mitä tapahtuu, jos yhtenä lauantaina sanomalehti-ilmoitusta ei olekaan? Entä jos sama panostus käytetäänkin torstaina tai perjantaina? Entä jos sama panostus käytetään muihin kanaviin? Vasta kun analysiin saadaan riittävän monta havaintoa erilaisista kombinaatioista, voidaan tehdä luotettavia päätelmiä siitä, mikä on aidosti eri kanavien rooli ja yhteys myymäläkävijöihin, saittikävijöihin asiakkaan web-sivuilla ja ennen muuta myyntilukuihin. Jos mitään variaatiota toimenpiteissä ei ole, syy-seuraus-suhteet ovat mutun varassa. A/B-testaamista tarvitaan siis muuallakin kuin verkkokaupassa!

Eri selittävien muuttujien lisääminen analyysiin, uusien selittävien asioiden löytäminen, ja lukujen tulkinnat eivät tule mistään matemaattisesta kaavasta, vaan nämä juuri ovat analyytikon ammattiosaamista. Kuten mikä tahansa analytiikka, pelkät numerot ja tilastot eivät johda mihinkään. Väärin tulkittuna tilastot voivat myös johtaa vääränlaisiin päätelmiin. Esimerkin tapauksessa analyysissä pitäisi huomioida kunkin viikonpäivän keskimyynti silloin, kun mainospanostuksia ei ole - ja laskea ilmoittelun tuoma lisämyynti vasta tämän ylittävältä osalta. Lauantaina kun tyypillisesti hoidetaan huonekaluostokset silloinkin, kun mitään kampanjaa ei ole.

Parhaimmillaan analytiikka alan ammattilaisen tulkitsemana on kuitenkin loistava työkalu johtaa liiketoimintaa, karsia liian kallista tai tehotonta toimintaa tai panostuksia, ja siirtää panostuksia kustannustehokkaampiin kanaviin.

Mainostoimistoissa työskentelevät jaksavat myös lakkaamatta muistuttaa luovan ratkaisun avainroolista - ja he ovat tässä aivan oikeassa. Tämänkin osalta A/B-testaus olisi äärimmäisen tärkeää, sillä sama viestikärki ei aina tehoakaan kaikkiin ihmisiin, ja osaa asiakkaista voisi puhutella eri viesti. Esimerkiksi ohjelmallinen ostaminen tarjoaa nykyisin loistavat työkalut analysoida ja optimoida lukuisia eri muuttujia: eri tuotteet, eri luovat ratkaisut, eri kohderyhmät, eri kanavat - kaikkien yhteys eri tavoitteisiin (mainosklikki, sivustovierailu, konversiopiste sivustolla, ostotapahtuma) voidaan mitata ja analysoida. On aivan takuuvarmaa, että analysoimalla tuloksia ja optimoimalla kampanjoita tulosten mukaisesti saavutetaan todella merkittäviä kustannustehokkuuden kasvuja. Mikään ei ole kalliimpaa kuin jättää mittaus ja analyysi tekemättä, ja luottamalla "näin on ennenkin tehty" -mutuun!

Analytiikka on jatkuvasti yhä keskeisemmässä roolissa markkinoinnissa, ja analytiikan käyttö lisääntyy nopeasti. Ekonometriasta on Aalto-yliopistossa nykyisin oma kurssinsa. Hyvä niin, sillä alan osaajat ovat vielä harvassa!

- Ismo Tenkanen

 

 

 

 

 

 

 

 


Vauhtia verkkokauppaan Amazonin kautta

Suomi lienee maailmankaikkeuden ainoa kansa, jossa verkkokauppa lähtökohtaisesti aloitetaan "varmuuden vuoksi" pelkällä kotimaan kaupalla. Sehän on helppoa: tehdään sivusto vain suomen kielellä, valitaan maksutavoiksi postiennakko ja kotimaan pankit ja toimitetaan tavarat Postin tai Matkahuollon kuljetuksilla. Ei taatusti tule ulkomaan tilauksia häiriöksi.

En voi sen sijaan kuvitella ruotsalaista, norjalaista tai tanskalaista, joka aloittaisi verkkokaupan ajattelemalla vain kotimaan kauppaa. Kun asuu jo itsekin lähempänä Euroopan suuria maita, halutaan lähtökohtaisesti asiakkaita myös muualta Euroopasta, jollei saman tien ympäri maailmaa. Kun kerran maailmanlaajuisessa verkossa ollaan, miksi pitäytyä yhden pienen maan rajojen sisälle? 

Jokaiselle verkkokauppiaalle uuden kaupan arki alkaa siitä, kun käynnistää verkkokaupan, ja huomaa, että kävijäliikenne on kovin vähäistä, ja niistäkin harvoista, jotka kauppaan eksyvät, vain yksi tai kaksi sadasta päätyy ostoon. Liikenteen ostaminen rahalla on helppoa vaikkapa Googlen avulla, mutta uuden asiakkaan hankintakustannus on helposti kymppejä tai satasia, jolloin pitää myydä hyvin arvokkaita tuotteita, jotta panostus tulisi heti plusmerkkisenä takaisin. Uutiskirjeen tilaajien ja Facebook-tykkääjien kerryttäminen nollasta vie aikansa. Entäs jos menisi myymään suoraan sinne, jossa asiakkaita on jo miljoonittain?

Nopein tie kv. kauppaan Amazonin kautta

Englannin Amazoniin pääsi itsekin myymään siinä vaiheessa, kun Amazon ei enää vaatinut Marketplace-myyjiltään pankkitiliä Englannissa, vaan IBAN-pankkitilinumero riitti suomalaisiltakin yrityksiltä. Tänä päivänä 25 punnan kuukausimaksulla voi kirjautua ammattimaiseksi Amazon-kauppiaaksi, ja samalla kuukausimaksulla Amazon-inventaarionsa voi monistaa jo viiteen eri maahan, eli Englannin Amazonin ohella tuotteet siirtyvät napin painalluksella (ja automaattisella valuuttakurssimuutoksella) eurohintaan myyntiin Saksan, Ranskan, Italian ja Espanjan Amazoneihin. Ja toisin kuin esim. eBayssa, Amazoniin tavaran syöttäminen myyntiin ei maksa mitään - Amazonin komissio (tuoteryhmäkohtainen, usein n. 15 % kokonaishinnasta ml. postikulut)  ja ns. closing fee per tuote maksetaan vain jos ja kun tavara menee kaupaksi. Milloin tahansa tuotteen voi myös poistaa myynnistä, jos viimeinen kopio meneekin kaupaksi omassa verkkokaupassa.

Edelleenkään en keksi yhtään järkevää syytä, miksi ei kokeilisi ulkomaan kauppaa Amazonissa, jos on jo kerännyt verkkokauppaansa ison määrän tavaraa, jolle haluaa vilkkaampaa kiertoa. Kilpailu Amazonissa on toki erittäin kovaa, ja jos myy tuotteita, joita saa ympäri maailmaa, niin samaa tuotetta voi olla kauppaamassa kymmeniä muita Amazon Marketplace -kauppiaita. Siksi onkin enemmän kuin suositeltavaa, että itsellä on myynnissä tavaroita, joita ei ihan joka kaupasta saa, ja pystyy itse tuottamaan tai ostamaan niitä kilpailukykyiseen hintaan. Suomen korkea ALV 24 % ei asiaa ainakaan helpota, sehän pitää tilittää täysmääräisenä myös EU-kuluttajille myytäessä.

Toimitus Amazonin kautta - Fulfilled by Amazon

Heti kun kirjautuu Amazon-kauppiaaksi, Amazon alkaa houkutella kauppiaitaan toimittamaan tavarat suoraan Amazonin täyttökeskukseen (Fulfillment Center), joita on ympäri Eurooppaa. Verkkokauppias, joka haluaa pitää piuhat omissa käsissään, ja toimittaa kaikki tuotteet asiakkailleen itse, tai uskoo oman verkkokaupan kasvuun paremmin kuin Amazon-myyntiin, keksii mielessään monia syitä, miksi tuotteet on parempi toimittaa itse. Yksi todellinen syy voi olla se, että tuotevarastoa on vielä niin niukalti, ettei sitä halua pirstoa useampaan varastoon eri maihin, ja entä jos tuleekin tilaus omasta verkkokaupasta tuotteelle, jonka viimeisen kopion lähetin juuri Amazonin varastoon?

Varaston kasvaessa mahdollisuus kokeilla Amazonin FBA-palvelua (Fulfilled by Amazon) alkaa kuitenkin houkutella yhä enemmän. Amazonin sivuilla markkinoidaan FBA-palveluja , ja kerrotaan Amazonin toimitusten eduista. Amazonin sivuilla on myös laskuri vertailuun siitä, mitkä ovat kauppiaan kustannukset, kun toimittaa tuotteen itse kuluttajalle versus siihen, että Amazon lähettää tuotteen. Näissä pitää muistaa, että:
- tuotteen lähettäminen Amazonin varastoonkin maksaa jotain
- kun Amazon postittaa tuotteen, se maksaa myös pakkausmateriaalit
- työllä, jonka kauppias tai hänen työntekijänsä itse käyttää postittamiseen, on toki myös oma hintansa
- asiakaspalvelun ja palautusriesat hoitaa Amazon, jos tuote on Amazonin lähettämä

Amazon_calculator


Käytännössä tuosta laskurista on helppo nähdä, että kiinteät kustannukset yhden tuotteen toimittamisesta asiakkaalle kasvavat turhan suuriksi, jos myy alle kympin tuotteita. Etenkin cross border -maksut muihin Euroopan maihin nostavat Amazonin palkkiot äkkiä 50 prosenttiin myyntihinnasta, jolloin edes kolminkertainen kate ei jätä juuri mitään kauppiaalle. Joku totesikin jo Facebookin Amazon-kauppiaitten keskustelussa, että ostohinta tai tuotteen valmistuskustannus pitää Amazonissa pystyä kertomaan 3,5:llä, jotta Amazon-myynti kannattaa. Ihan joka verkkokauppa ei tuollaiseen katekertoimeen pysty. Cross border -maksut välttää kokonaan tai osittain sallimalla Amazonin pilkkoa yhteen Euroopan maahan toimitettu inventaario useampaan EU-maahan, mutta samalla pitää rekiströityä ALV-verovelvolliseksi kuhunkin maahan, jossa tuotteita aikoo varastoida.

Amazon_fba

Yllä kuva Amazonin markkinointimateriaalista European Fulfillment -verkosta, jossa varasto sijoitetaan vain yhteen maahan, josta toimitukset muihin EU:n Amazon-maihin.

Tärkein unohtui - kasvu!

Kaikissa näissä laskureissa ja hintavertailuissa unohtuu helposti tärkein asia: myynnin määrä ei suinkaan ole vakio, myykö tuotteen itse Amazonin marketplace -kauppiaana - vai toimittaako tuotteet Amazon eli Fulfilled by Amazon. Tähän ajatusharhaan itsekin olin ratkennut, kun etukäteen laskin, miten pystyn toimittamaan tuotteen hyvin itsekin kustannustehokkaasti. Aktiivisena Marketplace-kauppiaana ja Amazonin marketplace -kauppialta yli 10 vuotta tilanneena olin myös täysin sokaistunut siihen, kuinka harva oikeasti viitsii Amazonissa tilata yhtään mitään Marketplace-myyjiltä, jotka sijaitsevat tuhansien kilometrien päässä, ja joiden toimitukset kestävät 3-4 viikkoa postissa? Pieni gallup-kierros omassa kaveripiirissäkin jo paljastaa, että hyvin harva. Tai mietipä keskivertoamerikkalaista kuluttajaa, kuinka moni haluaa tilata tuotteen muutaman taalan säästääkseen jostain jääkarhujen maasta Finland EU, jos sen saa 2-3 päivässä kotiinsa Amazonin itsensä toimittamana?

Näissä laskureissa unohtuu helposti myös mahdollisuus siihen, että tuotteen VOI hinnoitella kalliimmaksi, jos sen toimittaa Amazonin varastoon. Fakta kun on, että Amazon-asiakas on valmis maksamaan tuotteesta muutaman punnan tai euron enemmän, jos se tulee suoraan Amazonilta, sen saa Amazon Prime-palvelussa postikuluitta (Primeen pääsee mukaan heti kun liittyy FBA-toimituksiin) tai tuotteen saa edullisena pikatoimituksena (Expedited delivery) sovittuna toimituspäivänä. Tarkistin juuri, että edellisen 30 päivän FBA-tilauksista peräti yli puolet (!) oli tilannut lähetyksen pikatoimituksena. Syy tilata Amazonista on siis usein juuri se, että halutaan tuote mahdollisimman pian - hinta on toissijainen. 

Juuri siksi FBA-toimituksessa olevat tuotteet menevät kaupaksi silloinkin, kun ne eivät ole se halvin vaihtoehto eri myyjien välillä. Selvällä suomen kielellä siis hintaa voi surutta nostaa, kun tuotteen toimittaa Amazonin jakeluun!

Ihan oma asiansa erikseen on vielä se, miten Amazon avoimesti ja häpeilemättä suosii FBA-myyjiä. Jokaisen tuotteen kohdalla on ns. "Buying Box", eli Amazon asettaa jonkin eri myyjien hinnoista ostolaatikkoon, josta klikkaamalla pääsee suoraan tilaukseen. Pienet indie -marketplace-kauppiaat eivät käytännössä pääse tuohon Buying Boxiin lainkaan, elleivät ole jo keränneet tuhansia positiivisia ostoarvioita liki 100-prosenttisella positiviisella palautteella. Buying Boxiin pääsee sen sijaan heittämällä, jos on toimittanut tuotteen Amazonin varastoon myyntiin, vaikka olisi kuinka monta Marketplace-kauppiasta tarjoamassa samaa tuotetta jopa kolmas- tai neljäsosahinnalla, mutta haluavat toimittaa tuotteet itse. Jälleen kerran: tämä mahdollistaa, että FBA-varastoon tavaransa toimittanut kauppias voi hinnoitella tuotteen kalliimmaksi, ja silti se menee herkemmin kaupaksi, kuin edullisemmat itsenäisten toimittajien tuotteet!

Se, mikä on ero itsenäisesti tuotteensa toimittavien verkkokauppiaiden ja FBA-jakeluun toimittavien verkkokauppojen välillä, riippuu tietysti lukemattomista muuttujista, mutta lyhyenkin kokeilun perusteella voi havaita, että oma Amazon-myynti vähintäänkin 4-5-kertaistuu FBA-jakelun ansiosta. Sekä kasvun mahdollisuus että ennen muuta mahdollisuus hinnoitella tuotteensa kalliimmiksi ovat kuitenkin ne kaksi asiaa, joiden perusteella FBA:ta voi varauksetta suositella, jos verkkokaupan varastossa on tuotteita, joille haluaa ripeämpää kiertoa. Edelleen on siis kauppiaalla vapaa mahdollisuus päättää, kuinka pienen tai suuren osan inventaariostaan lähettää FBA-jakeluun ja minkä osan haluaa pitää itsellään.

Ota reippaasti yhteyttä, jos haluat kuulla Amazon-kokemuksista lisää. Kerron mielelläni lisätietoja.

- Ismo Tenkanen


Digimarkkinoinnin guruksi ei tulla opettelemalla puhumaan kolmikirjainlyhennyksiä

Törmäsin netissä digimarkkinoinnin kurssimarkkinointiin, jossa saattoi etukäteen "testata digimarkkinoinnin osaamistasoaan". Nettikyselyssä keskityttiin kahteen asiaan: mitä tarkoittaa kolmikirjainlyhenne XYZ ja minkä täpän alta löytyy Google Analytics -käyttöliittymästä mikäkin ammatti-jargon-sanan asia. Samalla käytetystä sanastosta ja GA-käyttöliittymä-kuvakaappauksista paljastettiin, että testi oli itse asiassa laadittu jo vuonna 2010 ja ikävä kyllä sekä sanasto, avaintermit ja ennen muuta käyttöliittymät olivat vaihtuneet jo kymmeneen kertaan testin laatimisen jälkeen...

Onpa karmeaa ajatella, että markkinointi-ihmisiä lähetellään kalliille koko päivän tai useiden työpäivien mittaisille kursseille pänttäämään kolmikirjain-lyhenteitä ja opettelemaan, millä ammattijargon-nimikkeellä nykyisin kutsutaan jotain hyvin yksinkertaista asiaa. Sitten tullaan monta tonnia köyhempänä takaisin työpaikalle kertomaan, että digimainonnan eri muotoja kannattaa kokeilla samanaikaisesti, koska se on omnikanavaisuutta, multi-integraatiota, iterointia, attribuutiomallintamista tai mitä tahansa, josta ei kuitenkaan kukaan ymmärrä, mitä hyötyä on kutsua yksinkertaisia asioita muodikkailla jargoneilla.

Vielä pahempaa on, että näitä kolmikirjainlyhenteillä briljeeraavia digimarkkinoinnin "konsultteja" lähetellään asiakkaille luennoimaan tällä ammattijargonillaan, josta asiakas ei ymmärrä mitään. Parhaimmillaan asiakas toteaa konsultin poistuttua, että olipa viisas mies, mutta mitään en ymmärtänyt. Mutta fiksumpaa olisi nämä kolmikirjain-munkkilatinaa puhuvat pistää neukkarista ulos, ja todeta, että jollet osaa avata asioita asiakkaan kielelle, älä tule koskaan takaisin.

Hyödyt ja ideat jäävät selittämättä, kun piiloudutaan ammattislangin taakse

Ehkä joku kalliin kurssin käynyt tosiaan onnistuu hämäämään ulkopuolisia ja ummikoita esiintymään suurena "ammattilaisena", kun on oppinut koko joukon uusia kolmikirjainlyhenteitä ja hienoja vieraskielisiä sivistyssanoja, jotka eivät oikeasti tarkoita oikein mitään. Yksi avainsyy kuitenkin siihen, että digimarkkinoinnissa ollaan Suomessa muihin länsimaihin nähden melkoisia perässähiihtäjiä, on se, että esimerkiksi ohjelmistopuolen edustajat ja digimarkkinoinnin palvelujen kehittäjät eivät osaa avata nerokkaiksi esitettyjen uusien palvelujensa hyötyjä lainkaan asiakkailleen sellaisella kielenkäytöllä, jota asiakaskin ymmärtäisi.

Hyvänä esimerkkinä käy ohjelmallinen ostaminen, jota ensin Suomessa pelättiin, vastustettiin ja mustamaalattiin, kunnes ymmärrettiin, että niin kauan kuin ei olla itse siinä mukana, sekä markkinoinnin panostukset että ennen muuta panostuksilla saavutettavat tuotot valuvat yhä useammin Suomen ulkopuolelle ja kilpailijoille, kun kotimaan yritykset luulevat elävänsä umpiossa, jota suuren maailman trendit eivät koske. Ja jos laitamme laput silmille, niin ehkä vuoden päästä tämä menee ohi, ja asiat palaavat takaisin ennalleen, vanhoihin hyviin aikoihin? Sitten kun oma myynti laskee ja rahat valuvat kiihtyvällä tahdilla ulkomaisille kilpailijoille, tehdään kiireellä korjausliike, ja nyt ollaankin joka seminaarissa esiintymässä edelläkävijölnä ja tuomassa uusia vallankumouksellisia palveluja "vihdoin suomalaistenkin saataville". Asiaa esitellään alaa vihkiytymättömille sitten tämänkaltaisilla "valaisevilla" kaavakuvioilla:

  Dsp2

 

Miksi sitten edes ohjelmistojen edustajat eivät kyenneet vakuuttamaan suomalaisia siitä, miten tärkeästä ja mullistavasta asiasta on kyse ohjelmallisella ostamisella? Juuri siksi, että puhuttiin ulkopuolisille täysin käsittämätöntä kolmikirjain-jargonia ja munkkilatinaa, josta kukaan, joka päätti rahojen investoinnista, ei ymmärtänyt hyötyjä, mitä näillä uusilla palveluilla voidaan saada aikaan!

Investointeja tehdään vain, jos hyödyt avautuvat päättäjille

Forrester-tutkimusyhtiö teetti vuonna 2014 kyselyn, jossa markkinointipäättäjiltä kysyttiin, mikä eri vaihtoehdoista kuvastaa parhaiten, miten vastaaja on perillä ohjelmallisen ostamisen käsitteestä. 23 % vastanneista kertoi, että tuntee termin, ymmärtää sen, ja hyödyntää sitä. Loput 77 %  eivät tunteneet termiä tai tunsivat temin, mutta eivät ymmärtäneet, mitä hyötyä olisi ohjelmallisesta ostamisesta heille itselleen.

Tässä kitetyy koko asian ydin: ei päättäjä ala investoida asiaan, jota ei ymmärrä! Aivan varmasti joka markkinointipäättäjää on pommitettu DSP:eillä, SSP:eillä, DMP:eillä ja RTB:eillä kyllästymiseen asti, mutta jos kolmikirjainlyhenteet eivät käänny konkreettisiksi hyödyiksi, niin asakas lähtee käyttämään uusia palveluja vasta, kun kyselytutkimuksin osoitetaan, että niitä, jotka eivät vielä hyödynnä ko. palvelua, on enää vain pieni vähemmistö...

Ja mitä sitten tehdään - mennäänkö kalliille koko päivän kurssille opettelemaan kolmikirjainlyhenteitä? Vai ostetaanko palvelut vihdoin ensimmäiseltä palveluntarjoajalta, joka osaa purkaa nuo lyhenteet ja ammattijargonit asiakkaan ymmärtämällä kielenkäytöllä, selkeiden esimerkkien avulla, mitä hyötyä on näillä uusilla palveluilla!

Tietenkin digimarkkinointi sortuu nyt aivan samaan, kuin hifikauppias 70-luvulla, tietokonekauppias 80-luvulla tai internet-operaattori 90-luvulla. Hirveällä tarmolla vaahdotaan megahertsejä, gigabittejä, kellotaajuuksia ja kolmikirjain-lyhenteitä, joista maksava asiakas ei voisi olla vähempää kiinnostunut. Miten se voi olla niin vaikea ymmärtää, että ostajaa kiinnostavat ainoastaan palvelun hyödyt, ei jargon - eivätkä ne konepellin alta löytyvät palikat ja mutterit.

-Ismo Tenkanen